Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
Ap luettelee tekemisiään hyvin ylpeinä, nimenomaan omina ratkaisuinaan. Miten ne nyt yhtäkkiä sen vaimon syytä olisi?
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Vierailija kirjoitti:
Miestä, miehen työllään tuomaa rahaa ja muiden asioiden hoitamista ei arvosteta juuri ollenkaan. Sitten, jos miestä ei enää ole, tulee arki vastaan. Moni naisleski on ihmeissään, miten esim. omakotitalo hoidetaan. No rahalla voi teettää kaikenlaista, mutta sitten sitä huomaa, pajonko miehen "helposti hoitamat" hommat tulevat maksamaan. P-A-L-J-O-N!
Hah, johan vitsin murjaisit. Olen nuori naisleski ja asun lasten kanssa omakotitalossa. Ainoa asia, mikä minut yllätti on ns. 'miesten töiden' vähyys. Se työmäärä, mikä minulle tuli lisää talosta ja autosta on häviävän pieni verrattuna lasten- ja kodinhoitoon kuluvaan aikaan.
Toisekseen laskepa itse, kuinpa paljon maksaisi päivittäinen siivooja ja lastenhoitaja. Se tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin nämä mainostamasi miesten hoitamat hommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
Ap luettelee tekemisiään hyvin ylpeinä, nimenomaan omina ratkaisuinaan. Miten ne nyt yhtäkkiä sen vaimon syytä olisi?
En ole sanonut että vaimon syytä. Mistä itse tiedät että apn omia ratkaisuja. Taisi ennen lasta vaimo pyydellä miestä avuksi isänsä luo ja nyt kun tilanne muuttunut lapsen tulon myötä niin syytä tehdä uusia ratkaisuja. Normaalit ihmiset kyllä osaa keskustella ja sopia asioista jos oma perhe on ykkösasia.
Juu, jos lopettaisit sen ilmaistyön tekemisen ja rauhoittaisit aikaa PERHEELLE. Vaikutat suoraan sanottuna vastuunpakoilijalta, joka täyttää arkensa kaikella mahdollisella välttääkseen lastensa kanssa olemisen. Lopeta tuo säätäminen joka suuntaan ja hoida lasta sekä niitä fyysisiä kotitöitä, joita sinäkin teetätät vaimollasi (tekemällä tiskiä, pyykkiä yms.) Sen aikaa kun toimitat tet- jaksolaisen virkaa ilman palkkaa, olet poissa perheesi luota. Rauhoita nyt elämä niin kauan kun lapset ovat pieniä, koska sitten kun he ovat murrosikäisiä ihmettelet keitä ne tuntemattomat kämpilläsi majailevat teinit ovat. Silloin on liian myöhäistä ja turha sitten syytellä vaimoa jos lapset eivät käyttäydy, koska kasvatustyö alkaa nyt eikä mopoiässä. Sitä paitsi huvittaa nämä miehet, jotka mainostavat miten tekevät kaikki huoltotyöt - joo, ajat auton kahdesti vuodessa renkaiden vaihtoon ja viet muutamat elektroniikkavehkeet gigantin takuupisteelle, uujee mikä panos. Lapsiperheessä on tossa kriittisessä vaiheessa aivan sama miten paljon hienosäädät kuin tohtori pähkinä, koska pääpaino on lasten ja parisuhteen hyvinvoinnilla eikä vuoden jouluvalo- tittelillä.
Tiedätkö muuten miten pitkät nuo päivät vaimollesi ovat kun olet työmaalla? Vaimosi on vetovastuussa lapsista kaiken aikansa, jopa sen kun hän nukkuu, joten on kohtuutonta jättää häntä yksin pyörittämään arkea. Hän huolehtii lasten ulkoiluista, pukemisesta, syömisistä, neuvoloista - tiedätkö muuten edes minkä pituisia ja painoisia lapsesi ovat? Josset, se on mietinnän paikka ja kertoo paljon, mutta mistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Sinkun ja perheellisen siivousmäärässä on ero, ei niitä voi verrata suoraan. Toisin kuin parisuhteessa elävä, sinkku tietää, että aiheuttamansa sotkun siivoaa aina poikkeuksetta joko hän itse tai vaihtoehtoisesti hän joutuu maksamaan jollekin siivoamisesta, niin sinkku jo alitajuntaisestikin pitää vähän paremmin huolta siitä kuinka paljon sotkua jälkeensä jättää. Jos kotityöt kokonaan tai pääsääntöisesti kuuluvat ilman palkkaa suoritettuna jollekin toiselle samassa taloudessa asuvalle, ei samanlaista motivaatiota korjata jälkiään välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
Ap luettelee tekemisiään hyvin ylpeinä, nimenomaan omina ratkaisuinaan. Miten ne nyt yhtäkkiä sen vaimon syytä olisi?
En ole sanonut että vaimon syytä. Mistä itse tiedät että apn omia ratkaisuja. Taisi ennen lasta vaimo pyydellä miestä avuksi isänsä luo ja nyt kun tilanne muuttunut lapsen tulon myötä niin syytä tehdä uusia ratkaisuja. Normaalit ihmiset kyllä osaa keskustella ja sopia asioista jos oma perhe on ykkösasia.
Siitä että ap itse ylpeänä luettelee noita omia ansioitaan. Pitää itseään oikein suurenakin sankarina.
Eikä hän osaa keskustella, vaan netissä vinkuu myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että molemmat hoidatte paljon töitä ja jako kuulostaa siinä mielessä reilulta, joskin työmäärä molemmille suurelta.
Vaikka jako on mielestäni reilu, en siis ihmettele yhtään että vaimosi kokee osansa hyvin raskaaksi. Tällöin on viisasta kuunnella tätä viestiä, syyllistymättä, ja miettiä mitä tilanteelle voisi tehdä.
Vaihtoehtoja:
- Kevennätte teidän molempien työtaakkaa, niin että kumpikin kokee jaksamisensa riittävän
- Palkkaatte kotiin silloin tällöin apua lastenhoitoon / kodin askareisiin
- Huolehditte vaimosi (ja myös sinun) jaksamisesta muuten, järjestätte hänelle aikaa rentoutua ja palautua (omaa aikaa, hierontaa jne.)Lisäksi suosittelisin, että silloin tällöin hankkisitte lapsenvahdin, ja lähtisitte yhdessä ulos syömään, ettei arki ole pelkkää puurtamista. Näette toisenne taas uusin silmin!
Miten itse jaksat? Muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi. :) Tsemppiä!
Unohdit listaltasi seuraavat kohdat:
- etsi uusi työ. Jos työaika on tosi pitkä, mutta liksa ei silti juokse ja se syö kaiken vapaa-ajan, ota loparit. Toki uuden duunipaikan jälkeen.
- lopeta ilmaistyö
- ole perheen kanssa. Kysy heiltä mitä heille kuuluu ja vie lapsi leikkipuistoon - ilman puolisoa.
Pistä se akka ruotuun! Lellitty pikku prinsessa. Käyttää sua hyväksi lapsen varjolla ettei muka ehdi ja jaksa. Olet hänen oma palvelija ja orja. On vaan LAISKA. Tai sitten kuluttaa päivät ystävien kanssa kahvilla/muskarissa. Itse (olen nainen) hoidin kodin ja lapset sekä ehdin tavata ystäviäkin kun olin pienten kanssa kotona. Töihin palattuani (nuorin oli 6kk) hoidettiin koti noin puoliksi. Mies teki oman osuutensa jotka osaa paremmin ja minä taas omani. En ymmärrä näitä nykyajan äitejä kun ei osata multitaskata. On vain se yksi projekti - lapsi. Muuhun ei sitten pystykään enää. Ja annas olla jos mies menee kritisoimaan. Voi sitä draamaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että molemmat hoidatte paljon töitä ja jako kuulostaa siinä mielessä reilulta, joskin työmäärä molemmille suurelta.
Vaikka jako on mielestäni reilu, en siis ihmettele yhtään että vaimosi kokee osansa hyvin raskaaksi. Tällöin on viisasta kuunnella tätä viestiä, syyllistymättä, ja miettiä mitä tilanteelle voisi tehdä.
Vaihtoehtoja:
- Kevennätte teidän molempien työtaakkaa, niin että kumpikin kokee jaksamisensa riittävän
- Palkkaatte kotiin silloin tällöin apua lastenhoitoon / kodin askareisiin
- Huolehditte vaimosi (ja myös sinun) jaksamisesta muuten, järjestätte hänelle aikaa rentoutua ja palautua (omaa aikaa, hierontaa jne.)Lisäksi suosittelisin, että silloin tällöin hankkisitte lapsenvahdin, ja lähtisitte yhdessä ulos syömään, ettei arki ole pelkkää puurtamista. Näette toisenne taas uusin silmin!
Miten itse jaksat? Muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi. :) Tsemppiä!
Unohdit listaltasi seuraavat kohdat:
- etsi uusi työ. Jos työaika on tosi pitkä, mutta liksa ei silti juokse ja se syö kaiken vapaa-ajan, ota loparit. Toki uuden duunipaikan jälkeen.
- lopeta ilmaistyö
- ole perheen kanssa. Kysy heiltä mitä heille kuuluu ja vie lapsi leikkipuistoon - ilman puolisoa.
Erittäin hyvät lisäykset! T: sama
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkä ketju, ja varmaan joku on jo ehdottanutkin, mutta annanpa minäkin yhden vinkin. Kirjatkaa vaimon kanssa ylös paperille kaikki kotihommat + aika mikä kyseisen homman tekoon menee. Laittaka listat sun ja vaimon sarkkeeseen, ja sitten verratkaa niitä. Voitte kummatkin yllättyä. Usein sitä näkee vain ne asiat, mitä itse tekee, eikä sitä, mitä se toinen tekee. En nyt ota kantaa siihen, kumpi ap:n taloudessa tekee enemmän, se voi olla kummin vain, emme voi palstalla sitä tietää.
Tämän jälkeen kun on laitettu ylös mitä kumpikin tekee, ja oikeasti nähty, onko siinä panoksessa epäsuhtaa, niin sitten voidaan ruveta miettimään miten asiaan tehdään muutosta. Onko listalla asioita jotka eivät ole välttämättömiä (esim. apen firmassa palkatta auttaminen, miten se palvelee perheen hyvinvointia? Voi tietysti palvella esim. sitä kautta, että isovanhemmilla riittää sitten virtaa puolestaan auttaa teitä, mutta siis miettikää ääneen, onko se asia joka pikemminkin rasittaa teitä kuin antaa teidän perheelle jotain?) ja miten asiat voisi järjestää toisella tapaa? Omiin poteroihin ryhmittäytyminen on tuossa teidän tilanteessa varmin tie tuhoon ja avioeroon. Täytyy analyyttisesti miettiä yhdessä ratkaisuja, ei sellaista toisen syyttelyä omasta tunnekuopasta käsin. Sen sanon vielä, että tunne siitä, että epäreilusti jää yksin kantamaan isompaa taakkaa perheestä toisen ollessa vapaamatkustajana, tappaa rakkauden. Oli sitten kyse kummasta osapuolesta tahansa ja vastaako tunne todellisuutta vai ei, näin käy vääjäämättä. Sellainen yhteen hiileen puhaltamisen meininki taas puolestaan hitsaa pariskuntia yhteen.
Juuri tämä. Tälle hommalle olisi aika monessa perheessä tarvetta, ainakin kun näitä viestiketjuja lukee. Tehkää ihmiset elämästänne onnellista, älkää ehdoin tahdoin tehkö siitä ikävää ja kärttyistä. Perheen perustaminen on yhteinen yritys.
nuorileski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä, miehen työllään tuomaa rahaa ja muiden asioiden hoitamista ei arvosteta juuri ollenkaan. Sitten, jos miestä ei enää ole, tulee arki vastaan. Moni naisleski on ihmeissään, miten esim. omakotitalo hoidetaan. No rahalla voi teettää kaikenlaista, mutta sitten sitä huomaa, pajonko miehen "helposti hoitamat" hommat tulevat maksamaan. P-A-L-J-O-N!
Hah, johan vitsin murjaisit. Olen nuori naisleski ja asun lasten kanssa omakotitalossa. Ainoa asia, mikä minut yllätti on ns. 'miesten töiden' vähyys. Se työmäärä, mikä minulle tuli lisää talosta ja autosta on häviävän pieni verrattuna lasten- ja kodinhoitoon kuluvaan aikaan.
Toisekseen laskepa itse, kuinpa paljon maksaisi päivittäinen siivooja ja lastenhoitaja. Se tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin nämä mainostamasi miesten hoitamat hommat.
Olin juuri tulossa sanomaan samaa, mutta tämä kirjoittaja ehti ensin. En ole leski, mutta naimisissa ja tämä miesten töitten määrä on HAHHAHHAHHAHAA.
Anteeksi - se on vain hyvin vähäinen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Et siis ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää. Ihan sama minulle miten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Et siis ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää. Ihan sama minulle miten on.
Vastaa.
Miksi joku pyrkisi kohentamaan perheen elintasoa sillä että typerä puoliso tekee palkatonta ylityötä tuntitolkulla?
Miten se elintaso nousee elektroniikkaa huoltamalla?
Miten voit syyttää vaimon ahneutta siitä että joku on noin TYHMÄ?
Työt on silloin jaettu tasapuolisesti, kun kummallakin vanhemmalla on tasan saman verran omaa vapaa-aikaa.