Lue keskustelun säännöt.
Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
28.11.2018 |
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Pistä se akka ruotuun! Lellitty pikku prinsessa. Käyttää sua hyväksi lapsen varjolla ettei muka ehdi ja jaksa. Olet hänen oma palvelija ja orja. On vaan LAISKA. Tai sitten kuluttaa päivät ystävien kanssa kahvilla/muskarissa. Itse (olen nainen) hoidin kodin ja lapset sekä ehdin tavata ystäviäkin kun olin pienten kanssa kotona. Töihin palattuani (nuorin oli 6kk) hoidettiin koti noin puoliksi. Mies teki oman osuutensa jotka osaa paremmin ja minä taas omani. En ymmärrä näitä nykyajan äitejä kun ei osata multitaskata. On vain se yksi projekti - lapsi. Muuhun ei sitten pystykään enää. Ja annas olla jos mies menee kritisoimaan. Voi sitä draamaa!
Oletko myös hiihtänyt lapsena kouluun -45 asteen pakkasessa taistellen susia ja karhuja vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Et siis ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää. Ihan sama minulle miten on.
Vastaa.
Miksi joku pyrkisi kohentamaan perheen elintasoa sillä että typerä puoliso tekee palkatonta ylityötä tuntitolkulla?
Miten se elintaso nousee elektroniikkaa huoltamalla?
Miten voit syyttää vaimon ahneutta siitä että joku on noin TYHMÄ?
Kysyt ihan eri asiaa. Elintaso nousee palkkatyöllä ja joskus myös elektroniikankin myötä, olet takertunut nyt tuohon huoltamiseen niin että aivosi suhisee. Sinulla on selvästi hermot vähän turhan kireällä, että ymmärtäisit miten molemmat kumppanit vaikuttavat toistensa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Sanoinko noin. Jos sinulla ei meinaa aika riittää, niin älä ole täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Et siis ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää. Ihan sama minulle miten on.
Vastaa.
Miksi joku pyrkisi kohentamaan perheen elintasoa sillä että typerä puoliso tekee palkatonta ylityötä tuntitolkulla?
Miten se elintaso nousee elektroniikkaa huoltamalla?
Miten voit syyttää vaimon ahneutta siitä että joku on noin TYHMÄ?
Kysyt ihan eri asiaa. Elintaso nousee palkkatyöllä ja joskus myös elektroniikankin myötä, olet takertunut nyt tuohon huoltamiseen niin että aivosi suhisee. Sinulla on selvästi hermot vähän turhan kireällä, että ymmärtäisit miten molemmat kumppanit vaikuttavat toistensa elämään.
Miten se elintaso nousee sillä että tekee työtä palkatta? Tai että huoltaa cd-soittimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joskus mies jutteli kaverinsa kanssa töistä ja totesivat yhteen ääneen, että kyllä naisilla on helppoa laittaa ruokaa ja tiskailla. Toista se on miehillä tehdä autoremppaa ja he tekisivät paljon mieluummin kotitöitä, jos naiset hoitaisivat autot..
Taisin mennä ihan sanattomaksi. Meillä kyllä on aina autot olleet romuja, mutta ei niitäkään sentään 365 päivänä vuodessa korjata useampaa tuntia päivässä.tästä keskustelusta on vuosia aikaa, mutta aina se on yhtä ärsyttää, kun mieleen tulee..
Nyt on mies sitten osallistunut kotitöihin, kun minä olen töissä. Mies siis kotona. Nyt ne eivät olekaan enää mitään helppoja vaan turhauttavia ja aikaa vieviä ja saman toistoja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pieni lapsi tarvitsee myös molemmat vanhempansa, heille hyvän parisuhteen.
Pieni lapsi ei tarvitse tietokonepäivityksiä, sijoituksia, ylitöitä, eikä appiukon firmaa. Ei puutarhatöitä, eikä autohuoltoa.
Aikuiset tarvitsevat näitä. Lapsen tarpeissa ei ole vanhempien hyvinvoivaa parisuhdetta.
Ei. Lapsi tarvitsee kodin jossa on hyvä ilmapiiri. Se vanhempien parisuhde on hänen kotinsa.
Pahinta mitä lapselleen voi tehdä on olla poissa. Kuten ap.
Sitten äidin pitäisi tehdä enemmän jos valittu elintaso tarkoittaa tuota työmäärää, tai sitten valitaan alempi elintaso. Yleensä se on nainen joka näitä asioita tahtoo. Kulissit aiheuttavat monella parilla tämän.
Ap:han tekee valtavat määrät työtä josta ei saa minkäänlaista rahallista korvausta. Ja käyttää loppuajan nurmikon leikkaamiseen kynsisaksilla ja elektroniikan huoltamiseen. Ei tuossa järjeettömyydessä mikään ole vaimon sanelemaa, vaan ihan ap itse keksinyt.
Kynsisaksilla menee aikaa kyllä, en ole ihan varma tekeekö ap näin. En jaksa väitellä. Tiedän itse, että kotityöt ei paljon aikaa vie, varsinkaan jos on päivät kotona. Tässä on valittu liian korkea elintaso ja ap on sitten liian avulias, koska auttaa kumppaninsa isää.
Tuo sinun tietosi kotitöistä on vastoin faktatietoa. Eli ns huuhaata.
Ap valitsee ihan itse sen että käyttää aikansa tyhmästi. Vieläpä oikein kerskuu sillä.
Vaimolla ei siihen ole osaa eikä arpaa.
Ihmisillä tuntuu olevan eri käsitys kotitöistä. Mitä sinä teet päivän aikana jos teet kotitöitä? Miten ihmeessä niihin muka saa menemään niin paljon aikaa?
Ei ne ole tässä edes oleellisia, vaan se että pienen lapsen vanhempi keskittyy autoon, elektroniikkaan, ns sijoituksiin ja ylitöihin siellä ja täällä. Kun hänen pitäisi keskittyä lapseen ja perheeseen.
Ja se 1.5v lapsi ei voi odottaa, milloin isällä on aikaa, vaan se hetki on nyt ja tässö ja kestää vain lyhyen ajan, jonka jälkeen ap. voi taas tehdä mitä haluaa.
Aloituksesta päätellen ap. kuulostaa ihan vieraalta ihmiseltä lapsen elämässä, jos ap. tekee pitkää päivää ja käy vielä auttamassa kaveriaan, niin kotiin tullessa lapsi on jo nukkumassa ja viikot menevät, ettei ap. näe lastaan valveilla oloaikana, saati, että viettäisi yhdessä aikaa. Lapsi on täysin vieraantunut isästään, vaikka asuu samassa taloudessa.
Niinpä. Lapsi stten aikuisena kelailee terapiassa miten isänsä hoiti elektroniikkaa ja appensa firmaa. Varmaan lämmittää.
Kyllä se tässäkin tapauksessa on kaksi aikuista ihmistä saanut tämän kaaoksen aikaan, osaavat varmaan keskustella ja muuttaa toimintamallia.
vai olisiko vain yksi? Minulla on sellainen kutina, että kohta joku julistaa näin. Joo kaksinhan se elämä luodaan ja sitten tehdään mitä se vaatii. Osa tyytyy vähempään miltei kaikessa ja pääsevät helpommalla ja aikaa jää sille lapselle. Osa taas haluaa talon, autot, sisustuslehdenkodin jne. Hintalappuna on yleensä miehen kaikki aika ja syyllinen tähän tuomitaan mies, vaikka ollaan yhdessä päätetty. Ehdotankin ottamaan selvää asioista, ennen kuin tekee isoja ratkasuita elämässään. Tunteella ja mutulla ei yleensä käy kovin hyvin.
Miksi joku vaimo pyrkisi nostamaan perheen elintasoa sillä että mies tekee kymmeniä tunteja viikossa palkatonta työtä ja huoltaa elektroniikkaa?
Millä lailla se perheen elintaso siitä nousee?
Et siis ymmärtänyt, tai et halunnut ymmärtää. Ihan sama minulle miten on.
Vastaa.
Miksi joku pyrkisi kohentamaan perheen elintasoa sillä että typerä puoliso tekee palkatonta ylityötä tuntitolkulla?
Miten se elintaso nousee elektroniikkaa huoltamalla?
Miten voit syyttää vaimon ahneutta siitä että joku on noin TYHMÄ?
Kysyt ihan eri asiaa. Elintaso nousee palkkatyöllä ja joskus myös elektroniikankin myötä, olet takertunut nyt tuohon huoltamiseen niin että aivosi suhisee. Sinulla on selvästi hermot vähän turhan kireällä, että ymmärtäisit miten molemmat kumppanit vaikuttavat toistensa elämään.
Miten se elintaso nousee sillä että tekee työtä palkatta? Tai että huoltaa cd-soittimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei muuten noista siivoojista.
Jos muistan oikein, niin perussiivous 2 tuntia maksaa jotain 40e. Ei se nyt niin järkyttävän kallista ole, kuin jotkut kuvittelevat. Tottakai jos asunto on sen kuntoinen, että näytätä jo kaatopaikalta, niin varmasti veloittavat enemmän
Kahdessa tunnissa ei viel perheasuntoa siivoa.
Höpöhöpö. Kyllä se vaimo tekee sen vartissa vaivattomasti ja ilmaiseksi. Miehellä ne killuttimet jalkojen välissä estää tämän toiminnan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa joskus olla tuon ikäisen kanssa koti-isänä ilman että puolisosi auttaa. Et kestäisi kahta päivääkään olla vastuussa kaikesta ja ravata lapsen perässä :D
Vastuussa siis mistä kaikesta? Pitääkö lapsen perässä ravata? Mount Everest ilman lisähappea -tyyppien haaste?
Vuokraapa jostain 1,5-vuotias niin ymmärrät.
Minä en kokenut lastani mitenkään vaikeaksi. Terveen lapsen kanssa kaikki on normaalia. Vaikeuden ymmärrän, jos lapsi on sairas tai vammainen.
Missä joku koki lapsen vaikeaksi?
Tuolla ylempänä joku oli sitä mieltä, että mies ei kestä puolitoistavuotiasta kahta päivää, kun vastuu on niin kauhea.
Missä tuossa siis lukee että lapsi on vaikea jonkun mielestä?
Ahaa. Lapsen kanssa olo on vaikeaa. Mikä siinä on vaikeaa tai niin superraskasta?
En tiedä, mutta näyttäähän se esim aplle olevan täysin mahdotonta. Yrittää keksiä vaikka mitä " miestentöitä" alkaen autojen huoltoon viemisestä tietokoneen päivitykseen ja elektroniikan hankintaan, jotta siltä välttyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoija 413. Haluaisin vielä muistuttaa täällä, että ihmiset ja perheet ovat yksilöllisiä. Joku ei koe kotiäidin/-isän roolia yhtä raskaaksi ja se voi johtua monesta muuttujasta, mm. lasten iästä ja temperamentista, saamastaan arvostuksesta, sekä parisuhteen laadusta, ja miljoonasta muusta asiasta.
Fakta kuitenkin on, että on hyvin yleistä kokea kotiäitiys/-isyys raskaaksi, etenkin pikkulapsiaikaan. Tämä on varmasti se vallalla oleva kokemus. Jos sinun kokemuksesi on toinen, hienoa sinulle ja myös perheellesi. :) Kuitenkaan ei kannata kasvattaa toisten taakkaa ymmärtämättömyydellä, vaan miettiä mitä voisi tehdä.
Fakta on myös se, että monet aiheuttavat ihan itse tuon kuormittavuuden. Pikkulapsi tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta.
Pikkulapsi, tässä tapauksessa puolitoistavuotias, tarvitsee ruokaa, leikkiä ja unta, mutta lapsi ei pysty tekemään noista yhtään mitään ilman aikuista. Aikuinen syö 10 minuutissa siististi, lapsen ruokailussa pitää vanhemman katsoa hommaa vierestä, aikaa menee puoli tuntia ja jälkien siivoamiseen oma aikansa. Sitä kaurapuuroa kun on lapsen päällä, pöydällä ja lattialla, ei niitä roiskeita voi jättää siihen ja pestä pois illalla.
Täällä miehet ovat tehneet kyselyitä sinkkumiesten kotitöiden määrästä, mutta eihän sinkulla mitään kotitöitä kunnolla edes ole. Palstamiehet eivät käsitä, miten paljon pieni lapsi työllistää ja vaatii huomiota. Ei siinä samalla pysty tekemään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Niin. Mitä ihmettä ne voisi olla? Mystistä? En kyllä keksi millään. Todella vaikea kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
Tietyssä iässä kun lapsella on eroahdistusta hän ei roiku lahkeessa vaan häntä joutuu kantamaan sylissä. Koko ajan. Onneksi se aika menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
Tietyssä iässä kun lapsella on eroahdistusta hän ei roiku lahkeessa vaan häntä joutuu kantamaan sylissä. Koko ajan. Onneksi se aika menee ohi.
Niinpä. Selkä on kovilla. Ja siinä on sittne helppo huitaista kaikki kotityöt. Niihin saa myös kivasti keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Odotamme edelleen niitä reseptejä joilla kokataan tunnissa kahden kuukauden ruoat ja sitä videota, jolla demonstroidaan miten silitetään 7 paitaa vartissa 1,5-vuotiaan kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.