Lue keskustelun säännöt.
Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
28.11.2018 |
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Miten paljon sinä käytät aikaa lapsesi kanssa? Pieneen lapseen saa menemään vaikka kaikki vuorokauden tunnit eikä niistä ole minuuttiakaan turhaan. Jo pelkkä uloslähteminen lapsen kanssa on erilaista mitä lähtisi yksin. Siihen menee puolikin tuntia ennen kuin päästään ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kerropa sinä sitten, superihminen, mitä sinä teet niin me kerromme mikä kaikki siinä mättää. Ja mikä puuttuu.
Voin aloittaa jo ihan sillä, että jos lapselta puuttuu eroahdistusvaihe kokonaan niin olisin todella huolissani hänen kehityksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kuka täällä on edes puhunut "päivittäisistä kotitöistä"?
Ja kyllä tuon sinun tyylisi tunnistaa.
Pikkuvinkkinä: Jos lähestyy ihmisiä ylimielisesti, itseään nostaen ja halveksunta äänessä, saa yleensä just sen "kummallisen" vihamielisen vastaanoton.
Usko sitten mitä huvittaa. Aloituksessa ja jo ketjun otsikossa puhutaan kotitöistä, taidat olla itse sitten väärässä ketjussa. Kuitenkin meitä on muitakin sitten kuin tuo kuivailemasi henkilö jotka pystyvät elämään rennommin. Jos sinun pentusi roikkuu jaloissa niin ei se tarkoita että kaikkien muidenkin ja siitä ei kannata olla vihainen. :) en jatka keskustelua enää kanssasi, koska se ei johda mihinkään.
Mitä se auttaa kelata, mitä "päivän aikana" tekee. Kai sitä muutakin on kuin se "päivän aikana" tehtävä.
Jos mies ei ole ollenkaan kotona päivällä, illalla tai viikonloppuna niin miksi ihmeessä listata mitä "päivän aikana" tapahtuu?
Itselleni tuli sydämen rytmihäiriöt siitä, että valvoin astmaa sairastavan lapsen kanssa yöt ja hoidin sitten muun ajan sitä kaikkea muuta. Jouduin myös opettelemaan koko nukkumisen uudestaan, koska elimistö meni hälytystilaan, enkä enää osannut rentoutua tai nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kerropa sinä sitten, superihminen, mitä sinä teet niin me kerromme mikä kaikki siinä mättää. Ja mikä puuttuu.
Voin aloittaa jo ihan sillä, että jos lapselta puuttuu eroahdistusvaihe kokonaan niin olisin todella huolissani hänen kehityksestään.
Kerroin jo, siibähän se lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kuka täällä on edes puhunut "päivittäisistä kotitöistä"?
Ja kyllä tuon sinun tyylisi tunnistaa.
Pikkuvinkkinä: Jos lähestyy ihmisiä ylimielisesti, itseään nostaen ja halveksunta äänessä, saa yleensä just sen "kummallisen" vihamielisen vastaanoton.
Usko sitten mitä huvittaa. Aloituksessa ja jo ketjun otsikossa puhutaan kotitöistä, taidat olla itse sitten väärässä ketjussa. Kuitenkin meitä on muitakin sitten kuin tuo kuivailemasi henkilö jotka pystyvät elämään rennommin. Jos sinun pentusi roikkuu jaloissa niin ei se tarkoita että kaikkien muidenkin ja siitä ei kannata olla vihainen. :) en jatka keskustelua enää kanssasi, koska se ei johda mihinkään.
Kuivailema henkilö? Mikä se on?
Ahaa. Ja heti kun olet väärässä, lähdet pakoon.
Lapsessasi on muuten jotain vikaa, jos ei se erota äitiä ventovieraista. Kehitys häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Kun sinä olet aina se sama besserwisser kokemusasiantuntija, joka jankkaa tätä samaa kysymystä satoja kertoja täällä. Uuudestaan ja uuuudestaan ja uuuudestaan. Ja selität näitä absurdeja juttuja kahden kuukauden ruokien kokkaamisesta pakkaseen jne.
Tässä ketjussa kotityöt ei ole edes oleellisia.
En ole kylläkään se sama miksi luulet. Mitään tuollaista en ole koskaan tällä palstalla väittänyt. Taidat viettää vähän turhan paljon aikaa täällä kun kuvittelet ettei tänne mahdu kuin yksi ihminen saman ajatuksen kanssa. Minulla päivittäisiin kotitöijin kuuluu astiat ja pyykit sekä ruoka jos ei ole valmiina. Ne on ne välttämättömät mitä päivän aikana täytyy tehdä. Mitä te sitten päivän aikana teette? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kerropa sinä sitten, superihminen, mitä sinä teet niin me kerromme mikä kaikki siinä mättää. Ja mikä puuttuu.
Voin aloittaa jo ihan sillä, että jos lapselta puuttuu eroahdistusvaihe kokonaan niin olisin todella huolissani hänen kehityksestään.
Kerroin jo, siibähän se lukee.
Oletko kännissä kun noita kirjoitusvirheitä pukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
On samantekevää kuinka paljon perheessä käytetään aikaa kotitöihin, vaan onko moraallisesti oikein, kun ap. olettaa, vaimon tekevän kotityöt, kun työnantaja on mahdollistanut vaimon kotona olon ja veronmaksajat maksavat perheelle lapsen kotihoidontukea, jota nyt on ap. vaatimassa oman vapaa-ajan lisäämiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi, joka on tietenkin tuolta 1,5v lapselta pois, mihin ne on tarkoitettu.
Jos toisin, silloin pitäisi kaikille sinkuille ja lapsiperheillä oikeus olla pois töistä ja veronmaksajien maksaa meille jokaiselle KODINhoitotukea tekemistään kotitöistä ja näin ei totta vie ole, kun lapsen äiti on perhevapaalla ja lapsen kotihoitotuella, joka on äärettlmän kallis veronmaksajille ja työnantajille.
Ap. kuulostaa vapaamatkustajalta, veronmaksajien ja työnantajien piikkiin ja on ihan sama jos vaatisi henk.koht. avustajaa tekemään puolestaan kotityöt, vapaa-ajan lisäämiseksi, nyt avustajan paikalla on lapsen äiti.
Ai, mitä naiset ajattelevat tästä?
Ajatellaan, että olet tullut jälleen lapseksi, lapsesi tilalle ja vaadit veronmaksajien ja työnantajan kustantamaan sinulle kotiin viiden tähden palvelut, laittamatta itse tikkua ristiin ja tärkeitä on sinä itte ja lapsesi hyvinvointi on toisarvoinen, kunhan sulla pyyhkii hyvin.
Et halua olla edes lapsesi seurassa, vaan vietät mieluimmin vapaa-aikasi töissä ja appiukon kanssa, ilman että saisit edes rahaa.
Ja illat menevät tietokoneiden päivityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
On samantekevää kuinka paljon perheessä käytetään aikaa kotitöihin, vaan onko moraallisesti oikein, kun ap. olettaa, vaimon tekevän kotityöt, kun työnantaja on mahdollistanut vaimon kotona olon ja veronmaksajat maksavat perheelle lapsen kotihoidontukea, jota nyt on ap. vaatimassa oman vapaa-ajan lisäämiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi, joka on tietenkin tuolta 1,5v lapselta pois, mihin ne on tarkoitettu.
Jos toisin, silloin pitäisi kaikille sinkuille ja lapsiperheillä oikeus olla pois töistä ja veronmaksajien maksaa meille jokaiselle KODINhoitotukea tekemistään kotitöistä ja näin ei totta vie ole, kun lapsen äiti on perhevapaalla ja lapsen kotihoitotuella, joka on äärettlmän kallis veronmaksajille ja työnantajille.
Ap. kuulostaa vapaamatkustajalta, veronmaksajien ja työnantajien piikkiin ja on ihan sama jos vaatisi henk.koht. avustajaa tekemään puolestaan kotityöt, vapaa-ajan lisäämiseksi, nyt avustajan paikalla on lapsen äiti.
Tämä. Veronmaksajat eivät kustanna äidin kotona oloa siksi, että terve aikuinen mies saisi täyden palvelun ja välttyisi kotitöiltä. Äidin kotona oloa ei kustanneta myöskään siksi, että äiti haluttaisiin säästää työelämän rasituksilta. Kyllä sen kotivanhemmuuden tarkoitus on ihan puhtaasti turvata lapsen hyvä hoito ja antaa mahdollisimman hyvä alku lapsen elämälle. Se on lapselle myönnettävä etu siinä missä lapsilisä, varhaiskasvatus, peruskoulu, lukio ja yliopistokin.
Iljettää ajatella, että terve aikuinen mies lokittaa vauvalta tätä etua kieltäytymällä omista kotitöistään. Iljettävää myös, miten moni nainen on tässäkin ketjussa elvistellyt sillä, ettei lapsi lainkaan haittaa täydellisestä ja tehokasta kodinhoitoa. Kun se kodinhoito ei ole se syy kotona oloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammoilla menee TUNTI koneellisen pyykkiä viikkaamiseen ja KAKSI TUNTIA ruoanlaittoon?
Uskoo ken tahtoo. Jaksuja kaikille "raskaan työn raataja"-kotonamakaajille, aikaa on länkyttää palstalla aamusta iltaan maaten.
Mitä luulet ,montako kertaa sitä ruokaa laitetaan? Lapsiperheessä valmistetaan ja tarjoillaan aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mielestäni kaksi tuntia on varsin varovainen arvio. Kokeileppa itse ensin selvitellä ja lajitella pyykit koneeseen. Tyhjentää pyykkinarut ja viikata vaatteet ja jaella ne kaappeihin. Sen jälkeen otat ajan kun suoristat ja ripustat uudet 9 kg vaatetta narulle. Voit vapaasti ottaa aikaa.
Jos sinulla menee tunti pesukoneen napin painamiseen , niiden ripustamiseen ja viikkamiseen, niin kannattaa ottaa yhteys sosiaalitoimeen ja pyytää vammaisapua.
Helposti menee, lajitteluineen, ripustamisineen ja kaappiin viikkauksineen. Mutta mitäpä sinä sinkkumies siitä tietäisit kun omassa pyykissäsi pyörii 3 bokserit, 2 paitaa ja muutamat sukat jotka peset kaikki samassa.
Olen kysynyt eri ikäisiltä 30-75 v. poikamies/vanhapoika/sinkkumiestuttaviltani, että onko sinulla liikaa kotitöitä. Pieni ihmetys on tullut kysymyksestä ja ovat katsoneet kuin hullua;)
Sen sijaan eräs noin 35-vuotias sinkkumies sanoi, että kyllä naisen kanssa asuessa oli paljon enemmän "kotitöitä". Nyt ei tarvitse sisustaa, muuttaa huonekalujen paikkaa, muuttaa verhoja ym. Siivoamista haittaavaa krääsäkään ei tarvitse olla, joten imuroiminen on helpompaa.
Naisen kanssa yhteen muuttaminen lisää kotitöitä. Ihmeellinen paradoksi. Lapsi toki lisää työtä ja sotkua, mutta omalla perfektionismillaan voi siitä tehdä itselleen täysin ylitsepääsemättömän työleirin.
Samaa voi kysyä myös lapsettomilta sinkkunaisilta. Kotityöt eivät rasita, kun siellä kotona ehtii vain käydä kääntymässä pikaisesti. Muu aika ollaan menossa siellä sun täällä.
Olen lapseton päälle kolmekymppinen sinkku. Kyllä minä ainakin vietän aikaa myös kotona enkä koko ajan ole menossa tukka putkella. Ihanaa rauhoittua kotona välillä. Kotityöt hoituvat normaalisti.
Juu, varmasti on sellaisiakin sinkkunaisia ja -miehiä, jotka ovat kotona 24/7 ja poistuvat kotoa vain pakosta. Mutta todennäköisemmin kotiäiti, jolla on pieniä lapsia viettää aikaa kotona enemmän kuin sinkku.
Tarkoitus tässä oli osoittaa, että on hölmöä alkaa kysellä sinkuilta kotitöiden määrästä, kun on kyse lapsiperheestä, ja tehdä sillä perusteella johtopäätöksiä, että lapsiperheen kotitöiden määrä on naisen itsensä aiheuttamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo ottaa asiaksi että sinun ap pitäisi tehdä enemmän kotitöitä ja että hän kokee raskaaksi yksinään kaiken hoitaa niin kyllä minusta sinun pitäisi joustaa ja ottaa se aika siihen jostain muusta hommasta. Minä olen meillä se joka yleensä kotityöt tekee, paitsi ne tilanteet kun esim. On vauva niin mies huomaa kyllä ihan itse että voisi auttaa. Itse mielelläni kotitöitä teen, mutta ne ei niin tärkeitä ole että rupeaisin jaksamisellani leikkimään.
Toivottavasti ap.ssä on sen verran miestä, että näyttää tämän keskustelun puolisolleen, niin kuin hän aloituksessa uhosi ja puoliso tekee omat johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluun sut meille tekeen noi hommat. Pitäisin sut hyvänä. Pistä muija töihin, noin isolapsi pärjää hyvin tarhassa. Teette sit yhdessä minkä ehditte. Yhden lapsen kanssa kotona ollessa ehtii ihan hyvin hoitaa noi kotiaskareet. Siistii kodin, pesee koneella pyykit, vie ne kaapeihin puhtosina ja silitettyinä. Eikö silitettäviä ole vain miehenpaidat ja äidin jotku puserot. Lapsen kanssaulkoilun ohella hoidat kaupassa käynnit. Siksihän sitä kotona ollaan jotta ehtii hoitaa nuo hommat. Kuulostaa enemmän siltä että olet kyllästynyt näihin kotiaskareisiin j a haluisit muuta. Ehdotan siis töihin menoa ja lapsi hoitoon. Sitten pirteänä kotiin palattuasi hoidat hommat kotona ja laittelet ateriat. Onnea jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Pistä se akka ruotuun! Lellitty pikku prinsessa. Käyttää sua hyväksi lapsen varjolla ettei muka ehdi ja jaksa. Olet hänen oma palvelija ja orja. On vaan LAISKA. Tai sitten kuluttaa päivät ystävien kanssa kahvilla/muskarissa. Itse (olen nainen) hoidin kodin ja lapset sekä ehdin tavata ystäviäkin kun olin pienten kanssa kotona. Töihin palattuani (nuorin oli 6kk) hoidettiin koti noin puoliksi. Mies teki oman osuutensa jotka osaa paremmin ja minä taas omani. En ymmärrä näitä nykyajan äitejä kun ei osata multitaskata. On vain se yksi projekti - lapsi. Muuhun ei sitten pystykään enää. Ja annas olla jos mies menee kritisoimaan. Voi sitä draamaa!
Jaha, ja nyt on marttyyrimammat tuominneet jo muskarit ja kahvilakäynnitkin. Minä en ainakaan huvikseen taistele kahdelle lapselle ulkovaatteita moneen kertaan päivässä päälle, vaan teen sen siksi että taapero tarvitsee ohjelmaa ja ikätovereiden seuraa. Kotona se kiipeilee seinille. Onneksi ei ole tullut mieheksi sinun kaltaistasi itsekeskeistä omaan napaan tuijottajaa vaan joustava normaali ihminen jonka kanssa voi keskustella ja sopia asioista. Ja ei, marttyyrius ja itsekeskeisyys ei tässä tapauksessa ole millään tavalla ristiriidassa, vaan molemmat teidän kruununkiillottajien vakio-ominaisuuksia. Kun minäminäminä niin kyllä pitää sinunsinunsinunkin.
Voi vittu onko noita tenava pakko hommata.
Vaihda nyt jo akkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan, että pikkulapsen kanssa on helppoa, kun se tarvitsee vaan ruokaa, leikkiä ja unta. Kuinka yksinkertaista!
Vaan entä jos lapsi ei nuku? Herää yöllä huutamaan monta kertaa ja aamulla ylös viimeistään kuudelta? Siinä ei vanhempi ehdi montaa tuntia koisia ainakaan yhteen putkeen. Tällainen valvominen saattaa jatkua jopa vuosia, ja se kyllä tosiaankin tekee elämästä välillä tahmeaa.
Syömisen kanssa saa myös tapella harva se päivä. Milloin lapsi huutaa kurkku suorana ruokapöydässä, milloin heittää kaiken lattialle ja kaataa tahallaan maidon pöydälle. Ah, seesteistä.
Ja se leikki. Välillä sujuu mukavasti, välillä taas mikään ei kelpaa. Mikään lelu ei kiinnosta, mihinkään kirjaan ei jaksa keskittyä. Se, kun yrittää viihdyttää halutonta yksivuotiasta - tuskaa.
Tiedän, että tämä kaikki on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Tarkoitan vain sanoa, että nuo yksinkertaiselta kuulostavat asiat eivät käytännössä useinkaan ole ihan niin yksinkertaisia ja monikin asia kotivanhemmuudessa voi verottaa jaksamista. Yksinäisyys, unen puute, oman ajan puute, tylsistyminen ja turhautuminen identtisinä laahavien päivien loputtomassa jonossa...
Ihan turha selittää näitä itsekkäille ukoille, jotka kuvittelevat, että kotityöt ja lastenhoito hoituu toisella kädellä kymmenessä minuutissa. Itse eivät kykene arkea pyörittämään edes kahta päivää pikkulapsi perheessä, puhumattakaan yhdestä ainoasta valvotusta yöstä kipeän lapsen kanssa.
Olen eri ja todellakin tiedän mitä pikkulapsi arki vaatii. Normaalia tekemistä, ei ole raskaita töitä, vaan ihan puuhastelua. Vähän siellä ja vähän täällä. Kymmenessä minuutissa kotityöt ei suju, mutta tehokkaalla tunnilla saa jo valtaosan tehtyä. Syyllinen on peilissä jos ei suju.
Tää yks ja sama trolli, kokemusasiantuntija, ilmestyy joka ketjuun. Kokkaa puolessa tunnissa kahden kuukauden ruuat pakkaseen ja silittää nanosekunnissa.
Niitä videoita ja reseptejä odotamme edelleen.
Minä nyt en ole tuo jolle vastasit, mutta mitä kotitöitä te oikein teette jos siihen aikaa saa niin paljon kulumaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en vittuillakseni.
Kai sinä nyt ymmärrät, miten paljon enemmän kaikkeen menee aikaa, kun lahkeessa roikkuu pieni lapsi?
En ymmärrä. Meidän lapsi ei ollut lahkeessa roikkuja vaan oli mukana kotitöissä. Siksi en ymmärrä mikä raivo teillä tulee kun tämä kysymys esitetään. Ette pysty asiallisesti vastaamaan tai keskustelemaan.
Olen eri, mutta mikä tuossa lainaamassasi viestissä muka oli epäasiallista, raivonilmaisusta nyt puhumattakaan? Ja itseasiassahan se vastasi epäsuorasti kysymykseesi. Tehdään niitä samoja kotitöitä kuin kaikki muutkin, mutta asteen haastavamman lapsen kanssa, jolloin niihin menee ensinnäkin huomattavasti enemmän aikaa ja toiseksikin ne joutuu toistuvasti keskeyttämään. Huomattavasti helpompi tehdä illalla toisen leikittäessä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu onko noita tenava pakko hommata.
Vaihda nyt jo akkaa
Miten se akan vaihtuminen auttaa, kun lapset on tehty tämän nykyisen kanssa? Vai meinaatko että se uusi akka hoitaa ne exän kanssa tehdyt muksut isin hoitovuorolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu onko noita tenava pakko hommata.
Vaihda nyt jo akkaa
Miten se akan vaihtuminen auttaa, kun lapset on tehty tämän nykyisen kanssa? Vai meinaatko että se uusi akka hoitaa ne exän kanssa tehdyt muksut isin hoitovuorolla?
Mä olen jokuseen yh-iskään törmännyt, joka olisi ollut kippaamassa lapsensa minun hoidettavakseni, koska naisten homma. Ei käynyt.
Kuka täällä on edes puhunut "päivittäisistä kotitöistä"?
Ja kyllä tuon sinun tyylisi tunnistaa.
Pikkuvinkkinä: Jos lähestyy ihmisiä ylimielisesti, itseään nostaen ja halveksunta äänessä, saa yleensä just sen "kummallisen" vihamielisen vastaanoton.