Mistä voi etukäteen tietää, että tuleeko mies hoitamaan lapsia sitten kun niitä saadaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

Et ehkä tiedä kaikkea ystäväsi miehestä. Minunkin mieheni on erittäin vastuullisessa asemassa ja ongelmia oli ja on paljon lapseen liittyen. Tuo kuvailemasi asenne että se onkin jotenkin naisen syy kun ei anna vastuuta on nyt saanut aikaan sen että isyyttä kyllä tuetaan neuvoloissa jne ja äidit tulevat sinä sivussa. Miesasiamiehet rummuttavat totuutta siitä että eivät saa exän ilkeyden takia tavata lasta/lapsiaan. Voin kertoa että erittäin harvoin kukaan tekee ko asialla kiusaa tai ei halua että mies hoitaa lasta, sehän on naisellekin ihanaa jos mies kantaa vastuuta! Lues vähän vauvapalstaa! Takana on kyllä ongelmia ja pahoja sellaisia kun pikkulapsiaikana erotaan ja vaaditaan yksinhuoltajuutta. Se kun tarkoittaa naiselle todella yksin jäämistä kun siihne asti on päässyt edes sinne kävelylle. Ei yh äideille ole pk paikka sen pidempään auki kuin muillekaan! Eli tervemenoa harrastukset ja monet työt!

Ex mieheni uhkaili minua juuri noin. Sanoi että aikoo sanoa että minä estän tapaamiset ja suhteen kehittymisen vauvaan jos haen eroa ja menemme lastenvalvojalle. En uskaltanut erota ennenkuin 2 vuotta myöhemmin kun miehestä paljastui jotakin sellaista joka osoitti kaikki epäilykseni todeksi.

En tiedä kaikkea, mutta en muodosta mielipidettä miehestä sen perusteella mitä ystäväni hänestä minulle kertoo. Muodostan mielipiteeni sen perusteella mitä itse näen ja ajattelen miehestä. Ystävästänikin olen perustanut mielipiteeni ihan sen perusteella mitä näen ja kuulen, kun kuuntelen hänen ainaisia jorinoitaan.

Kirjoitat työsopimuksen korvausvaateineen jos ei toteudu ja nimet alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta mies löytyy kyllä. Ollaan alustavasti vähän juteltu lapsen hankinnasta, nyt tämä ketju vähän säikäyttää..

Miehellä ei ole oikein mitään kokemusta vauvoista, on kokonaiset kaksi kertaa pitänyt vauvaa sylissään. Selvästi kuvittelee, että raskaus ja imetys on suhteellisen vaivattomia, ja on ollut aidosti hämmästynyt, kun olen lempeästi valistanut miten asiat ovat. Mies ei ole näitä asioita kyllä millään tavalla vähätellyt, lähinnä hämmästellyt uutta tietoa. Hänen vanhemmistaan huomaan, että äiti on hoitanut sekä elannon, että kodin.

Tekee kyllä töitä kasvatusalalla. On luonteeltaan erittäin vastuuntuntoinen (toisin kuin minä, hehe) ja pitkäjänteinen, hoitaa työnsä ja harrastuksensa kunnolla. Teemme ruokaa yhdessä, hänen asuntonsa on siistimpi kuin minun. Potentiaalia siis on hyväksi isäksi. Mietin vaan, mitä kannattaa etukäteen sopia ja miten, ennen kuin lasta alkaa tosissaan yrittämään? Kaksi vapaailtaa viikossa kotona olevalle? Isyys- ja äitiyslomat erikseen, minä tienaan sen aikaa?

Hänen asuntonsa? Älä edes harkitse, ennen kuin olette asuneet jonkun vuoden yhdessä ja näet, kuinka arjen työnjako sujuu ja löytyykö oma-aloitteisuutta. Miehen vanhempien malli ei ennusta hyvää.

Kiitos neuvosta. Itsellänihän on kotona sama malli, äiti hoitanut kaiken. Paitsi minä hoidin nuoremmat sisarukset. Kuulostaa kieltämättä epäilyttävältä yhtälöltä, kun on mustaa valkoisella tässä nenän edessä.

Onpa melkoinen miesvihaketju.

Itse olen sitä mieltä, että lasten hoito ja kasvatus on liian tärkeä asia jätettäväksi hameväen vastuulle.

Itse epäilen omaa rooliani äitinä enemmän kuin miehen osallistuvaa roolia isänä.

Niin pitkälle kuin pystyn arpaa heittämään asiasta (lapsia meillä ei ole), ehdottomasti mieheni kykyä osallistuvaan perhe-elämään ja isyyteen en tosiaan epäile. Päinvastoin lentäisin perseelleni jos yhtäkkiä isäksi tultuaan ei osallistuisi lapsen elämään.

Itsestäni taas voin veikata mahdollisesti tulevan joka toinen viikonloppu- äidin ja minuuden menettämisen pelossa tunteensa täysin miestäni ja lastani kohtaan jäädyttävän naisen joka haluaa elää uutta nuoruutta. Mieheni siis tietää ajatuksistani, ei tosin kunnolla usko tähän ja toivoo vauvaa ja uskoo että olisin hyvä äiti ja hän auttaa roolissani parhaan mukaan minua.

No en ajatellut kyllä riskeerata ihan arvalla tätä tilannetta 😅

Olen kuitenkin rakastava parisuhteessa, mutta äitiyden rooli tuntuu vastenmieliseltä.

Ps. Mies on vapaa toteuttamaan unelmiaan toisen naisen kanssa, en kkinä sitoisi rakastamaani henkilöä lapsettomuuten. Hän vain valitsee olla kanssani.

Joku äiti menettää hyvän isän lapsilleen miehestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?

Kylläpä oli oikeata asiantuntijaa siinä. ”Mitä se äitiyslomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?”

Oletko kokeillut sitä äitiyslomaäitylin hommaa joskus. Valvot yöt ja 2-3 tunnin yöunilla teet kotityöt (siivous, tiskit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, pyykkäys jota riittää kiitos vauvan), ja aikaa lapsen kanssa olemiseen, että saa hoivaa ja huolenpitoa ja sitten mies kotona odottaa hoivaa ja huolenpitoa kun se ylirasittunut ja rättiväsynyt äitiyslomaäityli kaatuu sänkyyn päivänpäätteeksi vain herätäkseen 2-3 tunnin päästä taas vaihtamaan vaipat ja syöttämään vauveli.

Mies vetää lonkkaa yöt ja jatkaa uniaan. Miten monta kuukautta itse mahtaisit jaksaa? Taitais riittää viikko mä luulen mutta se äitiyslomaäityli jatkaa tätä ainakin pari vuotta jotkut vielä pidempään.

Voi hitsi kun se astian- ja pyykinpesukoneen napin painaminen on niiiiin raskasta. Jos nainen rakastaa siivoamista niin ei kai siinä sitten mitään, kukin tavallaan.

Muistuipa mieleen kommentti, jonka yksi mies kirjoitti pari vuotta sitten. Siinä oli aiheena se, kun mies olisi joutunut vapaapäivänään laittamaan koneellisen pyykkiä kuivumaan, mutta mies "ei ehtinyt". Jos joku ei muista, niin voin kertoa enemmän.

Olet jankannut jo vuosia tätä tarinaasi. Kuinka helvetissä kukaan jaksaa tällaista jankkaamista? 

Minä jaksan niin kauan, kun luen v*ttuilua napinpainamisesta. Kun tuo lopettaa, niin lopetan minäkin eli laita valitukset sille tyypille.

Jankkaat vuosikausia yhdestä ja samasta keksitystä tarinasta?

Hanki oikeasti se elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?

Mun eksä uhkasi hakata mut, jos lähden kävelylle ja jätän lapsemme hänen hoidettavaksi. Olisin ollut huono äiti ja nainen ja vokottelemassa muita miehiä, jos olisin lähtenyt yksin kodin ulkopuolelle, vaikka vaan kävelylle. Ei siinä sitten mitään raskauskiloja tiputeltu. Miehen kyllä tiputin perheestämme pois. Tai ei se mikään mies edes ollut, kusipää ennemminkin...

Oma lapsi saa kyllä miehestä esiin kaikki miehen huonot puolet. 

Meillä mies uhkasi että voi vaikka "tiputtaa" vauvan jos lähden kävelylle kun oli joutunut valvomaan edellisenä yönä itkun takia (sai kuitenkin maata sängyssä korvatulpat korvissa ja minä kävelin vauva sylissä tuntikausia myös öisin). Jätä siinä sitten mies ja "pakota" ottamaan vastuuta kuten joku neropatti ehdotti. Osa miehistä sekoaa lapsen saannin jälkeen joten oletan että nuo "pakota" kommentit koskevan ns normaaleita miehiä. Jotka kuitenkin ovat varmasti sellaisia joita ei tarvitse "pakottaa" ottamaan vastuuta.

Tämä sama neropatti täällä ihmettelee, että miten uskallat jatkaa yhteiseloa miehen kanssa, joka uhkaa vahingoittaa teidän lasta? Aika harva mies on noin luonnehäiriöinen, suurin osa tuntemistani isistä vaikuttaa vain flegmaattisia vässyköitlä, joilla ei tule mieleen tai jotka ei millään jaksaisi. En kuitenkaan usko, että ainakaan kovin moni olisi valmis murhaamaan lastaan välttyäkseen hoitovastuulta.

Olemme eronneet jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta mies löytyy kyllä. Ollaan alustavasti vähän juteltu lapsen hankinnasta, nyt tämä ketju vähän säikäyttää..

Miehellä ei ole oikein mitään kokemusta vauvoista, on kokonaiset kaksi kertaa pitänyt vauvaa sylissään. Selvästi kuvittelee, että raskaus ja imetys on suhteellisen vaivattomia, ja on ollut aidosti hämmästynyt, kun olen lempeästi valistanut miten asiat ovat. Mies ei ole näitä asioita kyllä millään tavalla vähätellyt, lähinnä hämmästellyt uutta tietoa. Hänen vanhemmistaan huomaan, että äiti on hoitanut sekä elannon, että kodin.

Tekee kyllä töitä kasvatusalalla. On luonteeltaan erittäin vastuuntuntoinen (toisin kuin minä, hehe) ja pitkäjänteinen, hoitaa työnsä ja harrastuksensa kunnolla. Teemme ruokaa yhdessä, hänen asuntonsa on siistimpi kuin minun. Potentiaalia siis on hyväksi isäksi. Mietin vaan, mitä kannattaa etukäteen sopia ja miten, ennen kuin lasta alkaa tosissaan yrittämään? Kaksi vapaailtaa viikossa kotona olevalle? Isyys- ja äitiyslomat erikseen, minä tienaan sen aikaa?

Hänen asuntonsa? Älä edes harkitse, ennen kuin olette asuneet jonkun vuoden yhdessä ja näet, kuinka arjen työnjako sujuu ja löytyykö oma-aloitteisuutta. Miehen vanhempien malli ei ennusta hyvää.

Kiitos neuvosta. Itsellänihän on kotona sama malli, äiti hoitanut kaiken. Paitsi minä hoidin nuoremmat sisarukset. Kuulostaa kieltämättä epäilyttävältä yhtälöltä, kun on mustaa valkoisella tässä nenän edessä.

Ole hyvä. Sama malli myös itsellä kotoa opittuna, samoin miehellä. Tietyn aikakauden perintöä, mutta naisen osana kovin raskas toteuttaa palkkatyön lisäksi - ja työnjaon epäreiluus myrkyttää parhaimmankin suhteen, jolloin ajetaankin komeasti karille kun ei muutakaan mallia osata. Sama on kerrottu aikuiselle tyttärelle, josko ei lankeaisi samaan ansaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

Et ehkä tiedä kaikkea ystäväsi miehestä. Minunkin mieheni on erittäin vastuullisessa asemassa ja ongelmia oli ja on paljon lapseen liittyen. Tuo kuvailemasi asenne että se onkin jotenkin naisen syy kun ei anna vastuuta on nyt saanut aikaan sen että isyyttä kyllä tuetaan neuvoloissa jne ja äidit tulevat sinä sivussa. Miesasiamiehet rummuttavat totuutta siitä että eivät saa exän ilkeyden takia tavata lasta/lapsiaan. Voin kertoa että erittäin harvoin kukaan tekee ko asialla kiusaa tai ei halua että mies hoitaa lasta, sehän on naisellekin ihanaa jos mies kantaa vastuuta! Lues vähän vauvapalstaa! Takana on kyllä ongelmia ja pahoja sellaisia kun pikkulapsiaikana erotaan ja vaaditaan yksinhuoltajuutta. Se kun tarkoittaa naiselle todella yksin jäämistä kun siihne asti on päässyt edes sinne kävelylle. Ei yh äideille ole pk paikka sen pidempään auki kuin muillekaan! Eli tervemenoa harrastukset ja monet työt!

Ex mieheni uhkaili minua juuri noin. Sanoi että aikoo sanoa että minä estän tapaamiset ja suhteen kehittymisen vauvaan jos haen eroa ja menemme lastenvalvojalle. En uskaltanut erota ennenkuin 2 vuotta myöhemmin kun miehestä paljastui jotakin sellaista joka osoitti kaikki epäilykseni todeksi.

En tiedä kaikkea, mutta en muodosta mielipidettä miehestä sen perusteella mitä ystäväni hänestä minulle kertoo. Muodostan mielipiteeni sen perusteella mitä itse näen ja ajattelen miehestä. Ystävästänikin olen perustanut mielipiteeni ihan sen perusteella mitä näen ja kuulen, kun kuuntelen hänen ainaisia jorinoitaan.

Miksi luulet että ystäväsi haluaisi olla yksin vastuussa lapsista niin ettei olisi edes vkloppuvapaita jollon voisi olla ns vapaalla? Yh elämä on melko raskasta. Kaikki yht keitä itse tunnen ja joiden lapsilla ei ole säännöllisiä tapaamisia isän kanssa on niin ettei isä halua tavata tai isällä on uusi perhe tai isä on alkoholisti tms. Nämä tapaukset joissa nainen kieltää kiusallaan tapaamiset ovat päässeet esille liikaa ja niitä käytetään esimerkkeinä joka tilanteissa.

Ketjua lukiessa paljastuu ehkä yksi osasyy syntyvyyden alenemiseen (talouden epävarmuus ym ovat toki tärkeämpiä): kukaan nainen ei halua olla yksin vastuussa kaikesta. Olisin minäkin tehnyt enemmän lapsia mutta voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet: ex mies ei osallistunut mitenkään mihinkään lapseen liittyvään. Vaikka annoin tilaa, kannustin ym ym. Joo naisen vikahan se että mies on laiska p*ska...vai sittenkin sen miehen vika kun on liian laiska hoitamaan omia velvollisuuksiaan? Tiedän onnneksi myös muutaman hyvän isän mutta suurempi osa on noita laiskoja. Valitettava totuus.

Ei mistään. Siihen auttaa korkeintaan shokkihoito, eli jättää vaan lapsi/lapset isälle ja poistuu itse kotoa, niin että miehen on vaan pakko pärjätä. Yleensäkin vaan ottaa itsekkäästi omaa aikaa ja pysyä siinä eikä antaa miehen luistella yhtään.

Ihan järkyttää miten empatiakyvyttömiä miehet voi olla, onneksi olen vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?

Aloituksessani en kommentoinut mitään kotitöiden tekemisestä vaan pelkästään oman lapsen hoitamisesta. Luitko aloituksen? Siinä kirjoitin, että mies ei hoida omaa lastaan. Vai onko oma lapsi mielestäsi kotityö? Ap

Niin millainenkohan olit, kun mies yritti hoitaa lasta? Itse ainakin ajoin itse miehen ns. apuriksi. En antanut olla täysvaltainen vanhempi. Minusta mies ei osannut hoitaa oikein ( minun tavallani). Sitten heittäydyin marttyyriksi, kun päävastuu lapsesta jäi minulle.

Näin siis toimin nuorena äitinä. Iltatähden ilmestyessä tilanne oli aivan eri. Olin muuttunut. Ei paljon kiinnostanut oliko lapsi, kuin muotilehdestä reväisty tai tekikö koko ajan just oikeita, kehittäviä asioita. Olin rennompi. Annoin miehelle tilaa olla omanlaisensa vanhempi.

Tarkoittaako "omanlainen" huonoa ravintoa ja telkkarin töllötystä likaisissa vaatteissa vaippa täynnä?

Hoitiko teijään isät ja isoisät lapsia... Ei tainnut. Pitää varautua että ite joutuu kaiken tekemään kun niin näyttää aina ollevan.

Ihme kysymys. Miten mieskään voi lapsentekovaiheessa tietää, hoitaako nainen lasta asianmukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tohelot saa miehiä sidottua lapsiin edes sukunimivallan avulla :DDDD Hahha olette noloja! Eikö miehet ole perinteisesti olleet PERHEEN PÄITÄ JA JOHTAJIA? Miten pää ei voi huolehtia johtoalueestaan? ;) On se jännää tämä ukon johtajuus! Lasten kuuluu mennä äidin isän sukuun, koska äiti tekee perheessä enemmän.

Niin ja en ole ikinä ymmärtänyt miten jokainen nimi on miehen ja siksi sitä pitää aina vaihtaa ja antaa isän nimi lapselle. Jos kaikki naistenkin nimet ovat miehen nimiä, miksi sitä naisella olevaa miehen nimeä ei anneta lapsille ja aviomiehelle? Te kaakathan koko ajan sanotte että ne ovat sama asia :DD Miksi sitten ÄIDILTÄ tuleva nimenjatkuminen on ESTETTY LAILLA lähes kaikissa maissa ;) Vai olisko se isän ja äidin nimi sittenki eri asia;) Lälläslää kanat! Jäitte kiinni logiikkavirheestäää ;)

Miten tämä liittyy aiheeseen? Meillä oli ja on miehellä ja lapsella minun sukunimeni, ei paljon auttanut siinä arkielämässä. Ja ex halusi sukunimeni pitää eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymykseen en osaa vastata. Näyttää siltä, ettei miehen kelvollisuudesta vastuuntuntoiseksi isäksi ole mitään takeita.

Varminta ehkä onkin perustaa perhe vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, jos on itse henkisesti varautunut tulevaisuuteen yksinhuoltajana ja tietää voimavarojensa riittävän siihen. Avioerot ovat sen verran yleisiä, että yh:ksi päätyminen on todennäköistä joka tapauksessa, oli mies millainen isä tahansa.

Tämän neuvon olen saanut pariterapiassa terapeutilta. Ei koskaan voi laskea sen varaan, että joku muu ihminen kuin sinä itse osallistuu lapsesta aiheutuvan taakan kantamiseen. Ei edes lapsen isän kohdalla. Tämähän voi vaikka esim. kuolla onnettomuudessa, vaikka olisikin hyvä ja osallistuva isä.

Jotenkin epäilen, että tuota ei sanota kovin monelle miehelle. Naisen pitää varautua hoitamaan lapsi yksin, miehen ei tarvitse varautua yhtään mihinkään.

Tämä keskustelu saa kyllä kiehumaan raivosta. Ihmettelen että yleensä kukaan nainen suostuu lapsia tekemään. Ei riitä että pilaa terveytensä synnytyksessä, joutuu vielä raatamaan yksin 18 vuotta. Tämä on näköjään se normaali. Ja Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana. Kuka ääliö tuon väitteen on keittänyt kasaan?

Vierailija kirjoitti:

Hoitiko teijään isät ja isoisät lapsia... Ei tainnut. Pitää varautua että ite joutuu kaiken tekemään kun niin näyttää aina ollevan.

Erityisen tärkeää olisi selvittää, miten miehen lapsuudenkodissa oli työnjako. Osallistuiko miehen isä lastenhoitoon? Vai antoiko miehen äiti edes osallistua? Jos anoppi on ollut pullantuoksuinen kodinhengetär ja vielä kehuu, miten on tehnyt kaikkensa lastensa hyvinvoinnin eteen, varaudu samaan.

Kyllä sen tietää etukäteen jos tuntee puolisonsa. Eivät ihmiset muutu muutamassa vuodessa (jolloin lapsia pitäisi hoitaa) elleivät he sairastu henkisesti. Eli tunne puolisosi. Onko hän itsekäs? hedonisti? epäluotettava? 

Jos mies on on kiltti, empaattinen ja huomaavainen. Viihtyy kotona ja tykkää puuhailla kotona. Ainoa poikkeus tähän on runsas pelaaminen, koska se vastaa huumeiden käyttöä aivojen näkulmasta.

Aktiivinen harrastuselämä kodin ulkopuolella on varoitusmerkki. Sinkkunaisesta voi tuntua ihanan kihelmöivältä ja jännittävältä jos poikkis on sosiaalinen, harrastaa paljon ja juoksee erilaisissa kissanristiäisissä. Siinä on vaan se huono puoli, että sellaisesta elämäntyylistä ei niin vaan luovutakaan kun lapset syntyvät. Moni "kemisti" on karvaasti saanut huomata tämän.