Mistä voi etukäteen tietää, että tuleeko mies hoitamaan lapsia sitten kun niitä saadaan?
Täällä on koko ajan ketjuja, joissa joku äiti valittaa, että hänen mies ei osallistu lasten hoitamiseen tai kotitöihin eikä ymmärrä äidin väsymystä, ja sitten muut kommentoivat ketjuun, että mitäs menit lisääntymään miehen kanssa, jota ei kiinnosta omien lasten hoito. Mistä sen voi etukäteen tietää, että mies tulee tai ei tule hoitamaan niitä omia lapsiaan tai omaa vauvaansa, sitten kun niitä lapsia on saatu? Itse sain yhdessä suunnitellun lapsen miehen kanssa, joka ennen lapsen syntymää teki paljon kotitöitä, hoiteli paljon yhteisiä asioita, tykkäsi leikkiä kavereiden lasten kanssa ja sanoi monta kertaa, että sitten kun saadaan lapsia, niin hän tietenkin hoitaa niitä yhtä paljon kuin minä. No eipä hoitanut, lapsi on nyt vuoden, eikä mies ole hoitanut häntä juuri yhtään, joskus muutaman minuutin jaksaa lapsensa kanssa leikkiä. Miten olisin voinut ennakoida tämän ja olla lisääntymättä juuri hänen kanssa?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tähän älyttömän hyvä teoria.
Mutta taidanpa myydä sen, sillä tulisi rikkaaksi. Koska lähes kaikkia naisia kiinnostaa tämä.
Mullakin on. Olen hieman sitä avannutkin, mutta kun vastaanotto täällä on mitä on, niin pohtikoot keskenään.
No mikäs sun teoria on? Kuitenkin jotain roskaa, tyyliin "nainen lihoo, joten mies hyökää lapsensa".
Vierailija kirjoitti:
Jännän miehen valinneet naiset uikuttavat kun miehestä ei kuoritunutkaan yön yli vastuullista miestä :DD
Mistäs tietää päältä päin, kuka mies on ns. jänää ja kuka ei?
Asiasta kannattaa tehdä ennakkoon kirjallinen sopimus todistajineen ja liittää siihen sopimuksen rikkomisesta iso sopimussakko. Lakimies voi auttaa sopimuksen laadinnassa.
Ei sitä voi tietää. Mun mies vannoi ja vakuutti, että hän hoitaa ja rakastaa. Sitten se lapsi olikin oma persoonansa ja miehen mielestä ärsyttävä, joten ei jaksa kiinnostaa. Ihan vauvana hoiti, mutta kun lapsen luonne ja mielenkiinnon kohteet alkoivat tulla kunnolla esiin niin mies ei enää jaksanut. On sanonut ihan ääneen, että olis halunnut pojan, jonka kanssa pelata lätkää, käydä peleissä ja rassata autoa yms. Tulikin poika, jolle jääkiekko on ihan evvk, luistelee pakotettuna eikä jaksa peleissä keskittyä (poika on 4!) ja musiikki, varsinkin piano/koskettimet, on suurin mielenkiinnon kohde. Mies kulkee sitten yksin luistelemassa ja pelaa kavereidensa kanssa, ei jaksa kiinnostua lapsestaan, kun sen jutut on miehen sanoin "tylsiä ja ärsyttäviä".
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä voi tietää. Mun mies vannoi ja vakuutti, että hän hoitaa ja rakastaa. Sitten se lapsi olikin oma persoonansa ja miehen mielestä ärsyttävä, joten ei jaksa kiinnostaa. Ihan vauvana hoiti, mutta kun lapsen luonne ja mielenkiinnon kohteet alkoivat tulla kunnolla esiin niin mies ei enää jaksanut. On sanonut ihan ääneen, että olis halunnut pojan, jonka kanssa pelata lätkää, käydä peleissä ja rassata autoa yms. Tulikin poika, jolle jääkiekko on ihan evvk, luistelee pakotettuna eikä jaksa peleissä keskittyä (poika on 4!) ja musiikki, varsinkin piano/koskettimet, on suurin mielenkiinnon kohde. Mies kulkee sitten yksin luistelemassa ja pelaa kavereidensa kanssa, ei jaksa kiinnostua lapsestaan, kun sen jutut on miehen sanoin "tylsiä ja ärsyttäviä".
Eli omaa lasta ei rakasteta sellaisena kuin hän on - omana persoonanaan - vaan hänen pitäisi olla tietynlainen (stereotyyppinen lätkästä ja autoista kiinnostunut poika), jotta kelpaisi isälle. Hienon miehen olet löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
No kyllä hylkäsi.
Lapsi huusi, siis vauva. Mies ei ottanut syliin.
Minulla mies joka kovasti halusi yhteistä lasta. Lapsi on nyt 10. Mies on lapsen kanssa yhtä paljon tekemisissä kuin jos olisimme eronneet ja he tapaisivat kerran kahteen viikkoon.
En olisi lasta tehnyt hänen kanssaan, jos olisin tiennyt.
Mutta olen tietenkin oikeasti onnellinen lapsestani.
Odotan sopivaa hetkeä erolle.
Montako orkkua ap on saanut miesvihaketjustaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
No kyllä hylkäsi.
Lapsi huusi, siis vauva. Mies ei ottanut syliin.Minulla mies joka kovasti halusi yhteistä lasta. Lapsi on nyt 10. Mies on lapsen kanssa yhtä paljon tekemisissä kuin jos olisimme eronneet ja he tapaisivat kerran kahteen viikkoon.
En olisi lasta tehnyt hänen kanssaan, jos olisin tiennyt.
Mutta olen tietenkin oikeasti onnellinen lapsestani.
Odotan sopivaa hetkeä erolle.
Mikä on mielestäsi sopiva hetki erolle? Miksei se ole nyt?
Vierailija kirjoitti:
Montako orkkua ap on saanut miesvihaketjustaan?
Sinun ongelmasi on mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
No kyllä hylkäsi.
Lapsi huusi, siis vauva. Mies ei ottanut syliin.Minulla mies joka kovasti halusi yhteistä lasta. Lapsi on nyt 10. Mies on lapsen kanssa yhtä paljon tekemisissä kuin jos olisimme eronneet ja he tapaisivat kerran kahteen viikkoon.
En olisi lasta tehnyt hänen kanssaan, jos olisin tiennyt.
Mutta olen tietenkin oikeasti onnellinen lapsestani.
Odotan sopivaa hetkeä erolle.Mikä on mielestäsi sopiva hetki erolle? Miksei se ole nyt?
Loisii miehen lompakolla, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako orkkua ap on saanut miesvihaketjustaan?
Sinun ongelmasi on mikä?
Mietipä sitä.
Minä rakastuin pappaan siinä kohtaa, kun mentiin hakemaan joulukuusta. Siitä on kulunut jo 30 vuotta. 3-vuotias poikani jäi mielellään hänen kanssaan odottamaan, kun itse menin itse kaatamaan kuusta. Kaikki murrosiän kriisit tuo mies kävi läpi teinin kanssa ja nyt kaikki on hyvin.
Astral-TV, siellä noidiksi ja tietäjiksi haluavat kuulemma koettaa ennustaa.
Lemmikkitesti esim. hankkimalla koiran.
1. Jos mies ihan oma-aloitteisesti herää yöllä viemään koiran ulos ripulin iskiessä.
2. Ottaa vastuuta rokotuksista ymv.eläinlääkärikäynneistä
3. Opettelee kynsien leikkuun, jos ei jo osaa
4. Ruokkii koiran ja täydentää ruokavarastoja ihan oma-aloitteisesti
Meillä koira (yhteinen päätös) ja miehelle kaikki nämä täysin ylivoimaisia. Lenkittää koiraa yhtä paljon kuin minä. Ja ei todellakaan tulis mieleen hankkia lapsia :D
Oma mies ei sitten millään halunnut ottaa paikkaa perheessä. Ei jaksa tehdä mitään yhdessä. Välillä kerron lasten kuulumisia miehelle, vaikka saman katon alla elellään kolmen nuoren kanssa. Paljon kivaa jää mieheltä (laiskuutta) kokematta/kuulematta, mutta nykyään en juurikaan vaivaudu antamaan täsmäraporttia. Jos ei kiinnosta niin olkoon. Pojat ovat nähneet sohvaperunamallin, mutta ovat reippaita siskoaan auttavia opiskelijoita. Olen täyttänyt monesti, että jos jälkikasvua haluavat niin osallistua pitää. Jos elinpäiviä riittää, ja iseiksi ponit päätyvät olisi pelottavan jännittävä seurata, ylittääkö ymmärrys esimerkin...
Samaistun sinuun täysin. Mieheni ilmoitti seurustelun alussa, että tahtoo lapsia. Kieltäydyin. Pari vuotta seurusteltiin ja luulin olevani raskaana ja kun raskaustesti näytti negatiivista niin hypin riemusta ja mies suuttui minulle, koska oli toivonut tärppäävän.
Pari vuotta myöhemmin suostuin lapsen hankkimiseen. Olin varma, että hän olisi loisto isä joka haluu olla lapsensa kanssa mutta toisin kävi. Töiden jälkee oli kiva jäädä kaljalle, kaikki mahdolliset ekstra työpäivät piti ottaa mitä vaan sai. Kun pakotan hänet pojan kanssa lenkille niin näyttää nyreetä naamaa... Enpä olisi ikinä arvannut, että joutuisin lähes yksin hoitaa ja kasvattaa lasta.
Miten käy kirjoitti:
Oma mies ei sitten millään halunnut ottaa paikkaa perheessä. Ei jaksa tehdä mitään yhdessä. Välillä kerron lasten kuulumisia miehelle, vaikka saman katon alla elellään kolmen nuoren kanssa. Paljon kivaa jää mieheltä (laiskuutta) kokematta/kuulematta, mutta nykyään en juurikaan vaivaudu antamaan täsmäraporttia. Jos ei kiinnosta niin olkoon. Pojat ovat nähneet sohvaperunamallin, mutta ovat reippaita siskoaan auttavia opiskelijoita. Olen tähdebtänyt monesti, että jos jälkikasvua haluavat niin osallistua pitää. Jos elinpäiviä riittää, ja iseiksi pojut päätyvät olisi pelottavan jännittävä seurata, ylittääkö ymmärrys esimerkin...
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkitesti esim. hankkimalla koiran.
1. Jos mies ihan oma-aloitteisesti herää yöllä viemään koiran ulos ripulin iskiessä.
2. Ottaa vastuuta rokotuksista ymv.eläinlääkärikäynneistä
3. Opettelee kynsien leikkuun, jos ei jo osaa
4. Ruokkii koiran ja täydentää ruokavarastoja ihan oma-aloitteisestiMeillä koira (yhteinen päätös) ja miehelle kaikki nämä täysin ylivoimaisia. Lenkittää koiraa yhtä paljon kuin minä. Ja ei todellakaan tulis mieleen hankkia lapsia :D
Ei aina toimi, sillä mies voi tykätä eläimistä enemmän kuin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako orkkua ap on saanut miesvihaketjustaan?
Sinun ongelmasi on mikä?
Mietipä sitä.
Taidatkin olla moniongelmainen, kun et osannut vastauksessasi nimetä vain yhtä ongelmaa.
Kyse ei ole kykenemisestä, jotkut isät hoitaa lapsia/vauvoja jopa paremmin kuin niiden äidit. Meillä ei kyllä isä olisi pystynyt samaan imetyksen vuoksi, mutta jokainen tavallaan... ja se oma tapa pitää löytää.