Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Miksi aamuvirkkuja arvostetaan aina enemmän kuin iltavirkkuja? Ihmiset, etenkin keski-ikäiset ja vanhukset näkevät jotenkin hyveenä sen, että herätään aikaisin ja mennään nukkumaan aikaisin. Entäs jos tekee saman työn siten, että nukkuu pitkään ja valvoo myös pitempään :D Miksi se ei ole hyve? Onko ihminen jotenkin luuseri jos se jää nukkumaan kukonlaulun jälkeen?

Sekä omassa että vanhempien parisuhteessa toinen on enemmän iltavirkku ja toinen aamuvirkku. Tämä toimii hyvin koska kaipaamme myös omaa aikaa, ja pikkulapsivaiheessa on loistavaa kun toinen jaksaa hoitaa aamut ja toinen yöheräilyt (kunhan saa aamulla nukkua). Vanhemmillani puolisoiden välinen ero on tasoittunut iän myötä: isä on alkanut herätä aiemmin ja äiti nukkua myöhempään. Nykyään ovat melko "samanvirkkuja".

Vierailija kirjoitti:

Minä aamuvirkku ja illantorkku. Vaimo päinvastoin.

Tällä 20v avioliittokokemuksella olisi korkeampi valintakriteerinä nykypäivänä, jos etsisin puolisoa.

Näkyy mökkeilyssä, lomamatkoilla, arkipäivänaskareissa, kauppareissujen ajankohdassa, jne.

Joskus ärsyttää hermostumiseen asti, kun toinen makaa puolillepäivin ja kukkuu yli puolilleöin.

Toki vuosienvarrella molemmat ovat tulleet vastaan, mutta omaa fysiikkaa ei voi tuossa asiassa muuttaa.

Samoin.

Olin 20v liitossa illanvirkun kanssa ja jostain syystä kaikki 3 muuta yritelmää ovat olleet aamuvurkkujen kanssa. Elämä oli paljon helpompaa kun ei tarvinnut aamuja pilata sillä että toinen koisaa puolille päivin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana kuulla, että joillakin on onnistunut. Ihastukseni tuntuu olevan joustavaa sorttia, mutta pahoin pelkään että jomman kumman käämit palaisi välillä silti, kun vuorokausirytmit eivät kohtaa :D

Minä aiemmin joustin. Sitten kyllästuin olemaan aina väsynyt kun pakolla valvoin yli puoleenyöhön miehen seurana ja sitten heräsin kuitenkin 6 aikoihin.

Nykyin eletään omien rytmiemme mukaan. Seksiä ei tietenkään ole, koska emme ole koskaan molemmat samaan aikaan hereillä ja lapset unessa.

Kuin minun näppikseltäni.

Olemme molemmat virkeimmillämme klo 8-12. Minä aamuisin ja mies iltaisin. Huono combo

Meillä mies menee nukkumaan viimeistään noin 21, tai nukahtaa sohvalle yleensä. Kehottelen sen nukkumaan sänkyyn 21.30, kun olen laittanut isommat koululaisetkin unille (pienet lapset jo aiemmin). Itse valvon 22.30-23. Tarviin sen noin tunnin omaa aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen. Mies herää viideltä. Usein itsekin herään siihen, usein jatkan unia, aina en saa enää unta. Oma heräryskello soi 6.45.

Eihän tämä 4-lapsen perheessä, jossa lapset 4-15v, ole kovin toimivaa. Seksin kannalta siis. Mies nukkuu aiemmin kuin lapset. Mutta minun on pakko valvoa vähintään 21.30, koska ei teiniä voi aiemmin laittaa nukkumaan, ja hänellä on isoja itsesäätelypulmia, ei voi jättää yksin valvomaan, muuten pelais koko yön. Kahdenkeskistä aikaa, eli seksiä, on liian harvoin. Lähinnä joskus vkloppu-aamuisin kun lapset nukkuu pidempään.

Erirytmisyys toimii varmasti oikein hyvin ilman lapsia, meilläkin molemmat tykkää tehdä omia juttujaan välillä. Mutta seksi on vähän ongelma, etenkin kun on pieni asunto, me vanhemmat nukutaan olkkarissa..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Mies on järjestänyt tuon niin, ettei tarvitse tehdä kotona muuta kuin syödä ja nukkua. Sitä hoidat kaikki hommat. Vaikka hän olisi aamuvirkku, niin todennäkoisesti olisi yhtä laiska. 

Ainakin on rasittaa kun ystövä on iltavirkku ja minä normaali😁. Mitään ei tapahdu ennen klo 12.00. Ja esim. Illänvietoista ei koskaan pääse kotiin ennen klo 05.00. Tämä siis jos yhdessä jotain tehdään. Itse lähtisin liikkeelle viimeistään klo 10.00 ja discosta kotiin klo 01.00. Ainakin toiseksi viimeisellä bussilla.

Mihin aikaa saa seksiä, laitan kellon soimaan/tulen kotiin ja laitan sinulle aamiaista, päivällistä, llallista!  Ai niin, sinä et halunnut mihinkään kellonaikaan?

Meillä minä menen nukkumaan tunteja ennen  kuin puoliso tulee petiin.

Seksistä ei paljon tarvitse puhua. Keväällä viimeksi kerran.

Minulla vaimoni kanssa on sellainen tilanne. Menen nukkumaan klo 21 ja heräilen 5-6:n aikaan aamulla.

Vaimoni tulee nukkumaan 23 ja viikonloppuna ei saa herättää ennen klo kahdeksaa.

Arkena töihin toki aiemmin.

Onhan se ihan syvältä tuo aamu kahdeksalta ylös nousu. Kello on jo yli kymmenen kun hän on vasta saanut aamupalan syötyä ja lehdet luettua. Ennen klo 11 ei ole valmis lähtemään mihinkään, koskaan.

Joten minä kuljen missä kuljen milloin haluan ja melkein missä haluan.

En odottele tuommoista vetelystä yhtään. Mökillä kesällä ehdin juoda kahvit, lukea lehdet tehdä muut aamutoimet ja käydä verkot kokemassa ja perata kalat jos niitä on ja suunnilleen silloin hän on valmis nousemaan ylös.

Toimii mökillä. Mutta hermot menee joka ikinen aamu jos ollaan matkoilla yhdessä. Ulkomaan reissut aamuisin katastrofeja. Pöivä jo,pilalla jos puolilta pöivin pääsee vasta liikenteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aamuvirkku ja illantorkku. Vaimo päinvastoin.

Tällä 20v avioliittokokemuksella olisi korkeampi valintakriteerinä nykypäivänä, jos etsisin puolisoa.

Näkyy mökkeilyssä, lomamatkoilla, arkipäivänaskareissa, kauppareissujen ajankohdassa, jne.

Joskus ärsyttää hermostumiseen asti, kun toinen makaa puolillepäivin ja kukkuu yli puolilleöin.

Toki vuosienvarrella molemmat ovat tulleet vastaan, mutta omaa fysiikkaa ei voi tuossa asiassa muuttaa.

Samoin.

Olin 20v liitossa illanvirkun kanssa ja jostain syystä kaikki 3 muuta yritelmää ovat olleet aamuvurkkujen kanssa. Elämä oli paljon helpompaa kun ei tarvinnut aamuja pilata sillä että toinen koisaa puolille päivin.

Selvennykseksi eli erosin 10v sitten tuosta pitkästä liitosta ja sen jälkeen ollut 3 lyhyempää 1-2v parisuhdeyritelmää oman rytmisen miehen kanssa. Oli parempi olla kun pääsi heti aamusta liikkeelle. Ei ollut sitä joka aamuista veetutusta. Kyllä siinä koki elämän valuvan hukkaan kun yksi vaan koisaa. Mut kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Eroihin tuli muut syyt kuin rytmi.

Meillä on toiminut oikein hyvin mutta toki kunnioitusta ja kompromissaamista vaatii molemmin puolin :) Minä olen iltavirkku ja joustan siinä että menen arkisin petiin samaan aikaan miehen kanssa ja luen sitten tunnin-pari ennen unen saamista. Viikonloppuisin saatan valvoa pitempään ja miea painuu pehkuihin.

Mies taas herää viikonloppuisin 1-2h ennen minua mutta jää sänkyyn lukemaan tai tekee kotona hiljaisia asioita eikä metelöi (esim imuroi tai tiskaa). Olen elänyt parisuhteessa jossa toinen passiivisaggressiivisesti kolisteli aamuisin kun halusin nukkua - siitä ei tullut yhtään mitään. Oma mies ei kertaakaan ole sanonut poikkipuolista sanaa siitä että oma rytmini on erilainen.

Kunnioitetaan toistemme unta ja annetaan toiselle rauha nukkua. Näin on ollut hyvä neljä vuotta.

Kyllä meilläkin toimii ihan hyvin. Minun pitää herätä arkisin jo neljältä joten on mukava mennä nukkumaan rauhassa niin että yleensä en herää yöllä siihen kun mies kömpii nukkumaan. Tykkään myös tehdä aamuhommat rauhassa, mies on aamuisin aina niin kärtyinen ennenkuin on saanut kahvia :D Vloppuisin kyllä mieskin herää ajallaan jos on jotain menoa, muuten nukkuu sitten sen 2-3h pidempään kuin minä.

Meillä jo kymmeniä vuosia mennyt näin, omat huoneet. Suurin vaikeus tuli kuitenkin miehen tissuttelusta ja kun hän lopulta lopetti sen, elämä helpottui molemmilla, minulla vielä paljon enemmän. Tissuttelun takia hänen unentarpeensa oli nimittäin lähes jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Mies on järjestänyt tuon niin, ettei tarvitse tehdä kotona muuta kuin syödä ja nukkua. Sitä hoidat kaikki hommat. Vaikka hän olisi aamuvirkku, niin todennäkoisesti olisi yhtä laiska. 

Mies tienaa 3x naiseen verrattuna.

Meillä mies iltavirkku ja minä olosuhteiden pakosta aamuvirkku. Mies tekee töitä kotona joten valvoo yöt ja tulee nukkumaan klo 23-03 välisenä aikana ja nukkuu pitkään. Minä en halua nukkua pitkään vapailla ja herään viimeistään klo 9:00 silloinkin kun saisin nukkua pidempään. Seksiä ei ole kuin harvakseltaan koska minä olisin rentoutunut ja valmis iltaisin kun taas mies haluaa keskellä päivää kun puuhailen muuta ja ei tee mieli. Onhan tämä yhdistelmä välillä rasittava ja ei aina toimi mutta onhan siinä paljon hyvääkin. Saa olla aamulla rauhassa ja puuhailla omia.

Olin 7v kolmivuorotyöläisen kanssa joka iltavirkku, itse aamusellainen: monta päivää peräkkäin hiljaiseloa ettei herran unet häiriinny kun on kolistellut kotiin aamulla klo 6, siis kolistellut myös viikonloppuisin, ja heräsi uniltaan prkl klo 16, odotteli ruokaa ja söi, makasi ja lähti yövuoroon. Minulla ma-pe 8-16 työt. Illalla klo 22 olen aina aivan naatti, yks vahti tvtä aamu-(otti päiväunet töiden jälkeen) ja iltavuoron jälkeen ja vapaapäivinään niin kauan kuin sieltä mitään tuli, iltavuorossa ollessaan makasi aamupäivään ja odotteli että työvuoro alkaa eli ei tehnyt mitään,koskaan, iltayöstä taas kolisteli kotiin. Ihan per sees tä ja olin usein todella väsynyt. Onneksi erottiin, virkistyin muutamassa päivässä.

Hänen lapsensakin hiiviskelivät iltapäivään ettei isukki herää, ja oppivat myös valvomaan myöhään eivätkä tehneet muuta. Ihan per sees tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 4v miehen kanssa joka oli aamuvirkku eikä yhtään joustava asian kanssa. Odotti joka ilta että tulen hänen viereensä nukkumaan 21-22 eikä voinut ymmärtää miksi en tule tänäänkään hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Itse mieluiten menin nukkumaan 01-02 aikaan.

Sanoit, että mies ei ollut joustava. Olitko sinä joustava?  Miksi vain toisen pitää joustaa?

Varmaan siksi, että aamuvirkut ainakin minun elämässäni olevat tuntuvat pitävän itseään parempina ihmisinä kun ovat jo klo 6 tulossa aamulenkiltä. Toisaalta on ihan mahdoton ajatus, että klo 18:30 alkavaan tilaisuuteen mentäisiin arki-iltana kun iltatoimet pitää aloittaa klo 19.

Vierailija kirjoitti:

Olin 7v kolmivuorotyöläisen kanssa joka iltavirkku, itse aamusellainen: monta päivää peräkkäin hiljaiseloa ettei herran unet häiriinny kun on kolistellut kotiin aamulla klo 6, siis kolistellut myös viikonloppuisin, ja heräsi uniltaan prkl klo 16, odotteli ruokaa ja söi, makasi ja lähti yövuoroon. Minulla ma-pe 8-16 työt. Illalla klo 22 olen aina aivan naatti, yks vahti tvtä aamu-(otti päiväunet töiden jälkeen) ja iltavuoron jälkeen ja vapaapäivinään niin kauan kuin sieltä mitään tuli, iltavuorossa ollessaan makasi aamupäivään ja odotteli että työvuoro alkaa eli ei tehnyt mitään,koskaan, iltayöstä taas kolisteli kotiin. Ihan per sees tä ja olin usein todella väsynyt. Onneksi erottiin, virkistyin muutamassa päivässä.

Hänen lapsensakin hiiviskelivät iltapäivään ettei isukki herää, ja oppivat myös valvomaan myöhään eivätkä tehneet muuta. Ihan per sees tä.

Kolmivuorotyö on ihan stnasta, joskus joudun tekemään yövuoron ja yhdestä toipuminen vie viikon, aikaisemmin tein jatkuvasti ja kuvittelin tulevani hulluksi, kun siirryin päivätyöhön huomasin, että elämä ei olekaan yhtä sumussa kulkua.

Meillä ei toiminut. Oltiin silti noin 20 v yhdessä kunnes erottiin. 

Seksin määrä oli aivan uskomattoman vähäinen, kun puolisoni meni nukkumaan pahimmillaan jo kahdeksaan jälkeen illalla ja minä esim puoli yhdeltä yöllä. Hän taas heräsi usein jo ennen kuutta aamulla, myös vapaapäivinä. 

Näin ollen luontevia hetkiä harrastaa seksiä ei oikein ollut, varsinkaan kun hän ei koskaan halunnut varta vasten ryhtyä hommiin, esim kun lapset olisivat katsoneet telkkaria tai olleet ulkona tms. 

Totuuden nimessä suhteessa oli kyllä muitakin ongelmia. Ehkä jos kaikki muu olisi ollut hyvää ja vain vuorokausirytmi ei olisi natsannut, ehkä suhde olisi kestänyt. 

Nyt olen yhdessä tyypin kanssa, jolla on samanlainen vuorokausirytmi kuin itselläni, ja seksin määrä on lähes rajaton. Yhdessä nukkumaan meneminen ja herääminen on muutenkin mukavaa yhdessä.