Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?
Millaista on iltavirkun ja aamuvirkun yhteiselo, kenelläkään kokemusta?
Olen iskenyt silmäni selkeään aamuvirkkuun joka tykkää olla jalkeilla varhain ja puuhata kaikenlaista. Minulla taas pää ei toimi aamusta lainkaan vaan inspiraatio asioihin herää iltaisin/öisin...
Kommentit (251)
Minä aamuvirkku, mies iltavirkku. Juteltiin kerran, että jos tarvitsisi etsiä uusi kumppani, niin mikä nykyisen kumppanin piirre on sellainen, mitä uudella ei haluaisi olevan. No, kummallakin oli tuo eritahtisuus. Mä esim haluaisin olla menossa heti aamusta, mies taas ei halua herätä, hänelle on ihan ok juoda aamukahvia vasta silloin, kun mulla on lounas jne.
Mun mies ei pelkästään nuku pitkn, vaan jää mielellään lojumaan sänkyyn tunniksi tai kahdeksi, lukee uutisia puhelimesta jne. Huoh. Joskus pelkään, että hänelle tulee makuuhaavoja.
Missäs välissä te ilta-aamuvirkkuparit oikein laitatte siementä vakoon, kun toinen puolisko on jo nukkumassa kun toinen vasta tulee sänkyyn, vai onko ne aikataulutettu tietyille päiville?
Ihan sama miten päin menee niin nainen hallitsee ja muiden on vain sopeuduttava. Niin miehen kuin lapsienkin
Ainoastaan hyvä asia. Kumpikin saa luontevasta omaa aikaa ja yksityisyyttä.
Arkisin olen aamuvirkku, viikonloppuisin iltavirkku. Ihan sen takia koska aamujuna on 10min nopeampi ennen klo 6.
Dont do it.
Aivan kamalaa kun joku alkaa kolistella loppuelämäsi päivästä riippumatta klo 7.
Toimii loistavasti. Puoliso menee viimeistään yhdeltätoista nukkumaan ja jää vielä jälkeeni.
Tuo iltayö on minulle sellaista laatuaikaa. Kattelen telkkarista mieluisia ohljelmia tai luen myöhään. Unen tarpeemme ovat kovin erilaisia. Toisaalta saatan nuokkua sohvalla tai nojatuolissa iltapäivällä töiden jälkeen kun puoliso saa kaikenlaista aikaiseksi. Seksiä ei muutenkaan harrasteta joka ilta. Se pitää tietty kattoa että yhteiselle hellyydelle riittää aikaa.
Meillä mies iltavirkku ja minä aamuvirkku. Olemme aktiivisimmillamme klo 8-12. Minä aamulla ja mies illalla. Hänelle ei esim. tuota tuskaa katsoa joku sarja klo 4:ään aamulla...
No - viimeistään siinä vaiheessa homma eskaloituu, kun nainen saavutta vaihtari-iän ja uniongelmat alkavat. Nojoo, ei tietty KAIKILLA, mutta suht.monilla. Emme siis ole nukkuneet samassa huoneessa viiteen vuoteen. Mies myös kuorsaa.
Ikävintähän tämä on lomamatkoilla. Minä olen käynyt uimassa ja kävelyllä ja punttisalilla ja lukenut kirjaa ja syönyt aamupalankin (riippuen hotellista ja matkasta), kun mies vasta kömpii ylös. Aika kuluu hukkaan nukkuessa myöhään, eikä menetetty päiväaika korvaa sitä että illalla valvoo ja kiskoo vinkkua. Meidän yhteiset kaupunkilomamatkat on myös nyt siis historiaa. Eipä tässä nyt sodan ja pandemian takia minnekään ole kiirekään.
Katkeamaton ja hyvä yöuni on terveyden, hyvinvoinnin ja painonhallinnan osalta ensiarvoisen tärkeä asia. Siksi nukumme erillään, eikä tuo suhdekaan nyt niin hyvä ole, mutta se onkin jo ihan toinen stoori.
Summa summarum: jos voi valita, valitse kumppani jonka kanssa rytmi on sama.
Pitkä avioliitto, mies iltavirkku, minä tunnen itseni energiseksi aamuisin. Jos siis saan nukkua! Mies valittaa enemmän tai vähemmän rivien välissä, miksi pilaan kivan illan menemällä nukkumaan.
Minun pitää herätä arkiaamuisin kello 6 ja on pakko saada vähintään se 7h unta. Mies valvoo ainakin yhteen saakka, usein jopa kahteen-kolmeen, vaikka HÄNENKIN PITÄÄ HERÄTÄ heti kuuden maissa. En ymmärrä miten jaksaa pitkää työpäivää vaativassa ammatissaan. Nukkuu sitten viikonloppuisin iltapäivälle saakka.
Minulle ihan ok, tykkään puuhastella yksinäni, mutta en kestä sitä, että herään usein öisin hänen kolisteluunsa eikä hän ota opikseen. Olisi pitänyt erota jo kauan sitten.
Kummallakin omaa aikaa, toisella se aamu, toisella ilta ja yö. Päivällä sitten yhdessä sen minkä ehtii. Perfect.
Ei ole mukavaa. Mies jaksaa vieläkin ihmetellä minun aamu unisuutta. Nyt on omat huoneet niin kummallakin niin menee paremmin.
Mies on yökyöpeli ja valvoo usein aamuyön pikkutunneille. Hän tekee siis vuorotyötä freelancerina ja siksi tämä onnistuukin.
Minä taas simahdan iltaisin viimeistään klo 23 ja herään pirteänä 5.30-6.30.
Meillä tämä oli loistava yhdistelmä lapsen vauva-aikana. Ei joutunut univajeesta kärsimään, kun mies hoiti ilta- ja yövuorot vauvan kanssa ja minä aamut ja päivät.
Vierailija kirjoitti:
Missäs välissä te ilta-aamuvirkkuparit oikein laitatte siementä vakoon, kun toinen puolisko on jo nukkumassa kun toinen vasta tulee sänkyyn, vai onko ne aikataulutettu tietyille päiville?
Iltako on ainoa aika jolloin voi harjoittaa sitä pyhitä? Iltapäivä on kiellettyä aikaa seksille?
Toimii hyvin.
Yhteiset jutut sovitaan iltapäivälle, silloin kumpikin jaksaa hyvin.
Omat jutut sitten omaan virkeysaikaan :)
En tykännyt. Toinen kolisti yömyöhään ja toinen aamuvarhaisesta. Piti puolin ja toisin aina miettiä ettei liikaa häiritse toisen unia. Omalta osalta olisi helpompaa, jos sama rytmi.
Ei vaikuta kovinkaan reilulta jaolta teidän askareet, sinä teet kaiken ja mies ei mitään
En tykkää yhtään siitä, että aamulla aikaisemmin herätessäni pitää olla suht hiljaa toisen nukkuessa. Ei imurointia, musiikin kuultelua, äänekästä kolistelua, puhelimessa puhumista, jne
Toisaalta saan joka ilta muistuttaa miestä laittamaan telkkarin hiljemmalle.
Tuntuu, että viikonloput menee haaskuun, kun mies nukkuu 12-13 asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs välissä te ilta-aamuvirkkuparit oikein laitatte siementä vakoon, kun toinen puolisko on jo nukkumassa kun toinen vasta tulee sänkyyn, vai onko ne aikataulutettu tietyille päiville?
Iltako on ainoa aika jolloin voi harjoittaa sitä pyhitä? Iltapäivä on kiellettyä aikaa seksille?
Me ollaan iltapäivisin töissä ja/tai lapset kotona
Mies eli mun kanssa samassa aamuvirkkutahdissa suhteen alussa, ilmeisesti esitti mun mieliksi. Ärsytti todella kun sitten luisui siihen omaan tahtiinsa ja alkoi valvoa myöhään ja nukkua myöhään.
Ehkä a voi onnistua, jos molemmat ovat sinut tilanteeen kanssa - ratkaisun avaoin voi olla se, että toisen nukkuessa on molemmilla myös omaa aikaa omiin juttuihin. Vaihtelu tässä rytmissä voi virkistää.