Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

141 jatkaa

Ja miellä ei kumpikaan torkuta tai muuten häiriköi toisen nukkumista.

Nykyään mies aamuvirkku ja minä iltavirkku....

Minä aamuvirkku yleensä 6 herään. Mies iltavirkku mutta laittaa muksut kouluun ja jne. on yrittäjä ja tekee töitä kotona. mies menee nukkuu, kun lapset koulussa ja on herännyt kun ne tulevat kotiin. tekee siinä töitään, minä tuun illalla eri kaupungista töistä. Viikonloppuisin herään 8jälkeen lapsien kanssa, mies heräilee 12-13 jälkeen. ja menee nukkumaan 1-3 aikaan yöllä. 

20 vuotta menty näin, meillä toimii! :) Ja samassa sängyssä nukutaan ;)

Tähän vielä lisään että mies hoitaa muksut yöllä, jos näkevät painajaisia ja jne, käyttää koirankin 23 jälkeen lenkillä.

Vuodesta toiseen samat pulmat.

Minä menen kuudeksi töihin, mies kukkuu luovuuspuuskissaan välillä kahteen asti yöllä. Ihan mukavasti sujuu. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Ihan uteliaisuuttani kysyn mites seksielämä noilla aikatauluilla?

Mikä sen mukavampaa, kuin viikonloppuisin nautiskella aamupala pitkän kaavan mukaan sillä aikaa, kun puoliso nukkuu. Miksi sitä pitäisi kolistella ja kuittailla pitempään nukkuvalle? En vaan ymmärrä. Niin kuin en ymmärrä sitäkään, että puolisolle ollaan ilkeitä ja puhutaan todella rumasti, varsinkin kaveriporukoissa. Eikö olisi sitten parempi jatkaa erillään, jos se on niin vaikeaa?

Meillä minä aamuvirkku ja mies iltavirkku. Ei haittaa jos tulee myöhemmin nukkumaan kunhan ei herätä ja saan seksiä ennen ku itse meen nukkumaan aina sillon tällön. Neljäs vuosi menossa ja hyvin menee. Nyt oon sinnitelly illalla kun on leijonien pelejä tullu. Kolmatta erää ei jaksa katsoa ja huomaa et on päivisin väsyneempi. Tarvin uneni, mies pärjää vähemmällä.

Kyllähän se varmaan toimii mutta kyllä sama rytmi tekee elämän paljon helpommaksi ja mukavammaksi. Me mennään aina yhtä aikaa nukkumaan, n. klo 23 ja herätään 6-7 aikaan, myös viikonloppuna. Nytkin kun oli lämmin viikonloppu, juotiin aamukahvit partsilla yhdessä, vähän kuohuviiniä ja marjoja ja lähdettiin jo aamusta parin tunnin pyörälenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Ihan uteliaisuuttani kysyn mites seksielämä noilla aikatauluilla?

Mikä seksielämä?

Me ollaan molemmat iltavirkkuja, mutta ei se mikään autuaaksi tekevä asia ole. Nuorena toimi hyvin, mutta jälkikasvua saatuamme olen joutunut yksin hoitamaan heidät aamuisin, koska pystyn pakottautumaan hereille, toisin kuin puolisoni, mukamas. Lasten iltatoimien jälkeen olenkin ollut ihan kypsää kauraa ja valmis kaatumaan sänkyyn. Joustavuus puolin ja toisin on tarpeen olipa nukkumisrytmit mitä hyvänsä.

Onneksi lapset ovat jo teinejä ja molemmat iltavirkkuja, saan valvoa ja nukkua jotakuinkin niin myöhään kuin tahdon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos iltavirkku haluaisi oikeasti aamuvirkuksi, se onnistuisi parissa päivässä. Heräisi aamulla väkisin ajoissa ja menisi sitten illalla ajoissa väsyneenä nukkumaan.

Ja jos aamuvirkku haluaisi iltavirkuksi niin valvoo vaan väkisin pidempään niin nukuttaa sitten aamulla. Eikö?

Ei nukuta. Herään aina kuudelta aamulla huolimatta siitä mihin aikaan olen mennyt nukkumaan.  Yleensä menen nukkumaan klo 23. 

Me ollaan molemmat myös ns. iltavirkkuja. Mies omien sanojen mukaan saattaa kaatua suorilta jaloilta, jos joutuu olee pakon edessä (tyttärensä aamutoimien aikaan) hereillä. Olen vain todennut kaikkien kannalta olevan helpompaa ja parempaa elämämme kullakin kolmella, jos minä herään tyttären kanssa 6/7 päivää/vko. Mies tosiaan hoitaa mahdolliset yöheräämiset ja sunnuntai aamun. Tuntuu vaan välillä niin paskalta välillä silti. Päiväni saattavat kestää 12h - tyttären päiväunet 1,5h, jolloin teen kotitöitä tai on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mies tekee freelancer-luontoisesti töitä ja voi vaikuttaa työaikaansa. Tässä kohtaa mua häiritsee. Usein hän nukkuu hyvillä mielin puolen päivän molemmin puolin ja suuntaa töihin. Palaa kotiin sitten, kun kerkiää, joka on suurin piirtein tyttären nukkumaan mennessä. Yleensä on antanut tässä vaiheessa itsestään jo kaikkensa töille ja nukuttaminen jää minulle hänen purkaessa työstressiään tietokoneeseen.

Mies teoriassa on avoin uusille järjestelyillä, mutta usein uupumus kumpuaa skarpatessaan ja usein äksyilee mulle, kun rytminsä on joutunut mukautumaan elämäämme. Jos yritetään pitää uutta kompromissiratkaisua yllä tulos voi olla hermoromahdus ja karjuminen tai rytmi valuu jälleen hänen ideaaliin suuntaan. Turhauttavaa. Harmi etten ole ennustajaeukko, jotta oisin voinut tämän välttää...

Suhteen alkuaikoina ehkä harmittikin erilaiset rytmit. Nyt 10 avioliittovuoden jälkeen rakastan yksinäisiä, rauhallisia aamujani (ja mies varmaan samoin omaa ilta-aikaa) :)

Minä aamuvirkku ja mies iltavirkku. Yhtä on pidetty kohta vuosikymmen, naimisiin on päästy ja lapsiakin pari.

Erilaiset rytmit ei oikeastaan koskaan ole ollut ongelma, tarpeen tullen on molemmat joustettu.

Minä herään aina, arkisin ja viikonloppuisin, lasten kanssa ja hoidan aamuhommat. Mies menee yleensä myöhemmin töihin. Viikonloppuisin herättelen hänet kymmenen aikaan jos tarvin apua lasten kanssa, muutoin hän heräilee 11-12.

Iltaisin saan mennä kuopuksen kanssa yhtäaikaa nukkumaan jos olen oikein väsynyt ja mies hoitaa sitten esikoisen iltahommat ja laittaa nukkumaan. Monesti kuitenkin valvon vielä kun molemmat lapset on menneet nukkumaan ja sitten katsomme miehen kanssa yhdessä telkkaria, syömme iltapalaa ja juttelemme. Jos huvittaa sänkyhommia niin pyydän hänet mukaan kun menen nukkumaan. Hoidetaan hommat ja hän menee vielä valvomaan. Joskus hän tulee yhtäaikaa makkariin vain ”nukuttamaan” minua eli ihan vain halitaan ja olla lähekkäin jonkin aikaa. Tämä toimii meillä hyvin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä illanvirkku on lasten myötä joutunut joustamaan. Ennen saattoi nukkua koko lauantain tai sunnuntain, havahtua syömään klo 17 ja jatkaa sitten torkkumista kunnes yöleffat alkoi.

Toki edelleenkin nukahtaa (sohvalle) 23-02 välillä ja tulee 04 sänkyyn mutta joutuu heräämään 07 töihin. Lasten ollessa pieniä jopa kuudelta. Itse menen nukkumaan 22 ja herään 06 jälkeen myös viikonloppuisin. Keitän kahvia, luen ja nautin omasta rauhasta.

Lasten ja minun myötäni hänen elämäänsä tuli rytmiä eikä aina ole vuorokausirytmi ihan sekaisin. Nykyään nukkuu viikonloppuna aamulla pisimmillään 10 saakka ja saattaa ottaa nokoset iltapäivällä. Töihin täytyy kuitenkin herätä aikaisin.

Parisuhteen kannalta on merkittävää kuinka ihmiset voivat "toteuttaa" unitottumuksiaan esim. työhön liittyen. Meillä tässä ei olisi ongelmaa jos iltavirkku mies joutuisi menemään varhain töihin. Hänellä on kuitenkin liukuva työaika, joten on töissä 10-18. Eli missaa lasten aamutoimet, päivällisen teon ja harrastus kuiskaukset.

Toisaalta ihan todelliselle iltavirkulle tuollainen voi olla oman terveydenkannalta se ainoa hyvä vaihtoehto. Tai hakeutuminen alalle, jolla voi työskennellä ilta- tai jopa yöpainotteisesti. Sitten pitäisi tietysti myös olla ottamatta vastuita, joita ei luonnollisen rytminsä vuoksi kykene kantamaan, kuten vaikkapa perheen perustaminen kumppanin kanssa, joka ei tahdo hoitaa lapsia yksin.

Itse teen vuorotyötä mutta käytännössä pelkkää iltavuoroa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla ei olisi oikeastaan lainkaan yhteistä aikaa tavallisissa arkipäivätöissä käyvän kanssa. Sen otan huomioon jo suhdetta harkittaessa, ja valitettavasti monta hyvää kumppaniehdokasta on jäänyt väliin sen vuoksi. Päivätyötä olen nuorempana kokeillut, mutta olin jatkuvassa univajeessa ja sairastelin tauotta.

Sama täällä. Minulla on luontaisesti todella viivästynyt sisäinen kello. Nukahdan klo 4-6 välillä ja herään klo 14-16, vähän päivästä ja hormonitasoista riippuen (nainen). Lapsuudenperheessäni on 2 samanlaista yökukkujaa. 

Aivan sama, miten paljon päivällä väsyttää ja miten mietin, että menen nukkumaan ajoissa. Kun kello tulee klo 22, olen virkeä kuin peipponen. Teen töitä itsenäisesti kotoa käsin niin voin rauhassa työskennellä vaikka klo 2 jos haluan.

Olen elänyt opiskeluajat ja aikaisempien työpaikkojen aikana normaalia 8-16 tai 9-17 rytmiä. Olin torstaina jo niin väsynyt, että olen joutunut nukkumaan päiväunia töissä, onneksi se oli mahdollista. Migreeniä oli noin viisi kertaa viikossa. Viikonloppuisin nukuin 16h ja joskus vielä 6h päikkärit siihen päälle, jotta jaksan selväjärkisenä taas seuraavan viikon.

Olen asunut useassa maassa ja kahdella eri mantereella. Unirytmi menee sielläkin viikossa tuohon luontaiseen 4-14 väliin.

Evoluutionaalinen fakta on, että läpi ihmiskunnan historian on tarvittu yökukkujia, jotka pitävät vahtia, valvovat tulta ja takaavat, että kaikki on kunnossa, kun muut nukkuvat. On siis tarvittu näitäkin geenejä, joiden avulla valvoo kevyesti vaikka klo 8 saakka läpi yön ja nukkuu sitten päivän iltaan saakka.

Meillä nainen on ehkä enemmän iltavirkku kuin aamu ihminen, nukkuu aamulla mielellään 9-10 ja yleensä on herätessä pahalla päällä. Hän menee kuitenkin suhteellisen aikaisin nukkumaan, yleensä 10uutisten jälkeen.

Itse olen aamu sekä ilta virkku. Nukkumaan menen puolilta öin ja viikonloppusinkin herään ennen kuutta. Työpäivinä saatan lähteä välillä töihin aamu kolmen ja neljän välillä. En vaan osaa nukkua ja olen tottunut lyhyihin uniin.

Siinä vaiheessa, kun saatte lapsia, jotka yleensä ovat luonnostaan aamuvirkkuja teini-ikään asti, puolison aamuvirkkuus nousee arvoon arvaamattomaan.

Me ollaan onneksi molemmat aamuvirkkuja. Olisi tylsää mennä yksin illalla nukkumaan kun toinen jää valvomaan, ja sitten aamulla itsekseen olla hereillä kun toinen koisaa.

Seurustelin joskus tosi iltavirkun tyypin kanssa. Oli aivan äärimmäisen rasittavaa kun vapaapäivistäkin meni puolet ihan hukkaan, kun mitään ei voinut tehdä eikä mihinkään mennä yhdessä ennen iltapäivää...

Eri rytmit ei ollut syy suhteen päättymiseen, mutta myönnän että oli aivan ihanaa sen jälkeen seurustella toisen aamuvirkun kanssa :)

Aamuvirkku saa yksin hoitaa lastenhoidot ja yleensä muutkin kotityöt. Iltavirkku ei sitä iltaansa mihinkään hyödylliseen käytä vaan katsoo tv:tä, nettiä jne