Onko muita naisia, joilla ei koskaan ole ollut erityisiä tulevaisuuden suunnitelmia?

Havahduin näin nelikymppisenä siihen, että itselläni ei ole ollut mitään suuntaa ja tavoitetta missään. Tajusin, että kaikki tietämäni muut naiset ovat haaveilleet miehestä, häistä, lapsista tai tavoitteellisesta urasta jo teinistä alkaen. Ja suunnanneet tavoitettaan kohti kuin juna raiteilla. Kaikki eivät kyllä ole onnistuneet, mutta kovasti ovat olleet sinne suuntaan menossa, esim. ajatelleet, että naimisiin 25 v. mennessä ja sen jälkeen eka lapsi aluille ennen 30 ikävuotta, tai lähihoitajan opinnot tai yliopisto käytynä tavoitteellisesti ja mahdollisimman pian vakitöihin 25 v ikävuodesta alkaen. 

Itse olen vaan ajelehtinut menemään, opiskellut useampaa alaa ja valmistunutkin (jopa korkeakoulusta) mutta ilman mitään suurempaa paloa tai intohimoa alaan, tehnyt työpätkää siellä sun täällä ja kokeillut vähän kaikenlaista mihinkään kunnolla kiinnittymättä. 

En ole koskaan miettinyt, haluanko perhettä. Miesystäviä on tullut ja mennyt, ollaan vaan yhdessä vietetty aikaa ilman sen kummempaa sitoutuneisuutta kulloisenkin hyvän tyypin kanssa.

Hoksasin nyt 40 v. että hupsista kun ei olekaan mitään suuntaa, ja tämä taitaa naisilla olla aika harvinaista. En tosin tiedä, että tarvitseeko edes olla vai riittääkö itselleni kellutella vaan elämän läpi. Häitä jonkun kanssa tai lasta en ainakaan taida haluta, kun aito halu olisi varmaan ollut niin suuri, pakottava tarve.