Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

15v on toiminut! Pikkulapsiaikana oli suorastaan pelastus kun aamuvirkku mies heräsi lasten kanssa ja Mä sain nukkua! Nyt Mä valvon teinien kanssa ja oottelen ne iltamenoista kotio. Mies menee nukkumaan 20-21, osaa kyllä nukkua ihan ittekseen😂Mä katon TV tai oon kännykällä tms. Ja rupeen nukkumaan 22-23, aamulla mies herää 4-6 välillä, arkisin lähtee töihin, vkl salille, lenkittää koirat aamulla ja aika usein tekee mulle aamupalan ja Mä heräilen 9-10 välillä.

Välillä sit joustetaan puolin ja toisin😀[/ kuulostaa erittäin hyvältä teidän parisuhde muutenkin

Ei seksiä aamuisin, ei iltaisin, eikä edes päivälläkään.

Muuten menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin nuorempana huono yhtälö. Se jolla tarve mennä illalla nukkumaan ajoissa kärsii jos joutuu valvomaan puolilleöin toisen takia.

Parempi olisi edes vähän samansuuntainen elämänrytmi.

Iysellä ollut onneksi hyvä tuuri molemmissa pitkissä parisuhteissa, nukahdetaan sohvalle ennen kymmentä.

Eikä meillä tarvii kysyä toiselta lupaa menmä nukkumaan, jos toinen jää katsomaan telkkatia tms

Kysyä lupaa mennä nukkumaan? WTF???

Kyllähän parisuhteet joissa on erilaiset työajat toimivat. Esimerkiksi vuorotyö vs. virastoaika. Silloinkin uni- ja vuorokausirytmit poikkeavat toisistaan.

Elämme puolison kanssa eri rytmissä ja hyvin toimii, minulla on aamuisin omaa aikaa kun hän nukkuu ja hänellä sama öisin. Iltapäivisin hengaillaan yhdessä.

Mikä tossa sitten muka on se vaikeus? Täällä just tuollainen pari ja takana yhteisiä vuosia jo hiukan päälle 40 vuotta.

Ärsyttää kun puolisoni nukkuu viikonloppuisin myöhään. Ei voida ikinä valoisaan aikaan/päivällä lähteä minnekään. Kaipaisin parisuhteessa toiselta seuraa. Tämä on jo niin iso ongelma, että uhkaa kaataa koko parisuhteen.

Meillä minä olen iltavirkku ja mies aamuvirkku. Mies on sängyssä 20-21 aikoihin, minä vasta 23. Mies herää kukonlaulun aikaan, arkena ja viikonloppuna. Arkena häipyy töihin ja arvostan suuresti, ettei ole torkuttaja eikä jää tekemään kotiin aamutoimia. Pukeutuu, pesee hampaat ja lähtee. Viikonloppuisin usein häipyy ennen kuin minä ja lapset ollaan herätty.

Eihän tuo ketään häiritse eikä velvoiteta toisiamme muuttumaan. Ainoa mikä tässä häiriintyy, on parisuhde. Iltaisin höpöttely sängyssä jää kokonaan pois ja aamuisin halittelu. Yleensä seksiä on viikonloppuaamuisin, joten hoidetaan homma niinä päivinä kun mies nukkuu pidempään

Itse en osaa rauhoittua tai mennä sänkyyn ennen kuin lapset nukkuu. Ja kun lapset nukkumassa (13 ja 9v) tarvitsen vielä telkkarin ääressä oman hetken. En voisi kuvitella itseäni sängyssä klo 21 mitenkään päin.

Näillä siis mennään. Itseäni eniten kalvaa viikonloppuaamut. Kaipaan miestä siihen ja yhteistä aamupalaa. Kyllä näitäkin on mutta liian vähän :( olen asiasta jutellut mutta minkä sille voi. Miehellä selkeästi ADHD, töitä niin paljon kuin ehtii tekemään ja varsinkin stressaantuneena tarve heti herättyään (5-6 aikaan aamulla) olla tekemässä jotain. Itse taas haluan viikonloppuisin nukkua 9 asti.

Eiks toi oo parisuhteen kannalta ihan hyvä juttu. Ei kyllästy toisen naamaan niin äkkiä. Sama etu vuorotyössä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15v on toiminut! Pikkulapsiaikana oli suorastaan pelastus kun aamuvirkku mies heräsi lasten kanssa ja Mä sain nukkua! Nyt Mä valvon teinien kanssa ja oottelen ne iltamenoista kotio. Mies menee nukkumaan 20-21, osaa kyllä nukkua ihan ittekseen😂Mä katon TV tai oon kännykällä tms. Ja rupeen nukkumaan 22-23, aamulla mies herää 4-6 välillä, arkisin lähtee töihin, vkl salille, lenkittää koirat aamulla ja aika usein tekee mulle aamupalan ja Mä heräilen 9-10 välillä.

Välillä sit joustetaan puolin ja toisin😀[/ kuulostaa erittäin hyvältä teidän parisuhde muutenkin

Aika aikaisin menet nukkumaan ollaksesi illanvirkku. Itselleni loppuilta on luovaa aikaa. Nukkumaan menen arkisin puolenyön ja yhden välillä, viikonloppuisin myöhemmin.

Minusta on parasta, kuten nyt, että ollut omaa aikaa jo pari tuntia kun mies nukkuu. Hiljaisuus, rauha. Iltaisin simahdan vastaavasti aiemmin.