Lue keskustelun säännöt.
Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?
Millaista on iltavirkun ja aamuvirkun yhteiselo, kenelläkään kokemusta?
Olen iskenyt silmäni selkeään aamuvirkkuun joka tykkää olla jalkeilla varhain ja puuhata kaikenlaista. Minulla taas pää ei toimi aamusta lainkaan vaan inspiraatio asioihin herää iltaisin/öisin...
Kommentit (251)
Yli viisikymmentä vuotta on mennyt hyvin vaikka toinen on illan virkku ja toinen aamun torkku. Eli työelämässä jo ollut näin vuorotyötä tehneenä tottui erilaisiin rytmeihin ja nyt kun on " iäkäs" niin isäntä herää klo 5-6 maissa touhuaa kaikenlaista ulkona tai sisällä mutta niin että minä saan ihan rauhassa nukkua yhdeksään asti jolloin nousen aamupalaa syömään minkä hän aina laittaa. Sitten tehdään joko erikseen tai yhdessä mitä nyt milloinkin on hommia. Hän ottaa päiväunet minä en. Hän menee nukkumaan max kymmenen maissa minä voin valvoa yli puolille öitä. Koskaan ei ole tullut ongelmia näistä rytmistä ja jos lähdetään johonkin aikaisin aamulla 7-8 aikaan niin ei minulle tuota ongelmia herätä. Ei ole tarvinnut joustaa toimii edelleen hyvin 😴🌚😀.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aamuvirkku ja mies on iltavirkku. Menen usein nukkumaan jo 22-23 välillä, kun mies jää vielä pariksi tunniksi touhuilemaan omiaan.
Haasteena on ollut se, että mies haluaa aina harrastaa seksiä illalla, ja minä taas aamulla (etenkin viikonloppuisin), mutta onhan se vaikeaa kun olemme hereillä eri aikoihin.
Mies työnsä (raksa) takia aamuvirkku, oma toimistotyö sallisi nukkua pidempään mutta on oikeastaan kiva herätä samaan aikaan ja syödä aamupalaa yhdessä. Eli iltavirkumpi meillä herää aiemmin.
Entäs se k si? Varsinkin lapsiperheessä. Samanrytmiset voi ajoittaa helposti, mutta oma kokemus on, että aamurytminen joutuu aina joustamaan.
Luin muutaman sivun ja nämä erirytmisten arjen onnistumisen kuvailijat eivät sanallakaan maininneet tätä (ainakin itselleni) tärkeää asiaa.
Itse en enää ikinä aio asua ihmisen kanssa, jonka rytmi on eri kuin oma. Jouduin olemaan huonoilla yöunilla, koska ei suostunut tulemaan ihmisten aikaan nukkumaan ja sitten herätti minua kun tuli tai en saanut unta kun romisi pienessä asunnossa menemään. Sänkykin oli paska eikä ukko tietenkään kokenut asiaa ongelmaksi, itse en saanut kunnolla nukuttua kun liian pieni ja painui isomman miehen suuntaan niin, että sinne kuoppaan meinasi itsekin valua.
Ellei asu kartanossa, jossa on omat siivet kummallekin, tuo ei onnistu. Ja toisaalta otti päähän helvetisti, kun olisi vaikka halunnut tehdä jotain aikaisin yhdessä ja toinen vaan nukkuu. Mitä se sellainen parisuhde elämä on? Otti myös päähän katsoa, miten laiska ukko oli tuolla tavalla, ei saanut päivän aikana kunnolla aikaiseksi mitään kun heräsi niin myöhään (opiskeltiin tuolloin).
Ei enää ikinä. Tällä hetkellä nautin sinkkuuden tuomasta sänkyrauhasta. Ihana kun saa nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää ikinä aio asua ihmisen kanssa, jonka rytmi on eri kuin oma. Jouduin olemaan huonoilla yöunilla, koska ei suostunut tulemaan ihmisten aikaan nukkumaan ja sitten herätti minua kun tuli tai en saanut unta kun romisi pienessä asunnossa menemään. Sänkykin oli paska eikä ukko tietenkään kokenut asiaa ongelmaksi, itse en saanut kunnolla nukuttua kun liian pieni ja painui isomman miehen suuntaan niin, että sinne kuoppaan meinasi itsekin valua.
Ellei asu kartanossa, jossa on omat siivet kummallekin, tuo ei onnistu. Ja toisaalta otti päähän helvetisti, kun olisi vaikka halunnut tehdä jotain aikaisin yhdessä ja toinen vaan nukkuu. Mitä se sellainen parisuhde elämä on? Otti myös päähän katsoa, miten laiska ukko oli tuolla tavalla, ei saanut päivän aikana kunnolla aikaiseksi mitään kun heräsi niin myöhään (opiskeltiin tuolloin).
Ei enää ikinä. Tällä hetkellä nautin sinkkuuden tuomasta sänkyrauhasta. Ihana kun saa nukuttua.
Sama kokemus. Itse työelämässä, seurustelin työttömän kanssa. Touhusi jotain aamu kolmeen asti ja sitten viikonloppuisinkin kiukkusi jos heräsi "liian aikaisin" minun aamupalan takia. Päihteitäkin käytti. Miehet valittavat ettei naisille tavallinen työtön kelpaa, mutta kokeilkaapa itse elää työttömän kanssa arkea, kun oma herätyskello herättää klo 7.00 ja joku on huudattanut televisiota klo 3.30 asti. Never again.
Seurustelen iltavirkun kanssa. Itse olisin myöskin iltavirkku, mutta töiden vuoksi on herättävä joka aamu kuuden jälkeen. Unentarve on 8 h. Minun on siis pakko olla nukkumassa kymmenen maissa, jotta jaksan herätä kuuden maissa, hoitaa työni ja pyörittää lapsiperhearkea. Kumppani menee nukkumaan välillä vasta 02-03 yöllä ja heräilee aamupäivällä tai puolen päivän aikoihin (on työelämän ulkopuolella). Asumme eri osoitteissa, mutta kyllähän tuo käy mielessä, että miten yhteiselo sujuisi, kun on aivan eri rytmit. Itse en voi valvoa iltaisin pitkään tai oma elämä ja hyvinvointi kärsii. Rytmistä on pyrittävä pitämään kiinni myös viikonloppuisin, jotta uni tulisi ajoissa myös arki-iltoina. Häiriinnyn, jos kumppani touhuaisi ja metelöisi yrittäessäni nukkua. Harmittaa, koska oma rytmini olisi myös iltapainotteinen, mutta kun on pakko nousta ajoissa joka aamu. Helpompaa olisi kumppanin kanssa, joka eläisi samassa rytmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheessä aamuvirkulla ei ole omaa aikaa lainkaan, kun lapset on myös niitä aamuvirkkuja. Iltavirkku puuhailee rauhassa iltaisin omia juttuja kun muut nukkuu, ei reilua.
Olen aamuvirkku. Mieheni ei ole varsinainen iltavirkku vaan hänellä on vain pidempi unentarve kuin minulla. Mennään illalla samaan aikaan nukkumaan. Aamulla herään kuuden maissa ja joko jään (viikonloppu) sänkyyn surffaan kännykällä kunnes mies herää tai nousen ylös tekemään päivän askareita ja valmistautumaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä ja mulla on unirytmi ihan sekaisin. Mies on aamuvirkku. On siinä sovittelemista. Onneksi mä olen oppinut nukkumaan melko hyvin, tosin joudun käyttämään korvatulppia mikä ei ole terveellistä.
Suurimmat väännöt käydään siitä saanko minä valvoa myöhään. Yövuorojen jälkeen mulla jää helposti valvominen päälle. Iltavuoroista kotiin tullessa olen vielä kierroksilla enkä pysty käymään heti nukkumaan. Mies on mimosanherkkä ja tarvitsee kauneusunensa, eikä suostu käyttämään korvatulppia.
Mutta ollaan oltu 20 vuotta yhdessä, että kai tässä joku toimii.
Minä olen aamutorkku, p:so aamuvirkku, ei ole ollut ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuskaillut tämän kanssa :(
Miten tiedän, onko lapsen hankkiminen vaikeaa iltavirkun kanssa? Hän nukkuu 3-4 aikaan ja nukkuu 13-14 riippuen kaikesta, välillä valvoo kellon ympäri. Minä elän normaalia päivärytmiä. Jos olisi vauva, hän ehkä hoitaisi yöt, kuten nyt sanoo, mutta varmaan "työtä" on silti vähemmän 🙄
En haluaisi erota, kun on kivaa yhdessä, mutta tämä vaivaa kamalasti. Ei hän sille mitään voi, mutta mikä kompromissiksi?
Eri makuuhuoneet kun on erilainen elämänrytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin nuorempana huono yhtälö. Se jolla tarve mennä illalla nukkumaan ajoissa kärsii jos joutuu valvomaan puolilleöin toisen takia.
Parempi olisi edes vähän samansuuntainen elämänrytmi.
Iysellä ollut onneksi hyvä tuuri molemmissa pitkissä parisuhteissa, nukahdetaan sohvalle ennen kymmentä.
Eikä meillä tarvii kysyä toiselta lupaa menmä nukkumaan, jos toinen jää katsomaan telkkatia tms
On toiminut jo yli 26v.
Mun mieheni katsoo leffoja amuyölle ja kömpii sänkyyn 3-4 aikaan, minä nousen ylös 5-6 maissa. Ehkä kerran vuodessa nukun yli 7. Mieheni herää viikonloppuisin 9-10 aikoihin.
Minulla on omaa aikaa joka aamu ja miehellä joka ilta.
Toki tästä jää pois yhteiset aamiaiset ja sylikkäin nukahtamiset mutta toimii kyllä. Matkoilla elämme samassa aikataulussa
Eukko menee yleensä nukkumaan viikolla n klo 22, minä menen nukkumaan noin n 23:30. Minä herään viikolla n klo 6, eukko herää n klo 7. Eli nukkuu paljon enempi kuin minä, menee aikaisemmin nukkumaan ja herää myöhemmin. Eikä ole aiheuttanut mitään ongelmaa. Hyvin nukuttaa, molempia. Ainakin minua.
Minä nukun kuulema välillä aika leveästi, jalat ja kädet levällään kuin auton alle jäänyt sammakko, ja minua pitää sitten vähän ojentaa ja oikaista sängyssä.
En minä herää siihen.
Parisuhteeni iltavirkun kanssa oli sitä että aamuisin odottelin hänen heräämistään.
Sittemmin erottiin muista syistä ja uusi parisuhteeni aamuvirkun kanssa oli taivas koska pääsi heti aamusta liikkeelle.
Eli en voi suositella mutta tottakai siihen vaikuttaa myös iltavirkun asenne joka ainakin omalla exällä oli kyseenalainen ja varsinkin loppuaikoina tuntui että vttuilessaan vielä venytti ylösnousua.
Ihan hyvin. Tarpeeksi iso asunto ja henkinen lojaalius, sillä mennään.
Mun paras ystävä on iltavirkku, minä taas aamuvirkku. Matkustaminen yhdessä on ihan turhaa, kun minä herään klo 8 ja haluaisin lähteä aamupalalle, kaupungille jne, niin ystävä nukkuisi klo 12 saakka. Samoin silloin kun vieraillaan toistemme luona (asutaan 300km päässä), puolet viikonlopusta menee "hukkaan" kun hän nukkuu aamut ja minä simahdan sitten jo klo 22.
En ikinä pystyisi seurustelusuhteessa tällaiseen.
Kyllä se on aamuvirkku, jonka tuossa enemmän pitää joustaa. Ei kai kukaan vaadi iltavirkkua heräämään aamulla aikaisin, jos tämä on tottunut nukkumaan myöhempään?!
Siinä taas ei ole samanlaista ongelmaa, jos aamuvirkku menee aikaisemmin nukkumaan ja iltavirkku tulee nukkumaan omia aikojaan (kunhan ei luonnollisesti pidä ääntä eikä mielellään samassa huoneessa silloin oleskele). Ei mitään ongelmaa. Aamulla sitten aamuvirkku herää aikaisin ja iltavirkku jatkaa makoisia uniaan.