Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Minun äitini ja isäni ovat tuollaisia, ja aviovuosia on 54.

mies45 kirjoitti:

miten normaali ihminen jolla halut tallella voi olla väsynyt 22-22.30? jos nukkunut 7-8h yössä? kai jotain terveydes pieles?

Mua taas kummastittaa mikä on pielessä niissä ihmisissä, jotka ovat väsyneitä vielä 7 jälkeen aamulla. Luulisi silloin viimeistään jokaisen terveen ihmisen heräävän.

Vai miten se nyt oli?

Meillä ei toiminut . Mies kitisi ,kun en illalla tahtonut tulla kainaloon enkä aamulla halunnut pussailla tai sännätä asioille kukonpierun aikaan. Lopulta käänsi asian niin että "sie et rakasta minnuu !"

Olisiko minun pitänyt mennä 20.00 makoilemaan tylsistyneenä sänkyyn ja hiipiä pois kun toinen nukkuu? Vääntää aamulla leveä  tekohymy ja esittää että kutittelu ja pussailu on juuri sitä mitä tahdon 08.00 aamulla?

Vierailija kirjoitti:

mies45 kirjoitti:

miten normaali ihminen jolla halut tallella voi olla väsynyt 22-22.30? jos nukkunut 7-8h yössä? kai jotain terveydes pieles? jaksa kuunnella toista kun aina väsynyt  kun pitäs seksii harrastaa ja sen takia sitä on siirrretty päivään ja vähentynyt samalla. luonnollisempaahan se on lasten nukutusajan jälkeen ja sen jälkeen on kiva nukahtaa..jotenkin etäisempää aina pikana päivällä

Illalla/yöllä seksin jälkeen ei nukuta vaan päin vastoin on paljon pirteämpi. Yritä siinä sitten enää nukahtaa... Päiväseksi siis mulle paljon parempi vaihtoehto. Ilmeisesti et ymmärrä, että ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia.

Jossakin puhuttiin muka faktana, ja ainakin minun kohdallani tämä pätee, että miehet nukahtavat seksin jälkeen helpommin ja naiset taas päinvaston piristyvät.

Minä olen aamuvirkku, mies kukkuu iltaisin. Meillä tämä ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Mies tulee iltaisin juttelemaan ja halailemaan hetkeksi ennen kuin alan nukkumaan. Aamulla minä herään aiemmin ja hoidan esimerkiksi lapsen aamutoimet. Vapaapäivinä vien miehelle aamupalaa sänkyyn, kun hän on herännyt, mutta ei jaksa vielä nousta.

Lapsen saamisen jälkeen eri vuorokausirytmit on ollut pelastus. Molemmilla on eri vastuuajat päivässä ja arki on aika jouhevaa tästä syystä. Mies ei joudu koskaan nousemaan lapsen kanssa aikaisin ja minä en joudu hyppäämään iltaisin lapsen luona, jos tämä ei syystä tai toisesta saa unta. Lapsikin on kyllä iltavirkku, joten yleensä saan olla aamuisin 1-2h yksin ennen kuin tämä herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos iltavirkku haluaisi oikeasti aamuvirkuksi, se onnistuisi parissa päivässä. Heräisi aamulla väkisin ajoissa ja menisi sitten illalla ajoissa väsyneenä nukkumaan.

Ja jos aamuvirkku haluaisi iltavirkuksi niin valvoo vaan väkisin pidempään niin nukuttaa sitten aamulla. Eikö?

Juu ja vaikka kuinka heräisi itsestään aamuseitsemältä, ei nousisi ylös vaan makaisi kymmeneen silmät kiinni siellä sängyssä ja leikkisi nukkuvaa... kyllä se rytmi siitä sitten muuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan teistä. Oletteko joustavia toisen valvomisen/nukkumisen suhteen, vai onko jotain periaatteita että pitää mennä samaan aikaan nukkumaan? Osaatteko puuhailla aamulla ja illalla itseksenne asioita, vai pitääkö puolison olla seuralaisena 24/7?

Nukutaan eri huoneissa. Molemmat saa sopivasti omaa aikaa. Ihan hyvin menee. Matkoilla pitää vähän sovitella rytmiä, mutta sekin menee ihan ok. 

Ihan hyvin onnistuu. Minä herään viimeistään kuudelta (aamuvuoroina puol 5) joka aamu ja menen nukkumaan 20-21.. mies sitten saattaa tulla töistä vasta klo 23 . En herää mihinkään joten ei haittaa :D enkä pidä meteliä aamulla kun lähden koiran kanssa ulos ja sitten salille niin mies saa nukkua rauhassa.

Hyvin on toiminut sekin, että mies päivätöissä. Itse teen iltavoittoista yötyötä. Jos ei mies osaisi panna nukkumaan ilman nukuttamista, en varmaan olisi ottanutkaan sellaista mieheksi. Onhan tuota muuta aikaa olla yhdessä ja suhde on pysynyt tuoreena jo kohta 25 vuotta, kun eletään eri rytmissä. Yhdessäolo on silloin juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei toiminut . Mies kitisi ,kun en illalla tahtonut tulla kainaloon enkä aamulla halunnut pussailla tai sännätä asioille kukonpierun aikaan. Lopulta käänsi asian niin että "sie et rakasta minnuu !"

Olisiko minun pitänyt mennä 20.00 makoilemaan tylsistyneenä sänkyyn ja hiipiä pois kun toinen nukkuu? Vääntää aamulla leveä  tekohymy ja esittää että kutittelu ja pussailu on juuri sitä mitä tahdon 08.00 aamulla?

Ei toimi pidemmän päälle. Eri asia ehkä pikkulapsiperheet joissa valvoja voi tehdä joitain lapsiin liittyviä juttuja (pesut, ruoka, pyykkiasiat ym velvollisuudet) mutta lapsettomalla pariskunnalla se alkaa syömään kummankin hermoja kun vuorotellen valvotaan ja ollaan hiirenhiljaa aikaa tappaen ja aamuvirkku odottelee viikonloppuaamuisin herättyään seitsemältä sitä että koskahan se puoliso mahtaa herätä - olisiko jopa kymmeneltä vai se perinteinen yksitoista. Tätä viikosta toiseen.  Ainakin siinä tarvitsisi olla sitten niin, että tämä yhteinen valveillaoloaika olisi todella ilotulitusta :)  ja yhteistä elämää ja kivaa yhteistä puuhaa ym. Eikä vetäydyttäisi omiin harrasteisiin heti kun ollaan samaan aikaan hereillä. Mutta kun niitäkin harrastuksia tarvii molemmat!  Mutta kun asia pitkittyy, se mutkistuu ja hermot menevät molemmilta.

Sellaisille henkilöille voi sopia, jotka eivät muutenkaan välitä toistensa kanssa viettää aikaa. Toki silloinkin on se että täytyy olla hiirenhiljaa omissa aamu/iltatoimissaan.

Iltavirkku osapuoli kärsii myös siitä, että näitä yhteisiä iltamenoja ei voi olla juuri koskaan koska aamuvirkku yksinkertaisesti ei jaksa valvoa edes puoleen yöhön. Ulkomaanmatkoilla ja aikaerorasituksissa tämä tilanne nousee vielä ihan omiin sfääreihinsä. Etelässäkin elämä alkaa vasta siinä iltamyöhään, toisen jo mentyä ajat sitten nukkumaan. Kyynel ;(

Meillä on näin. Mieheni on aamuvirkku, minä taas iltavirkku. Teemme vain omia juttujamme, kun toinen nukkuu: mies pelaa pleikkaa, katsoo urheilua ja lenkkeilee, minä luen ja surffailen netissä. Mukavasti se on mennyt, ihan kiva kun välillä on omaakin aikaa :D

Mulla on miehiä, mulla on pinppi!

Ottaisinko ferrarin vai porschen?

Riippuu paljon asunnostakin, miten homma pelittää. Edellisessä kodissamme makuuhuone oli keittiön vieressä ja minua riepoi miehen kolistelu keittiössä yöllä, kun itse yritin nukkua. Mies puolestaan on sikeäunisempi eikä hän heräillyt siihen, kun vuorostani aamulla häärin keittiössä. 

Nyt kun asumme asunnossa, joka on kahdessa kerroksessa, tätä ongelmaa ei ole. Kun herään aamuvuoroon neljältä ja jauhan kahvia myllyllä joka pitää varsin kovaa ääntä, mies saa nukkua rauhassa. Enkä minäkään illalla nukkumaan mentyäni herää siihen, kun mies tulee kotiin ja alkaa laittaa itselleen ruokaa. 

Sitä toisen unirytmiä on syytä kunnioittaa, se on tässä ehkä tärkeintä. Toiselle pitää antaa unirauha eikä mekastaa niin että toinen herää. Ihan riippumatta siitä johtuuko se eri rytmissä eläminen työstä vai omasta luontaisesta rytmistä. 

Ollaan hieman erirytmisiä, mutta ei onneksi ihan tuntikaupalla. Itse herään arkiaamuisin 6-7 välillä riippuen, moneen menen töihin, mies aina aikaisintaan 7.45. Nukkumaan menen 23-00 välillä, mies taas 01-01.45 välillä. Viikonloppuisin nukun itse parhaimmillaan jonnekin 9.30 tienoille, mutta saatan herätä jo 8.30. Mies taas kuorsaa mielellään 10.30 tai 11 saakka.

Parisuhteeseen erirytmisyys ei kovin paljoa vaikuta, koska ei olla toisen kyljessä kiehnääviä ja arvostetaan kumpikin omaa aikaa. Lähinnä viikonloppuaamuisin keljuttaa odotella miehen heräämistä, kun haluaisin syödä aamupalaa yhdessä. Eri aikaan syöminen tekee sen, että meillä on koko päivän sitten eri aikaan nälkä.

Lapsen kouluun laittaja olen joko minä tai sitten lapsi lähtee itsenäisesti. Mies huolehtii lapsesta yhdeksän aamuina. Silloin kaipaisin mieheltä joustavuutta, kun itse lähden aikaisin töihin, mutta mies ei suostu heräämään aiemmin kuin 7.45. Lapsi sitten huolehtii itse, että lähtee ajoissa kouluun kahdeksaan mennessään.

Hankalalta parisuhde kuulostaa, jos rytmit poikkeavat hyvin paljon, ja toinen tai molemmat haluaisivat kuitenkin viettää runsaasti yhdessä. Esim. jos toinen on perheihminen ja haluaisi käydä viikonloppuisin yhdessä tapahtumissa tai ostoksilla, mutta ei voi, koska toinen nukkuu iltapäivään saakka. Tai jos myöhään nukkuva ei käytännössä pane tikkua ristiin lastenhoidon hyväksi, koska aamuvirkulle napsahtaa kaikki aamuhommat. Hyvänyönsadun lukeminen on aika paljon iisimpää kuin toimittaa yksin kolme lasta päiväkotiin ja kouluun joka aamu. Tai jos myöhään nukkuva myös työskentelee myöhään, ei hän ehdi tavata lapsia juuri lainkaan. (Sama toki vuorotyössä, mutta vuorotyöläisellä on vapaapäivät, jolloin hän osallistuu eikä pelkästään nuku).

Riippuu siis tosi paljon joustavuudesta puolin ja toisin, sekä siitä, miten kotityöt on jaettu. Monesti myös seksi maistuu eri aikaan aamu- ja iltavirkuille. Erirytmisyys voi siis olla ongelmallinen tai ongelmaton.

Kaikilla ei ole parisuhdetta joten pää kiinni siellä.

Meillä minä olen aamuvirkku, mies iltavirkku. Rytmeissä on huomattava ero. Itse haluaisin herätä 6-7 välillä, mies 11 aikaan. Mitään tyydyttävää ratkaisua ei ole löydetty. Molemmilla on aika vapaa työaika, ja kuljemme samalla autolla työmatkat. Kaikista kompromissiyrityksistä huolimatta yhteinen rytmimme valuu aina noudattelemaan miehen luontaista rytmiä. Tästä aiheutuu, että olen itse jatkuvasti väsynyt ja vuorokauden itselle parhaat tunnit jäävät väliin.

Mies alkaa aktivoitua aina iltaa kohti. Kun kello tulee 21, hän rupeaa imuroimaan, kello 22 haluaa katsella telkkaria ja viettää parisuhdeaikaa. Kun on käyty suihkussa 23 jälkeen, hän vielä "kirjoittaa nopeasti pari sähköpostia" ja koluaa ympäri asuntoa kaivelemassa työpapereitaan jonnekin lähemmäs yhtä. Hänen päänsä tietysti käy silloin aina kierroksilla eikä ole lähimainkaan valmis nukkumaan. Vaikka itse haluaisin olla kello 22 jo unten mailla, en pysty nukkumaan kun toinen touhuaa viimeistä päivää ja huutelee välillä "tulen ihan kohta". Aamulla taas sitten olen miehen heräämisestä riippuvainen töihin lähdössä, joten joudun sitten itsekin tekemään myöhään iltaan kestäviä päiviä, mikä väsyttää ja harmittaa.

Lisääntyminen on suunnitelmissa, ja vähän pelottaa että käy noin kuin jollekin aikaisemmallekin. Että itse on se, joka herää aikaisin lasten kanssa vähäisten yöunien jälkeen, ja miehelle sitten vuorostaan sattuukin aina "omaa aikaa" keskiyöllä.

Olen naimisissa yöihmisen kanssa kun itse taas olen sängyssä kympiltä ja ylhäällä kasilta. Ei ollut ikinä mitään ongelmaa ✌🏼

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen aamuvirkku, mies iltavirkku. Rytmeissä on huomattava ero. Itse haluaisin herätä 6-7 välillä, mies 11 aikaan. Mitään tyydyttävää ratkaisua ei ole löydetty. Molemmilla on aika vapaa työaika, ja kuljemme samalla autolla työmatkat. Kaikista kompromissiyrityksistä huolimatta yhteinen rytmimme valuu aina noudattelemaan miehen luontaista rytmiä. Tästä aiheutuu, että olen itse jatkuvasti väsynyt ja vuorokauden itselle parhaat tunnit jäävät väliin.

Mies alkaa aktivoitua aina iltaa kohti. Kun kello tulee 21, hän rupeaa imuroimaan, kello 22 haluaa katsella telkkaria ja viettää parisuhdeaikaa. Kun on käyty suihkussa 23 jälkeen, hän vielä "kirjoittaa nopeasti pari sähköpostia" ja koluaa ympäri asuntoa kaivelemassa työpapereitaan jonnekin lähemmäs yhtä. Hänen päänsä tietysti käy silloin aina kierroksilla eikä ole lähimainkaan valmis nukkumaan. Vaikka itse haluaisin olla kello 22 jo unten mailla, en pysty nukkumaan kun toinen touhuaa viimeistä päivää ja huutelee välillä "tulen ihan kohta". Aamulla taas sitten olen miehen heräämisestä riippuvainen töihin lähdössä, joten joudun sitten itsekin tekemään myöhään iltaan kestäviä päiviä, mikä väsyttää ja harmittaa.

Lisääntyminen on suunnitelmissa, ja vähän pelottaa että käy noin kuin jollekin aikaisemmallekin. Että itse on se, joka herää aikaisin lasten kanssa vähäisten yöunien jälkeen, ja miehelle sitten vuorostaan sattuukin aina "omaa aikaa" keskiyöllä.

Ja tasan tarkkaan tuleekin käymään juuri noin, ellei yhdessä sovita pelisäännöistä ja pidetä niistä oikeasti kiinni. Itse olen iltavirkku enkä yksinkertaisesti tee aamun tunneilla mitään. Päivä on pilalla jos joutuu heräämään ennen kahdeksaa, 9-10 on hyvä aika. Olen työssä jossa joudun heräämään kuudelta ja se todella huonontaa elämänlaatuani merkittävästi.

Mutta, jos sen virheen tekisin että lisääntyisin, minunkin olisi pakko joustaa. Joustanhan jo työni takia, joten olisi tehtävä sama jälkeläisen takia. En voisi vain sanoa että sori, olen iltavirkku. Yhdessä toki voisi sopia, että myös sitä omaa aikaa saisi silloin kun haluaa ja nukkua silloin kun haluaa, ainakin silloin tällöin. Mutta jos vauva heräisi kuudelta, niin ei se voi jäädä 100-prosenttisesti vain toisen harteille.

Toki ykkössääntö olisi että älä edes lisäänny :D.

Minä en kestänyt parisuhteessa aamuvirkun kanssa. Huh, sitä omahyväisyyden määrää, kun oltiin niiiin ahkeraa ja puuhakasta ja kettuiltiin minulle aamuisin, enkä koskaan saanut nukkua riittävän pitkään. En edes lomilla. Nyyisin minulla on illanvirkku puoliso ja sovitaan hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen aamuvirkku, mies iltavirkku. Rytmeissä on huomattava ero. Itse haluaisin herätä 6-7 välillä, mies 11 aikaan. Mitään tyydyttävää ratkaisua ei ole löydetty. Molemmilla on aika vapaa työaika, ja kuljemme samalla autolla työmatkat. Kaikista kompromissiyrityksistä huolimatta yhteinen rytmimme valuu aina noudattelemaan miehen luontaista rytmiä. Tästä aiheutuu, että olen itse jatkuvasti väsynyt ja vuorokauden itselle parhaat tunnit jäävät väliin.

Mies alkaa aktivoitua aina iltaa kohti. Kun kello tulee 21, hän rupeaa imuroimaan, kello 22 haluaa katsella telkkaria ja viettää parisuhdeaikaa. Kun on käyty suihkussa 23 jälkeen, hän vielä "kirjoittaa nopeasti pari sähköpostia" ja koluaa ympäri asuntoa kaivelemassa työpapereitaan jonnekin lähemmäs yhtä. Hänen päänsä tietysti käy silloin aina kierroksilla eikä ole lähimainkaan valmis nukkumaan. Vaikka itse haluaisin olla kello 22 jo unten mailla, en pysty nukkumaan kun toinen touhuaa viimeistä päivää ja huutelee välillä "tulen ihan kohta". Aamulla taas sitten olen miehen heräämisestä riippuvainen töihin lähdössä, joten joudun sitten itsekin tekemään myöhään iltaan kestäviä päiviä, mikä väsyttää ja harmittaa.

Lisääntyminen on suunnitelmissa, ja vähän pelottaa että käy noin kuin jollekin aikaisemmallekin. Että itse on se, joka herää aikaisin lasten kanssa vähäisten yöunien jälkeen, ja miehelle sitten vuorostaan sattuukin aina "omaa aikaa" keskiyöllä.

Lainaamassani tilanteessa en kyllä suosittelisi naiselle lasten hankintaa tuollaisen puolison kanssa. Ja minusta isoin ongelma ei ole erit rytmit vaan se että iltavirkku pitää omalla toiminnallaan toista hereillä siis kolistelee jne ja toisaalta ei lähde aamulla aikanaan töihin vaikka niin olisi sovittu.

Meillä mies oli iltavirkku ja minä aamuvirkku suhteen alussa. Ei haitannut koska menimme yhdessä sänkyyn ja nukahdin leffaa katsovan miehen kainaloon (mies kuunteli äänet kuulokkeilla niin pystyin nukkumaankin. Aamusta minä hiippailin olkkariin lukemaan ym. Eli kumpikin jousti eikä ongelmia.

Kun vauvat herätteli minä menin aikaisin vanhempien lasten kanssa nukkumaan ja mies hoiti vauvaa ja lasten heräilyjä

Iltäyöstä. Minä hoidin sitten aamuyön/aamut pääosin. Mutta tottakai joustettiin tarpeen mukaan.