Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan miehen kanssa molemmat tosi introverttejä luonteita. Minä olen aamuvirkku ja mies taas nukkuu puolille päivin. Mun työpäivä on 6-14, miehellä 11-7. Iltaisin jutellaan jos jutellaan ja loppupäivä jää omaan käyttöön. Toimii jo kahdeksatta vuotta.

Jutellaan jos jutellaan?

Toihan on enemmänkin kämppis suhde kuin parisuhde

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.

En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Just tän takia me katsotaan sitä leffaa makuuhuoneen telkkarista :) Kun mies haluaa olla mun lähellä ja katsoa sitä leffaa "yhdessä" vaikka mä aina nukahdankin sen kainaloon. <3 Eli siis voi viettää aikaa pariskuntana ja yhdessä vaikka toinen nukkuisikin :D 

Mun aamuherääminen taas on n. tunti tai puolitoista ennen kuin mies herää. Just sopivasti aikaa ruokkia ja käyttää koira (mun koira, eli mun vastuu), pikkuisen tehdä kauneudenhoidollisia toimia (köhköh), ja laittaa meille aamiainen valmiiksi. :) Vaikka herään aikaisin, en ole mikään aamuihminen, eli mun mielestä on kiva olla vähän aikaa yksin ja hiljaa aamulla, herätä kunnolla ennen kuin toinen herää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Siinä välissä? Kotona ollaan töistä siinä neljän-puoli viiden aikaan. Kuusi tuntia ennen kun mä menen nukkumaan, mies tulee viereen lukemaan kirjaa. Aika surullista jos teidän suhde "on" silloin kun nukutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Itselläni ei toiminut ainakaan. 2 vuotta asuttiin yhdessä. Itse olin se iltavirkku enkä todellakaan introvertti :(

Minusta ei ole mitään järkeä edes seurustella jos ei nukuta samassa sängyssä. Yksi isoimpia asioita parisuhteessa on se että saa mennä toisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Siinä välissä? Kotona ollaan töistä siinä neljän-puoli viiden aikaan. Kuusi tuntia ennen kun mä menen nukkumaan, mies tulee viereen lukemaan kirjaa. Aika surullista jos teidän suhde "on" silloin kun nukutte?

Tulee lukemaan kirjaa?

Eikö teidän pitäisi tehdä asioita yhdessä eikä lukea mitään kirjaa?

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Just tän takia me katsotaan sitä leffaa makuuhuoneen telkkarista :) Kun mies haluaa olla mun lähellä ja katsoa sitä leffaa "yhdessä" vaikka mä aina nukahdankin sen kainaloon. <3 Eli siis voi viettää aikaa pariskuntana ja yhdessä vaikka toinen nukkuisikin :D 

Mun aamuherääminen taas on n. tunti tai puolitoista ennen kuin mies herää. Just sopivasti aikaa ruokkia ja käyttää koira (mun koira, eli mun vastuu), pikkuisen tehdä kauneudenhoidollisia toimia (köhköh), ja laittaa meille aamiainen valmiiksi. :) Vaikka herään aikaisin, en ole mikään aamuihminen, eli mun mielestä on kiva olla vähän aikaa yksin ja hiljaa aamulla, herätä kunnolla ennen kuin toinen herää. 

Tosi mukavaa parisuhde aikaa kun toinen nukkuu.

Koirastakin saa parempaa seuraa

Olin 10kk miehen kanssa, joka oli iltavirkku. Hän ei voinut sietää, että heräsin joka aamu 6-7 välillä lenkille ja söin aamupalaa ilman häntä. Olisi pitänyt syödä yhdessä. Hän nukkui 10-11 asti. Suhde oli tuomittu tuhoon.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Just tän takia me katsotaan sitä leffaa makuuhuoneen telkkarista :) Kun mies haluaa olla mun lähellä ja katsoa sitä leffaa "yhdessä" vaikka mä aina nukahdankin sen kainaloon. <3 Eli siis voi viettää aikaa pariskuntana ja yhdessä vaikka toinen nukkuisikin :D 

Mun aamuherääminen taas on n. tunti tai puolitoista ennen kuin mies herää. Just sopivasti aikaa ruokkia ja käyttää koira (mun koira, eli mun vastuu), pikkuisen tehdä kauneudenhoidollisia toimia (köhköh), ja laittaa meille aamiainen valmiiksi. :) Vaikka herään aikaisin, en ole mikään aamuihminen, eli mun mielestä on kiva olla vähän aikaa yksin ja hiljaa aamulla, herätä kunnolla ennen kuin toinen herää. 

Tosi mukavaa parisuhde aikaa kun toinen nukkuu.

Koirastakin saa parempaa seuraa

No meillä on sitä "parisuhdeaikaa" normaalisti perjantai-illasta sunnuntai-iltaan liki tauotta joka tapauksessa. Ei asuta vielä yhdessä, mutta mies tulee joka viikonloppu kylään, koko viikonlopuksi. Ja kun ei ole lapsiakaan, niin voimme omistautua sataprosenttisesti toisillemme. 

Vai eikö parisuhteessa saisi nukkuakaan enää? :D 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.

En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Olen ihmetellyt tätä samaa. Minä en voi pitää tuollaisia edes parisuhteina. 

Minulla on suvussakin tuollaisia "aviolittoja" jotka on jopa kestänyt vusikymmeniä. Tehdään eri asioia ja eri aikaan. Nukutaan eri sängyissä ja mennään eri aikaan nukkumaan. 

Jotkut jopa lomailee eri aikaan (esim. matkustaa). Mitä en todellakaan ymmärrä.

En tajua tuollaisa suhteita.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Just tän takia me katsotaan sitä leffaa makuuhuoneen telkkarista :) Kun mies haluaa olla mun lähellä ja katsoa sitä leffaa "yhdessä" vaikka mä aina nukahdankin sen kainaloon. <3 Eli siis voi viettää aikaa pariskuntana ja yhdessä vaikka toinen nukkuisikin :D 

Mun aamuherääminen taas on n. tunti tai puolitoista ennen kuin mies herää. Just sopivasti aikaa ruokkia ja käyttää koira (mun koira, eli mun vastuu), pikkuisen tehdä kauneudenhoidollisia toimia (köhköh), ja laittaa meille aamiainen valmiiksi. :) Vaikka herään aikaisin, en ole mikään aamuihminen, eli mun mielestä on kiva olla vähän aikaa yksin ja hiljaa aamulla, herätä kunnolla ennen kuin toinen herää. 

Tosi mukavaa parisuhde aikaa kun toinen nukkuu.

Koirastakin saa parempaa seuraa

No meillä on sitä "parisuhdeaikaa" normaalisti perjantai-illasta sunnuntai-iltaan liki tauotta joka tapauksessa. Ei asuta vielä yhdessä, mutta mies tulee joka viikonloppu kylään, koko viikonlopuksi. Ja kun ei ole lapsiakaan, niin voimme omistautua sataprosenttisesti toisillemme. 

Vai eikö parisuhteessa saisi nukkuakaan enää? :D 

Saahan sitä nukkua. 

Kyllä sitä parisuhdeaikaa pitäisi olla ihan normaalina arkenakin.

vaikuttaaliikaa kirjoitti:

Moi.

20v naimisissaoloa takana ja vieläkin vituttaa, kun vaimo valvoo tv:n ääressä ja nukkuu yli puolille päivin.

Yhteistä aikaa, yhteiset menot, lomat, kaikki on haasteellisia.

Yksi kulmakivistä, jos etsisin uutta kumppania on yhteiset valveillaoloajat.

Juuri näin. Tärkein kriteeri tulee itsellänikin olemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Siinä välissä? Kotona ollaan töistä siinä neljän-puoli viiden aikaan. Kuusi tuntia ennen kun mä menen nukkumaan, mies tulee viereen lukemaan kirjaa. Aika surullista jos teidän suhde "on" silloin kun nukutte?

Tulee lukemaan kirjaa?

Eikö teidän pitäisi tehdä asioita yhdessä eikä lukea mitään kirjaa?

Niinhän me tehdäänkin. Jos nyt pari tuntia vuorokaudesta menee siihen että toinen lukee ja toinen nukkuu niin kaatuuko suhde? Ei nyt herranjumala 24 tuntia vuorokaudesta tarvitse olla tekemässä jotain yhdessä :'D Hirveä ajatus että olisi niin kiinni kasvanut kumppaniinsa

Vierailija kirjoitti:

Millaista on iltavirkun ja aamuvirkun yhteiselo, kenelläkään kokemusta?

Olen iskenyt silmäni selkeään aamuvirkkuun joka tykkää olla jalkeilla varhain ja puuhata kaikenlaista. Minulla taas pää ei toimi aamusta lainkaan vaan inspiraatio asioihin herää iltaisin/öisin...

Synnytys alkoi aamuyöllä. Mies käänsi kylkeään kun herättelin auton rattiin. Jouduin tilaamaan taksin kättärille. mies soitteli aamulla ihmettellen minne olin kadonnut. Lapsi oli syntynyt neljältä. Mies meni maata klo 22.00. Tuli ero.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kaikesta päätellen paljon siitä, mitä parisuhteelta odottaa. Introverteille luonteille varmaan täydellinen järjestely, mutta jos kaipaa parisuhteestaan ilta- tai aamukäpertymistä, niin ei taida toimia pidemmän päälle. Ensihuumassahan sitä haluaa niin palavasti olla toisen lähellä, että joustaa omasta rytmistään. Pidemmän päälle ei.

Itsekin mietin, että jos molemmat ovat introvertteja, niin silloin haitta on varmasti vähäisimmillään. Mutta jos toinen kaipaa sosiaalisuutta ja yhdessä menemistä, niin aika äkkiä varmasti tapahtuu jonkinlainen turhautuminen ja etääntyminen, kun sen menon ja meiningin on lähes aina pakko tapahtua muiden kuin oman kumppanin kanssa. Helposti löytyy se kiinnostavampi ihminen sitten muualta kuin kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Siinä välissä? Kotona ollaan töistä siinä neljän-puoli viiden aikaan. Kuusi tuntia ennen kun mä menen nukkumaan, mies tulee viereen lukemaan kirjaa. Aika surullista jos teidän suhde "on" silloin kun nukutte?

Tulee lukemaan kirjaa?

Eikö teidän pitäisi tehdä asioita yhdessä eikä lukea mitään kirjaa?

Niinhän me tehdäänkin. Jos nyt pari tuntia vuorokaudesta menee siihen että toinen lukee ja toinen nukkuu niin kaatuuko suhde? Ei nyt herranjumala 24 tuntia vuorokaudesta tarvitse olla tekemässä jotain yhdessä :'D Hirveä ajatus että olisi niin kiinni kasvanut kumppaniinsa

Herään aikasin aamulla ja teen pitkää päivää. Menen illalla aikaisin maata umpiväsyneenä. Puoliso on iltavirkku ja seksin vonkaus alkaa aina sitten kun minulla olisi parhaimmat unet kesken kulataan naamaa pussaillaan korvaa ja huohotetaan. Ei kiitos. Ja kovin on loukkautunut kun en valvo varalta jos häntä sattuu haluttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Itselläni ei toiminut ainakaan. 2 vuotta asuttiin yhdessä. Itse olin se iltavirkku enkä todellakaan introvertti :(

Minusta ei ole mitään järkeä edes seurustella jos ei nukuta samassa sängyssä. Yksi isoimpia asioita parisuhteessa on se että saa mennä toisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan.

Eli kuorsaajat, unissaan potkivat ja univaikeuksista kärsivät eivät tee parisuhteella mitään - asia selvä! Joidenkin ihmisten vieressä ei vain yksinkertaisesti saa kukaan unta kuin ehkä nukutusnuolella ammuttuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Missä se teidän parisuhteenne on?

Siinä välissä? Kotona ollaan töistä siinä neljän-puoli viiden aikaan. Kuusi tuntia ennen kun mä menen nukkumaan, mies tulee viereen lukemaan kirjaa. Aika surullista jos teidän suhde "on" silloin kun nukutte?

Tulee lukemaan kirjaa?

Eikö teidän pitäisi tehdä asioita yhdessä eikä lukea mitään kirjaa?

Niinhän me tehdäänkin. Jos nyt pari tuntia vuorokaudesta menee siihen että toinen lukee ja toinen nukkuu niin kaatuuko suhde? Ei nyt herranjumala 24 tuntia vuorokaudesta tarvitse olla tekemässä jotain yhdessä :'D Hirveä ajatus että olisi niin kiinni kasvanut kumppaniinsa

Herään aikasin aamulla ja teen pitkää päivää. Menen illalla aikaisin maata umpiväsyneenä. Puoliso on iltavirkku ja seksin vonkaus alkaa aina sitten kun minulla olisi parhaimmat unet kesken kulataan naamaa pussaillaan korvaa ja huohotetaan. Ei kiitos. Ja kovin on loukkautunut kun en valvo varalta jos häntä sattuu haluttamaan.

Joo ymmärrän jos tilanne on tämä, toimii lähinnä vaan jos molemmat kunnioittaa toistensa rytmiä eikä ole ihan täysin yö ja päivä (eli toinen herää 5:30 ja toinen menee samaan aikaan nukkumaan)

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.

Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?

Just tän takia me katsotaan sitä leffaa makuuhuoneen telkkarista :) Kun mies haluaa olla mun lähellä ja katsoa sitä leffaa "yhdessä" vaikka mä aina nukahdankin sen kainaloon. <3 Eli siis voi viettää aikaa pariskuntana ja yhdessä vaikka toinen nukkuisikin :D 

Mun aamuherääminen taas on n. tunti tai puolitoista ennen kuin mies herää. Just sopivasti aikaa ruokkia ja käyttää koira (mun koira, eli mun vastuu), pikkuisen tehdä kauneudenhoidollisia toimia (köhköh), ja laittaa meille aamiainen valmiiksi. :) Vaikka herään aikaisin, en ole mikään aamuihminen, eli mun mielestä on kiva olla vähän aikaa yksin ja hiljaa aamulla, herätä kunnolla ennen kuin toinen herää. 

Tosi mukavaa parisuhde aikaa kun toinen nukkuu.

Koirastakin saa parempaa seuraa

No meillä on sitä "parisuhdeaikaa" normaalisti perjantai-illasta sunnuntai-iltaan liki tauotta joka tapauksessa. Ei asuta vielä yhdessä, mutta mies tulee joka viikonloppu kylään, koko viikonlopuksi. Ja kun ei ole lapsiakaan, niin voimme omistautua sataprosenttisesti toisillemme. 

Vai eikö parisuhteessa saisi nukkuakaan enää? :D 

Saahan sitä nukkua. 

Kyllä sitä parisuhdeaikaa pitäisi olla ihan normaalina arkenakin.

Sanoo parisuhdepoliisi? 

Meillä toimii tämmöinen intensiivinen vkl-suhde toistaiseksi ihan vallan mainiosti. Herään arkisin klo 5.45 joten olen ihan mielelläni kaikessa rauhassa viikolla illat.