Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?
Millaista on iltavirkun ja aamuvirkun yhteiselo, kenelläkään kokemusta?
Olen iskenyt silmäni selkeään aamuvirkkuun joka tykkää olla jalkeilla varhain ja puuhata kaikenlaista. Minulla taas pää ei toimi aamusta lainkaan vaan inspiraatio asioihin herää iltaisin/öisin...
Kommentit (251)
Omat hankaluutensa, esim. jos haluaisi seksiä silloin kun toinen haluaisi nukkua... Mutta muuten, jos melko itsenäinen elämä sopii niin loistava juttu =) Mies kuorsaa jo kun minä nettaan. Ja on aamulla töissä, kun minä käännän kylkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen niin herkkäuninen ettei onnistuisi...
Meillä sujui yrityksen kannalta todella hyvin, kun minä iltaunisena päivystin aamuyöt ja puoliso iltayöt. Mutta lasten hoidossa tämä ei tietystikään toiminut, vaan minä sain kituuttaa niillä unilla, mitä lapsilta jäi.
Muuten meni hyvin, kun vain puoliso sai elää omaa rytmiään, minun rytmillä ei ollut väliä. Seksikin loppui sitten myös, ehkä suurin syy oli juuri tuolla meidän eri rytmillä.
Erohan siinä tuli lopulta, ja nyt voin elää omaa rytmiäni, kun vielä löytyi samanlainen puolisokin, joka arvostaa aikaisia aamuja.
Jos iltavirkku haluaisi oikeasti aamuvirkuksi, se onnistuisi parissa päivässä. Heräisi aamulla väkisin ajoissa ja menisi sitten illalla ajoissa väsyneenä nukkumaan.
miten normaali ihminen jolla halut tallella voi olla väsynyt 22-22.30? jos nukkunut 7-8h yössä? kai jotain terveydes pieles? jaksa kuunnella toista kun aina väsynyt kun pitäs seksii harrastaa ja sen takia sitä on siirrretty päivään ja vähentynyt samalla. luonnollisempaahan se on lasten nukutusajan jälkeen ja sen jälkeen on kiva nukahtaa..jotenkin etäisempää aina pikana päivällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.
Tällaista on arkemme:
6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.
9.00 Mies herää, töihin.
16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.
19.00 Mies tulee kotiin.
20-22 Iltatoimet, nukkumaan.
22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.
Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.
Ei pahalla, mutta kuulostaa tukalalta perhe-elämältä. Ihan kuin mies olisi perheen teini joka kukkuu hereillä yötä myöten eikä osallistu perhe-elämään.
Koeta jaksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.
Eli tuollainen suhde ei tule toimimaan.
Voi kauheeta! Meillä on toiminut vasta 43 vuotta, mitenhän tässä vielä käy?
Ei toi mikään parisuhde ole.
Olette yksi niistä lukemattomista vanhoista pariskunnista tässä maassa jotka ovat laillisesti naimisissa mutta parisuhde on kuollut kuin fossiili.
Sä olet vain kateellinen, kun toiset on onnellisia <3
Oikeasti et voi tuomita kun et tiedä hölkäsen pöläystä toisten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti suomalaiset parisuhteet ovat sellaisia, että yhdessä ei vietetä aikaa, vaan nautitaan siitä yksinolosta, kun toinen nukkuu. Miksi sitten edes olla parisuhteessa, jos tykkää olla yksin? Jopa näin lapsettomana ihmisenä ne yhteiset ajat sijoittuvat nimenomaan iltaan ja vapaa-aamuihin, silloin sitä tykkää olla puolisonsa kanssa, kun muuten ei töiltä ja harrastuksilta ehdi.
En voi ymmärtää teitä, jotka nuo ainoatkin mahdollisuudet viettää yhdessä olette mieluummin yksinänne.
Ja perheelliset, jotka sanovat, että hoidatte lapset eri aikoina, kun toinen on hereillä. Ja kun toinen nukkuu niin touhuatte yksin. Milloin siis edes vietätte aikaa pariskuntana?Olen ihmetellyt tätä samaa. Minä en voi pitää tuollaisia edes parisuhteina.
Minulla on suvussakin tuollaisia "aviolittoja" jotka on jopa kestänyt vusikymmeniä. Tehdään eri asioia ja eri aikaan. Nukutaan eri sängyissä ja mennään eri aikaan nukkumaan.
Jotkut jopa lomailee eri aikaan (esim. matkustaa). Mitä en todellakaan ymmärrä.
En tajua tuollaisa suhteita.[/quote
Mut tarviiko sun tajutakaan?
Kyllähän sen tässäkin ketjussa näkeee, miten tuomitsevia me ollaan. VAIN jo tehdään niinkuin minusta tuntuisi hyvältä toimivalta, voi parisuhde toimia. Muuten tuomitaan suhde huonoksi.
Ollaan erilaisia, ja tahdotaan parisuhteelta eri asioita myöskin. Se mikä toimii sinulla, ei tarvitse toimia muilla, ja päinvastoin. Mitäs jos annettais jokaisen elää omaa elämäänsä, niinkuin haluaa, yksin tai parisuhteessa? Kai se on pääasia, et pariskunta itse on tyytyväinen järjestelyihinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos iltavirkku haluaisi oikeasti aamuvirkuksi, se onnistuisi parissa päivässä. Heräisi aamulla väkisin ajoissa ja menisi sitten illalla ajoissa väsyneenä nukkumaan.
Se nyt ei vaan toimi niin. Itse herään väkisin töihin aamulla,utta ei se uni tule yhtään sen helpommin väsyneenäkään. Pikemminkin päinvastoin.
mies45 kirjoitti:
miten normaali ihminen jolla halut tallella voi olla väsynyt 22-22.30? jos nukkunut 7-8h yössä? kai jotain terveydes pieles? jaksa kuunnella toista kun aina väsynyt kun pitäs seksii harrastaa ja sen takia sitä on siirrretty päivään ja vähentynyt samalla. luonnollisempaahan se on lasten nukutusajan jälkeen ja sen jälkeen on kiva nukahtaa..jotenkin etäisempää aina pikana päivällä
Ihmisen unentarve on yksilöllustä. Ei kaikki pärjää 7-8 tunnin unilla. Tai sitten sinä vaan olet epähaluttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.
Itselläni ei toiminut ainakaan. 2 vuotta asuttiin yhdessä. Itse olin se iltavirkku enkä todellakaan introvertti :(
Minusta ei ole mitään järkeä edes seurustella jos ei nukuta samassa sängyssä. Yksi isoimpia asioita parisuhteessa on se että saa mennä toisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan.
Eli kuorsaajat, unissaan potkivat ja univaikeuksista kärsivät eivät tee parisuhteella mitään - asia selvä! Joidenkin ihmisten vieressä ei vain yksinkertaisesti saa kukaan unta kuin ehkä nukutusnuolella ammuttuna.
Kuorsaajan pitää mennä lääkärille. Se on sairaus.
Unissaan potkijan on mentvä lääkärille. Samoin univaikeuksista kärsivä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen tässäkin ketjussa näkeee, miten tuomitsevia me ollaan. VAIN jo tehdään niinkuin minusta tuntuisi hyvältä toimivalta, voi parisuhde toimia. Muuten tuomitaan suhde huonoksi.
Ollaan erilaisia, ja tahdotaan parisuhteelta eri asioita myöskin. Se mikä toimii sinulla, ei tarvitse toimia muilla, ja päinvastoin. Mitäs jos annettais jokaisen elää omaa elämäänsä, niinkuin haluaa, yksin tai parisuhteessa? Kai se on pääasia, et pariskunta itse on tyytyväinen järjestelyihinsä?
Saahan sitä olla vaikka missä ja miten. Mutta ei kutsuta sitä sitten parisuhteeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.
Itselläni ei toiminut ainakaan. 2 vuotta asuttiin yhdessä. Itse olin se iltavirkku enkä todellakaan introvertti :(
Minusta ei ole mitään järkeä edes seurustella jos ei nukuta samassa sängyssä. Yksi isoimpia asioita parisuhteessa on se että saa mennä toisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan.
Eli kuorsaajat, unissaan potkivat ja univaikeuksista kärsivät eivät tee parisuhteella mitään - asia selvä! Joidenkin ihmisten vieressä ei vain yksinkertaisesti saa kukaan unta kuin ehkä nukutusnuolella ammuttuna.
Kuorsaajan pitää mennä lääkärille. Se on sairaus.
Unissaan potkijan on mentvä lääkärille. Samoin univaikeuksista kärsivä.
Silti en kyllä koe sen samassa sängyssä nukkumisen kuuluvan parisuhdetta määrittävien tekijöiden kärkipäähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa molemmat tosi introverttejä luonteita. Minä olen aamuvirkku ja mies taas nukkuu puolille päivin. Mun työpäivä on 6-14, miehellä 11-7. Iltaisin jutellaan jos jutellaan ja loppupäivä jää omaan käyttöön. Toimii jo kahdeksatta vuotta.
Jutellaan jos jutellaan?
Toihan on enemmänkin kämppis suhde kuin parisuhde
Ollaan onnellisia yhdessä. Meillä on yhteinen elämä, yhteiset intohimot ja läheisyyyttä juuri sen verran kun kumpikin kaipaa. Ei parisuhde tarkoita sitä, että koko ajan ollaan käsi kädessä.
-Edellinen
On toiminut hyvin ja on jopa vahvuus esimerkiksi vauvanhoidossa. Toinen jaksaa valvoa iltayöstä ja aamuvirkku onkin jo valmis heräämään. Itse aamuvirkkuna nautin omasta ajasta aamuisin ja mies valvoo illalla omien juttujensa kanssa. Molemmat tarvitsemme myös yksinoloa. Lomilla usein alkaa rytmi mennä samaan tahtiin.
Eihän sitä voi toisen puolesta sanoa mikä voi toimia ja mikä ei, mutta itse olen 100% iltaihminen ja olen joskus miettinyt että jos mieheni ei olisi sitä myös, niin emme koskaan näkisi toisiamme ”parhaimmillamme”. Olemme illalla luovempia, rennompia, hauskempia, parempaa seuraa ym. Molemmat ymmärtää toisen tarpeen saada silloin tällöin valvoa ja toisaalta myös nukkua pitkään myös lapsiperhearjessa. Ja erityisesti lomilla molemmat nauttii siitä että rytmi saa kääntyä ja öisin pelataan lautapelejä/katsotaan elokuvia yms.
Vierailija kirjoitti:
Jos iltavirkku haluaisi oikeasti aamuvirkuksi, se onnistuisi parissa päivässä. Heräisi aamulla väkisin ajoissa ja menisi sitten illalla ajoissa väsyneenä nukkumaan.
Ja jos aamuvirkku haluaisi iltavirkuksi niin valvoo vaan väkisin pidempään niin nukuttaa sitten aamulla. Eikö?
mies45 kirjoitti:
miten normaali ihminen jolla halut tallella voi olla väsynyt 22-22.30? jos nukkunut 7-8h yössä? kai jotain terveydes pieles? jaksa kuunnella toista kun aina väsynyt kun pitäs seksii harrastaa ja sen takia sitä on siirrretty päivään ja vähentynyt samalla. luonnollisempaahan se on lasten nukutusajan jälkeen ja sen jälkeen on kiva nukahtaa..jotenkin etäisempää aina pikana päivällä
Illalla/yöllä seksin jälkeen ei nukuta vaan päin vastoin on paljon pirteämpi. Yritä siinä sitten enää nukahtaa... Päiväseksi siis mulle paljon parempi vaihtoehto. Ilmeisesti et ymmärrä, että ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia.
Alue: Aihe vapaa
No seksiä ei ainakaan ole iltaisin ja aamuisin. Toinen nukkuu sikeästi, kun toinen olisi virkeänä valmiina puuhastelemaan. Viikonloppuisin saattaa joskus olla, jos se aamuvirkkukin jaksaa valvoa pidempään kuin yhdeksään.