Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Kai se toimii, jos tykkää siitä, ettei yhteistä aikaa iltaisin tai aamuisin ole. Täällä monet perheelliset puhuvat, kuinka kätevää, mutta näin lapsettomana tykkäisi viettää aikaa yhdessä miehen kanssa, kun sitä ns. omaa aikaa riittää kyllä muuten. Parasta on viettää viikonloppuaamut pitkään sängyssä toisen vieressä ja kaikesta jutellen (muutakin puuhaillen), tuntuu kovin yksinäiseltä, jos toinen karkaa vierestä jo aamuvarhaisella.

Varmaan se aamulla sängyssä tuntitolkulla köllöttely, ensin toki yksin, tuntuu yhtä kivalta kuin iltavirkusta sama homma joskus klo 21 aikoihin

t. iltavirkku

Riippuu kaikesta päätellen paljon siitä, mitä parisuhteelta odottaa. Introverteille luonteille varmaan täydellinen järjestely, mutta jos kaipaa parisuhteestaan ilta- tai aamukäpertymistä, niin ei taida toimia pidemmän päälle. Ensihuumassahan sitä haluaa niin palavasti olla toisen lähellä, että joustaa omasta rytmistään. Pidemmän päälle ei.

Jos olet naisena aamuvirkku ja mies yökyöpeli ja saatte lapsia: varaudu olemaan pääasiallisesti kodista ja lapsista vastuussa. Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se toimii, jos tykkää siitä, ettei yhteistä aikaa iltaisin tai aamuisin ole. Täällä monet perheelliset puhuvat, kuinka kätevää, mutta näin lapsettomana tykkäisi viettää aikaa yhdessä miehen kanssa, kun sitä ns. omaa aikaa riittää kyllä muuten. Parasta on viettää viikonloppuaamut pitkään sängyssä toisen vieressä ja kaikesta jutellen (muutakin puuhaillen), tuntuu kovin yksinäiseltä, jos toinen karkaa vierestä jo aamuvarhaisella.

Varmaan se aamulla sängyssä tuntitolkulla köllöttely, ensin toki yksin, tuntuu yhtä kivalta kuin iltavirkusta sama homma joskus klo 21 aikoihin

t. iltavirkku

Niinpä, siksi en voi aamuvirkun kanssa parisuhteessa ollakaan. Tykkään köllötellä aamuisin, joten kaikki vapaa-aamut olisivat yksinäisiä. Minä iltavirkkuna kyllä voin mennä iltayhdeksän aikaan sänkyyn, vaikka en unta saakaan. Tosin silloinkin tuntui yksinäiselrä, jos toinen nukahtaa saman tien ja itse valvoo vielä puolille öin.

Ei ei ja ei. En ole alunperin kumpaakaan mutta kun olosuhteiden pakosta meidän molempien on herättävä kello 6, olen mielelläni aamuvirkku. En jaksa päivää, jos menen vasta kello 1-2 nukkumaan. Eikä meinää iltavirkkumieskään jaksaa, mutta kukkuu silti kaiket yöt. Ja hänellä on hyvin vaativa työkin. Tulee usein nukkumaan kello 2:30. Olen taas ihan hajalla viimeyöstä, jolloin heräsin siihen, että hän tuli ja meni ulko-ovesta, tyhjenteli roskiksia yms. En jaksa enää.

Sanomattakin selvää, mitä mies tekee viikonloppuna aamupäivisin n. kello yhteen saakka, kun minun on pidettävä huolta lapsista. Nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Katastrofi. Tai ehkä kokemukseni on todella ääripäästä, koska miesystäväni ei ollut edes iltavirkku vaan suoranainen yökyöpeli. Häneltä tosin puuttui myös täysin kyky ja halu ymmärtää, että en illalla mene petiin siksi, että osoittaisin mieltäni jostakin vaan siksi, että olen jo alkuillasta väsynyt ja puoliltaöin kuolemanväsynyt.

Voih! Tämä voisi olla minun tekstiä. Olemme olleet jo 20 v. naimisissa ja silti mies on sitä mieltä, että aikainen nukkumaanmenoni on vain protesti jostakin. Hän itse saattaa nukkua vain 3-4 h ennen kuin herätyskello soi.

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Itselläni ei toiminut ainakaan. 2 vuotta asuttiin yhdessä. Itse olin se iltavirkku enkä todellakaan introvertti :(

Meillä mieheni on aamuvirkku ja minä illankukkuja. Oon päätynyt siihen, että tää on ihana yhtälö nyt kun on pienet lapsetkin. Lapset kun saadaan ajoissa nukkumaan niin meillä on siinä tunti-pari yhteistä aikaa, minkä jälkeen mies painuu pehkuihin. Mulle jää täysin omaa aikaa sometella ja katsoa telkkarista mitä lystää. Mies taas herää viikonloppuisinkin usein ennen lapsia, ja hän taas pitää siitä hänen rauhallisesta hetkestään kun juo itsekseen aamukahveja ja kaikki muut nukkuvat vielä.

Ihan hyvin sujuu, itsellä on täysin omaa aikaa illalla kun mies menee nukkumaan ja hänellä sit aamulla kun itse vielä nukun :-)

Tuohan on hienoa. Ei kyllästy toiseen. On omakin rauha, toinen ei koko ajan roiku kintereillä ja valita.

Kai se sopu sijaa tekee..ja jos oikeasti rakastuu. Tiedän ihmisiä jotka ovat yhdessä tuosta pienestä erosta huolimatta..olen itse myös aamulla hyvin väsynyt..siihen auttaa että lähtee vaan aikaisin liikenteeseen ja repäisee itsensä nukkumasta pois :D. Vaikka oliskin sitten hetken mörökölli ennen kuin herää..nukkuisin mieluusti johkin 9-11 saakka.

Meillä on niin että itse olen aamuvirkku ja mies taas valvoo kaikki yöt ja heräilee joskus päivällä. Toimii ihan hyvin, koska itse olen töissä perus 9-17 aikataululla, mies taas tekee töitä kotona ja saa valita työaikansa itse. Hänelle tuo yövalvominen on luontaisempaa ja tekeekin silloin paljon hommia. Meillä on siis yhteistä aikaa illalla kun minä palaan töistä, ei mua paljon liikuta että mies nukkuu kun olen töissä. 

Minä aamuvirkku, mies iltavirkku. 

Viikonloppuisin katsotaan yleensä myöhään leffaa sängyssä makuuhuoneen telkkarista, minä nukahdan miehen kainaloon yleensä jo alkumetreillä ja mies katsoo sitten leffan yksin loppuun. 

Aamulla herään miehen vielä nukkuessa, ruokin ja talutan koiran, valmistan miehelle aamupalan ja herätän aamiaiselle. 

Niin kauan kun toisen rytmi ei häiritse, ei mitään ongelmaa. :) 

Moi.

20v naimisissaoloa takana ja vieläkin vituttaa, kun vaimo valvoo tv:n ääressä ja nukkuu yli puolille päivin.

Yhteistä aikaa, yhteiset menot, lomat, kaikki on haasteellisia.

Yksi kulmakivistä, jos etsisin uutta kumppania on yhteiset valveillaoloajat.

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Eli tuollainen suhde ei tule toimimaan.

vaikuttaaliikaa kirjoitti:

Moi.

20v naimisissaoloa takana ja vieläkin vituttaa, kun vaimo valvoo tv:n ääressä ja nukkuu yli puolille päivin.

Yhteistä aikaa, yhteiset menot, lomat, kaikki on haasteellisia.

Yksi kulmakivistä, jos etsisin uutta kumppania on yhteiset valveillaoloajat.

En tajua miten jaksat tuollaista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Ei millään pahalla mutta tuossa ei ole mitään järkeä

En ole ikinä edes ajatellut asiaa. Minä olen aamuvirkku, herään siinä 6-7 aikaan ja nukkumaan viimeistään kympiltä. Poikaystävä taas valvoo mielellään yli puolenyön ja vapaapäivinä nukkuu ainakin kymmeneen. Menen nukkumaan kun menen ja herään kun herään, ja toisinpäin. En näe ongelmaa tässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Eli tuollainen suhde ei tule toimimaan.

Voi kauheeta! Meillä on toiminut vasta 43 vuotta,  mitenhän tässä vielä käy?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut oikein hyvin. Rakastan mennä nukkumaan yksin ja taas toisaalta tykkään kun aamulla saa ihan rauhassa juoda kahvia. Mies taas tykkää olla koneella itsekseen myöhään ja nukkuu pitkään kun minä puuhailen omiani.

Parisuhteessa on ongelma jos ihminen on onnellinen kun saa mennä yksin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos nukutte eri sängyissä eri huoneissa. Ei ole mitään ideaa että iltavirkku menee klo 22 vaan köllöttelemään viereen kunnes aamuvirkku nukahtaa ja jatkaa sitten hommiaan (poikkeuksena jos tykkää tuollaisesta). Ja kummankin tulisi olla suht introverttiluonteita, jotta kestävät sen yksinolon kun toinen nukkuu, eikä mene herättelemään kun ei halua olla yksin.

Eli tuollainen suhde ei tule toimimaan.

Voi kauheeta! Meillä on toiminut vasta 43 vuotta,  mitenhän tässä vielä käy?

Ei toi mikään parisuhde ole.

Olette yksi niistä lukemattomista vanhoista pariskunnista tässä maassa jotka ovat laillisesti naimisissa mutta parisuhde on kuollut kuin fossiili.