Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Meillä illanvirkku on lasten myötä joutunut joustamaan. Ennen saattoi nukkua koko lauantain tai sunnuntain, havahtua syömään klo 17 ja jatkaa sitten torkkumista kunnes yöleffat alkoi.

Toki edelleenkin nukahtaa (sohvalle) 23-02 välillä ja tulee 04 sänkyyn mutta joutuu heräämään 07 töihin. Lasten ollessa pieniä jopa kuudelta. Itse menen nukkumaan 22 ja herään 06 jälkeen myös viikonloppuisin. Keitän kahvia, luen ja nautin omasta rauhasta.

Lasten ja minun myötäni hänen elämäänsä tuli rytmiä eikä aina ole vuorokausirytmi ihan sekaisin. Nykyään nukkuu viikonloppuna aamulla pisimmillään 10 saakka ja saattaa ottaa nokoset iltapäivällä. Töihin täytyy kuitenkin herätä aikaisin.

Parisuhteen kannalta on merkittävää kuinka ihmiset voivat "toteuttaa" unitottumuksiaan esim. työhön liittyen. Meillä tässä ei olisi ongelmaa jos iltavirkku mies joutuisi menemään varhain töihin. Hänellä on kuitenkin liukuva työaika, joten on töissä 10-18. Eli missaa lasten aamutoimet, päivällisen teon ja harrastus kuiskaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä illanvirkku on lasten myötä joutunut joustamaan. Ennen saattoi nukkua koko lauantain tai sunnuntain, havahtua syömään klo 17 ja jatkaa sitten torkkumista kunnes yöleffat alkoi.

Toki edelleenkin nukahtaa (sohvalle) 23-02 välillä ja tulee 04 sänkyyn mutta joutuu heräämään 07 töihin. Lasten ollessa pieniä jopa kuudelta. Itse menen nukkumaan 22 ja herään 06 jälkeen myös viikonloppuisin. Keitän kahvia, luen ja nautin omasta rauhasta.

Lasten ja minun myötäni hänen elämäänsä tuli rytmiä eikä aina ole vuorokausirytmi ihan sekaisin. Nykyään nukkuu viikonloppuna aamulla pisimmillään 10 saakka ja saattaa ottaa nokoset iltapäivällä. Töihin täytyy kuitenkin herätä aikaisin.

Parisuhteen kannalta on merkittävää kuinka ihmiset voivat "toteuttaa" unitottumuksiaan esim. työhön liittyen. Meillä tässä ei olisi ongelmaa jos iltavirkku mies joutuisi menemään varhain töihin. Hänellä on kuitenkin liukuva työaika, joten on töissä 10-18. Eli missaa lasten aamutoimet, päivällisen teon ja harrastus kuiskaukset.

Toisaalta ihan todelliselle iltavirkulle tuollainen voi olla oman terveydenkannalta se ainoa hyvä vaihtoehto. Tai hakeutuminen alalle, jolla voi työskennellä ilta- tai jopa yöpainotteisesti. Sitten pitäisi tietysti myös olla ottamatta vastuita, joita ei luonnollisen rytminsä vuoksi kykene kantamaan, kuten vaikkapa perheen perustaminen kumppanin kanssa, joka ei tahdo hoitaa lapsia yksin.

Itse teen vuorotyötä mutta käytännössä pelkkää iltavuoroa, mikä tarkoittaa sitä, että minulla ei olisi oikeastaan lainkaan yhteistä aikaa tavallisissa arkipäivätöissä käyvän kanssa. Sen otan huomioon jo suhdetta harkittaessa, ja valitettavasti monta hyvää kumppaniehdokasta on jäänyt väliin sen vuoksi. Päivätyötä olen nuorempana kokeillut, mutta olin jatkuvassa univajeessa ja sairastelin tauotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä itse nukahdan aina viimeistään kahdentoista aikaan yöllä. Mies saattaa valvoa aamuun asti.

Eipä tuo ongelmia tuota, vaikka pienessä asunnossa asutaankin.

Joustoahan se vaatii, mutta sekin on itsestään kiinni.

Meillä ihan sama, mutta mitä tarkoitat joustolla?

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on, en usko, että yhteiselo onnistuu.

Meillä on onnistunut 42 vuotta.

Meillä toimii hyvin, vaikka mies on aamuvirkku ja itse olen yökukkuja. Mies alkaa nukkumaan yleensä 23-01 välissä, ja menen sänkyyn samaan aikaan. Sitten katselen itse läppäriltä vielä omat ohjelmani ja puuhailen netissä mitä milloinkin, ja itse alan nukkumaan noin klo 03 maissa. Aamulla mies herää töihin kun herää, itse olen kotirouva ja heräilen n. 11 maissa.

Viikonloppuisin mies herää aiemmin, viettää aamusta "omaa aikaa" tai tekee töitä, ja sitten vietämme päivän yhdessä.. meidän "oma aika" on yleensä sillä välin kun toinen nukkuu, muuten puuhailemme kaikkea yhdessä. Tämä toimii meillä jo kahdeksatta vuotta :)

Mies on iltavirkku ja eläisi mielellään teinielämän mukaan eli valvoisi myöhään aamuyölle ja pelaisi konsolipelejä ja sitten nukkuisi vaikka iltapäivään asti. Työ kuitenkin rajoittaa miestäni eli hän joutuu heräämään hyvin aikaisin. Marttyyrisoi tätä sitten minulle jatkuvasti ja nukkuu liian vähän ja on välillä perjantaisin niin väsynyt että hoipertelee. Mikään keskustelu ei auta että menisi aikaisemmin nukkumaan koska kuulemma sitten seuraava työpäivä on taas heti edessä. Kamala oravanpyörä. Itse olen sekoitus molempia että välillä valvon mutta osaan mennä myös aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisinkin. En ole vuosikausiin nukkunut yli 08.30 myöhempään. 

Ymmärrän miestäni mutten ymmärrä kuitenkaan. 

Tässä on varmaan mukana vielä uutuuden ja oksitosiinin huumaa (nykyisen miehen kanssa saman katon alla vasta vuoden verran), mutta olen kyllä ihan vapaaehtoisesti noussut aikaisin ylös melkein kaksi vuosikymmentä ennen tätäkin suhdetta. Lisäksi nykyään nukahdan aika nopeasti, ja saan tarvittaessa melko lyhyistäkin unenpätkistä yhdistämällä riittävän määrän unta. Viikonloppuna myös nukun enemmän ja huomattavasti myöhempään. Ja miehelläni on loistavat unenlahjat: nukkuu missä vaan ja nukahtaa nopeasti (herääminen onkin sitten eri juttu, siitä lisää alla).

Arkena nousen mielelläni aikaisin, MUTTA: olen ennen aamukahvia täysin pöpperössä ja epäsosiaalinen. Joten kaikille kanssani asuville ja itselleni on helpointa, jos nousen ennen muita perheenjäseniä ja saan ainakin pari kulausta kahvia sisääni ennen kuin kukaan yrittäkään puhua mulle tai toimia samassa tilassa.

Mun mies on taas aina, vauvasta saakka, ollut iltavirkku, ei varmasti nukahda ennen puoltayötä ja nukkuisi vähintään kymmeneen joka aamu, jos se olisi mahdollista. No arkena ei onnistu, koska työ, joten kahvi on hänellekin arkiaamuisin ihan ehdoton tarve (ja on se muutenkin).

Lisämausteena: mun nuorimmaisen lukio jostakin älyvapaasta syystä pistää nuoret tulemaan kouluun lähes jokainen päivä kahdeksaksi (hän on kakkosluokalla ja tämä nyt päättyvä jakso oli ensimmäinen, jossa oli viikossa peräti YKSI yhdeksän aamu). Mielelläni näen häntäkin aamulla, erityisesti kun aika monena iltana hänellä on kielikurssi, reilusti läksyjä tai menoa kaverien kanssa.

Niinpä aamumme ovat tämän ensimmäisen yhteisen vuoden aikana vähitellen muotoutuneet tällaisiksi:

Minä nousen ennen kuopusta, jotta saan sen ekan "hätäkahvin" kitusiini ja ehdin muut aamutoimeni niin että kylpyhuone on vapaa kun hän kuudelta herää. Keitän puuron, pistän ison pannun kahvia tulemaan. Kuopus syö, juttelemme, kumpikin lukee mitä lukee, sitten hän lähtee kouluun (matka on melko pitkä ja kuopus inhoaa sekä aamulla hosumista että myöhästymistä).

Minä menen takaisin nukkumaan, melkein tunniksi. Kun kelloradio herättää puoli kahdeksan, minä vaiennan sen, napsautan pikkulamppuun valon, pistän herätys-soittolistan soimaan ja ryömin miehen kainaloon. Hän sitten hitaasti siirtyy tajuisen puolelle, halaillaan, minä kerron aamun uutiset jos sellaisia on, halaillaan lisää. Puoli tuntia hänen omatahtinen heräämisensä yleensä kestää. Ja on ihanaa että se puoli tuntia on samalla lämmintä läheisyyttä.

Kahdeksalta nousemme ylös, varmistan että esikoiseni (jälkikasvusta se aamu-unisin) on myös herännyt, ja siitä se päivä lähtee. Vasta kun mies on saanut puuronsa syödyksi ja kahvinsa juoduksi, pystyy hänen kanssaan keskustelemaan niin, että siitä jää hänelle jokin muistijälki myös.

Iltaohjelmamme vaihtelee eikä mene mitenkään tiukasti kellon mukaan; 22-23 välillä alan haukotella. Miehelle on OK että menen nukkumaan ennen häntä, ja hän osaa myös tulla nukkumaan varsin hiljaa. Yleensä herään kuitenkin just sen verran että halataan vielä hyvää yötä, ja sitten nukahdamme molemmat.

Viikonloppuisin heräilen kyllä muutaman kerran ennen miestä, mutta nukahdan yleensä melko hyvin uudelleen. Joskus saatan yhdeksän jälkeen aamulla lukea sängyssä, koska kun mies tietää saavansa nukkua, häntä ei valo eikä ihan pienet äänetkään häiritse. Harvoin nousemme viikonloppuna ennen kymmentä, jolloin -- jos jälkikasvua on paikalla -- esikoinen on yleensä jo ehtinyt keittää kahvit. Joskus kuopus on myös sekoittanut crepe-taikinan valmiiksi, ja kerran olivat saaneet kaksosetkin mukaan ja porukalla leiponeet leipää. Ihania ovat, isot teinit ja nuoret aikuiset. <3

Itse olen aamuvirkku ja poikaystäväni iltavirkku. Meillä toimii. Tiippuu varmasti oaljon siitä minkälainen henkilö olet. Itse käytän aamuni nauttien siitä että saan tehdä jotain ihan vaan itsekseni. Poikaystäväni taas saattaa pelata iltaisin oelejä kavereidensa kanssa, tai katsoa sarjoja jotka eivät minua kiinnosta.

Meillä puoliso on aamuvirkku, kuten myös esikoinen. Minä iltavirkku, kuten myös kuopus. Käytännössä meillä ei juurikaan ole puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa. Minä ja kuopus ollaan hereillä samaan aikaan, puoliso ja esikoinen samaan aikaan. Kumpikaan ei tässä saa myöskään omaa aikaa, kun jompikumpi lapsista on aina hereillä: esikoinen herää aina talossa ensimmäisenä ja kuopus venyttää nukahtamista viimeiseen asti. Lapset on jo koululaisia, eli en usko tasaantivaankaan ellei sitten teini-iässä. Hyvä puoli tässä on se, että molemmille lapsille riittää heitä ymmärtävä vanhempi. Huono se, ettei koko perhe mene samassa rytmissä.

Meillä 43  yhteistä vuotta takana ja hyvin on aina sujunut! Nykyään meillä on omat makuuhuoneet, kuorsaamisen vuoksi, ei muun. Minä valvon aina 24:ään ja nousen kymmenen maissa, mies nukahtaa 22.30 ja herää kuuden maissa. Kumpikin touhuilee hiljaa omiaan silloin kun toinen nukkuu. Opiskeluaikana yksiössä oli hankalampaa, muulloin ei mitään ongelmaa. 

Meillä omat makuuhuoneet, parasta mitä tapahtunut.Mieheni se aamuvirkku ja minä yökyöpeli.Mieheni on päivätöissä ja minä kahta vuoroa, aamut yhtä piinaa.

Meillä ei onnistunut, mies oli iltavirkku ja marisi kun minä menin nukkumaan  viimeistään 21.30, tuli sitten  puolenyön jälkeen vonkaamaan, riitahan siitä aina tuli. Aamulla ei koskaan herännyt itse töihin vaan piti tuuppia ja rähistä että se loputon torkutus kellon kanssa loppuu, itse tein vuorotyötä ja olisin saanut aamulla nukkua pidempään. Vaihdettuani töitä minun piti nousta aikaisemmin, mies myöhästeli töistä, ei suostunut erillisiin makuuhuoneisiin eikä antanut minun nukkua aikaisemmin illalla, erohan siitä tuli.

Meillä on yritys. Helpottaa tilausten kokoamista tämä, kun kiireen tullen minä jaksan jatkaa siitä mihin mies väsähti. Ja sama toisinpäin. Kesällä miehen herättää aurinko, ja usein se on yhteinen hetkemme, jolloin olemme molemmat kirkkaimmillamme. Tilannetiedotus hoituu samalla.

Joustavuus ei tässä asiassa saa tarkoittaa sitä, että yksi yrittää muuttua. Päin vastoin, se tarkoittaa hienotunteisuutta, ja sitä ettei aleta vaatimaan toiselta sellaista, jota ei itse oltaisi valmiita tälle suomaan. Ja järkevyyttäkin jousto edellyttää, jotta osaa ottaa kritiikkiä sitten kun siihen on aihetta.

Alussa mies kitisi, mutta kun pelastin hänet vapaaehtoisessa yövuorossani muutamaan kertaan, loppui valitus. Nykyisin hän hoitaa aamutouhut hyvillä mielin, se on myös lähentänyt häntä lapsiin.

Näyttää siltä, että parisuhde toimii kun puolisoilta riittää ymmärrystä ja ystävällisyyttä. Riippumatta rytmistä. Iltavirkku voi tehdä seuraavan päivän lounaan valmiiksi jääkaappiin ja aamuvirkku voi hoitaa aamutoimet.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Sä teet myös kaikki kotityöt, lastenhoidot ym.

Tuntuu, että miehesi käyttää tilannetta myös hyväksi eikä välitä osallistua tohon arkirumbaan. Tai oikeastaan mihinkään.

Mut ihan hyvä jos teillä tuollainen toimii. Itse en sietäis.

Minulla on parisuhteet karahtanut siihen, että mies on ollut aamuvirkku. Minä voin kyllä mennä sänkyyn iltakymmenen aikaan tai aiemminkin, vaikka unta en saakaan ennen puoltayötä. On silti kiva köllötellä vieressä.

Ongelmat olivatkin aamut, kun itse vapaapäivinään haluaa nauttia siitä, että kerrankin saa nukkua. Silloin aamuvirkut miehet ovat karanneet sängystä jo aamukahdeksan aikaan ja siitä sitten vielä mahdollisesti salille tms., kun eivät jaksa odottaa, että minä herään. Vapaa-aamuina olisi ihana köllötellä vierekkäin oikein pitkään enkä todellakaan pysty nousemaan aikaisin, koska se pilaa päivän täydellisesti. Siksi aamuvirkut on itselleni täydellinen nounou.

meillä toimii hyvin, mutta molemmilla on ns. joustava psyyke, annamme toisen olla sellainen kuin on. Ja tarvittaessa mieheni pystyy valvomaan ja minäkin pystyn heräämään aamulla töihin silloin kun on pakko. Tämä erirytmisyys itseasiassa on ollut lapsiperheessä todella kätevääkin. Minä iltaisin olen lukenut sadut, lohduttanut yöitkut ja sittemmin jutellut isojen lasten kanssa syvälliset jutut yms. ja antanut miehen rauhoittua omiin iltapuuhiinsa/nukkumaan. Valvon itse myöhään yöhön, ja aamuisin, oli arki tai pyhä, on mies pääsääntöisesti hoitanut lasten aamupalat yms. ja päiväkotiin/kouluun viemisen. Minä saan aamuisin olla rauhassa, koska olen aamuäreä. win win, ei ongelmaa. 

Iltavirkkujen on kuitenkin pakko jollain tavalla yhteiskunnassa joustaa, ainakin jos työt alkavat aikaisin. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä erillisissä makuuhuoneissa on niin nounou, jos sängyssä ei pääasiassa tehdä muuta kuin nukuta eikä vaikka jutella illalla tai aamulla. Seksiä nyt voi harrastaa vaikka vuoronperään sängyissä

Kai se toimii, jos tykkää siitä, ettei yhteistä aikaa iltaisin tai aamuisin ole. Täällä monet perheelliset puhuvat, kuinka kätevää, mutta näin lapsettomana tykkäisi viettää aikaa yhdessä miehen kanssa, kun sitä ns. omaa aikaa riittää kyllä muuten. Parasta on viettää viikonloppuaamut pitkään sängyssä toisen vieressä ja kaikesta jutellen (muutakin puuhaillen), tuntuu kovin yksinäiseltä, jos toinen karkaa vierestä jo aamuvarhaisella.

Me ollaan miehen kanssa molemmat tosi introverttejä luonteita. Minä olen aamuvirkku ja mies taas nukkuu puolille päivin. Mun työpäivä on 6-14, miehellä 11-7. Iltaisin jutellaan jos jutellaan ja loppupäivä jää omaan käyttöön. Toimii jo kahdeksatta vuotta.