Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?

Ja edellinen jatkaa... paras seksiaikeita on vkl aamulla kun mies herää... ihanaa seks ja sit saa vielä jatkaa unia!! Parhautta!!

On kokemusta.

Itse valvon aamutunneille (kärsin unettomuudesta), kun miesystävä jo heräsi noin viiden aikaan.

Ja mitä hän teki, no rupesi siivoamaan tai tekemään moottorisahalla puita mökin vieressä.

Heitti myös aamulla mökiltä ulos, koska iltapäivällä oli jo hänen oltava kotonaan.

Kalalla ei voinut käydä illalla. Mihinkään iltarientoihin ei toki olisi ollut puhettakaan koskaan sen 10 vuoden aikana.

Riippuu siis varmaan yksilöstä.

Katastrofi. Tai ehkä kokemukseni on todella ääripäästä, koska miesystäväni ei ollut edes iltavirkku vaan suoranainen yökyöpeli. Häneltä tosin puuttui myös täysin kyky ja halu ymmärtää, että en illalla mene petiin siksi, että osoittaisin mieltäni jostakin vaan siksi, että olen jo alkuillasta väsynyt ja puoliltaöin kuolemanväsynyt.

Ongelmaksi voi muodostua se, että molempien virkein ajankohta sattuu eri aikaan joka ikinen päivä. Siis se aika, kun on virtaa ja kiinnostusta tehdä asioita. Siksi yhteiset tekemiset voivat kärsiä, kun toinen on vielä puolinukuksissa käynnistymisvaihteella,kun toisella on täysi höyry päällä. Kun tämä toinen alkaa viimein päästä vauhtiin ja lähdetään yhdessä tekemään jotakin, toivoisi toinen jo voivansa rauhoittua kirjan kanssa sohvannurkkaan odottamaan iltahommille alkamista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollaisessa parisuhteessa nyt yli 20 v. Tuo rytmin ero ja siihen liittyvät asiat on suurin miinus suhteessamme. Onhan tämä ihan siedettävää, mutta aina välillä ajattelen kuinka ihanaa olisi olla suhteessa toisen aamuvirkun kanssa.

Tällaista on arkemme:

6.00-8.00 Minä herään, herätän lapset, aamutoimet, töihin ja kouluun.

9.00 Mies herää, töihin.

16.30 Minä tulen kiireellä töistä, ruokaa, lapset harrastuksiin, läksyissä auttamista.

19.00 Mies tulee kotiin.

20-22 Iltatoimet, nukkumaan.

22 - 01 Mies katsoo telkkaa/nettiä muutaman tunnin, nukkumaan.

Viikonloppuna minä herään 6-7 aikoihin. Mies n klo 12. Kun me muut syömme lounasta, mies kömpii syömään aamupalaa ja heräilee hitaasti.

Tiedämme molemmat että minun on vaikeaa pysyä hereillä 23 jälkeen, enkä millään nuku 7 jälkeen. Mies taas ei saa unta 22 aikoihin ja häntä ei saa hereille aamulla millään.

Meillä on sama tilanne, ja ainakin näin pikkulapsiaikana tämä risoo helvetisti. Jos katsotaan tuota esimerkkipäivää, niin mitä tekee äiti kun hän on ainoana aikuisena valveilla? No hoitaa lasten aamutoimia. Mitä mies tekee kun hän on ainoana aikuisena valveilla? Roikkuu netissä ja puuhailee omia hommiaan.

Kahden lapsettoman arjessa tämä ei ollut niinkään ongelma, tykkään kyllä puuhastella yksin valveilla. Lasten kanssa se on ongelma, koska suurin osa lapsiarjesta kaatuu väistämättä aamuvuorossa olevan niskaan. 

Toimii ERINOMAISESTI,MIES ON AMMUVIRKKU, herää 5.30 ja minä 9.30. Molemmilla on näinollen omaa aikaa.Toimii,kun kodissa on paljon tilaa ,vähintään yli 100m2.

Näin siis nyt eläkeiässä,mutta työssäollessa molemmat heräs 7.30.

Oli se lomilla ja viikonloppuisin kiva ,kun mies halusi nousta aikaisin lasten ollessa pieniä.

Siis ,pelkkää positiivista meidän molempien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 4v miehen kanssa joka oli aamuvirkku eikä yhtään joustava asian kanssa. Odotti joka ilta että tulen hänen viereensä nukkumaan 21-22 eikä voinut ymmärtää miksi en tule tänäänkään hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Itse mieluiten menin nukkumaan 01-02 aikaan.

Sanoit, että mies ei ollut joustava. Olitko sinä joustava?  Miksi vain toisen pitää joustaa?

Tällaisissa tilanteissa joustaminen on todella kuluttavaa molemmille osapuolille, ihan fyysisestikin. Aamuvirkun vaatimus siitä, että toinen tulee hänen viereensä tuntikausiksi odottelemaan unta, joka tulee vasta aamuyöllä, hän on kohtuuton. Kohtuutonta olisi kuitenkin myös iltavirkun vaatimus siitä, että kumppanin pitäisi valvoa hänen kanssaan yöhön saakka. Eli se joustaminen mitä näissä tilanteissa tehdään on lähinnä sitä, kannattaisiko kenties aivan tyystin nukkua eri vuoteissa tai huoneissa, jotta ei häirittäisi toisen unta ja että mihin aikaan sitä yhteistä laatuaikaa vietetään ja millä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä itse nukahdan aina viimeistään kahdentoista aikaan yöllä. Mies saattaa valvoa aamuun asti.

Eipä tuo ongelmia tuota, vaikka pienessä asunnossa asutaankin.

Joustoahan se vaatii, mutta sekin on itsestään kiinni.

Joustamista voi tehdä järjestelyissä, mutta luontaisesta unirytmistä ei kannata alkaa joustaa edes kumppanin vuoksi. Nukkumisesta joustajat ovat molemmat pian lataamossa tai ainakin rättiväsyneitä koko ajan.

Iso ongelma täällä. Yksin nukkumaan, yksin aamukahvit aamulla. Aamuvirkku olen.

Minua ei introverttinä haittaa mennä yksin yöpuulle tai syödä aamiaista yksin. Tai kyllä se joskus harmittaa, mutta pienet harmit saa arvostamaan yhteistä aikaa yhä enemmän.

Iltavirkuillehan tuo toimii hyvin. Lastenhoito jää silloin aamuvirkun harteille. Lapset kun kuitenkin yleensä heräävät aikaisin ja menevät päikkyyn, kouluun ja harrastuksiin aamuvirkun rytmissä.

Oma iltavirkku exäni koki raastavaksi sen, että hänen piti herätä yksin (koska olin itse noussut jo tuntikausia aiemmin) ja että en halunnut hänen herättävän minua hyvänyön suukolle ja juttelemaan tullessaan nukkumaan (olin siinä vaiheessa ehtinyt nukkua jo monta tuntia). Hän oli vielä työttömänä tuohon aikaan, kun minä taas kävin tavallisessa päivätyössä, joten rytmeissä oli melkoinen ero. Erosimme lopulta tämän ollessa yksi pääsyistä. Mies oli loppuun asti sitä mieltä, että ainoa ongelma oli se, että minä en rakastanut häntä koska en halunnut "tuon vertaa joustaa".

Saa kumpikin omaa hiljaista aikaa, toinen alkuyöstä, toinen aamulla. Ei tarvinnut riidellä lapsen valvomisten suhteen että kumman vuoro.

Ihan hirveetä pskaa on ollut kun ei rytmit kohtaa! Minä iltavirkkuna olen jokaisessa suhteessani saanut syyllistämistä osakseni ihan vain koska mua ei nukuta tarpeeksi ajoissa illalla toisen mielestä. Teen vuorotyötä, joten klo 16 töistä pääsevän kumppanin oli tosi vaikee sisäistää että minua ei todellakaan kiinnosta nukkua jo klo 22, kun olen tullut himaan vasta vaikka klo 19. Seuraavaa parisuhdetta ei enää ikinä tule, jos huomaan merkkejä ettei ihmisen henkilökohtaista rytmiä kyetä hyväksymään narisematta sellaisenaan kuin se on

Minä olen periaatteessa aamunvirkku. Menen siis mielelläni aikaisin nukkumaan, ja herään kun olen riittävästi nukkunut. Mieheni taas tykkää valvoa pitkään, ja myös nukkuu aamulla pitkään, jos voi. Meillä on pitkä suhde takana, ja edelleen toimii. Minä olen se, joka tässä on joutunut enemmän joustamaan. Nykyisin menen ajoissa nukkumaan, vaikka mies valvookin.

Toiminut meillä ainakin hyvin, molemmat saa omaa aikaa, mikä on myös tärkeää parisuhteessa. Minä puuhastelen omiani aamusta, toinen illasta. Eri juttu sitten, jos haluaa, että kaikki tehdään yhdessä, syödään aamupala samaan aikaan ja mennään yhdessä nukkumaan joka ilta, siinä tapauksessa ei toimi niin hyvin :) Loppupeleissä aika pieni juttu, jos muuten on kemiaa ja rakkautta ja intohimoa :)

Meillä illanvirkku on lasten myötä joutunut joustamaan. Ennen saattoi nukkua koko lauantain tai sunnuntain, havahtua syömään klo 17 ja jatkaa sitten torkkumista kunnes yöleffat alkoi.

Toki edelleenkin nukahtaa (sohvalle) 23-02 välillä ja tulee 04 sänkyyn mutta joutuu heräämään 07 töihin. Lasten ollessa pieniä jopa kuudelta. Itse menen nukkumaan 22 ja herään 06 jälkeen myös viikonloppuisin. Keitän kahvia, luen ja nautin omasta rauhasta.

Lasten ja minun myötäni hänen elämäänsä tuli rytmiä eikä aina ole vuorokausirytmi ihan sekaisin. Nykyään nukkuu viikonloppuna aamulla pisimmillään 10 saakka ja saattaa ottaa nokoset iltapäivällä. Töihin täytyy kuitenkin herätä aikaisin.

"Ei sun vapaapäivänä tarvitse mennä aikaisin nukkumaan, ei sun rytmi siitä mihinkään sekoa!" Ei kai sekoa, ei, mutta kun minua nyt vain sattuu väsyttämään ennen puoltayötä siitä huolimatta, onko seuraavana päivänä menoa vai ei. Kai sitä on vaikeaa ymmärtää sellaisen, jonka luontainen rytmi on paljon myöhäisempi ja joka menee aikaisin nukkumaan vain vastentahtoisesti ja esimerkiksi työstä johtuvan pakon sanelemana. Ymmärrys tai edes sen yritys on suhteissa pop.

Minä olen iltavirkku ja mies aamuvirkku. Hyvin on mennyt 35 v sen jälkeen kun mies tajusi, ettei minua kannata herättää aamulla aikaisemmin kun itse olen ajatellut herätä. Mies herää 4-5 välillä. Käy tekemässä pari, kolme tuntia töitä ja tulee laittamaan aamupalan. Lasten ollessa pieniä auttoi lasten aamutoimissa ja kuskauksissa. Itse herään arkisin hieman ennen seitsemää ja viikonloppuisin viimeistään. yhdeksältä, jottei rytmi mene sekaisin. Mies menee nukkumaan viimeistään klo 22 ja itse uniongelmaisena joskus puolenyön jälkeen. Elämä sujuu kun kummallakin on tahtoa ymmärtää ja huomioida sitä kumppania. Seksiä meillä harrastetaan päivällä kun kumpikin on hereillä.

Itse olen aamuvirkku, exä oli iltavirkku. Sain kuulla syyllistämistä siitä, että menen juuri silloin nukkumaan kun hän esim. haluaisi katsoa yhdessä leffaa. Hän ei myöskään ymmärtänyt sitä, että tarvitsen yössä 8-9 tuntia unta kun hän itse pärjäsi vain kuudella tunnilla. Emme melkein koskaan menneet yhtä aikaa nukkumaan ja aamuisin hän tykkäsi torkuttaa mikä alkoi myös hiertämään välejämme :D Ei ollut kivaa, kun toinen torkutti helposti puolikin tuntia viiden minuutin välein, kun itsellä oli arkivapaa...