En kelpaa naisille.

Ehkä olet vain sokea omille puutteillesi. Jotkut ihmiset ovat "outoja", selittämättömällä tavalla. Heistä vain tulee negatiiviset vibat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulkintani tähän asti lukemani perusteella:

Haluaisit parisuhteen. Mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Sinulle sopisi, että joku ok-näköinen ja "tasoinen" nainen laittaisi sinulle viestiä, että "Profiilisi perusteella sopisimme toisillemme, tavataanko tänään?" Sitten tapaisitte ja nainen ehdottaisi seurustelua.

Sen jälkeen olisitte stabiilissa ellei peräti staattisessa parisuhteessa loppuelämänme ja voisit jälleen käyttää aikasi ja huomiosi tärkeämpiin asioihin kuin parisuhteen etsimiseen.

No ei tavismiehillä ole varaa toivoa mitään suuria kemioita ja viehätystä herättävää naista..

Miehet on realistisempia kuin naiset.

Niin, tuohan on vain OMA näkemyksesi asioista. Kyllä monet tavikset ihan aidosti rakastuvat toisiinsa. Kenties tuo ikävä asenteesi ja suhtautumisesi parisuhteita kohtaan juontaa juurensa ikävästä henkilökohtaisesta kokemuksesta, joka sitten projisoidaan koskemaan kaikkia muitakin. Ei kaikkien ihmisten suhteet ole tervan juontia, vaikka niin ehkä kuvitteletkin.

En mäkään!

Terv. Ville Virtahepo

Naiset on niin erikoisia tyyppejä :)

Ääliö voi olla kovin monella tavalla. Ja itse määritelty "kiltteys" ei aina ole todellista.

Voisitko kuitenkin painua helvettiin, sinun päivittäisterapoimiseesi ei tämä palsta riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Suuret tunteet kuuluvatkin suhteen alkuvaiheeseen. Kyllä ne kaikilla tasoittuu ajan myötä. Mutta ilman niitä tunteita ei synny seurustelusuhdetta lainkaan vaan jäädään vain kavereiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melko heterogeeninen ystäväpiiri. Kaikki eivät ole tutkijoita tai edes korkeakoulutettuja. Toin asunnon ja koulutuksen esiin, kun näitä naiskadosta kertovilta usein kysytään.

En ole ekoilla treffeillä kokenut suurempaa kemiaa. Muutamaan iloiseen halusin tutustua todella paljon, ja muutamaa olen pitänyt poikkeuksellisen viehättävänä. Haluaisin käydä toiminnallisilla treffeillä tutustumassa paremmin, mutta ne tyssäävät jo siihen kahvilaan. Mielestäni tunnissa ei saa tuntumaa kuin ulkonäköön.

Ap

Minä ainakin saan tunnissa paljonkin tuntumaa ihmiseen. Tietysti kaikkiin ei saa. Jotkut ovat niin kerta kaikkisen sulkeutuneita, jäykkiä ja varovaisia. Eivät pistä itseään likoon treffeillä yhtään. En tiedä kuinka monta tapaamista he vaatisivat, että katsoisivat voivansa ottaa edes hiukan kontaktia.

Enkä itsekään ole mikään leiskahteleva ilopilleri, vaan ääri-introvertti ihminen. Mutta treffeillä ei varovaisuus ja kylmyys käy, jos haluaa jonkinlaisen romanttisen suhteen saada aikaan. Pitää ottaa riski.

Kävin itsekin treffeillä missä mies halusi mahdollisimman paljon toimintaa harhauttamaan siitä itse asiasta. Siltä se tuntui noiden miesten kohdalla. He eivät halunneet tai osanneet antaa itsestään mitään, siksi tarvitiin niin paljon taustamelua.

Uusia tapaamisia tuli miesten kanssa jotka selvästi ilmaisivat kiinnostuksensa heti. Ei toki kaikkien kanssa, mutta silloin kun itsellä oli samat fiilikset. Ja uskon että osasin ilmaista kiinnostukseni heidän suuntaansa. Tämä voi hyvinkin aiheuttaa valitusta siitä, miten nykyaikana on niin kiire eikä haluta sitoutua yhteen ja blaa blaa... En usko että näillä varovaisilla, tunteitaan ja ajatuksiaan panttaavilla ihmisillä oli hirveästi kysyntää ennenkään.

Ai niin, itselläni meni n. 15 vuotta oppia lopettamaan se tunteiden panttaaminen. Kylmyys ei ole coolia. Se on vain  ikävystyttävää.

Vierailija kirjoitti:

trytrytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tämä avaus on todellinen, niin kerropa, tuntuiko sinusta noilla treffeillä, että teillä synkkasi, oli jonkinlaista kemiaa?

Mitä jos se "kemia" vaatii vähän pidempää tutustumista, kuin yhdet pinnalliset treffit?

En osaa vastata muiden puolesta, mutta kyllä mä ja se kumppani ollaan tiedetty jo heti ensi näkemältä, että ”haluan tätä lisää.” Kaksi kertaa mulle on käynyt näin. Kyse on Tinder-treffeistä. Aika monia tapailin, mutta kyllä sen vaan heti tiesi, että tässä on nyt sitä jotain. Sen huomaa ilmeistä, eleistä ja sanoista, että tuo ihminen viehättää minua ja toisinpäin.

Kyllä sen tietää. Itse myös olin muutamilla treffeillä ja tiesin heti näkemältä, että tässä se mies on. Tuli minuutissa sellanen olo, että olis tunnettu aina. Hänellä oli aivan sama fiilis.

Joo, jotain tuollaista se kemia on. Se joko on tai ei heti alusta, ei se ole jotain joka kasvaa tutustumalla.

Luulenpa että tässä on aiak pitkälti monen deittailijan kmpastuskivi. Ei vain satu sitä kemialtaan sopivaa kohdalle. Se voi vaatia paljon enemmän treffejä kuin moni luuleekaan. Uskon että toisilla on kapea-alaisempi kemia kuin toisilla, tässäkään ei olla ihan samalla viivalla kaikki.

Tutkijatyypit löytävät kumppaninsa usein samankaltaisten ihmisten joukosta, omista piireistään. Jos deittailet ihan "tavallisia" naisia niin heille varmaan tulee vähän yllätyksenä että miten "tutkija" oletkin, eivät ole samasta maailmasta.

Voiko kokea valheellista kemian tunnetta? Tapasin viime vuonna miehen, jonka kanssa koin ekoilla treffeillä ihan mieletöntä kemiaa. Ihan kuin oltaisiin tunnettu toisemme aina ja tapaaminen olisi ollut jotain kohtalon johdatusta. Mies sanoi samaa. Treffit jatkuivat ja jatkuivat, eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä kotiin. Tapailu eteni hyvin ja tehtiin yhteisiä suunnitelmia. Mies oli vieläpä se innokkaampi, koska itse olen vähän hitaasti lämpenevä, en heti uskalla heittäytyä täysillä. Ihan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, mies laittoi jutun poikki, koska ei kuulemma tuntenut tarpeeksi ikävää, kun ei nähty. Tapauksen jälkeen olen ollut tosi hämmentynyt. Uskaltaako enää luottaa tunteeseen kemiasta vai onko parempi edetä hissukseen tutustumalla?  

Voi olla että törmäsit narskuun tms. Aivan ylimaaline yhteys ja kemia vaatii narskulta niin paljon energiaa että puhti loppuu yhtäkkiä. Itse olen sitä koulukuntaa että kyllä sen tietää kun "se oikea" tai joku niistä tulee vastaan. Parisuhdetta takana 20 vuotta ja kyllä se oli aika lailla heti selvä että miehen kanssa oli erilainen yhteys kuin muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Jos ei ole kemiaa eikä suuria tunteita, mitä minä sellaisella ihmisellä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulkintani tähän asti lukemani perusteella:

Haluaisit parisuhteen. Mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Sinulle sopisi, että joku ok-näköinen ja "tasoinen" nainen laittaisi sinulle viestiä, että "Profiilisi perusteella sopisimme toisillemme, tavataanko tänään?" Sitten tapaisitte ja nainen ehdottaisi seurustelua.

Sen jälkeen olisitte stabiilissa ellei peräti staattisessa parisuhteessa loppuelämänme ja voisit jälleen käyttää aikasi ja huomiosi tärkeämpiin asioihin kuin parisuhteen etsimiseen.

No ei tavismiehillä ole varaa toivoa mitään suuria kemioita ja viehätystä herättävää naista..

Miehet on realistisempia kuin naiset.

Tavismies eli toisin sanoen suurin osa miehistä ei kykene tuntemaan mitään sellaista naista kohtaan, jonka saa kumppaniksi. Ja nämä sankarit väittävät naisia nirsoiksi... Mikähän herroille riittäisi että suvaitsevat niitä kemioita tuntea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melko heterogeeninen ystäväpiiri. Kaikki eivät ole tutkijoita tai edes korkeakoulutettuja. Toin asunnon ja koulutuksen esiin, kun näitä naiskadosta kertovilta usein kysytään.

En ole ekoilla treffeillä kokenut suurempaa kemiaa. Muutamaan iloiseen halusin tutustua todella paljon, ja muutamaa olen pitänyt poikkeuksellisen viehättävänä. Haluaisin käydä toiminnallisilla treffeillä tutustumassa paremmin, mutta ne tyssäävät jo siihen kahvilaan. Mielestäni tunnissa ei saa tuntumaa kuin ulkonäköön.

Ap

Minä ainakin saan tunnissa paljonkin tuntumaa ihmiseen. Tietysti kaikkiin ei saa. Jotkut ovat niin kerta kaikkisen sulkeutuneita, jäykkiä ja varovaisia. Eivät pistä itseään likoon treffeillä yhtään. En tiedä kuinka monta tapaamista he vaatisivat, että katsoisivat voivansa ottaa edes hiukan kontaktia.

Enkä itsekään ole mikään leiskahteleva ilopilleri, vaan ääri-introvertti ihminen. Mutta treffeillä ei varovaisuus ja kylmyys käy, jos haluaa jonkinlaisen romanttisen suhteen saada aikaan. Pitää ottaa riski.

Kävin itsekin treffeillä missä mies halusi mahdollisimman paljon toimintaa harhauttamaan siitä itse asiasta. Siltä se tuntui noiden miesten kohdalla. He eivät halunneet tai osanneet antaa itsestään mitään, siksi tarvitiin niin paljon taustamelua.

Uusia tapaamisia tuli miesten kanssa jotka selvästi ilmaisivat kiinnostuksensa heti. Ei toki kaikkien kanssa, mutta silloin kun itsellä oli samat fiilikset. Ja uskon että osasin ilmaista kiinnostukseni heidän suuntaansa. Tämä voi hyvinkin aiheuttaa valitusta siitä, miten nykyaikana on niin kiire eikä haluta sitoutua yhteen ja blaa blaa... En usko että näillä varovaisilla, tunteitaan ja ajatuksiaan panttaavilla ihmisillä oli hirveästi kysyntää ennenkään.

Ai niin, itselläni meni n. 15 vuotta oppia lopettamaan se tunteiden panttaaminen. Kylmyys ei ole coolia. Se on vain  ikävystyttävää.

Sinä et kyllä mikään introvertti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Jos ei ole kemiaa eikä suuria tunteita, mitä minä sellaisella ihmisellä teen?

Ja tuo on toinen ongelma pääkaupunkiseudun sinkkunaisilla. Heille muut ihmiset ovat kulutushyödykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melko heterogeeninen ystäväpiiri. Kaikki eivät ole tutkijoita tai edes korkeakoulutettuja. Toin asunnon ja koulutuksen esiin, kun näitä naiskadosta kertovilta usein kysytään.

En ole ekoilla treffeillä kokenut suurempaa kemiaa. Muutamaan iloiseen halusin tutustua todella paljon, ja muutamaa olen pitänyt poikkeuksellisen viehättävänä. Haluaisin käydä toiminnallisilla treffeillä tutustumassa paremmin, mutta ne tyssäävät jo siihen kahvilaan. Mielestäni tunnissa ei saa tuntumaa kuin ulkonäköön.

Ap

Minä ainakin saan tunnissa paljonkin tuntumaa ihmiseen. Tietysti kaikkiin ei saa. Jotkut ovat niin kerta kaikkisen sulkeutuneita, jäykkiä ja varovaisia. Eivät pistä itseään likoon treffeillä yhtään. En tiedä kuinka monta tapaamista he vaatisivat, että katsoisivat voivansa ottaa edes hiukan kontaktia.

Enkä itsekään ole mikään leiskahteleva ilopilleri, vaan ääri-introvertti ihminen. Mutta treffeillä ei varovaisuus ja kylmyys käy, jos haluaa jonkinlaisen romanttisen suhteen saada aikaan. Pitää ottaa riski.

Kävin itsekin treffeillä missä mies halusi mahdollisimman paljon toimintaa harhauttamaan siitä itse asiasta. Siltä se tuntui noiden miesten kohdalla. He eivät halunneet tai osanneet antaa itsestään mitään, siksi tarvitiin niin paljon taustamelua.

Uusia tapaamisia tuli miesten kanssa jotka selvästi ilmaisivat kiinnostuksensa heti. Ei toki kaikkien kanssa, mutta silloin kun itsellä oli samat fiilikset. Ja uskon että osasin ilmaista kiinnostukseni heidän suuntaansa. Tämä voi hyvinkin aiheuttaa valitusta siitä, miten nykyaikana on niin kiire eikä haluta sitoutua yhteen ja blaa blaa... En usko että näillä varovaisilla, tunteitaan ja ajatuksiaan panttaavilla ihmisillä oli hirveästi kysyntää ennenkään.

Ai niin, itselläni meni n. 15 vuotta oppia lopettamaan se tunteiden panttaaminen. Kylmyys ei ole coolia. Se on vain  ikävystyttävää.

Sinä et kyllä mikään introvertti ole.

Aha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Jos ei ole kemiaa eikä suuria tunteita, mitä minä sellaisella ihmisellä teen?

Ja tuo on toinen ongelma pääkaupunkiseudun sinkkunaisilla. Heille muut ihmiset ovat kulutushyödykkeitä.

Sinulla se ongelma näyttää olevan.

Ja totta kai yhdentekevä ihminen on kulutushyödyke. Jos ei ole tunteita tuota ihmistä kohtaan, totta kai hänestä sitten pitää olla sitten hyötyä jos hänen kanssaan surustelisi. Ja kysyin, mitä se hyöty voisi olla? En keksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Jos ei ole kemiaa eikä suuria tunteita, mitä minä sellaisella ihmisellä teen?

Ja tuo on toinen ongelma pääkaupunkiseudun sinkkunaisilla. Heille muut ihmiset ovat kulutushyödykkeitä.

Väärin. Pääkaupunkiseudun sinkkunaisille kaverit ovat kavereita ja tärkeitä kavereina. Ja heitä sinkkunaisilla on yleensä ihan riittävästi. Puolison pitää olla enemmän kuin kaveri. Jos mies ei ole sen enempää, naiselle riittää hänen kaverinsa. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tämä avaus on todellinen, niin kerropa, tuntuiko sinusta noilla treffeillä, että teillä synkkasi, oli jonkinlaista kemiaa?

Mitä jos se "kemia" vaatii vähän pidempää tutustumista, kuin yhdet pinnalliset treffit?

Ei vaadi. Mies joko osuu naisen feromonitutkaan tai sitten ei. Toki kuukautiskierto vaikuttaa, fiksu nainen tapaa miehen ainakin kaksi kertaa, ovuloidessa ja juuri ennen menkkoja, koska hieman erityyppiset feromonit miellyttävät noissa kohdissa.

Näitä aloituksia on tällä palstalla alvariinsa. Miesraukat eivät tajua, että jos ei keksi itsestään muuta kuin että käy töissä ja kämppä on oma, on aivan älyttömän tylsä ihminen. Ei ketään kiinnosta mies vain siksi että tällä on koulutus ja työpaikka. Melkein kaikilla on. Pitää olla jotain muutakin, jotain omaa. Joku harrastus, intohimon kohde.

Kukaan ei kiinnostu miehestä jonka elämä on kuin haaleassa vedessä lillumista ilman mitään paloa mihinkään hommaan.

Kuukautiskierto vaikuttaa. Jaa...miten sitten meillä joilla ei ole kuukautisia, kiitos esim. hormonikierukan tai on ikää sen verran eetä loppuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.

Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.

Ja tuossa on se ongelma, joka koskettaa suurinta osaa sinkkunaisista ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Eli odotetaan tajunnan räjäyttäviä suuria tunteita, koska niinhän se meni Sinkkuelämää-sarjassakin. Ja kuitenkin totuus on se, että suurin osa parisuhteissa olevista tavistyypeistä, niistä palstallakin mainostetuista Prisma-pariskunnista, ei vello missään suurten tunteiden ilotulituksessa, vaan siinä tasaisen harmaassa arjessa.

Se joka tulee paasaamaan kemiasta ja suurista tunteista, sellaista pidän lähinnä jollain tripillä olevana hörhönä.

Jos ei ole kemiaa eikä suuria tunteita, mitä minä sellaisella ihmisellä teen?

Ja tuo on toinen ongelma pääkaupunkiseudun sinkkunaisilla. Heille muut ihmiset ovat kulutushyödykkeitä.

Väärin. Pääkaupunkiseudun sinkkunaisille kaverit ovat kavereita ja tärkeitä kavereina. Ja heitä sinkkunaisilla on yleensä ihan riittävästi. Puolison pitää olla enemmän kuin kaveri. Jos mies ei ole sen enempää, naiselle riittää hänen kaverinsa. 

- eri

Onkohan niin, että pääkaupunkiseudulla on helpompi naisen ja miehen olla kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tämä avaus on todellinen, niin kerropa, tuntuiko sinusta noilla treffeillä, että teillä synkkasi, oli jonkinlaista kemiaa?

Mitä jos se "kemia" vaatii vähän pidempää tutustumista, kuin yhdet pinnalliset treffit?

Ei vaadi. Mies joko osuu naisen feromonitutkaan tai sitten ei. Toki kuukautiskierto vaikuttaa, fiksu nainen tapaa miehen ainakin kaksi kertaa, ovuloidessa ja juuri ennen menkkoja, koska hieman erityyppiset feromonit miellyttävät noissa kohdissa.

Näitä aloituksia on tällä palstalla alvariinsa. Miesraukat eivät tajua, että jos ei keksi itsestään muuta kuin että käy töissä ja kämppä on oma, on aivan älyttömän tylsä ihminen. Ei ketään kiinnosta mies vain siksi että tällä on koulutus ja työpaikka. Melkein kaikilla on. Pitää olla jotain muutakin, jotain omaa. Joku harrastus, intohimon kohde.

Kukaan ei kiinnostu miehestä jonka elämä on kuin haaleassa vedessä lillumista ilman mitään paloa mihinkään hommaan.

Kuukautiskierto vaikuttaa. Jaa...miten sitten meillä joilla ei ole kuukautisia, kiitos esim. hormonikierukan tai on ikää sen verran eetä loppuneet?

Nauroin ääneen kun luin tuon kommentin jota lainasit. "Toki kuukautiskierto vaikuttaa, fiksu nainen tapaa miehen ainakin kaksi kertaa, ovuloidessa ja juuri ennen menkkoja, koska hieman erityyppiset feromonit miellyttävät noissa kohdissa." :DDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkija.

Olen käynyt varmaan 20-30 treffeillä. Kaikkiin olen tutustunut melko kauan kirjoittelemalla. Kahden kanssa seurustellut elämäni aikana.

On kirjoitettu paljon siitä mitä tulevaisuudelta halutaan. Ja kaikkien kanssa on löytynyt paljon yhteistä. Tutustuminen tylsää treffeihin. Ehkä se on huonohko huumori joka jää töistä päälle.

Tinderissä ei hirveästi kaksisolentojani naisen muodossa ole. Töissä on muutama, mutta ollaan vaan kavereita. Ehkä naiset kokevat minut kaverina. Täytyisi kai yrittää kehua ja muita kliseitä, mutta sellainen ei tunnu yhtään luontevalta.

Olen ulkonäöltäni aika perus. Olen varmistanut kavereilta etteivät kuvat anna liian hyvää kuvaa.

Ap

Onko sinulla intohimoja? Oletko utelias luonteeltasi? Oletan että olet, jos olet tutkija... paitsi tietenkin jos sinua ei kiinnosta mikään muu kuin oma tutkimuksen aiheesi. Minulle ainakin kelpaisi tutkijamies, koska pidän älykkyydestä ja harkitsevasta, uteliaasta suhtautumisesta maailmaan ja elämään.

Oletko koskaan kysynyt suoraan deiteiltäsi mistä johtui ettei toisia treffejä tullut? Tämä voisi auttaa havaitsemaan ongelman.

p.s. haet kaksoisolentoasi naisen muodossa, mitä se tarkoittaa?