En kelpaa naisille.
Käyn töissä, minulla on korkeakoulututkinto, omistan asuntoni ja olen naisille ystävällinen. En kelpaa. Pääsen treffeille mutta ne jäävät lähes aina yhteen kertaan. Usein naiset vastaa ettei kolahtanut tai ollaan liian erilaisia, jotkut eivät vaivaudu vastaamaan.
Mikä voi olla syy? Kuvissa näytän itseltäni, en muokkaa niitä.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa nyt yksi ja sama tyyppi vastailemassa jostain tylsyydestä? En jaksa uskoa että kaikki, tai edes suurin osa, naisista etsisi jotain oman elämänsä stand-up koomikkoa. Ei niin tylsää ihmistä olekaan etteikö sellaisen kanssa tulisi juttuun. Ihmettelen tuota jatkuvaa hauskuuden ja nokkeluuden ja puheliaisuuden ylistystä.
Et ole ehkä vaan tavannut näitä tylsiä itseensä keskittyviä ihmisiä. Niitä kyllä on. Itse en mielelläni kovin pitkään kuuntele tätä: Minä tätä, minä sitä, minä minä minä minä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde ta seksi ole jotain mitä ansaitaan. Jos et niitä saa kertoo se jotain sinusta itsestäsi. Hyville ihmisille nuo kyllä tulevat itsestään ajan mukana. Ehkä voisit keskittyä johonkin muihin asioihin elämässäsi.
"Hyville ihmisille"? Eli narsisteille, alkoholisteille, väkivaltaisille... Niille, jotka löytävät uuden suhteen heti kun edellinen on loppunut. Itse olen ollut yksin jo 12 vuotta. Olen ilmeisen paska mieheksi, kun ei alkua pidemmälle pääse. Olkapäänä saan kyllä olla, eli kun suhde edellisen kumppanin kanssa (taas kerran) kaatui em. syihin, niin sitten kelpaan seuraksi. Vaan kun uusi kusipää löytyy, niin sitten mä taas unohdun.
t:M42
Hohhoijaa, taisi ongelmasi syy löytyä. Muut ovat "kusipäitä", mutta sinä olet "kiltti mies". Eiköhän se narsisti mahda löytyä omasta peilistäsi, kun tarkkaan katsot.
Ai hohhoijaa? No jos hän on tämänlaisen havainnon omassa elämässään tehnyt niin mikä sinä olet sen mielipiteen väheksymään. Elämä koostuu kokemuksista ja mielipiteet muodostuu kokemuksista, ja ne ovat jokaisella ihmisellä omanlaisensa niin hyvässä kuin pahassa. Ja muka syy löytyy peilistä.. aika hyvä yleistys. Aina kuulemma "syy löytyy peilistä". Miten lapsellisen helppoa se vain on sanoa noin. Väite, jonka voi vain heittää mihin vain melkein.
Kysymys taitaa olla enemmänkin siitä, että nykyään halutaan ihmisiltä hirveää ylipositiivisuutta niin parisuhteissa kuin työelämässäkin. Ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa nähdä missään ongelmia tai mitään valitettavaa vaan pelkästään ratkaisukeskeisiä ajatuksia ja hyviä ajatuksia ja fiiliksiä. Osa naisista tuntuu hakevan miestä, jossa ei ole minkäänlaista negatiivista energiaa. Toisin sanoen, jos miehellä on mielipiteitä niin niiden on paras olla positiivisia ja negatiivisia ainoastaan, jos ne vastaavat naisen negatiivisia ajatuksia.
"Valittava mies negatiivisine ajatuksineen on lapsellinen eikä miehekäs MIES". Tämänlainen ajatusmalli naisilla tuntuu olevan. Joku fantasia dominoivasta ja kaiken handlaavasta alpha uroksesta. Korjatkaa jos olen väärässä. Miesten kuuluisi siis vain kestää ilman mitään valituksia ja haudata ne johonkin, ehkä sen alkoholin tai valheen voimalla sitten mieluummin, kuin olla rehellisesti oma itsensä,.
Minä olen nainen, luonnostani hyväntuulinen ja lempeä optimisti, ja jostain kumman syystä aikanaan hyvin suosittu miesten keskuudessa. Valitettavasti kaikenlaisten miesten. En ankeampaa suhteenpoikasta muista kuin sen, jossa mies paljastui negatiiviseksi valittajaksi. Sellaisen kanssa tunsin tukehtuvani, oli älyttömän raskasta koittaa aina kannatella toista ja näyttää asioista valoisia puolia, tai vaihtoehtoisesti vajota siihen samaan ankeuden suohon. Ei täällä kenelläkään helppoa ole, mutta myrkynnielleet joutavatkin pysyä poissa pilaamasta toisten elämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde ta seksi ole jotain mitä ansaitaan. Jos et niitä saa kertoo se jotain sinusta itsestäsi. Hyville ihmisille nuo kyllä tulevat itsestään ajan mukana. Ehkä voisit keskittyä johonkin muihin asioihin elämässäsi.
"Hyville ihmisille"? Eli narsisteille, alkoholisteille, väkivaltaisille... Niille, jotka löytävät uuden suhteen heti kun edellinen on loppunut. Itse olen ollut yksin jo 12 vuotta. Olen ilmeisen paska mieheksi, kun ei alkua pidemmälle pääse. Olkapäänä saan kyllä olla, eli kun suhde edellisen kumppanin kanssa (taas kerran) kaatui em. syihin, niin sitten kelpaan seuraksi. Vaan kun uusi kusipää löytyy, niin sitten mä taas unohdun.
t:M42
Hohhoijaa, taisi ongelmasi syy löytyä. Muut ovat "kusipäitä", mutta sinä olet "kiltti mies". Eiköhän se narsisti mahda löytyä omasta peilistäsi, kun tarkkaan katsot.
Ai hohhoijaa? No jos hän on tämänlaisen havainnon omassa elämässään tehnyt niin mikä sinä olet sen mielipiteen väheksymään. Elämä koostuu kokemuksista ja mielipiteet muodostuu kokemuksista, ja ne ovat jokaisella ihmisellä omanlaisensa niin hyvässä kuin pahassa. Ja muka syy löytyy peilistä.. aika hyvä yleistys. Aina kuulemma "syy löytyy peilistä". Miten lapsellisen helppoa se vain on sanoa noin. Väite, jonka voi vain heittää mihin vain melkein.
Kysymys taitaa olla enemmänkin siitä, että nykyään halutaan ihmisiltä hirveää ylipositiivisuutta niin parisuhteissa kuin työelämässäkin. Ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa nähdä missään ongelmia tai mitään valitettavaa vaan pelkästään ratkaisukeskeisiä ajatuksia ja hyviä ajatuksia ja fiiliksiä. Osa naisista tuntuu hakevan miestä, jossa ei ole minkäänlaista negatiivista energiaa. Toisin sanoen, jos miehellä on mielipiteitä niin niiden on paras olla positiivisia ja negatiivisia ainoastaan, jos ne vastaavat naisen negatiivisia ajatuksia.
"Valittava mies negatiivisine ajatuksineen on lapsellinen eikä miehekäs MIES". Tämänlainen ajatusmalli naisilla tuntuu olevan. Joku fantasia dominoivasta ja kaiken handlaavasta alpha uroksesta. Korjatkaa jos olen väärässä. Miesten kuuluisi siis vain kestää ilman mitään valituksia ja haudata ne johonkin, ehkä sen alkoholin tai valheen voimalla sitten mieluummin, kuin olla rehellisesti oma itsensä,.
Minä olen nainen, luonnostani hyväntuulinen ja lempeä optimisti, ja jostain kumman syystä aikanaan hyvin suosittu miesten keskuudessa. Valitettavasti kaikenlaisten miesten. En ankeampaa suhteenpoikasta muista kuin sen, jossa mies paljastui negatiiviseksi valittajaksi. Sellaisen kanssa tunsin tukehtuvani, oli älyttömän raskasta koittaa aina kannatella toista ja näyttää asioista valoisia puolia, tai vaihtoehtoisesti vajota siihen samaan ankeuden suohon. Ei täällä kenelläkään helppoa ole, mutta myrkynnielleet joutavatkin pysyä poissa pilaamasta toisten elämiä.
Samaa mieltä, negatiivi-Niilo on kyllä vihonviimeinen tyyppi. Negatiivisuus ei ole energiaa, se on sitä akkamaiseksi sanottua valittamista ja rypemistä, jota kuitenkin harrastavat molemmat sukupuolet.
Aloittajasta henkii, että halutaan parisuhde, vaikka ei ole tunteita ketään kohtaan. Miksi sitten haluaa suhteen, siksikö ettei kaverit kiusaisi naisettomuudesta? Ei kukaan halua olla pelkkä ratkaisu kavereiden kiusaamiseen.
Muissa ketjuissa naiset ovat paasaamassa miten miestenkin kannattaisi ottaa kirja käteen ja kouluttautua ja miten kouluttautuneita miehiä on liian vähän. Nyt kun mies on toden teolla kouluttautunut, ei koulutuksella olekaan enää mitään väliä vaan yhteensopivuudella jne. Koomista
Vierailija kirjoitti:
Muissa ketjuissa naiset ovat paasaamassa miten miestenkin kannattaisi ottaa kirja käteen ja kouluttautua ja miten kouluttautuneita miehiä on liian vähän. Nyt kun mies on toden teolla kouluttautunut, ei koulutuksella olekaan enää mitään väliä vaan yhteensopivuudella jne. Koomista
Oletko oikeasti näin yksinkertainen ja/tai lapsellinen vai esitätkö vain?
Jos sun ongelmasi on juuri tuo, en kelpaa naisille. Nainen kyllä vaistoaa tuollaisen ajattelun.
Jos sulla ei ole mitään muuta persoonallisuutta kuin "mulla on työ ja olen korkeakoulutettu" niin ei ihme. Tai jos se muu persoonallisuus rakentuu johonkin alt-right mieslapseiluun niin ei ihme.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Oletko introvertti tai muuten vaan hiljainen tai tylsä?
Kun siis nuo asiat, jotka mainitsit, ei ainakaan minulle ole yhtään tärkeitä. (Paitsi se ystävällisyys tietysti.) Haen kumppaniltani enemmänkin tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, sillä minulle on tärkeää että miehen kanssa on hauskaa ja mukavaa, ei se, että hän on "omillaan toimeentuleva" ja korkeasti koulutettu.
Niinpä tapailenkin nyt työtöntä kimppakämpässä asujaa, jolla on sydän kultaa ja aivot käy nopeasti ja nokkelasti.
Introvertti tai muuten vaan tylsä? Siinä taas tylytettiin maailman kaikkia introverttejä.
Olen itse introvertti ;) Joten tiedän että vaatii tosi paljon efforttia antaa itsestään avoimen ja positiivisen kuvan ekoilla treffeillä. Tiedän, että skarppaamatta olen tylsä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde ta seksi ole jotain mitä ansaitaan. Jos et niitä saa kertoo se jotain sinusta itsestäsi. Hyville ihmisille nuo kyllä tulevat itsestään ajan mukana. Ehkä voisit keskittyä johonkin muihin asioihin elämässäsi.
"Hyville ihmisille"? Eli narsisteille, alkoholisteille, väkivaltaisille... Niille, jotka löytävät uuden suhteen heti kun edellinen on loppunut. Itse olen ollut yksin jo 12 vuotta. Olen ilmeisen paska mieheksi, kun ei alkua pidemmälle pääse. Olkapäänä saan kyllä olla, eli kun suhde edellisen kumppanin kanssa (taas kerran) kaatui em. syihin, niin sitten kelpaan seuraksi. Vaan kun uusi kusipää löytyy, niin sitten mä taas unohdun.
t:M42
Hohhoijaa, taisi ongelmasi syy löytyä. Muut ovat "kusipäitä", mutta sinä olet "kiltti mies". Eiköhän se narsisti mahda löytyä omasta peilistäsi, kun tarkkaan katsot.
Väitätkö sinä, ettei kyseisenlaisia ihmisiä ole parisuhteessa? Missä maailmassa oikein elät? Ei hyville ihmisille tapahdu välttämättä hyviä asioista ja taas inhottavilla tyypeillä mene huonosti. Ei maailma toimi niin, tämä on realismia. Maailma ei ole aina reilu paikka. Ihmeellisen naiivi ajatustapa joillakin on, että jos on kunnon normi ihminen niin saa rakkautta. Ei se ihan niinkään mene. Kyllä tiedän itse tapauksia, joissa tosi inhottava ja ilkeä ihminen saa helposti parisuhteen ja heillä on laaja sosiaalinen piiri kun taas joku ystävällinen, kiltti ja muut huomioon ottava persoona poljetaan maan rakoon ja kärsii pahasta yksinäisyydestä. Ei nämä asiat ole joko-tai tyyppisiä, mustavalkoisia tilanteita. T:eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde ta seksi ole jotain mitä ansaitaan. Jos et niitä saa kertoo se jotain sinusta itsestäsi. Hyville ihmisille nuo kyllä tulevat itsestään ajan mukana. Ehkä voisit keskittyä johonkin muihin asioihin elämässäsi.
"Hyville ihmisille"? Eli narsisteille, alkoholisteille, väkivaltaisille... Niille, jotka löytävät uuden suhteen heti kun edellinen on loppunut. Itse olen ollut yksin jo 12 vuotta. Olen ilmeisen paska mieheksi, kun ei alkua pidemmälle pääse. Olkapäänä saan kyllä olla, eli kun suhde edellisen kumppanin kanssa (taas kerran) kaatui em. syihin, niin sitten kelpaan seuraksi. Vaan kun uusi kusipää löytyy, niin sitten mä taas unohdun.
t:M42
Hohhoijaa, taisi ongelmasi syy löytyä. Muut ovat "kusipäitä", mutta sinä olet "kiltti mies". Eiköhän se narsisti mahda löytyä omasta peilistäsi, kun tarkkaan katsot.
Ai hohhoijaa? No jos hän on tämänlaisen havainnon omassa elämässään tehnyt niin mikä sinä olet sen mielipiteen väheksymään. Elämä koostuu kokemuksista ja mielipiteet muodostuu kokemuksista, ja ne ovat jokaisella ihmisellä omanlaisensa niin hyvässä kuin pahassa. Ja muka syy löytyy peilistä.. aika hyvä yleistys. Aina kuulemma "syy löytyy peilistä". Miten lapsellisen helppoa se vain on sanoa noin. Väite, jonka voi vain heittää mihin vain melkein.
Kysymys taitaa olla enemmänkin siitä, että nykyään halutaan ihmisiltä hirveää ylipositiivisuutta niin parisuhteissa kuin työelämässäkin. Ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa nähdä missään ongelmia tai mitään valitettavaa vaan pelkästään ratkaisukeskeisiä ajatuksia ja hyviä ajatuksia ja fiiliksiä. Osa naisista tuntuu hakevan miestä, jossa ei ole minkäänlaista negatiivista energiaa. Toisin sanoen, jos miehellä on mielipiteitä niin niiden on paras olla positiivisia ja negatiivisia ainoastaan, jos ne vastaavat naisen negatiivisia ajatuksia.
"Valittava mies negatiivisine ajatuksineen on lapsellinen eikä miehekäs MIES". Tämänlainen ajatusmalli naisilla tuntuu olevan. Joku fantasia dominoivasta ja kaiken handlaavasta alpha uroksesta. Korjatkaa jos olen väärässä. Miesten kuuluisi siis vain kestää ilman mitään valituksia ja haudata ne johonkin, ehkä sen alkoholin tai valheen voimalla sitten mieluummin, kuin olla rehellisesti oma itsensä,.
Ihan ensimmäiseksi: sinun kokemuksesi ovat aina subjektiivisia. Samat kokemukset eri henkilöillä aiheuttaa erilaisia oppimistuloksia. Joku epäonnistuessaan ottaa tämän kokemuksen todisteena, ettei kannata edes yrittää, kun taas joku toinen oppii, että pitää yrittää lujempaa että saa haluamansa. Eli sinun kokemukset eivät ole mitään universaaleja totuuksia maailman tilasta. Toisinaan sinun elämäsi suurin ongelma voi tosiaan olla sinun asenteessasi.
Toisekseen: itse sen juuri sanoit. Elämä on raskasta kun pitää töissä ja yhteiskunnassa yrittää ylläpitää positiivista Can Do -asennetta ja jaksaa polkea pää pystyssä aina vain eteenpäin. Miksi ihmeessä siihen auttaisi kotona nariseva negatiivinen ankeuttaja, joka aina onnistuu lannistamaan ja masentamaan sekä myrkyttää ilmapiirin siellä, missä pitäisi olla suojassa raskaalta maailmalta? Ymmärrätkö ollenkaan, että negatiivisuudellasi nujerrettat toisen elinvoimaa? Sinun pitää joko todella muuttaa asennettasi tai vaihtoehtoisesti etsiä itsellesi toinen yhtä myrkyllinen ihminen. Jälkimmäinen vaihtoehto harvemmin houkuttaa, sille te ette itsekään tykkää negistelijöistä ympärillänne.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Oletko introvertti tai muuten vaan hiljainen tai tylsä?
Kun siis nuo asiat, jotka mainitsit, ei ainakaan minulle ole yhtään tärkeitä. (Paitsi se ystävällisyys tietysti.) Haen kumppaniltani enemmänkin tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, sillä minulle on tärkeää että miehen kanssa on hauskaa ja mukavaa, ei se, että hän on "omillaan toimeentuleva" ja korkeasti koulutettu.
Niinpä tapailenkin nyt työtöntä kimppakämpässä asujaa, jolla on sydän kultaa ja aivot käy nopeasti ja nokkelasti.
Introvertti tai muuten vaan tylsä? Siinä taas tylytettiin maailman kaikkia introverttejä.
Olen itse introvertti ;) Joten tiedän että vaatii tosi paljon efforttia antaa itsestään avoimen ja positiivisen kuvan ekoilla treffeillä. Tiedän, että skarppaamatta olen tylsä :D
Introversio ei tee ihmisestä tylsää, sulkeutunutta eikä negatiivista. Introvertilla on laaja sisäinen maailma, mutta introvertti voi olla ihan luonnostaan hauska, positiivinen, avoin ja jopa seurueen keskipiste. Hän vain tarvitsee sen jälkeen paljon latautumisaikaa.
t. Introvertti sosiaalisessa ammatissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tämä avaus on todellinen, niin kerropa, tuntuiko sinusta noilla treffeillä, että teillä synkkasi, oli jonkinlaista kemiaa?
Mitä jos se "kemia" vaatii vähän pidempää tutustumista, kuin yhdet pinnalliset treffit?
En osaa vastata muiden puolesta, mutta kyllä mä ja se kumppani ollaan tiedetty jo heti ensi näkemältä, että ”haluan tätä lisää.” Kaksi kertaa mulle on käynyt näin. Kyse on Tinder-treffeistä. Aika monia tapailin, mutta kyllä sen vaan heti tiesi, että tässä on nyt sitä jotain. Sen huomaa ilmeistä, eleistä ja sanoista, että tuo ihminen viehättää minua ja toisinpäin.
Kyllä sen tietää. Itse myös olin muutamilla treffeillä ja tiesin heti näkemältä, että tässä se mies on. Tuli minuutissa sellanen olo, että olis tunnettu aina. Hänellä oli aivan sama fiilis.
Joo, jotain tuollaista se kemia on. Se joko on tai ei heti alusta, ei se ole jotain joka kasvaa tutustumalla.
Luulenpa että tässä on aiak pitkälti monen deittailijan kmpastuskivi. Ei vain satu sitä kemialtaan sopivaa kohdalle. Se voi vaatia paljon enemmän treffejä kuin moni luuleekaan. Uskon että toisilla on kapea-alaisempi kemia kuin toisilla, tässäkään ei olla ihan samalla viivalla kaikki.
Tutkijatyypit löytävät kumppaninsa usein samankaltaisten ihmisten joukosta, omista piireistään. Jos deittailet ihan "tavallisia" naisia niin heille varmaan tulee vähän yllätyksenä että miten "tutkija" oletkin, eivät ole samasta maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tulkintani tähän asti lukemani perusteella:
Haluaisit parisuhteen. Mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Sinulle sopisi, että joku ok-näköinen ja "tasoinen" nainen laittaisi sinulle viestiä, että "Profiilisi perusteella sopisimme toisillemme, tavataanko tänään?" Sitten tapaisitte ja nainen ehdottaisi seurustelua.
Sen jälkeen olisitte stabiilissa ellei peräti staattisessa parisuhteessa loppuelämänme ja voisit jälleen käyttää aikasi ja huomiosi tärkeämpiin asioihin kuin parisuhteen etsimiseen.
No ei tavismiehillä ole varaa toivoa mitään suuria kemioita ja viehätystä herättävää naista..
Miehet on realistisempia kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkintani tähän asti lukemani perusteella:
Haluaisit parisuhteen. Mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Sinulle sopisi, että joku ok-näköinen ja "tasoinen" nainen laittaisi sinulle viestiä, että "Profiilisi perusteella sopisimme toisillemme, tavataanko tänään?" Sitten tapaisitte ja nainen ehdottaisi seurustelua.
Sen jälkeen olisitte stabiilissa ellei peräti staattisessa parisuhteessa loppuelämänme ja voisit jälleen käyttää aikasi ja huomiosi tärkeämpiin asioihin kuin parisuhteen etsimiseen.
No ei tavismiehillä ole varaa toivoa mitään suuria kemioita ja viehätystä herättävää naista..
Miehet on realistisempia kuin naiset.
Silloin ei kannata ihmetellä, ettei niitä toisia treffejä tule. Näkeehän sen miehestä, ettei tähän "kolahtanut".
Minulla on melko heterogeeninen ystäväpiiri. Kaikki eivät ole tutkijoita tai edes korkeakoulutettuja. Toin asunnon ja koulutuksen esiin, kun näitä naiskadosta kertovilta usein kysytään.
En ole ekoilla treffeillä kokenut suurempaa kemiaa. Muutamaan iloiseen halusin tutustua todella paljon, ja muutamaa olen pitänyt poikkeuksellisen viehättävänä. Haluaisin käydä toiminnallisilla treffeillä tutustumassa paremmin, mutta ne tyssäävät jo siihen kahvilaan. Mielestäni tunnissa ei saa tuntumaa kuin ulkonäköön.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naiset on vaan niin nirsoja nykyään. Pitää olla suuria tunteita ja ilotulitusta. Hyvä vakaa mies ei kiinnosta kun sossu elättää jos muuten menee suunnitelmat pieleen.
Nimenomaan pitää olla suuria tunteita. Ne tunteet kun sattuvat olemaan asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen naisilla menee taas tunteisiin kun lauotaan totuuksia. Homo- ja luonnevikakortit on jo lyöty pöytään. Katsotan miten etenee...mikään ei ole niin katkera kuin nöyryytetty nainen.
Haluatko kuulla totuuden vai et?
Voisit olla kiitollinen siitä, että ventovieraat naiset haaskaavat aikaansa auttaakseen sua ja lajikumppaneitasi.Mutta on nämä ikiyrmyt nähty. Lopulta ne saa jonkun varomattoman koukkuunsa. Parin muksun ja avioeron jälkeen ne vetäytyy nurkkaansa valittamaan naama entistä mutrummassa. Luoja näiltä miesasiamiehiltä meitä varjelkoon!
Tämä keskustelu täällä ei ole suurimmaksi osaksi ollut lainkaan rakentavaa naisten osalta, aloittaja on saanut osakseen lähinnä henkilöön meneviä törkeitä loukkauksia ja hänestä on tehty mitä kummallisempia olettamuksia perustuen ei mihinkään. Miksi hänen viestinsä herättävät joissakin tällaista raivoa? En ole itse havainnut niissä mitään asiatonta enkä loukkaavaa. Moni nainen täällä on aivan liian hyökkäävä ja aggressiivinen. Ei ihme jos miehet ovat hieman varuillaan naisten suhteen, tällainen kohtelu on omiaan vahvistamaan tuota tuntemusta. Olen muuten sitten nainen itsekin.
trytrytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tämä avaus on todellinen, niin kerropa, tuntuiko sinusta noilla treffeillä, että teillä synkkasi, oli jonkinlaista kemiaa?
Mitä jos se "kemia" vaatii vähän pidempää tutustumista, kuin yhdet pinnalliset treffit?
En osaa vastata muiden puolesta, mutta kyllä mä ja se kumppani ollaan tiedetty jo heti ensi näkemältä, että ”haluan tätä lisää.” Kaksi kertaa mulle on käynyt näin. Kyse on Tinder-treffeistä. Aika monia tapailin, mutta kyllä sen vaan heti tiesi, että tässä on nyt sitä jotain. Sen huomaa ilmeistä, eleistä ja sanoista, että tuo ihminen viehättää minua ja toisinpäin.
Kyllä sen tietää. Itse myös olin muutamilla treffeillä ja tiesin heti näkemältä, että tässä se mies on. Tuli minuutissa sellanen olo, että olis tunnettu aina. Hänellä oli aivan sama fiilis.
Joo, jotain tuollaista se kemia on. Se joko on tai ei heti alusta, ei se ole jotain joka kasvaa tutustumalla.
Luulenpa että tässä on aiak pitkälti monen deittailijan kmpastuskivi. Ei vain satu sitä kemialtaan sopivaa kohdalle. Se voi vaatia paljon enemmän treffejä kuin moni luuleekaan. Uskon että toisilla on kapea-alaisempi kemia kuin toisilla, tässäkään ei olla ihan samalla viivalla kaikki.
Tutkijatyypit löytävät kumppaninsa usein samankaltaisten ihmisten joukosta, omista piireistään. Jos deittailet ihan "tavallisia" naisia niin heille varmaan tulee vähän yllätyksenä että miten "tutkija" oletkin, eivät ole samasta maailmasta.
Voiko kokea valheellista kemian tunnetta? Tapasin viime vuonna miehen, jonka kanssa koin ekoilla treffeillä ihan mieletöntä kemiaa. Ihan kuin oltaisiin tunnettu toisemme aina ja tapaaminen olisi ollut jotain kohtalon johdatusta. Mies sanoi samaa. Treffit jatkuivat ja jatkuivat, eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä kotiin. Tapailu eteni hyvin ja tehtiin yhteisiä suunnitelmia. Mies oli vieläpä se innokkaampi, koska itse olen vähän hitaasti lämpenevä, en heti uskalla heittäytyä täysillä. Ihan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, mies laittoi jutun poikki, koska ei kuulemma tuntenut tarpeeksi ikävää, kun ei nähty. Tapauksen jälkeen olen ollut tosi hämmentynyt. Uskaltaako enää luottaa tunteeseen kemiasta vai onko parempi edetä hissukseen tutustumalla?
Aamen, tuossa se on kiteytetty.