Onko elinluovutuskielto itsekästä?

En ymmärrä, mitä kyseinen henkilö meinaa tehdä elimillään Anja kuoleman jälkeen.

On mielestäni itsekästä. En toisaalta varsinaisesti tuomitse kiellon asettaneita, vaikka en heitä täysin ymmärräkkään. Itse ajattelen, että mulla saattaa olla elämässäni vain yksi konkreettinen mahdollisuus pelastaa toisen ihmisen henki, ja vaikka se hetki onkin kuoltuani, niin käytän sen ilomielin.

Ei ole, tähän on syynä usein uskonto ja jos ihminen todella uskoo johonkin, niin on väärin vaatia häntä toimimaan uskoaan vastaan, varsinkin kun kuolema on asia jolta kukaan ei voi itseään suojata. Aborttia ei tarvitse kieltää, uskovainen osaa varmasti aivan itse tästä kieltäytyä. Elinten luovutus ei sinänsä ole keltään pois, sillä jokaisella on rehellisesti vain yksi elämä, ne uudet elimet ovat käytännössä lisää aikaa, eikä kaikilla ole mahdollista saada tällaisia etuja vaan harvoja sairauksia voidaan näin parantaa. Siksi olisi tärkeää panostaa saattohoitoon ja kivun lievitykseen enemmän kuin miettiä mitään elinten luovutusta. Se ruho on jokaisen oma ja sille saa tehdä mitä tuhoa tahansa, moni ei varmasti rappio alkoholistin elimiä edes ottaisi vastaan....

Tietysti on! Mitä muuta?

Tottakai on itsekästä, enkä todellakaan ymmärrä mitään syytä miksi kieltäytyä.

Kaipa niitä kieltäytyjiä vaivaa se että ihmiset joilta elimiä otetaan muiden käyttöön eivät ole aina ihan täysin kuolleita vaan ns. "aivokuolleita". Eivät siis halua itseltään vietävän mitään ainakaan vielä siinä vaiheessa kun sydän vielä sykkii ja keuhkot toimivat (koneen avulla).

Itselläni ei ole mitään sitä vastaan jos siinä vaiheessa kun olen oikeasti kuollut (eli ei vain aivokuollut vaan oikeasti kuollut) minulta otettaisiin jotain elimiä muiden käyttöön. Kivahan se on jos niistä on jollekin iloa. Samoin saa ottaa vaikka koko kehon lääkisopiskelijoiden harjoitteluja varten, kunhan sen haudattaisiin normaalisti harjoitteluiden jälkeen.

En tosin ole tehnyt luovutuskieltoa joten elän sen tietoisen riskin kanssa että jos aivokuolen, minulta voidaan viedä elimiä vaikka eläisin vielä.

On itsekästä. Joskus on vain parempi auttaa muita. Sun käyttökelpoiset elimet voisivat tuoda kenties elämän jollekkin avuntarvitsevalle. Sä veisit ennemmin madoille tai poltettavaksi omasi.

sen on oltava vapaaehtoista moraalikysymyksenä, keneltäkään ei voida pakolla repiä elimiä. mutta nykyään ehkä uskontosyyt on se ainut syy jonka ihmiset tavallaan hyväksyy, ennen kuuli paljon sellaisia persteluja että esim. ällötti ajatus omien elimien pois ottaminen, mutta nykyään tuhkauksen yleistyttyä useimmille ihmisille ei ole väliä mitä keholle tapahtuu kuoleman jälkeen, plus muiden auttaminen ja hyödyksi oleminen on aina tavoiteltava asia. joten ei sinänsä itsekästä, monella on uskonnolliset syyt siihen, mutta alkaa olemaan harvinaisempi kanta.

"Jos minä olen kuollut, niin ei muillakaan saa olla kivaa". Varmaan taas joku tällanen syy kieltäytymisessä.

Aivokuollut on Suomen lain mukaan kuollut. Mulle on ainaki ihan selvää että kun on aivokuollut nii on kuollu ja kaiken saa viedä mikä kelpuutetaan

Minusta se ei ole itsekästä. Eihän siitä itse mitään hyödy. Se on ihan yhtä kuollut, vaikka kiekin elinluvutuksen. Itsekkyys on määritelmälllisesti jotain, jota tehdään oman edun ja oman hyödyn vuoksi. Elinluovutuskielto ei siis voi olla itsekästä, koska siitä ei voi itse hyötyä.

Järjetöntä se kyllä on. Paitei, jos kuuluu johonkin sellaiseen riskiryhmään, jonka elimiä ei pitäidi antaa muille, mutta tieto ei ole kanta-järjestelmässä. Minä esimerkiksi olen asunut Briteissä silloin kun sieltä saattoi saada hullun lehmän taudin, enkä vieläkään saa luovuttaa verta - mutta verenluovutuskielto pätee tietysti vain silloin kun itse tilanteesta kerron. Kuolleena en olisi kertomassa, ja mahdollisesti tartuntavaarallisia elimiäni voitaisiin liittää jonkun sisuskaluihin tied millä seurauksilla.

Omaisille se on tunnekuohussa herkkä asia. Toinen puoli on että luovutus elin voi olla toiselle elintärkeä tai parantaa merkittävästi elämänlaatua kun ei ole enää riippuvainen vaikka dialyysista. On maailmalla muutamalle onnettomuudessa kätensä menettäneelle siirretty uusi käsikin.

Jos uskonnolliselta kannalta ajatellaan kristinuskon kannalta ruumiiden ylösnousemusta niin hautausrituaalissa sanotaan myös "maaksi olet jälleen tuleva". Eli ei jää jäljelle mitään "ruumista" vaan ihminen hajoaa ajan myötä täydellisesti viimeistä luunpalaa myöten maaksi ja mineraalit ym. palaavat maaperään. Jotka nekin seuraavan jääkauden mannerjää ja aikanaan sen sulamisvirrat sekoittavat ympäri maata.

Ei ole. Jokainen saa toimia kuten haluaa.

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

On itsekästä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, minkälainen tunnekuohu omaisilla siinä tilanteessa on. Kiellon asettaminen itselleen on myös itsekästä, mutta en halua tuomita ketään. Kai siinä on joku kuolemanpelko tai ahdistus taustalla. Jokaisen pitää itse käsitellä ne asiat. 

Omassa lähisuvussani on kuollut 3 vauvaa munuaissairauteen, koska siihen aikaan ei vielä tehty munuaissiirtoja lapsille Suomessa. Nykypäivänä siitä selviää elinsiirtojen ansiosta. Itsekin olen munuaistautinen ja joskus on mahdollisesti elinsiirto edessä. En voisi kuvitellakaan tekeväni elinluovutuskieltoa, koska olen itsekin jonain päivänä ehkä avun tarpeessa. 

Kuolema on määritelmä kysymys. Aivokuolleella sydän vielä sykkii ja aiemminhan Suomen lain mukaan kuolema tuli vasta, kun sydän oli pysähtynyt. Nykyisin määritelmänä on "aivokuolema" , joka on siis lääketieteen määritelmä. Aivokuolleita elinsiirtopotilaita ei Suomessa nukuteta - toisin kuin esim. Britanniassa. Vaikka lääkäreiden mukaan aivokuolleella ei ole kipuaistimuksia, eihän siitä voi olla kukaan mitenkään varma.

Aivan painajaismainen tilannehan olisi, että tuntisitkin jotain ja elimesi leikettaisiin ja lihasrelaksanttien takia olet toimintakyvytön etkä pysty kommunikoimaan. Myös lääkärit ovat ihmisiä ja voivat tehdä virheen aivokuolleeksi toteamisessa - aivan hirveät tuskat tulla siinä tilanteessa leikellyksi. Kiitos ei - en ota sitä riskiä - ja olen kieltänyt elintenluovutuksen.

Kun ikää jo on, elimiäni ei myöskään kenellekään nuorelle siirrettäisi. Luovuttajan on oltava yleensä nuorempi tai samanikäinen kuin vastaanottaja. Miksi haluaisin ottaa hirvittävän tuskaisen lopun riskin sen takia, että joku 70-vuotias maksansa ryypännyt tai elintavoillaan syövän saanut voisi saada muutaman vuoden lisäaikaa? Kyllä parantumattomasti sairaiden ikääntyneiden ihmisten pitää kohdata oma kuolevaisuutensa eikä keinotekoisesti ja suurin yhteiskunnallisin kustannuksin pitkittää elämäänsä ehkä vain muutamalla vuodella.  

Vierailija kirjoitti:

Aivan painajaismainen tilannehan olisi, että tuntisitkin jotain ja elimesi leikettaisiin ja lihasrelaksanttien takia olet toimintakyvytön etkä pysty kommunikoimaan. Myös lääkärit ovat ihmisiä ja voivat tehdä virheen aivokuolleeksi toteamisessa - aivan hirveät tuskat tulla siinä tilanteessa leikellyksi. Kiitos ei - en ota sitä riskiä - ja olen kieltänyt elintenluovutuksen.

Eihän siitä ole kauaakaan, kun lekurit kuvitteli, ettei vastasyntyneet vauvat tuntisi kipua. Siinä sitten ilman mitään puudutuksia tai mitään vaan tehtiin leikkauksia samalla, kun muksu huusi kuin pistetty sika. Siis kuinka helvetin tampioita voi fiksutkin ihmiset olla.

Vierailija kirjoitti:

On itsekästä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, minkälainen tunnekuohu omaisilla siinä tilanteessa on. Kiellon asettaminen itselleen on myös itsekästä, mutta en halua tuomita ketään. Kai siinä on joku kuolemanpelko tai ahdistus taustalla. Jokaisen pitää itse käsitellä ne asiat. 

Omassa lähisuvussani on kuollut 3 vauvaa munuaissairauteen, koska siihen aikaan ei vielä tehty munuaissiirtoja lapsille Suomessa. Nykypäivänä siitä selviää elinsiirtojen ansiosta. Itsekin olen munuaistautinen ja joskus on mahdollisesti elinsiirto edessä. En voisi kuvitellakaan tekeväni elinluovutuskieltoa, koska olen itsekin jonain päivänä ehkä avun tarpeessa. 

 Ei sinulta ole kukaan kärkkymässä niitä elimiä kun olet elossa vaan silloin kun tuossa kortissa esittämäsi lupa on käsiteltävänä on kohdallasi pahin tapahtunut  ja kaikki on ohi. Ei se ole sen kummempi kuin jos teet omaisuuttasi koskevan testamentin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskomus että ihmisen elimissä on osa ihmistä itseään. Kehomuisti. Olen lukenut tapauksista missä itsemurhan tehneen sydän on siirretty toiselle ja tämä on tehnyt myös itsemurhan jne. En siis tämän uskomuksen vuoksi halua elimiäni luovutettavan sillä olen krooninen mt-tapaus, jolta löytyy mm. masennusta, ahdistusta ja kirsikkana kakun päällä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Miksi ihmeessä alapeukut? Huomaa että elimeni kelpaavat vaikka omaa elämänlaatuani ei voida parantaa.

Siis mistä tuli nyt tämän oletus, että aivokuolleelta aletaan ottamaan niitä elimiä vaikka vielä koneilla pidetään elossa. Eikö siinä vaiheessa sitten irroteta laitteistakin, ennen kuin sieltä mitään otetaan?