Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

S i l t i se lapsen käytöksen syy on hyvinkin vanhemmissa. Nuorimmainen. Ehkei vaadittu alusta asti, koska on se kuopus. Syitä en tiedä, mutta ulkopuolinen näkisi. Joskus sydän vuotaa verta kun näen nuorimmaisen tuskailevan siitä kun hän ei pysty samaan kuin isommat. Vanhemmat ovat kuuroja ja sokeita lapsen tuskalle 'tuommonen se aina on'. Kuoroon yhtyy vanhemmat lapset puhuen narisevalla äiti-äänellä Sää et saa sitä äiti sano sää et voi pää pää. Hirvittävä tuska pienellä jolle muut ovat sokeita.

Vanhemmat eivät näe omaa käytöstä, ei ikinä sitä miten ovat kohdelleet eri tavalla lapsiaan.

Meillä kyseessä ei ole esikoinen eikä kuopus vaan keskimmäinen :)

Ilmeisesti sinun mielestäsi lapsissa ei ole mitään temperamenttieroja vaan vika on aina vanhemmissa, jos lapsi ei yhdestä kiellosta opi?

Itse olen opettanut molemmille lapsilleni tarhaikäisestä pitäen, että päätön huutaminen, älämölö ja metelöinti on ihmisen iästä riippumatta merkki vähä-älyisyydestä. Uhmaikä tietysti poislukien, mutta senkin ikäisille meni ihan hyvin perille, kun joskus kaupassa tai julkisessa kulkuvälineessä huomautin, että näissä paikoissa ei metelöidä eikä häiritä muita ihmisiä.

Myöhemmin ei ole tarvinnut asiaan juuri palata.

Jos rajojen asettaminen ei onnistu, jotain on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.

Kuudelta aamulla?

Aamupäivän puuhat ja ohjelmat ei ole mikään ongelma. Vaan se kun meillä herätään jo 5.30, eikä varmana yksikään vanhempi lähde siihen aikaan yhdenkään kersan kanssa makkaranpaistoon taikka kaupungille käkäilemään. Onko lisää tyhmiä ideoita?

Myöhempi nukkumaanmeno ei meillä auta. Lapsilla on tosi vahva sisäinen rytmi, joten sitten vaan nukkuvat sen tunnin tai kaksi vähemmän tai se siirtyy jonnekkin keskelle iltapäivää ne unet mikä ei todellakaan toimi senkään vertaa.

Säännöt ja seuraamukset on ihan normaalisti käytössä. Ei olla vähäjärkisiä. Myös hyvällä palkitseminen. En minä joka aamu huuda, mutta nyt ollut pari tiukempaa aamua että ääni korottunut.

Mutta kun nämä kaksi saa aina jonkun samperin riidan aikaseksi siitä että toinen hengittää toisen hengitysilmaa tai pikkusisko vetää kilarit siitä faktasta että isoveli on syntynyt ensin.. Taikka molemmat haluaa just kello 6.00 leikkiä mylviviä biisoneita ja kaikki muu heille ehdotettu tekeminen on "tyyyylsääää byääääh eeeeei kiiinnostaaa".

Ja nämä ei todellakaan pysy sängyssä käskettynä hiljaisissa puuhissa yli kymmentä minuuttia. Ellei käytetä köyttä ja suukapuloita. Tykkäävät kyllä lukea esim. kirjaston kirjoja, mutta ei se ole mikään sellainen juttu mitä he tekis juuri silloin kun minä haluan ja käsken tunti puoltoista.

Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ei todellakaan. Sitä se nyt vaan joskus lapsiperheessä on. Nuorempi ei ole ihan neljää, täyttää alkuvuodesta. Vanhempi juuri täyttänyt 7v.

Asutaan alimmassa kerroksessa joten alakerran naapureita ei ole. Luulen että eniten tämä käy kuitenkin meidän vanhempien hermojen päälle tällä hetkellä.

Ap

Ap, tuo nuorempi on kyllä ihan liian pieni olemaan vielä aamuisin isosisaruksen valvonnassa tai yksin touhuamassa. Ei tuohon minun mielestäni ole muuta ratkaisua kuin että toinen teistä aikuisista nousee ylös lasten kanssa, tai otatte lapset viereen tai patjoille teidän makkariin aamuksi. Tai lapset telkkarin ääreen ja itse sohvalle torkkumaan. Todennäköisesti pysyisivät telkkarin ääressä kun aikuinen olisi kaverina. Ja sitten vain sitä hiljaa olemisen opettelua, niin joskus vielä ne hiljaiset aamut onnistuu. Nyt pienempi vain on vielä liian pieni. Ja jos sisarusten kahina alkaa aamuisin aikuisen läsnäolosta huolimatta, niin se palkkiosysteemi käyttöön. "Jos aamu sujuu kivasti pääsette uimahalliin" tms, varmasti tepsii.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Meistä aina toinen siis herää lasten kanssa ja viereen sänkyyn joo tosiaan tulevat "katselemaan lastenohjelmia" eli suomeksi sanottuna painimaan tai riitelemään mm. siitä kumpi saa olla milläkin puolella sänkyä ja kun toisen varvas kosketti omaa varvasti niin on kolmas maailmansota päällä.

Jolloin tulee lähtö makkarista. Joka aamu samat virret. Ja toisen aikuisen on mahdoton nukkua makkarissa kun lapset mekastaa sen verran ja asunto on pieni. Täytyy jotain peltoreita sit vissiin seuraavaksi kokeilla.

Ap

Toinen lapsi reunalle isän kainaloon toinen toiselle reunalle äidin kainoloon.

Mutta kyllähän tuon mekastuksen saa loppumaan. Väsyneenä on ärtynyt ja lapsetkin käyttäytyy silloin kuin villit. Oi tiedän kyllä. Nyt keksitte jonkun päämäärän, mikä on teistä vanhemmistakin kivaa, ja yritätte koko perhe kääntää kelkan sitä kohti. Ihan helvetillisen vaikeaa, eikä aina vaan jaksais, mutta positiivisen vireen löytäminen väsymyksenkin keskellä kyllä auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Kyllä se koskee ihan joka ikistä, ettei kerrostalossa saa elää häiritsevää elämää. Ja lasten möykkääminen on häiritsevää elämää. Ilmeisesti tavallasi ajattelevia on nykyisin yllättävän paljonkin, koska valitettavasti kaikki naapureideni lapsenlapset juoksevat rappukäytävässä ja jatkavat sitä hyppimistä ja huutamista päästyään sisälle. Vanhemmat eivät sano mitään, naureskelevat vain kun lapsi päättää leikkiä yhdellä jalalla tömistelyä kaikuvassa rappukäytävässä. En voi käsittää miten idiootteja ihmisiä voikaan olla ja täysin toisista piittaamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä? Miksi pitää ne lapset laittaa niin aikaisin nukkumaan että heräävät jo puoli kuudelta??? Lapset nukkuu yleensä kellon ympärikin helposti, joten laitatko lapset nukkumaan jo kuuden-seitsemän aikaan illalla? 

Ja toisekseen, komenna niitä lapsia kunnolla niin että tottelee. 

Meillä 3v meni illalla 8 nukkumaan ja saattoi pitkin yötä hiippailla pitkin taloa (olen herkkä uninen niin heräsin tähän aina ja laitoin lapsen uudestaan nukkumaan), silti nousi ennen aamu 5 eikä suostunut enää nukkumaan.

Parhaimmillaan sai kolme kertaa käydä laittamassa nukkumaan yhden yön aikana.

Kyllä ainakin tuon kouluikäisen pitää osata jo olla hiljaa. Eihän se koulussakaan voi metelöidä tunnilla vaikka kuinka tekisi mieli.

Mitä jos ottaisit jonkun rangaistuksen käyttöön? Siis tyyliin jos ette nyt ole hiljaa niin ette saa karkkipäivänä karkkia, ette saa pelata kahteen päivään pleikkaa tms. Silloin saattaisi alkaa totteleminen kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.

Kuudelta aamulla?

Aamupäivän puuhat ja ohjelmat ei ole mikään ongelma. Vaan se kun meillä herätään jo 5.30, eikä varmana yksikään vanhempi lähde siihen aikaan yhdenkään kersan kanssa makkaranpaistoon taikka kaupungille käkäilemään. Onko lisää tyhmiä ideoita?

Myöhempi nukkumaanmeno ei meillä auta. Lapsilla on tosi vahva sisäinen rytmi, joten sitten vaan nukkuvat sen tunnin tai kaksi vähemmän tai se siirtyy jonnekkin keskelle iltapäivää ne unet mikä ei todellakaan toimi senkään vertaa.

Säännöt ja seuraamukset on ihan normaalisti käytössä. Ei olla vähäjärkisiä. Myös hyvällä palkitseminen. En minä joka aamu huuda, mutta nyt ollut pari tiukempaa aamua että ääni korottunut.

Mutta kun nämä kaksi saa aina jonkun samperin riidan aikaseksi siitä että toinen hengittää toisen hengitysilmaa tai pikkusisko vetää kilarit siitä faktasta että isoveli on syntynyt ensin.. Taikka molemmat haluaa just kello 6.00 leikkiä mylviviä biisoneita ja kaikki muu heille ehdotettu tekeminen on "tyyyylsääää byääääh eeeeei kiiinnostaaa".

Ja nämä ei todellakaan pysy sängyssä käskettynä hiljaisissa puuhissa yli kymmentä minuuttia. Ellei käytetä köyttä ja suukapuloita. Tykkäävät kyllä lukea esim. kirjaston kirjoja, mutta ei se ole mikään sellainen juttu mitä he tekis juuri silloin kun minä haluan ja käsken tunti puoltoista.

Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ei todellakaan. Sitä se nyt vaan joskus lapsiperheessä on. Nuorempi ei ole ihan neljää, täyttää alkuvuodesta. Vanhempi juuri täyttänyt 7v.

Asutaan alimmassa kerroksessa joten alakerran naapureita ei ole. Luulen että eniten tämä käy kuitenkin meidän vanhempien hermojen päälle tällä hetkellä.

Ap

Ap, tuo nuorempi on kyllä ihan liian pieni olemaan vielä aamuisin isosisaruksen valvonnassa tai yksin touhuamassa. Ei tuohon minun mielestäni ole muuta ratkaisua kuin että toinen teistä aikuisista nousee ylös lasten kanssa, tai otatte lapset viereen tai patjoille teidän makkariin aamuksi. Tai lapset telkkarin ääreen ja itse sohvalle torkkumaan. Todennäköisesti pysyisivät telkkarin ääressä kun aikuinen olisi kaverina. Ja sitten vain sitä hiljaa olemisen opettelua, niin joskus vielä ne hiljaiset aamut onnistuu. Nyt pienempi vain on vielä liian pieni. Ja jos sisarusten kahina alkaa aamuisin aikuisen läsnäolosta huolimatta, niin se palkkiosysteemi käyttöön. "Jos aamu sujuu kivasti pääsette uimahalliin" tms, varmasti tepsii.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Meistä aina toinen siis herää lasten kanssa ja viereen sänkyyn joo tosiaan tulevat "katselemaan lastenohjelmia" eli suomeksi sanottuna painimaan tai riitelemään mm. siitä kumpi saa olla milläkin puolella sänkyä ja kun toisen varvas kosketti omaa varvasti niin on kolmas maailmansota päällä.

Jolloin tulee lähtö makkarista. Joka aamu samat virret. Ja toisen aikuisen on mahdoton nukkua makkarissa kun lapset mekastaa sen verran ja asunto on pieni. Täytyy jotain peltoreita sit vissiin seuraavaksi kokeilla.

Ap

Toinen lapsi reunalle isän kainaloon toinen toiselle reunalle äidin kainoloon.

Mutta kyllähän tuon mekastuksen saa loppumaan. Väsyneenä on ärtynyt ja lapsetkin käyttäytyy silloin kuin villit. Oi tiedän kyllä. Nyt keksitte jonkun päämäärän, mikä on teistä vanhemmistakin kivaa, ja yritätte koko perhe kääntää kelkan sitä kohti. Ihan helvetillisen vaikeaa, eikä aina vaan jaksais, mutta positiivisen vireen löytäminen väsymyksenkin keskellä kyllä auttaisi.

Kaikki lapset ovat hiljaa isin kainalossa jos niin on käsketty? Osalla ihmisistä ei näytä olevan käsitystä kun lapset ovat sellaisia, että kiinni sitomalla saa pysymään paikallaan ja nyrkkiä tarvitaan jos vaatii lasta olemaan yli minuutin hiljaa. Kovin rentouttavaa ei ole lasten kanssa makoilu jos he vänkäävät ja louskottavat sängyn yli kuin rakkikoirat

Hajoita ja hallitse.

Isompi voi hyvin olla omassa huoneessaan ja kuunnella vaikkapa äänikirjoja tai askarrella, piirrellä, tehdä tehtävävihkoa, rakentaa legoja. Eikö mikään lastenohjelma kiinnosta? Esim. jokin suosikki lastenleffa tai ohjelma pyörimään ja isompi katselee sitä ilman sitä pienempää.

Pienempi sitten heränneen vanhemman kanssa tekemään aamupalaa. Meillä pienempi sai tehdä tabeltilla niitä puuhasivuja viikonloppuisin (on kai niitä vieläkin pikkukakkosen sivuilla?), oli hiljaa ja teki sitä tai auttoi aamupalan kanssa tai teki saksilla paperisilppua (oli hauskin homma, mitä tiesi) tai maalasi vesiväreillä. Minä tietysti valvoin koko ajan, että homma sujui.

Meillä lapsilla sama ikäero eikä edes oletettu, että leikkisivät keskenään. Leikit kyllä sujuivat mutta aamuisin puuhasivat kumpikin omiaan niin ei tullut riitaa.

Jos lapset heräävät klo 5.30, niin ohjaa heidät heti pieniin puuhiin, valmista aamupala ja pidä heidät erillään toisistaan, niin toinen vanhempi ja naapurit saavat nukkua rauhassa. Rauhallisesta aamusta voisi myös palkita esim. uimahallireissulla tms. eli palkkio tulisi heti perään, kun aamu on sujunut huutamatta ja riitelemättä.

Kyllä minä seisoin lapseni kanssa klo 7.00 leikkikentällä ja kahdestaan siellä oltiin. Ei tullut mieleenkään, että koko talon pitäisi kuunnella lasteni riekkumista, riittää, että siitä kärsii aina se vanhempi, jonka vuoro oli herätä. Eikä sentään joka viikonloppu tarvinnut olla klo 7.00 pihalla, vain niinä kertoina kun kierroksia ei saatu hillittyä. Useimmiten riitti puuhastelun ohjaamiseen, lastenleffat olivat hyvä pelastus myös, koska niillä sai sen metelin siirrettyä reilulla tunnilla tai kahdella eteenpäin. Aika usein se isompi katsoi jotain elokuvaa joka siis sopiva hänelle ja minä puuhastelin pienemmän kanssa, ja aika nopeasti se kello sitten olikin jo 8-9, joka mielestäni kyllä on ihan normaali aika lähteä ulos viikonloppuaamuna, jos lapset kerran heräävät klo 5.30.

Me tosin sinnikkäästi muutimme lastemme unirytmiä myöhemmäksi. Ei se vaadi muuta kuin loogisuutta. Lapset ovat oikeasti tosi sopeutuvaisia, vaikka heillä voimakas sisäinen rytmi olisikin. Viikon verran on kamalaa, toisen viikon verran vähän toiveikkuutta ja yleensä jo kolmannella viikolla alkaa sujua. Pienemmän kanssa kesti vähän kauemmin, kun unirytmiä piti siirtää kahdessa erässä. Nukkumaanmeno myöhästettiin ensin puolella tunnilla ja sitten kolmen viikon jälkeen vielä puolella tunnilla. Välillä heräsi tosi aikaisin ja välillä nukahteli kesken päivän, mutta kyllä se lopulta kannatti, kun oppi nukkumaan aamulla kahdeksaan, vaikka normaalisti heräsi ennen kuutta, ja nukkumaanmenoa myöhennettiin vain tunnilla.

Meillä ei ruvettu iltapuuhiin kuudelta vaan mentiin vielä ulos, ja iltatoimet (iltapala, iltapesut, iltasatu ajoitettiin puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välille. Jos lapsilla ei ole tarvetta nousta ennen seitsemää, niin en todellakaan laittaisi nukkumaan ennen yhdeksää.

Vierailija kirjoitti:

Jep, meilläkin on ollut tällainen viikonloppu tällä kertaa, että odotamme vain miehen kanssa maanantaita.

Lapset on tapellut aamusta asti joka asiasta kovaäänisesti. Yritetään huomioida ja tehdä kaikkea yhdessä, mutta jokainen peli päättyy tappeluun jo alkumetreillä. Tappelun saa aikaan ihan mistä tahansa, kumpi istuu äidin vieressä ruokapöydässä ja kumpi saa kattaa pöydän. Isompi ärsyttää pienempää ja koko ajan keksii jotain inhottavaa jäynää. Heiluttelee meille etusormia, koska keskisormen näyttäminen on kiellettyä. Kivoja juttuja siellä koulussa muuten oppii. Oikeastaan kirjoitettuna tää kaikki kuulostaa helvetin huvittavalta :D

Nyt kävin ostamassa piparitaikinan, voihan se leipominen hyvinkin mennä... Yritän ajatella, että tämä oli nyt tällainen viikonloppu ja seuraava voi taas olla hyvä. Eihän meillä aikuisillakaan aina ole hyvä fiilis. Toisina viikonloppuina sitten ihmetellään, että onpas meidän lapset käyttäytyneet hyvin :-)

Asutaan onneksi omakotitalossa..

Pisti hymyilyttämään. Näitä lukiessani tulee mieleen vain kiitollisuus siitä, että oman lapset ovat jo sen verran isoja (11 ja 13), etteivät enää rymyleikkejä harrasta. Hermo ei kestäisi sellaista enää yhtään. Luojan kiitos asuttiin omakotitalossa, kun lapset oli pieniä. Silloin huusi lasten lisäksi myös vanhemmat, kun pinna paloi. Palaa pinna välillä esiteinienkin kanssa, mutta aamuisin sentään antavat nukkua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Usein kun luen, tulee mieleen, ovatkohan nämä vanhemmat koskaan katsoneet 'vanhoja' supernanny Jo Frostin -jaksoja?

Kun niitä katsoo ja katsoo, oppii, mikä se pointti on. Koskaan tai hyvin harvoin lapset ovat se ongelma. Tulee hirvittävä raivo kun huomaa, että lapsi on täys ilkimys whatever, mutta kun vanhemman pitäisi muuttaa tapansa, se vasta työlästä on. Vanhempi sortuu ja sortuu lempeämielisyyteen, ei uskalla komentaa, koska tosissaan uskoo, että lapsi ei rakasta häntä enää koska joutuu kiellon vuoksi huutamaan ja itkemään kun tietokonepelit meni siltä illalta.

Minun silmät eivät avautuneet muutaman jakson katsomisen jälkeen, mutta vähitellen. Jo-jo vaati myös vanhemmilta sen lasten kanssa olemisen, puistoihin yms menemisen. Olla siellä läsnä ja mukana. Varoita jos riehuu tms on tottelematon. Anna rangaistus. Palkitse hyvästä. Jatka, älä luovu.

Niin. Se syy ON räyhälasten vanhemmissa myös.

Meidän naapuriperhe, voi vee. Toinen vanhempi istuu tupakalla 20 minuutin välein ja räplää puhelinta, ja toinen jos ei ole töissä, istuu sohvalla katsomassa telkkaria/pelaamassa puhelimella. Molemmat karjuu lapsilleen että mene sisälle, mene pois, älä tee noin, nyt kuuntelet, aha et kuuntele no isi/äiti vie sut jäähylle (ei koskaan se vanhempi itse joka huutaa). Ulos asti kuuluu, että älä koske, älä huuda (haha), ja nukkuma-aikaan: HILJAA!

Kun lähtevät ovesta pihalle, lapset huutaa asiansa. Ne kiljuu, raivoaa ja juoksee joka paikkaan. Omassa pienessä pihassa ne kiljuu ja rikkoo omat lelunsa kun eivät leiki niillä vaan heittelevät vain ympäriinsä. Leikkipuistossa heitä ei näe koskaan, tuskin paljoa ulkoilevat.

Onneksi tämä on rivitalo, ja he eivät ole seinänaapureita. Ja anteeksi kun sanon, mutta omat vilkkaat lapseni ovat hiljaa silloin kun käsketään, eivätkä tahallaan riko mitään eivätkä satuta muita. Mistä mahtaa johtua?

Pistä keskenään pihalle tai vaikka parvekkeelle. Muutaman viikonlopun jälkeen saattaa sisälläkin sujua paremmin.

Huomiotahan he tuolla hakevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Naapureilla on oikeus valittaa, taloyhtiön säännöt määrittelevät hiljaisuusajan talossa, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi etteivät pidä kovaa meteliä hiljaisuusaikaan. Elleivät säännöt kiinnosta sinua, keräät varoituksia ja lähdet lopulta uuteen asuntoon opettelemaan yhteiseloa kerrostalossa.

Menee nyt sivuraiteille, mutta pakko kommentoida. Sinusta lasten metelöinti hiljaisuusaikana ei ole ok. Koskeeko se myös aikuisia? Yhtä lailla on siis kiellettävä aikuisia tömistelemästä, kolistelemasta ja keskustelemasta äänekkäästi yöllä tai varhain aamulla? Harrastamasta äänekästä seksiä?

Tämä lasten aiheuttama ”meteli” on heidän normaalia elämää, normaaleja elämisen ja asumisen ääniä. Sitähän ollaan aina kovasti puolustelemassa, kun kyse on aikuisista, jotka nukkumisen sijaan kukkuvat öisin ja omien sanojensa mukaan vain elävät tavallista elämää ja tekevät normaaleita asioita. Jos naapuri valittaa esimerkiksi, että seksin harrastaminen on liian äänekästä tai yläkertalainen tömistelee liian voimakkaasti yöllä, niin valittaja lytätään ja leimataan nopeasti naapurikyttääjäksi ja katkeraksi kukkahattutädiksi, jolla ei ole omaa elämää. Mutta lapsista valittaminenko onkin ihan ok? Aikuinen saa tömistellä ja kolistella ja siirrellä huonekaluja sekä lotrata tunnin suihkussa ja vedellä toistuvasti vessaa vaikka kaikki yöt läpeensä? Mutta lapsi ei saa leikkiä ja riemuita klo 6 aamulla? Outoa, jos joku näin ajattelee.

Kyllä minun nähdäkseni aikuinen kykenee paljon tehokkaammin hillitsemään ja rajoittamaan omasta elämisestään lähteviä ääniä kuin lapsi. Lapsilla on vielä normaali unirytmi, nukkumaan ajoissa ja herätään ajoissa. Tämän ei pitäisi kyllä ketään häiritä, kun kuitenkin lapset ovat yön hiljaa. Aikuisilla kuitenkin vuorokausirytmi on usein häiriintynyt ja kaikenmaailman yökukkujien mielestä muilla on velvollisuus sietää heidän yöllistä elämäänsä, kun sehän on vaan ”normaalia elämän ja asumisen ääntä”. Ja sitten samat ihmiset valittavat, kun toiset aloittavat päivänsä aikaisin aamulla. Menisivät nukkumaan ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".

Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.

ap

En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.

7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.

En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.

Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.

Ja ei räyhäämistä.

Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.

Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.

Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.

Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.

Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.

Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.

Lapsiko teidän talossanne määrää? Ei ihme että kiljuu, jos on sillä tavoin tottunut saamaan tahtonsa läpi.

En ole tuo kirjoittaja, mutta kertokaa tällaiseen nyt käytännön neuvo. Minua olisi lyöty tai uhattu lyömisellä; mikä on nykyajan keino jos puhetta ei usko? Palkkioille viittaa kintaalla.

Miksi viittaat palkkioille kintaalla?

Et kerro minkä ikäinen lapsesi on, mutta jo pari-kolme vuotiaalle voit selittää, miksi tuohon aikaan aamusta ei kiljuta (on vielä yö, kaikki nukkuu vielä, naapurit häiriintyy, naapurin vauva herää tms., oman perheen jäsenet nukkuu vielä). Ja tietenkin myös kielletään kiljumasta. Tuon ikäinen kannattaa ottaa vielä viereen ja yrittää saada hetkeksi rauhoittumaan. Jos tämä ei onnistu, niin sitten vain ylös sängystä, mutta koko ajan näytetään esimerkillä että nyt ollaan vielä hiljaa.

Isommalle 4-5- vuotiaalle (ja vanhemmalle) samat kiellot ja selitykset miksi niin aikaisin aamulla pitää olla vielä hiljaa. Tuon ikäisenkin voi ottaa vielä viereen ja toivoa, että hetkeksi rauhoittuu. Neljän vanhan kanssa olen noussut ylös, mutta 5-vuotiaan voi jo olettaa pärjäävän omissa leikeissä tai lastenohjelmien parissa. Toki aina lapsikohtaista.

Sille 5-vuotialle tai vanhemmalle voi myös antaa valmiiksi tekemistä: kun heräät, voit käydä leikkimään tätä leikkiä, tai voit käydä piirtämään tai värittämään tai katsomaan lastenohjelmia jne. Isompi lukutaitoinen lukemaan.

Ja sitten taas jos se yli viisivuotias häiriökäyttäytyy kello kuusi (tai mikä se aika onkaan) viikonloppuaamuna kerjäten huomiota vanhemmilta, niin sitten se palkitseminen käyttöön. Esim. ennen seitsemää ei metelöidä ja äiti ja isä ei nouse sängystä ennen sitä. Jos on nälkä, voit ottaa banaanin ja sitten leikkiä hiljaa tai katsoa lastenohjelmia tai mennä takaisin sänkyyn pötköttämään. Jos tämä onnistuu on tiedossa sovittu palkkio. Ja siis äiti tai isä voi nousta siksi aikaa että antaa sen banaanin (tai mitä onkaan) ja avata telkkarin ja sen jälkeen mennä takaisin sänkyyn. Kellosta näytetään miten viisarit on, kun saa tulla herättämään.

Toisto, toisto, toisto....

Lapsi viittaa palkkiojärjestelmille kintaalla! Näinhän kirjoitinkin.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä leikit hiljaa ei vaan aamusta onnistu. Molemmat villitsee toisiaan vuorotellen älämölöön. Meillä on pieni asunto joka hieman rajoittaa leikkien jakamista. Yleensä sitten jaan niin että toinen leikkii lastenhuoneessa ja toinen meidän makkarissa niin ei tule näköyhteyttä toiseen. Tämä toki vie meiltä vanhemmilta unet.

Ap

Semmosta se on lasten kanssa välillä. Lohduttakoon sinua tieto, että muutaman vuoden päästä istuvat luurit päässä, kännykkä nenussa kiinni molemmat omissa nurkissaan. Sinuakaan eivät kuule, koska kuulokkeet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui onneksi ette asu naapurissa. Oma lapsi ainakin vielä nukkuu ja muutenkin ollaan hiljakseen aamuisin ja tietysti muulloinkin kun kerrostalossa asutaan.

"Ollaan hiljakseen" johtuu siitä, että lapsia on yksi tai lapset ovat rauhallisia. Muutama vilkkaampi lapsi niin ei teilläkään enää olla "hiljakseen".

Jollakin tavallaehkä vähän tarpeeton kommentointi sinulta.

Minulla on tosi vilkas lapsi ollut kun hän oli pieni mutta silti kerrostalossa kunnioitetaan muidenkin rauhaa kuten muuallakin. Nykyään tuntuu vaan ettei lapsille opeteta mitään. Joka paikassa huudetaan ja riehutaan. Jokainen tekee niin monta lasta kuin kasvattaminen onnistuu.

Aamu ja yö ovat eri asioita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Naapureilla on oikeus valittaa, taloyhtiön säännöt määrittelevät hiljaisuusajan talossa, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi etteivät pidä kovaa meteliä hiljaisuusaikaan. Elleivät säännöt kiinnosta sinua, keräät varoituksia ja lähdet lopulta uuteen asuntoon opettelemaan yhteiseloa kerrostalossa.

Menee nyt sivuraiteille, mutta pakko kommentoida. Sinusta lasten metelöinti hiljaisuusaikana ei ole ok. Koskeeko se myös aikuisia? Yhtä lailla on siis kiellettävä aikuisia tömistelemästä, kolistelemasta ja keskustelemasta äänekkäästi yöllä tai varhain aamulla? Harrastamasta äänekästä seksiä?

Tämä lasten aiheuttama ”meteli” on heidän normaalia elämää, normaaleja elämisen ja asumisen ääniä. Sitähän ollaan aina kovasti puolustelemassa, kun kyse on aikuisista, jotka nukkumisen sijaan kukkuvat öisin ja omien sanojensa mukaan vain elävät tavallista elämää ja tekevät normaaleita asioita. Jos naapuri valittaa esimerkiksi, että seksin harrastaminen on liian äänekästä tai yläkertalainen tömistelee liian voimakkaasti yöllä, niin valittaja lytätään ja leimataan nopeasti naapurikyttääjäksi ja katkeraksi kukkahattutädiksi, jolla ei ole omaa elämää. Mutta lapsista valittaminenko onkin ihan ok? Aikuinen saa tömistellä ja kolistella ja siirrellä huonekaluja sekä lotrata tunnin suihkussa ja vedellä toistuvasti vessaa vaikka kaikki yöt läpeensä? Mutta lapsi ei saa leikkiä ja riemuita klo 6 aamulla? Outoa, jos joku näin ajattelee.

Kyllä minun nähdäkseni aikuinen kykenee paljon tehokkaammin hillitsemään ja rajoittamaan omasta elämisestään lähteviä ääniä kuin lapsi. Lapsilla on vielä normaali unirytmi, nukkumaan ajoissa ja herätään ajoissa. Tämän ei pitäisi kyllä ketään häiritä, kun kuitenkin lapset ovat yön hiljaa. Aikuisilla kuitenkin vuorokausirytmi on usein häiriintynyt ja kaikenmaailman yökukkujien mielestä muilla on velvollisuus sietää heidän yöllistä elämäänsä, kun sehän on vaan ”normaalia elämän ja asumisen ääntä”. Ja sitten samat ihmiset valittavat, kun toiset aloittavat päivänsä aikaisin aamulla. Menisivät nukkumaan ajoissa.

Juuri näin. Minusta lapsista johtuvat äänet ovat ihan normaaleja elämän ääniä eikä näin ollen lasketa hiljaisuusaikaan. Jos on naapureissa herkkäunisuutta niin varmasti osaavat hankkia siihen apua. Lasten työ on leikki.

Vierailija kirjoitti:

Aamu ja yö ovat eri asioita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Naapureilla on oikeus valittaa, taloyhtiön säännöt määrittelevät hiljaisuusajan talossa, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi etteivät pidä kovaa meteliä hiljaisuusaikaan. Elleivät säännöt kiinnosta sinua, keräät varoituksia ja lähdet lopulta uuteen asuntoon opettelemaan yhteiseloa kerrostalossa.

Menee nyt sivuraiteille, mutta pakko kommentoida. Sinusta lasten metelöinti hiljaisuusaikana ei ole ok. Koskeeko se myös aikuisia? Yhtä lailla on siis kiellettävä aikuisia tömistelemästä, kolistelemasta ja keskustelemasta äänekkäästi yöllä tai varhain aamulla? Harrastamasta äänekästä seksiä?

Tämä lasten aiheuttama ”meteli” on heidän normaalia elämää, normaaleja elämisen ja asumisen ääniä. Sitähän ollaan aina kovasti puolustelemassa, kun kyse on aikuisista, jotka nukkumisen sijaan kukkuvat öisin ja omien sanojensa mukaan vain elävät tavallista elämää ja tekevät normaaleita asioita. Jos naapuri valittaa esimerkiksi, että seksin harrastaminen on liian äänekästä tai yläkertalainen tömistelee liian voimakkaasti yöllä, niin valittaja lytätään ja leimataan nopeasti naapurikyttääjäksi ja katkeraksi kukkahattutädiksi, jolla ei ole omaa elämää. Mutta lapsista valittaminenko onkin ihan ok? Aikuinen saa tömistellä ja kolistella ja siirrellä huonekaluja sekä lotrata tunnin suihkussa ja vedellä toistuvasti vessaa vaikka kaikki yöt läpeensä? Mutta lapsi ei saa leikkiä ja riemuita klo 6 aamulla? Outoa, jos joku näin ajattelee.

Kyllä minun nähdäkseni aikuinen kykenee paljon tehokkaammin hillitsemään ja rajoittamaan omasta elämisestään lähteviä ääniä kuin lapsi. Lapsilla on vielä normaali unirytmi, nukkumaan ajoissa ja herätään ajoissa. Tämän ei pitäisi kyllä ketään häiritä, kun kuitenkin lapset ovat yön hiljaa. Aikuisilla kuitenkin vuorokausirytmi on usein häiriintynyt ja kaikenmaailman yökukkujien mielestä muilla on velvollisuus sietää heidän yöllistä elämäänsä, kun sehän on vaan ”normaalia elämän ja asumisen ääntä”. Ja sitten samat ihmiset valittavat, kun toiset aloittavat päivänsä aikaisin aamulla. Menisivät nukkumaan ajoissa.

Juuri näin. Minusta lapsista johtuvat äänet ovat ihan normaaleja elämän ääniä eikä näin ollen lasketa hiljaisuusaikaan. Jos on naapureissa herkkäunisuutta niin varmasti osaavat hankkia siihen apua. Lasten työ on leikki.

KYLLÄ. NÄIN ON.

Ihmiset jotka häiriintyvät lasten leikeistä ovat vieraantuneet tästä maailmasta. Kaikki meistä on olleet lapsia joskus. Kyllä ääntä kuuluu, mutta se kuuluu elämään. Minua ei häiritse lasten leikki, päinvastoin ihana katsoa naapurin lapsia kun kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

S i l t i se lapsen käytöksen syy on hyvinkin vanhemmissa. Nuorimmainen. Ehkei vaadittu alusta asti, koska on se kuopus. Syitä en tiedä, mutta ulkopuolinen näkisi. Joskus sydän vuotaa verta kun näen nuorimmaisen tuskailevan siitä kun hän ei pysty samaan kuin isommat. Vanhemmat ovat kuuroja ja sokeita lapsen tuskalle 'tuommonen se aina on'. Kuoroon yhtyy vanhemmat lapset puhuen narisevalla äiti-äänellä Sää et saa sitä äiti sano sää et voi pää pää. Hirvittävä tuska pienellä jolle muut ovat sokeita.

Vanhemmat eivät näe omaa käytöstä, ei ikinä sitä miten ovat kohdelleet eri tavalla lapsiaan.

Kaverillani on kaksoset. Jo matkalla sairaalasta kotiin, toinen parkui pää punaisena. Toinen katseli elämää hiljaa. Nyt ovat 8-vuotiaita - toinen aiheuttaa ongelmia koulussa, haukkuu muita lapsia, varastaa leluja, riehuu, itkee, valehtelee... Toinen haluaa että kaikilla olisi kivaa, rakastaa koulua, auttaa muita ja haluaa huolehtia kaikesta. Miten heitä on kohdeltu eri tavalla?

Väitätkö tosiaan että näihin lapsiin on suhtauduttu ja heitä on kohdeltu täysin samalla tavalla jos toinen on ollut laitokselta lähtien kuin Herran enkeli, rauhallinen ja kiltti ja toinen vaativa, karjunut pää punaisena? Haastavampi lapsi ei koskaan ole kuullut esim. lausetta että voi kun sinä olisit tuon rauhallisen lapsen kaltainen, ottaisit mallia sisaruksestasi... Rauhallinen ja kiltti on saanut varmasti koko ajan enemmän positiivista palautetta ja tämä on vahvistanut hänen käytöstään hyvään suuntaan. Eli vaikka yritit todistella muuta niin ne kaverisi lapset ovat malliesimerkki siitä että todennäköisesti tuo vanhempien suhtautuminen lapsiin eri tavalla on ainakin osasyy toisen huonolle käytökselle.

Eihän lapsia, joista jokainen on yksilönsä, toki täysin samalla tavalla voi kasvattaa. Yksi tarvitsee vahvat rajat, yksi kevyempää ohjausta, yhdelle toimii sanktiot, toinen onnistuu kannustamalla... Että sinällään on myös todella typerää pyrkiä "samanlaiseen" kasvatukseen (ja sitten syyttää lasta että samalla tavalla kaikki on kasvatettu mutta yksi nyt vaan on luonnostaan demoni...)

Lapset tarvitsee samanarvoisen, ei samanlaisen kasvatuksen että kaikkien kanssa päästäisiin suht samanlaiseen lopputulokseen.

Aamu ja yö ovat eri asioita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Naapureilla on oikeus valittaa, taloyhtiön säännöt määrittelevät hiljaisuusajan talossa, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi etteivät pidä kovaa meteliä hiljaisuusaikaan. Elleivät säännöt kiinnosta sinua, keräät varoituksia ja lähdet lopulta uuteen asuntoon opettelemaan yhteiseloa kerrostalossa.

Menee nyt sivuraiteille, mutta pakko kommentoida. Sinusta lasten metelöinti hiljaisuusaikana ei ole ok. Koskeeko se myös aikuisia? Yhtä lailla on siis kiellettävä aikuisia tömistelemästä, kolistelemasta ja keskustelemasta äänekkäästi yöllä tai varhain aamulla? Harrastamasta äänekästä seksiä?

Tämä lasten aiheuttama ”meteli” on heidän normaalia elämää, normaaleja elämisen ja asumisen ääniä. Sitähän ollaan aina kovasti puolustelemassa, kun kyse on aikuisista, jotka nukkumisen sijaan kukkuvat öisin ja omien sanojensa mukaan vain elävät tavallista elämää ja tekevät normaaleita asioita. Jos naapuri valittaa esimerkiksi, että seksin harrastaminen on liian äänekästä tai yläkertalainen tömistelee liian voimakkaasti yöllä, niin valittaja lytätään ja leimataan nopeasti naapurikyttääjäksi ja katkeraksi kukkahattutädiksi, jolla ei ole omaa elämää. Mutta lapsista valittaminenko onkin ihan ok? Aikuinen saa tömistellä ja kolistella ja siirrellä huonekaluja sekä lotrata tunnin suihkussa ja vedellä toistuvasti vessaa vaikka kaikki yöt läpeensä? Mutta lapsi ei saa leikkiä ja riemuita klo 6 aamulla? Outoa, jos joku näin ajattelee.

Kyllä minun nähdäkseni aikuinen kykenee paljon tehokkaammin hillitsemään ja rajoittamaan omasta elämisestään lähteviä ääniä kuin lapsi. Lapsilla on vielä normaali unirytmi, nukkumaan ajoissa ja herätään ajoissa. Tämän ei pitäisi kyllä ketään häiritä, kun kuitenkin lapset ovat yön hiljaa. Aikuisilla kuitenkin vuorokausirytmi on usein häiriintynyt ja kaikenmaailman yökukkujien mielestä muilla on velvollisuus sietää heidän yöllistä elämäänsä, kun sehän on vaan ”normaalia elämän ja asumisen ääntä”. Ja sitten samat ihmiset valittavat, kun toiset aloittavat päivänsä aikaisin aamulla. Menisivät nukkumaan ajoissa.

Tämä oli tosi hyvä kirjoitus ja avasi silmäni. Näinhän se muuten on! Kiitos.