Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

Ei kun aikuisten vika katsos, palstamammat näin sanoneet. Jos lapsi ei lue kirjaa sängyssä 5.30-10.00 vaikka on käsketty! niin aikuisen vika. Aktiivinen ja riehuva lapsi on aikuisen syytä. Kaikki lapset ovat oikeasti rauhallisia, vanhemmat aiheuttaneet aktiivisuuden! :)

Kun luen näitä kommentteja en ihmettele miksi syntyvyys on laskussa. Kuka haluaa tehdä lapsia tällaiseen maahan missä vanhempia arvostellaan rankoin sanakääntein? Hyviä vinkkejä on tullut jokunen mutta suurin osa kommenteista on tyyliä ”minä osaan sentään kasvattaa lapseni ja sinä olet muuten paska ja kykenemätön hoitamaan omia kakaroitasi.” Nykyään arvostellaan, piikitellään, haukutaan ja soimataan enemmän kuin annetaan neuvoja ja AUTETAAN. Nimettömänä on helppo tietysti laukoa mielipiteitään ja kaataa omaa pahaa oloa toisten niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".

Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.

ap

En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.

7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.

En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.

Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.

Ja ei räyhäämistä.

Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.

Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.

Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.

Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.

Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.

Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.

Lapsiko teidän talossanne määrää? Ei ihme että kiljuu, jos on sillä tavoin tottunut saamaan tahtonsa läpi.

En ole tuo kirjoittaja, mutta kertokaa tällaiseen nyt käytännön neuvo. Minua olisi lyöty tai uhattu lyömisellä; mikä on nykyajan keino jos puhetta ei usko? Palkkioille viittaa kintaalla.

Miksi viittaat palkkioille kintaalla?

Et kerro minkä ikäinen lapsesi on, mutta jo pari-kolme vuotiaalle voit selittää, miksi tuohon aikaan aamusta ei kiljuta (on vielä yö, kaikki nukkuu vielä, naapurit häiriintyy, naapurin vauva herää tms., oman perheen jäsenet nukkuu vielä). Ja tietenkin myös kielletään kiljumasta. Tuon ikäinen kannattaa ottaa vielä viereen ja yrittää saada hetkeksi rauhoittumaan. Jos tämä ei onnistu, niin sitten vain ylös sängystä, mutta koko ajan näytetään esimerkillä että nyt ollaan vielä hiljaa.

Isommalle 4-5- vuotiaalle (ja vanhemmalle) samat kiellot ja selitykset miksi niin aikaisin aamulla pitää olla vielä hiljaa. Tuon ikäisenkin voi ottaa vielä viereen ja toivoa, että hetkeksi rauhoittuu. Neljän vanhan kanssa olen noussut ylös, mutta 5-vuotiaan voi jo olettaa pärjäävän omissa leikeissä tai lastenohjelmien parissa. Toki aina lapsikohtaista.

Sille 5-vuotialle tai vanhemmalle voi myös antaa valmiiksi tekemistä: kun heräät, voit käydä leikkimään tätä leikkiä, tai voit käydä piirtämään tai värittämään tai katsomaan lastenohjelmia jne. Isompi lukutaitoinen lukemaan.

Ja sitten taas jos se yli viisivuotias häiriökäyttäytyy kello kuusi (tai mikä se aika onkaan) viikonloppuaamuna kerjäten huomiota vanhemmilta, niin sitten se palkitseminen käyttöön. Esim. ennen seitsemää ei metelöidä ja äiti ja isä ei nouse sängystä ennen sitä. Jos on nälkä, voit ottaa banaanin ja sitten leikkiä hiljaa tai katsoa lastenohjelmia tai mennä takaisin sänkyyn pötköttämään. Jos tämä onnistuu on tiedossa sovittu palkkio. Ja siis äiti tai isä voi nousta siksi aikaa että antaa sen banaanin (tai mitä onkaan) ja avata telkkarin ja sen jälkeen mennä takaisin sänkyyn. Kellosta näytetään miten viisarit on, kun saa tulla herättämään.

Toisto, toisto, toisto....

Vierailija kirjoitti:

Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.

Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.

Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.

Naapureilla on oikeus valittaa, taloyhtiön säännöt määrittelevät hiljaisuusajan talossa, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi etteivät pidä kovaa meteliä hiljaisuusaikaan. Elleivät säännöt kiinnosta sinua, keräät varoituksia ja lähdet lopulta uuteen asuntoon opettelemaan yhteiseloa kerrostalossa.

Lasten äänet ovat ihan normaaleja ja ei se niin kovaa sinne naapuriin kuulu että siitä häiriintyvät, ne jotka haluavat omaa rauhaa asuvat omakotitaloissa.

Omaan kestämiseen suosittelen ihan perus kuulosuojaimia. Ne ear tyyppiset on parhaita, tällöin voit nukkua pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui onneksi ette asu naapurissa. Oma lapsi ainakin vielä nukkuu ja muutenkin ollaan hiljakseen aamuisin ja tietysti muulloinkin kun kerrostalossa asutaan.

Ja tämä tieto auttaa ap:ta miten?

Ainakin niin ettei hanki lisää niitä kakaroita kukkumaan.

Miten se liittyy yhtään mitenkään siihen että toisen lapsi on kuin herran enkeli?

Jotkut osaavat kasvattaa lapsiaan ja antaa heille rakkautta.

Ihmetyttää suunnattomasti näiden huippukasvattajien suppea näkemys siitä, että jokainen lapsikin on yksilö. Ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että osaa lapsista on äärimmäisen vaikea saada kasvatettua rauhalliseksi ja sääntöjä tottelevaksi (lue: muistavaksi).

Meillä laitetaan talon sekottavista majariehumisista viikko pädikieltoa ja heitetään ulkovaatteineen ovesta pihaan. Mutta ei mitään tehoa, eivät muista sitä ojennusta enää 24 tunnin päästä.

Varsinkin toisella lapsella levittomuutta ja vaikeutta keskittyä juuri mihinkään. Parissa tunnissa on kokonainen OK-talo sekaisin kun kaikkea aloitetaan vähän. Yhdessä 4v ja 6,5v lapset eivät ole oikeastaan IKINÄ keksineet mitään järkevää sisäleikkiä, vain sekoittaminen ja riehuminen onnistuu. Kovasti sitä toivoisi, että lapset sanoisivat joskus ”tehdäänkö legoja?”. Mutta kun ei, ei onnistu. Vai vilttimajassa riehumista ja kihertämistä. Kuin vähä-älyisiä ja kuuroja tuntuu olevan lapset yhdessä, erikseen tekevät kaiken paremmin eikä älyssä ole vikaa.

Ihan ekana nyt opettamaan se, että edellinen leikki siivotaan ennen uuden aloittamista. Ja toistoa, toistoa, ja toistoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

S i l t i se lapsen käytöksen syy on hyvinkin vanhemmissa. Nuorimmainen. Ehkei vaadittu alusta asti, koska on se kuopus. Syitä en tiedä, mutta ulkopuolinen näkisi. Joskus sydän vuotaa verta kun näen nuorimmaisen tuskailevan siitä kun hän ei pysty samaan kuin isommat. Vanhemmat ovat kuuroja ja sokeita lapsen tuskalle 'tuommonen se aina on'. Kuoroon yhtyy vanhemmat lapset puhuen narisevalla äiti-äänellä Sää et saa sitä äiti sano sää et voi pää pää. Hirvittävä tuska pienellä jolle muut ovat sokeita.

Vanhemmat eivät näe omaa käytöstä, ei ikinä sitä miten ovat kohdelleet eri tavalla lapsiaan.

Ai 7. 00 pitäisi lähteä leikkipuistoon tai metsäretkelle?!

Meillä herätään 6.00-7.00 mistä on hyötyä arkiaamuisin, mutta viikonlopuisin on yhtä painajaista.

Mitkään hiljaiset nätit leikit eivät tule kyseeseen, vaan pitää meluta niin että kuolleetkin herää. Ja yleensä nuo alkavat myös pian tapella ( poika 7v ja tyttö 5v ). "ÄITII Iida puree !"

"ÄITII ! Leevi on kakkapää!"

Siinä sitten raahustan keittämään kahvia , repimään kakaroita irti tousistaan ja yritän olla sortumatta itsekin karjumasnn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.

Kuudelta aamulla?

Aamupäivän puuhat ja ohjelmat ei ole mikään ongelma. Vaan se kun meillä herätään jo 5.30, eikä varmana yksikään vanhempi lähde siihen aikaan yhdenkään kersan kanssa makkaranpaistoon taikka kaupungille käkäilemään. Onko lisää tyhmiä ideoita?

Myöhempi nukkumaanmeno ei meillä auta. Lapsilla on tosi vahva sisäinen rytmi, joten sitten vaan nukkuvat sen tunnin tai kaksi vähemmän tai se siirtyy jonnekkin keskelle iltapäivää ne unet mikä ei todellakaan toimi senkään vertaa.

Säännöt ja seuraamukset on ihan normaalisti käytössä. Ei olla vähäjärkisiä. Myös hyvällä palkitseminen. En minä joka aamu huuda, mutta nyt ollut pari tiukempaa aamua että ääni korottunut.

Mutta kun nämä kaksi saa aina jonkun samperin riidan aikaseksi siitä että toinen hengittää toisen hengitysilmaa tai pikkusisko vetää kilarit siitä faktasta että isoveli on syntynyt ensin.. Taikka molemmat haluaa just kello 6.00 leikkiä mylviviä biisoneita ja kaikki muu heille ehdotettu tekeminen on "tyyyylsääää byääääh eeeeei kiiinnostaaa".

Ja nämä ei todellakaan pysy sängyssä käskettynä hiljaisissa puuhissa yli kymmentä minuuttia. Ellei käytetä köyttä ja suukapuloita. Tykkäävät kyllä lukea esim. kirjaston kirjoja, mutta ei se ole mikään sellainen juttu mitä he tekis juuri silloin kun minä haluan ja käsken tunti puoltoista.

Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ei todellakaan. Sitä se nyt vaan joskus lapsiperheessä on. Nuorempi ei ole ihan neljää, täyttää alkuvuodesta. Vanhempi juuri täyttänyt 7v.

Asutaan alimmassa kerroksessa joten alakerran naapureita ei ole. Luulen että eniten tämä käy kuitenkin meidän vanhempien hermojen päälle tällä hetkellä.

Ap

Ap, tuo nuorempi on kyllä ihan liian pieni olemaan vielä aamuisin isosisaruksen valvonnassa tai yksin touhuamassa. Ei tuohon minun mielestäni ole muuta ratkaisua kuin että toinen teistä aikuisista nousee ylös lasten kanssa, tai otatte lapset viereen tai patjoille teidän makkariin aamuksi. Tai lapset telkkarin ääreen ja itse sohvalle torkkumaan. Todennäköisesti pysyisivät telkkarin ääressä kun aikuinen olisi kaverina. Ja sitten vain sitä hiljaa olemisen opettelua, niin joskus vielä ne hiljaiset aamut onnistuu. Nyt pienempi vain on vielä liian pieni. Ja jos sisarusten kahina alkaa aamuisin aikuisen läsnäolosta huolimatta, niin se palkkiosysteemi käyttöön. "Jos aamu sujuu kivasti pääsette uimahalliin" tms, varmasti tepsii.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Vierailija kirjoitti:

Lasten äänet ovat ihan normaaleja ja ei se niin kovaa sinne naapuriin kuulu että siitä häiriintyvät, ne jotka haluavat omaa rauhaa asuvat omakotitaloissa.

Omaan kestämiseen suosittelen ihan perus kuulosuojaimia. Ne ear tyyppiset on parhaita, tällöin voit nukkua pitkään.

Meitä oli yhdessä vaiheessa kolme kerrostalossa yksinasuvaa, aikuista ja työssäkäyvää sisarusta. Eri puolella Suomea, yksi muualla Keski-euroopassa.

Kaikkien meidän ongelmat olivat lasten melu ja vanhempien huuto. Se melu ei koskaan ollut normaalia.

Äiti saattoi olla kuin kukko ja kana yhtäaikaa. KÄ-KÄ-KUK-KUK. Hiljaisuus 7 sekuntia. KUKK? KUKKK? KUUKKKK!?!

Ei, emme muuttaneet omakotitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

Ei kun aikuisten vika katsos, palstamammat näin sanoneet. Jos lapsi ei lue kirjaa sängyssä 5.30-10.00 vaikka on käsketty! niin aikuisen vika. Aktiivinen ja riehuva lapsi on aikuisen syytä. Kaikki lapset ovat oikeasti rauhallisia, vanhemmat aiheuttaneet aktiivisuuden! :)

Ei tarvitse liioitella. :)

Vierailija kirjoitti:

Ai 7. 00 pitäisi lähteä leikkipuistoon tai metsäretkelle?!

Meillä herätään 6.00-7.00 mistä on hyötyä arkiaamuisin, mutta viikonlopuisin on yhtä painajaista.

Mitkään hiljaiset nätit leikit eivät tule kyseeseen, vaan pitää meluta niin että kuolleetkin herää. Ja yleensä nuo alkavat myös pian tapella ( poika 7v ja tyttö 5v ). "ÄITII Iida puree !"

"ÄITII ! Leevi on kakkapää!"

Siinä sitten raahustan keittämään kahvia , repimään kakaroita irti tousistaan ja yritän olla sortumatta itsekin karjumasnn.

Voisin kuvitella Jo Frostin teille.

Valitettavasti tuo ei ole kuin kasvatuksessa puutetta. Haluaako vanhempi, kun on jo koulussa, leikkiä yksin. Nyt on laitettu kaitsemaan pikkusiskoa ja häntä vähintään surettaa tai pännii.

Toinen seikka on, että lapset ovat kuin vanhempansa....

Lasten äänet ovat ihania. Kuuluvat elämään ja uskon että myös naapurit ymmärtävät.

Ihanko oikeasti vanhempien on pakko herätä 7- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa varhain viikonloppuaamuisinkin? Siis ihan normaalien ei-erityislasten? Kuulostaa jotenkin oudolta. Omassa lapsuudessani viikonloppuisin me lapset heräsimme jo varhain, osasimme itse laittaa telkkarista piirrettyjä ja ottaa aamupalaksi muroja. Pärjäsimme mainiosti piirrettyjä katsellen pari tuntia ennen työviikosta väsyneiden vanhempien heräämistä. Kun äiti heräsi, hän valmisti tukevan brunssin, ja sitten touhuttiin kaikkea perheen kesken. En tarkoita, että tuo olisi joidenkin taaperoiden kanssa realistista, mutta jo leikki-ikäisten ja alakoululaisten. Normaali 7-vuotias osaa varmasti auttaa pienemmälle sisarukselle jotain aamupalaa, jos vanhempi on laittanut ne helposti jääkaappiin saataville. Ei ihme, että nykyvanhemmat ovat niin käsittämättömän uupuneita, jos alakouluikäisiäkin pitää paapoa kuin vauvoja. Ennen se raskas pikkulapsivaihe oli silti aika lyhyt.

Summa summarum, ap, kun olet tunnistanut ongelman, uskon, että se ratkaisu löytyy.

Tärkeä asia että sinä ja miehesi olette yhdessä samoilla linjoilla.

Joskus vanhemman hiljainen itkukin toivottomuuden yksinäisessä alhossa voi saada lapset hiljaiseksi (vaikka se ei voi olla päivittäin toistuva ja manipuloiva, kädet vastuista pesevä tekonyyhky).

Kirjoittakaa ylös ongelmat ja ratkaisut.

Miten paljon lasten kanssa ollaan muuten? Kuulostaa, että puhtaasti tahallaan hakevat huomiota ainolla keinolla minkä tietävät toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä lasta. Kolme on lähes aina käyttäytynyt hyvin, uskoneet kieltoja ja kuunnelleet ohjeita. Yksi taas on istunut jäähyllä, kannettu huutavana ruokakaupasta ulos, selvitetty varmaan satoja raivokohtauksia yms. Normaali koululainen hänestäkin on tullut ja koulussa jopa sopuisa ja kiltti, mitä on vaikea uskoa.

Lapsissa on eroja kuten aikuisissakin. Toiset oppii ekasta kerrasta ja toisten kanssa saa jauhaa yhä uudestaan ja uudestaan ja se on todella rankkaa. Kun ei me vanhemmatkaan aina jaksettaisi käydä samoja kiistoja läpi.

S i l t i se lapsen käytöksen syy on hyvinkin vanhemmissa. Nuorimmainen. Ehkei vaadittu alusta asti, koska on se kuopus. Syitä en tiedä, mutta ulkopuolinen näkisi. Joskus sydän vuotaa verta kun näen nuorimmaisen tuskailevan siitä kun hän ei pysty samaan kuin isommat. Vanhemmat ovat kuuroja ja sokeita lapsen tuskalle 'tuommonen se aina on'. Kuoroon yhtyy vanhemmat lapset puhuen narisevalla äiti-äänellä Sää et saa sitä äiti sano sää et voi pää pää. Hirvittävä tuska pienellä jolle muut ovat sokeita.

Vanhemmat eivät näe omaa käytöstä, ei ikinä sitä miten ovat kohdelleet eri tavalla lapsiaan.

Kaverillani on kaksoset. Jo matkalla sairaalasta kotiin, toinen parkui pää punaisena. Toinen katseli elämää hiljaa. Nyt ovat 8-vuotiaita - toinen aiheuttaa ongelmia koulussa, haukkuu muita lapsia, varastaa leluja, riehuu, itkee, valehtelee... Toinen haluaa että kaikilla olisi kivaa, rakastaa koulua, auttaa muita ja haluaa huolehtia kaikesta. Miten heitä on kohdeltu eri tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Eihän nykyään saa pitää kuria lapsille, asiantuntijat tuomitsevat sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.

Kuudelta aamulla?

Aamupäivän puuhat ja ohjelmat ei ole mikään ongelma. Vaan se kun meillä herätään jo 5.30, eikä varmana yksikään vanhempi lähde siihen aikaan yhdenkään kersan kanssa makkaranpaistoon taikka kaupungille käkäilemään. Onko lisää tyhmiä ideoita?

Myöhempi nukkumaanmeno ei meillä auta. Lapsilla on tosi vahva sisäinen rytmi, joten sitten vaan nukkuvat sen tunnin tai kaksi vähemmän tai se siirtyy jonnekkin keskelle iltapäivää ne unet mikä ei todellakaan toimi senkään vertaa.

Säännöt ja seuraamukset on ihan normaalisti käytössä. Ei olla vähäjärkisiä. Myös hyvällä palkitseminen. En minä joka aamu huuda, mutta nyt ollut pari tiukempaa aamua että ääni korottunut.

Mutta kun nämä kaksi saa aina jonkun samperin riidan aikaseksi siitä että toinen hengittää toisen hengitysilmaa tai pikkusisko vetää kilarit siitä faktasta että isoveli on syntynyt ensin.. Taikka molemmat haluaa just kello 6.00 leikkiä mylviviä biisoneita ja kaikki muu heille ehdotettu tekeminen on "tyyyylsääää byääääh eeeeei kiiinnostaaa".

Ja nämä ei todellakaan pysy sängyssä käskettynä hiljaisissa puuhissa yli kymmentä minuuttia. Ellei käytetä köyttä ja suukapuloita. Tykkäävät kyllä lukea esim. kirjaston kirjoja, mutta ei se ole mikään sellainen juttu mitä he tekis juuri silloin kun minä haluan ja käsken tunti puoltoista.

Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ei todellakaan. Sitä se nyt vaan joskus lapsiperheessä on. Nuorempi ei ole ihan neljää, täyttää alkuvuodesta. Vanhempi juuri täyttänyt 7v.

Asutaan alimmassa kerroksessa joten alakerran naapureita ei ole. Luulen että eniten tämä käy kuitenkin meidän vanhempien hermojen päälle tällä hetkellä.

Ap

Ap, tuo nuorempi on kyllä ihan liian pieni olemaan vielä aamuisin isosisaruksen valvonnassa tai yksin touhuamassa. Ei tuohon minun mielestäni ole muuta ratkaisua kuin että toinen teistä aikuisista nousee ylös lasten kanssa, tai otatte lapset viereen tai patjoille teidän makkariin aamuksi. Tai lapset telkkarin ääreen ja itse sohvalle torkkumaan. Todennäköisesti pysyisivät telkkarin ääressä kun aikuinen olisi kaverina. Ja sitten vain sitä hiljaa olemisen opettelua, niin joskus vielä ne hiljaiset aamut onnistuu. Nyt pienempi vain on vielä liian pieni. Ja jos sisarusten kahina alkaa aamuisin aikuisen läsnäolosta huolimatta, niin se palkkiosysteemi käyttöön. "Jos aamu sujuu kivasti pääsette uimahalliin" tms, varmasti tepsii.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Meistä aina toinen siis herää lasten kanssa ja viereen sänkyyn joo tosiaan tulevat "katselemaan lastenohjelmia" eli suomeksi sanottuna painimaan tai riitelemään mm. siitä kumpi saa olla milläkin puolella sänkyä ja kun toisen varvas kosketti omaa varvasti niin on kolmas maailmansota päällä.

Jolloin tulee lähtö makkarista. Joka aamu samat virret. Ja toisen aikuisen on mahdoton nukkua makkarissa kun lapset mekastaa sen verran ja asunto on pieni. Täytyy jotain peltoreita sit vissiin seuraavaksi kokeilla.

Ap