Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta
25.11.2018 |
Kaikki osanottoni naapureille, mutta siis ihan oma pää ei meinaa kestää tätä joka-aamuista eläintarhaa, joka meillä starttaa käyntiin pahimmillaan 5.30. Juostaan(vaikka kielletty) kolistellaan (vaikka kielletty) huudetaan ja kiljahdellaan (vaikka kielletty) otetaan kaikkein kovaäänisimmät leikit (vaikka kielletty) tai sitten vaan mölistään, ulistaan, ähistään, nahistellaan, kolkutellaan, kilkutellaan, kopsutellaan, nakutellaan, tömistellään ja ulistaan huoneesta toiseen.
Minä en JAKSA. Varmaan eniten häiriötä aiheuttaa jo minun katkenneen pinnan aiheuttama huutokomennus. Kun mikään ei mene perille. Ei mikään.
Lastenohjelmat ei näitä kiinnosta eikä mikään hiljainen puuha.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui onneksi ette asu naapurissa. Oma lapsi ainakin vielä nukkuu ja muutenkin ollaan hiljakseen aamuisin ja tietysti muulloinkin kun kerrostalossa asutaan.
Ja tämä tieto auttaa ap:ta miten?
Ainakin niin ettei hanki lisää niitä kakaroita kukkumaan.
Miten se liittyy yhtään mitenkään siihen että toisen lapsi on kuin herran enkeli?
Jotkut osaavat kasvattaa lapsiaan ja antaa heille rakkautta.
Ihmetyttää suunnattomasti näiden huippukasvattajien suppea näkemys siitä, että jokainen lapsikin on yksilö. Ei pitäisi olla yllätys kenellekään, että osaa lapsista on äärimmäisen vaikea saada kasvatettua rauhalliseksi ja sääntöjä tottelevaksi (lue: muistavaksi).
Meillä laitetaan talon sekottavista majariehumisista viikko pädikieltoa ja heitetään ulkovaatteineen ovesta pihaan. Mutta ei mitään tehoa, eivät muista sitä ojennusta enää 24 tunnin päästä.
Varsinkin toisella lapsella levittomuutta ja vaikeutta keskittyä juuri mihinkään. Parissa tunnissa on kokonainen OK-talo sekaisin kun kaikkea aloitetaan vähän. Yhdessä 4v ja 6,5v lapset eivät ole oikeastaan IKINÄ keksineet mitään järkevää sisäleikkiä, vain sekoittaminen ja riehuminen onnistuu. Kovasti sitä toivoisi, että lapset sanoisivat joskus ”tehdäänkö legoja?”. Mutta kun ei, ei onnistu. Vai vilttimajassa riehumista ja kihertämistä. Kuin vähä-älyisiä ja kuuroja tuntuu olevan lapset yhdessä, erikseen tekevät kaiken paremmin eikä älyssä ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?
Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.
Ap
No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".
Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.
ap
En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.
7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.
En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.
Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.
Ja ei räyhäämistä.
Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.
Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.
Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.
Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.
Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.
Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.
Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.
Lapsiko teidän talossanne määrää? Ei ihme että kiljuu, jos on sillä tavoin tottunut saamaan tahtonsa läpi.
En ole tuo kirjoittaja, mutta kertokaa tällaiseen nyt käytännön neuvo. Minua olisi lyöty tai uhattu lyömisellä; mikä on nykyajan keino jos puhetta ei usko? Palkkioille viittaa kintaalla.
Ratkaisuehdotuksia. Lapsi seuraa esimerkkiäsi, ja haluaa huomiosi. Jos herää kuudelta, vuorottelette kumpi herää lapsen kanssa(vaikka on rankkaa, mutta palkitsee lopulta), jos ei itse osaa hiljaisia puuhia. Hiljaiset askareet esim 6-8, sinä näytät mitä ne hiljaiset puuhat ovat. Laitatte yhdessä aamupalaa, ja juttelet lapselle että varovasti ettei kolise, isä/äiti/sisko/naapurit nukkuu vielä, annetaan nukkua. Tai luette kirjaa, pelaatte jotain hiljaista peliä, tai mitä nyt teettekin. Aamupala ja ulos! Anteeksi vaan mutta laiskuutta on jos ei mennä ulos jos on noin energisiä lapsia, ja se tarvitsee sitä energian purkamista. Ulkoilun jälkeen lounas, ja päiväunet. Sitten välipala, ja taas uloa purkamaan energiaa. Päivällinen, ja leikkien ohjaaminen siihen suuntaan ettei tule kovaa ja jatkuvaa meteliä. Kyllä ne oppii, oikeasti! Toiset lapset tarvitsevat enemmän juoksemista, joten ulos. Joka kohdassa opetat toisten huomioimista, yhtälailla kun huomioit hänet. Ja palkitset onnistumisista, ihan kehut ja kannustukset riittää. Positiivisen kautta enemmän. Mihin sinä uskot, myös lapsi helpommin uskoo. Vaatii työtä, mutta palkitsee kun alkaa onnistumaan. Ja tietysti kiellot myös, heti, se auktoriteetti! Sinä olet vastuussa lasten käytöksestä, ei se lapsi. t.nro 77
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasi kasvattaa on huutaminen ja pelkät kiellot, vaikka et kuitenkaan tarjoa muuta mielekästä puuhaa. Ottaa päähän tollaset vanhemmat jotka on ihan kujalla.
En ole tuo jolle vastaat, mutta huutaminen ja kiellot ovat ainakin meillä suuri edistysaskel, kun itse olen saanut piiskaa ja tukkapöllyä. Ehkä seuraavassa polvessa loppuu huutaminenkin. Ehkä minun lapseni ollessa kasvattaja annetaan viimeinkin neuvoja siihen, miten se auktoriteetti käytännössä pidetään henkisesti ja fyysisesti väkivallattomasti. Nyt ei käytännön neuvoja saa. Fyysinen kuritus oikeutetusti kiellettiin, mutta mitään ei annettu tilalle.
Alapeukuttaja nyt ystävällisesti antaa sen neuvon.
Täällä kolme kouluikäistä nukkuivat 22-05 ja nyt menossa itkuraivot ja kiusaaminen kun väsyttää. Aamupala klo 6, ulos 6.30 mikä ei ole lainkaan inhimillistä, klo 9 sisälle ja ruoka, nyt tapeltu sisällä ja syöty lounas. Kunpa tää päivä loppuisi jo, mutta ei se lopu vielä pitkään aikaa. Väsyttää hirveästi, pää ihan puuroa ja sumua kun ei saa koskaan levätä. Mikään sanominen, rankaisu tai lahjominen ei auta, eivät suostu katsomaan lastenohjelmia eikä tekemään mitään hiljaista. Viidestä alkaen suoraa huutoa ja tappelua. Anteeksi naapurit mutta tulen itsekin hulluksi. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätikoodari kirjautumattomana kirjoitti:
Aamupala, pue lapset ja vie ulos leikkipuistoon. Sitten, kun tulette kotiin, syötte pienen välipalan ja sitten lastenohjelmia tai aamupäiväunet. Ulkona voi myös lasten kanssa ihastella tähtitaivasta ja kuutamoa.
En todellakaan lähde ulos sunnuntai-aamulla klo. 6. Etenkään talvella. Joku muu ratkaisu on oltava. Lapset on kuitenkin jo 4v ja 7v ja pitää voida vaatia jo asioita.
Ap
Oletko sunnuntaiaamuna klo 6 krapulassa vai vielä kännissä kun et voi lähteä lasten kanssa ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätikoodari kirjautumattomana kirjoitti:
Aamupala, pue lapset ja vie ulos leikkipuistoon. Sitten, kun tulette kotiin, syötte pienen välipalan ja sitten lastenohjelmia tai aamupäiväunet. Ulkona voi myös lasten kanssa ihastella tähtitaivasta ja kuutamoa.
En todellakaan lähde ulos sunnuntai-aamulla klo. 6. Etenkään talvella. Joku muu ratkaisu on oltava. Lapset on kuitenkin jo 4v ja 7v ja pitää voida vaatia jo asioita.
Ap
Oletko sunnuntaiaamuna klo 6 krapulassa vai vielä kännissä kun et voi lähteä lasten kanssa ulos?
Sinä olet ihan v... tyhmä. Kukaan normaali ihminen ei lähde marraskuussa suomessa klo.6.00 ulos sunnuntai aamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätikoodari kirjautumattomana kirjoitti:
Aamupala, pue lapset ja vie ulos leikkipuistoon. Sitten, kun tulette kotiin, syötte pienen välipalan ja sitten lastenohjelmia tai aamupäiväunet. Ulkona voi myös lasten kanssa ihastella tähtitaivasta ja kuutamoa.
En todellakaan lähde ulos sunnuntai-aamulla klo. 6. Etenkään talvella. Joku muu ratkaisu on oltava. Lapset on kuitenkin jo 4v ja 7v ja pitää voida vaatia jo asioita.
Ap
Oletko sunnuntaiaamuna klo 6 krapulassa vai vielä kännissä kun et voi lähteä lasten kanssa ulos?
Meinaat, että lähtökohta pitäisi olla että keskellä aamuyötä lähdetään ulos kuin koiraa kusettamaan? Osa lapsista on varmasti levottomia aamulla, mutta ei tuollainen oletus voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Vähän pitää kestääkin älämölöä. Se kuuluu homman kuvaan. Kohta niistä tulee teinejä, jotka eivät tee muuta kuin tuijottavat puhelintaan. Lisäksi he eivät herää ennen puolta päivää. Tulet kaipaamaan aikoja, jolloin kuulit lastesi äänen. T. Teinien äiti
Olet oikeassa vain siinä, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.
Omat lapseni osaavat käyttäytyä ja nuo teinitkään eivät "tuijota puhelintaan" vaan tekevät jopa osa-aikaisia töitä hankkiakseen taskurahoja.
Kommenttisi kertoo sinusta, että olet epäonnistunut vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.
Huonoja sääntöjä olette lapsille luoneet. Itse olen kieltänyt vain kaiken vaarallisen ja rikkoutuvan, mutta en lasten meteliä.
Naapureilla ei ole mitään suomen lain tai yhtiökokouksen oikeuttamaa sanottavaa pienten lasten aiheuttamaan meteliin, muuttakoot pois.
Kyllä ne hiljenee kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Vähän pitää kestääkin älämölöä. Se kuuluu homman kuvaan. Kohta niistä tulee teinejä, jotka eivät tee muuta kuin tuijottavat puhelintaan. Lisäksi he eivät herää ennen puolta päivää. Tulet kaipaamaan aikoja, jolloin kuulit lastesi äänen. T. Teinien äiti
Olet oikeassa vain siinä, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.
Omat lapseni osaavat käyttäytyä ja nuo teinitkään eivät "tuijota puhelintaan" vaan tekevät jopa osa-aikaisia töitä hankkiakseen taskurahoja.
Kommenttisi kertoo sinusta, että olet epäonnistunut vanhempi.
Jälleen kerran tungetaan kaikki lapset samaan muottiin. Miksi sinusta ei tullut hyvintienaavaa johtajaa, onnistuuhan se kaikilta kun vaan kouluttaa itseään? Kaikilta onnistuu myös satasella 10sek alitus, jos ei niin reenin puutetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?
Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.
Ap
No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".
Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.
ap
En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.
7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.
En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.
Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.
Ja ei räyhäämistä.
Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.
Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.
Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.
Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.
Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.
Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.
Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.
Ei kukaan pakota olemaan vuoteessa. Siellä voi olla esim kirjoja katsellen/ lukien tai tulla pois tekemään jotain muuta rauhallista.
Tuo kiljuminen ja huutaminen ei kyllä ole millään tavalla hyväksyttävää.
Ja riippuu tietenkin lapsen iästä ja onko ainut lapsi, että voiko vaatia yksin oloa, kun vanhemmat vielä nukkuu tai lepäilee. Omani ovat noin viiden vanhasta olleet pari vuotta vanhempien sisarusten kanssa aamuisin valveilla. Sitä ennen tottakai nousin myös itse ylös, tai mies nousi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Vähän pitää kestääkin älämölöä. Se kuuluu homman kuvaan. Kohta niistä tulee teinejä, jotka eivät tee muuta kuin tuijottavat puhelintaan. Lisäksi he eivät herää ennen puolta päivää. Tulet kaipaamaan aikoja, jolloin kuulit lastesi äänen. T. Teinien äiti
Olet oikeassa vain siinä, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.
Omat lapseni osaavat käyttäytyä ja nuo teinitkään eivät "tuijota puhelintaan" vaan tekevät jopa osa-aikaisia töitä hankkiakseen taskurahoja.
Kommenttisi kertoo sinusta, että olet epäonnistunut vanhempi.Jälleen kerran tungetaan kaikki lapset samaan muottiin. Miksi sinusta ei tullut hyvintienaavaa johtajaa, onnistuuhan se kaikilta kun vaan kouluttaa itseään? Kaikilta onnistuu myös satasella 10sek alitus, jos ei niin reenin puutetta!
Mistä päättelit, että ei tullut?
Usein kun luen, tulee mieleen, ovatkohan nämä vanhemmat koskaan katsoneet 'vanhoja' supernanny Jo Frostin -jaksoja?
Kun niitä katsoo ja katsoo, oppii, mikä se pointti on. Koskaan tai hyvin harvoin lapset ovat se ongelma. Tulee hirvittävä raivo kun huomaa, että lapsi on täys ilkimys whatever, mutta kun vanhemman pitäisi muuttaa tapansa, se vasta työlästä on. Vanhempi sortuu ja sortuu lempeämielisyyteen, ei uskalla komentaa, koska tosissaan uskoo, että lapsi ei rakasta häntä enää koska joutuu kiellon vuoksi huutamaan ja itkemään kun tietokonepelit meni siltä illalta.
Minun silmät eivät avautuneet muutaman jakson katsomisen jälkeen, mutta vähitellen. Jo-jo vaati myös vanhemmilta sen lasten kanssa olemisen, puistoihin yms menemisen. Olla siellä läsnä ja mukana. Varoita jos riehuu tms on tottelematon. Anna rangaistus. Palkitse hyvästä. Jatka, älä luovu.
Niin. Se syy ON räyhälasten vanhemmissa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Vähän pitää kestääkin älämölöä. Se kuuluu homman kuvaan. Kohta niistä tulee teinejä, jotka eivät tee muuta kuin tuijottavat puhelintaan. Lisäksi he eivät herää ennen puolta päivää. Tulet kaipaamaan aikoja, jolloin kuulit lastesi äänen. T. Teinien äiti
Olet oikeassa vain siinä, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä.
Omat lapseni osaavat käyttäytyä ja nuo teinitkään eivät "tuijota puhelintaan" vaan tekevät jopa osa-aikaisia töitä hankkiakseen taskurahoja.
Kommenttisi kertoo sinusta, että olet epäonnistunut vanhempi.Jälleen kerran tungetaan kaikki lapset samaan muottiin. Miksi sinusta ei tullut hyvintienaavaa johtajaa, onnistuuhan se kaikilta kun vaan kouluttaa itseään? Kaikilta onnistuu myös satasella 10sek alitus, jos ei niin reenin puutetta!
Mistä päättelit, että ei tullut?
Olisko ollut retorinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tämän välttää sillä että toinen lapsen vanhemmista järjestää lapsille aamupäivän ohjelman heti kun heräävät. Eli aamupala nassuun ja jotain mukavaa tekemistä kodin ulkopuolella. Metsäretkelle makkaranpaistoon, kotieläinpuistoon, sisäleikkipuistoon, kaupungille, uimaan tms. Toinen vanhemmista saa nukkua kun toinen "väsyttää" lapset. Ei tarvi olla edes mitään metsään menemistä ihmeellisempää. Lapset nauttii ja oppii tärkeitä taitoja. Kotiin tullaan posket punottaen nälkäisinä ja sen jälkeen viihtyvät rauhallisemmissa leikeissä.
Kuudelta aamulla?
Aamupäivän puuhat ja ohjelmat ei ole mikään ongelma. Vaan se kun meillä herätään jo 5.30, eikä varmana yksikään vanhempi lähde siihen aikaan yhdenkään kersan kanssa makkaranpaistoon taikka kaupungille käkäilemään. Onko lisää tyhmiä ideoita?
Myöhempi nukkumaanmeno ei meillä auta. Lapsilla on tosi vahva sisäinen rytmi, joten sitten vaan nukkuvat sen tunnin tai kaksi vähemmän tai se siirtyy jonnekkin keskelle iltapäivää ne unet mikä ei todellakaan toimi senkään vertaa.
Säännöt ja seuraamukset on ihan normaalisti käytössä. Ei olla vähäjärkisiä. Myös hyvällä palkitseminen. En minä joka aamu huuda, mutta nyt ollut pari tiukempaa aamua että ääni korottunut.
Mutta kun nämä kaksi saa aina jonkun samperin riidan aikaseksi siitä että toinen hengittää toisen hengitysilmaa tai pikkusisko vetää kilarit siitä faktasta että isoveli on syntynyt ensin.. Taikka molemmat haluaa just kello 6.00 leikkiä mylviviä biisoneita ja kaikki muu heille ehdotettu tekeminen on "tyyyylsääää byääääh eeeeei kiiinnostaaa".
Ja nämä ei todellakaan pysy sängyssä käskettynä hiljaisissa puuhissa yli kymmentä minuuttia. Ellei käytetä köyttä ja suukapuloita. Tykkäävät kyllä lukea esim. kirjaston kirjoja, mutta ei se ole mikään sellainen juttu mitä he tekis juuri silloin kun minä haluan ja käsken tunti puoltoista.
Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ei todellakaan. Sitä se nyt vaan joskus lapsiperheessä on. Nuorempi ei ole ihan neljää, täyttää alkuvuodesta. Vanhempi juuri täyttänyt 7v.
Asutaan alimmassa kerroksessa joten alakerran naapureita ei ole. Luulen että eniten tämä käy kuitenkin meidän vanhempien hermojen päälle tällä hetkellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsille se tolkuton riehuminen ja älämölö iskee aina iltaisin iltapalan jälkeen. Olen miettinyt pääni puhki, mikä siihen auttaisi sillä kun yksin hoidan kaiken aamuseiskasta alkaen niin illalla ei enää jaksaisi riehuntaa ja huutoa. Lapset 3 ja 1. Aamuisin ovat hitaasti käynnistyviä, onneksi, sillä niin minäkin!
Omista lapsista olen huomannut, että älyllinen ponnistelu, pulmatehtävät ja askarteluopettelut, väsyttävät lapsiani enemmän kuin fyysinen liikunta ja ulkoilu. Vaikea ehdottaa mitään juuri teille, kun en tunne lapsiasi. Voisiko kokeilla temppurataa? Säästä ja osta heille puolapuut/renkaat, saavat liikuntaa, pähkäilyä ja yhdessä paikassa pysyvää riehuntaa?
Jos tykkäät rauhallisista aamuista, yhtenä vaihtoehtona on herätä ennen lapsia. Juoda aamukahvit rauhassa, suunnitella päivän ohjelma ja tehdä vähän kotitöitä. Lasten herättyä olet itse jo pirteä ja jaksat heitä paremmin, saat ehkä riehumisen loppumaan kun jaksat olla läsnä ja lapset saavat huomiota ihan olemalla kiltisti.
Iltamöly on väsymystä. Aikaista aikataulua vaikkapa vartilla. Jollei riitä, niin toinen vartti.
Ei, ei ole väsymystä. On kokeiltu iltarutiinien aikaistamista ja myöhäistämistä, ei vaikutusta. On kokeiltu rauhallisia sisäleikkejä ja pitkää (yli 2h) ulkoilua leikkipuistossa. Iltapuuhat aloitamme kuudelta, viimeistään kahdeksalta sänkyyn. Kyllä mä väittäisin lapsien riehuvan ihan vaan riehumisen ilosta, ei siis rajoitu vain iltaan mutta on silloin pahimmillaan.
Siis jatkaako vanhemmat nukkumista vaikka lapset heräävät? Kyllähän nyt jommankumman aikuisista pitää nousta laittamaan aamupalaa ja ohjaamaan toimintaa!
Sääliksi käy naapureita, heillä ei ole osaa tai arpaa näihin ’normaaleihin elämisen ääniin’.