Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta

Zyncron B kirjoitti:

Eikö tuollaisille kakaroille kuin nuo Ap:n pennut ja muut samanlaiset, voisi tehdä lobotomiaa tai antaa jokin sellainen piikki tai pilleri, että ne toki jäisivät henkiin mutta eivät milloinkaan enää huutaisi eivätkä juoksisi?

Eikö nykylääketiede muka vielä ole onnistunut kehittämään sellaista troppia joka tekisi noista epäonnistuneista penskoista "vihanneksen" useammaksi vuodeksi kerrallaan?

Mitähän sinulle on tehty?

Ei helkkari mitä shittii noissa kommenteissa. Näsäviisaita neuvoja yhden kersan vanhemmilta tai yliurpoa louskutusta lapsettomilta. Ja kuten sanottua, aika ankeaa ja noloa, jos hehkeinä lapsettomina notkuvat vauva-palstalla, siis whaaat? Eikö teidän pitäisi olla paneskentelemassa siellä Balilla? ;)

Meillä 4 poikaa (joo ajatelkaa), ja vaikka kuria ollut todellakin selkeiden sääntöjen ja välillä natsimaisen syy-seuraus-rankaisun avulla, niin kyllä niistä pikkuperkeleistä silti ääntä lähtee. Olin itse ainoa lapsi ja mutsi aina sanoo, että olin hiljainen. No kiddin' Sherlock! Olisikin ollut aika maanista jos olisin helvetillistä älämölöä yksin pitänyt.

En todella sano, että eikö menisi hermot itsellä aika usein, mutta aivan saleen ap ja muutkin (no useimmat) tekevät parhaansa. Joskus sekään ei vaan tunnu riittävän.

Sääliksi käy tuollaisen apinalauman naapureita. :( Teidän pitäisi muuttaa omakotitaloon.

Ei pitäisi koskaan avata näitä ketjuja. Otan kamalat paineet lasten meluamisista jo muutenkin, mutta nyt taas tuntuu että olen maailman surkein kasvattaja. 🙈

Ap:lle vinkiksi, että positiivinen kasvatus on toiminut meillä. Se ei ole vapaata kasvattamista, rajat ovat tiukat ja johdonmukaiset, mutta lasta ei hukuteta kieltoihin.

Ja niiden palleroiden kanssa on vain herättävä samaan aikaan, viikonloppunahan te juuri ehditte sitä perheaikaa viettämään.

Sillain menee paremmin kun hyväksyt sen, että ei voi nukkua aamulla. Mutta jos nukut yöt niin olet jo voiton puolella.

Itse en nukkunut n 5 vuoteen yhtään täyttä yötä - kahden tunnin pätkissä meni yöt.

Silloin vielä esikoinen oli teini ja viikonloppuisin piti vahtia hänenkin kotiintulo.

Oli sellainen koomainen olotila. Hirvittää ajatellakin.

Mä annoin lasten valvoa viikonloppuna pitempään, menin itse aikaisin nukkumaan. Kersat jäi miehen kanssa kukkumaan.

Heräsin aamulla ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Hajoita ja hallitse.

Isompi voi hyvin olla omassa huoneessaan ja kuunnella vaikkapa äänikirjoja tai askarrella, piirrellä, tehdä tehtävävihkoa, rakentaa legoja. Eikö mikään lastenohjelma kiinnosta? Esim. jokin suosikki lastenleffa tai ohjelma pyörimään ja isompi katselee sitä ilman sitä pienempää.

Pienempi sitten heränneen vanhemman kanssa tekemään aamupalaa. Meillä pienempi sai tehdä tabeltilla niitä puuhasivuja viikonloppuisin (on kai niitä vieläkin pikkukakkosen sivuilla?), oli hiljaa ja teki sitä tai auttoi aamupalan kanssa tai teki saksilla paperisilppua (oli hauskin homma, mitä tiesi) tai maalasi vesiväreillä. Minä tietysti valvoin koko ajan, että homma sujui.

Meillä lapsilla sama ikäero eikä edes oletettu, että leikkisivät keskenään. Leikit kyllä sujuivat mutta aamuisin puuhasivat kumpikin omiaan niin ei tullut riitaa.

Jos lapset heräävät klo 5.30, niin ohjaa heidät heti pieniin puuhiin, valmista aamupala ja pidä heidät erillään toisistaan, niin toinen vanhempi ja naapurit saavat nukkua rauhassa. Rauhallisesta aamusta voisi myös palkita esim. uimahallireissulla tms. eli palkkio tulisi heti perään, kun aamu on sujunut huutamatta ja riitelemättä.

Kyllä minä seisoin lapseni kanssa klo 7.00 leikkikentällä ja kahdestaan siellä oltiin. Ei tullut mieleenkään, että koko talon pitäisi kuunnella lasteni riekkumista, riittää, että siitä kärsii aina se vanhempi, jonka vuoro oli herätä. Eikä sentään joka viikonloppu tarvinnut olla klo 7.00 pihalla, vain niinä kertoina kun kierroksia ei saatu hillittyä. Useimmiten riitti puuhastelun ohjaamiseen, lastenleffat olivat hyvä pelastus myös, koska niillä sai sen metelin siirrettyä reilulla tunnilla tai kahdella eteenpäin. Aika usein se isompi katsoi jotain elokuvaa joka siis sopiva hänelle ja minä puuhastelin pienemmän kanssa, ja aika nopeasti se kello sitten olikin jo 8-9, joka mielestäni kyllä on ihan normaali aika lähteä ulos viikonloppuaamuna, jos lapset kerran heräävät klo 5.30.

Me tosin sinnikkäästi muutimme lastemme unirytmiä myöhemmäksi. Ei se vaadi muuta kuin loogisuutta. Lapset ovat oikeasti tosi sopeutuvaisia, vaikka heillä voimakas sisäinen rytmi olisikin. Viikon verran on kamalaa, toisen viikon verran vähän toiveikkuutta ja yleensä jo kolmannella viikolla alkaa sujua. Pienemmän kanssa kesti vähän kauemmin, kun unirytmiä piti siirtää kahdessa erässä. Nukkumaanmeno myöhästettiin ensin puolella tunnilla ja sitten kolmen viikon jälkeen vielä puolella tunnilla. Välillä heräsi tosi aikaisin ja välillä nukahteli kesken päivän, mutta kyllä se lopulta kannatti, kun oppi nukkumaan aamulla kahdeksaan, vaikka normaalisti heräsi ennen kuutta, ja nukkumaanmenoa myöhennettiin vain tunnilla.

Meillä ei ruvettu iltapuuhiin kuudelta vaan mentiin vielä ulos, ja iltatoimet (iltapala, iltapesut, iltasatu ajoitettiin puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välille. Jos lapsilla ei ole tarvetta nousta ennen seitsemää, niin en todellakaan laittaisi nukkumaan ennen yhdeksää.

Aivan, en käsitä miten se voi olla niin vaikeaa. Eikä lasten rymyäminen hiljaisena aikana todellakaan ole ok kerrostalossa. 

Houlismouk kirjoitti:

Ei helkkari mitä shittii noissa kommenteissa. Näsäviisaita neuvoja yhden kersan vanhemmilta tai yliurpoa louskutusta lapsettomilta. Ja kuten sanottua, aika ankeaa ja noloa, jos hehkeinä lapsettomina notkuvat vauva-palstalla, siis whaaat? Eikö teidän pitäisi olla paneskentelemassa siellä Balilla? ;)

Meillä 4 poikaa (joo ajatelkaa), ja vaikka kuria ollut todellakin selkeiden sääntöjen ja välillä natsimaisen syy-seuraus-rankaisun avulla, niin kyllä niistä pikkuperkeleistä silti ääntä lähtee. Olin itse ainoa lapsi ja mutsi aina sanoo, että olin hiljainen. No kiddin' Sherlock! Olisikin ollut aika maanista jos olisin helvetillistä älämölöä yksin pitänyt.

En todella sano, että eikö menisi hermot itsellä aika usein, mutta aivan saleen ap ja muutkin (no useimmat) tekevät parhaansa. Joskus sekään ei vaan tunnu riittävän.

Naulankantaan! Iso osa näistä kommenteista on täyttä tuubaa: vela-mussutukset, wannabe-supernannyt ja väkivaltaiset idiootit hirveessä kiimassa kirjotelleet mitä sattuu. Kyllä hävettää teidän puolesta! Onneksi joukossa on oikeasti hyviäkin kirjoituksia ja neuvoja, hyvä te siellä jossain! 👍

Tämmöistä se on meno av-palstalla. Enää puuttuis että jotenkin onnistuttaisiin kietomaan mukaan tähän soppaan koirat ja miesviha.

Millaisia harrastuksia AP:n lapsilla on? Energiaa selvästi riittää purettavaksi ja ohjattua toimintaa kaivataan, ja mun kokemuksen mukaan muksut usein ovat alttiimpia tottelemaan ns. ulkoistettua auktoriteettia kuin sitä lähintä vanhempaa. Eli mitä jos lapset laittaisi vaikka ohjattuina opettelemaan rumpujen soittoa (siis sellaisessa tilassa, missä se on suvaittavaa) tai vaikka muksujudoon? Ideana se, ettei keskitytä vain yhteen ongelmakohtaan (niihin aamuihin), vaan muokataan käytöstä hieman pidemmän kaavan mukaan, jolloin ne aamutkin saattaisi tasaantua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osanottoni naapureille, mutta siis ihan oma pää ei meinaa kestää tätä joka-aamuista eläintarhaa, joka meillä starttaa käyntiin pahimmillaan 5.30. Juostaan(vaikka kielletty) kolistellaan (vaikka kielletty) huudetaan ja kiljahdellaan (vaikka kielletty) otetaan kaikkein kovaäänisimmät leikit (vaikka kielletty) tai sitten vaan mölistään, ulistaan, ähistään, nahistellaan, kolkutellaan, kilkutellaan, kopsutellaan, nakutellaan, tömistellään ja ulistaan huoneesta toiseen.

Minä en JAKSA. Varmaan eniten häiriötä aiheuttaa jo minun katkenneen pinnan aiheuttama huutokomennus. Kun mikään ei mene perille. Ei mikään.

Lastenohjelmat ei näitä kiinnosta eikä mikään hiljainen puuha.

Onkohan lapsille aamiaiseksi sokerihuurrettuja muroja ja banaanijogurttia ja siihen päälle juomaksi lämmintä oboi-kaakaota? Ei mikään ihme jos näin on.

Laitatko ne liian aikaisin nukkumaan. Syynä varmaan se, että haluatte omaa aikaa illalla. Siitä kuitenkin sitten tietysti seuraa aikainen herääminen.

Itse laitoin lapseni aina klo 23 nukkumaan. Päiväunia en rajoittanut. Enkä herätellyt aamulla, jollei ollut menoa.

Lapseni sai tarpeeksi unta enkä joutunut itse heräämään liian varhain.

Eli laitoin lapseni nukkumaan aina samalla kuin itsekin menin.

Ymmärrän sen, että hermo menee, mutta huutamisella opetat lapsille sitä juuri päinvastaista mitä haluaisit. Sinäkin teet juuri päinvastaista, kun mitä haluiaisit tapahtuvan.

Jos olet raivoissaan, lapset riehuu, ottaa leluja mitä ei saa, ja riehuu, sinä huudat epätoivoisena ja lapset puolikorvalla kuuntelee, vähän ehkä nauraa ja jatkaa omia riehumisiaan. Sinä olet omalla huutamisellasi, raivostumisellasi rapistanut omaa auktoriteettiasi, sitä, että sinua on tarpeen kuunnella ja totella.

Jos lapset ottaa käyttöön kiellettyjä leluja aamulla, sinä voit ottaa ne esimerkiksi takavarikkoon x määräksi, tai lasten nähden heittää sen lelun roskiin ja viedä roskat suoraan ulos. Kun lapset riehuu, sinun ei parane huutaa, sinun kannattaa hengittää, sanoa hiljaa, että tämä toiminta on kiellettyä, ja koska kierrokset on liian kovat, niin on mentävä jäähylle. Ja jäähy ei voi olla pitkä, sieltä pitää itse hakea lapsi ja rauhassa keskustella lapsen kanssa ja antaa lapselle tilaisuus pyytää anteeksi.

Jatka, tätä. HENGITÄ, älä huuda, menetät itsesi, menetät hermosi, se ei tee kellekkään muulle mitään, kuin pahentaa vain sinun oloasi.

SINÄ olet kontrollissa, sinun pitää vain huomata se.

Vierailija kirjoitti:

Laitatko ne liian aikaisin nukkumaan. Syynä varmaan se, että haluatte omaa aikaa illalla. Siitä kuitenkin sitten tietysti seuraa aikainen herääminen.

Itse laitoin lapseni aina klo 23 nukkumaan. Päiväunia en rajoittanut. Enkä herätellyt aamulla, jollei ollut menoa.

Lapseni sai tarpeeksi unta enkä joutunut itse heräämään liian varhain.

Eli laitoin lapseni nukkumaan aina samalla kuin itsekin menin.

Otappa nyt huomioon että meillä käydään kuitenkin töissä ja viikolla pyörii koulu ja päiväkoti jolloin pitää viimeistään seiskalta nousta ylös. Ei mitenkään onnistu sellainen että viikonloppuna valvotaan miten huvittaa ja sit arkena palataan ruotuun, ei tämän ikäisten kanssa. Se on vapaalla sama rytmi kuin arkena. 

Lapset menee meillä nukkumaan 20.00 noin ja me itse heti sen jälkeen kun vain ehtii pakollisilta kotihommilta tai kun töistä pääsee kotiin kömmitty. Oma aika? Mitä se on?

Hajoita ja hallitse oli tähän mennessä varmaan paras neuvo. Ovat rauhallisempia erikseen.... 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kun luen, tulee mieleen, ovatkohan nämä vanhemmat koskaan katsoneet 'vanhoja' supernanny Jo Frostin -jaksoja?

Kun niitä katsoo ja katsoo, oppii, mikä se pointti on. Koskaan tai hyvin harvoin lapset ovat se ongelma. Tulee hirvittävä raivo kun huomaa, että lapsi on täys ilkimys whatever, mutta kun vanhemman pitäisi muuttaa tapansa, se vasta työlästä on. Vanhempi sortuu ja sortuu lempeämielisyyteen, ei uskalla komentaa, koska tosissaan uskoo, että lapsi ei rakasta häntä enää koska joutuu kiellon vuoksi huutamaan ja itkemään kun tietokonepelit meni siltä illalta.

Minun silmät eivät avautuneet muutaman jakson katsomisen jälkeen, mutta vähitellen. Jo-jo vaati myös vanhemmilta sen lasten kanssa olemisen, puistoihin yms menemisen. Olla siellä läsnä ja mukana. Varoita jos riehuu tms on tottelematon. Anna rangaistus. Palkitse hyvästä. Jatka, älä luovu.

Niin. Se syy ON räyhälasten vanhemmissa myös.

Meidän naapuriperhe, voi vee. Toinen vanhempi istuu tupakalla 20 minuutin välein ja räplää puhelinta, ja toinen jos ei ole töissä, istuu sohvalla katsomassa telkkaria/pelaamassa puhelimella. Molemmat karjuu lapsilleen että mene sisälle, mene pois, älä tee noin, nyt kuuntelet, aha et kuuntele no isi/äiti vie sut jäähylle (ei koskaan se vanhempi itse joka huutaa). Ulos asti kuuluu, että älä koske, älä huuda (haha), ja nukkuma-aikaan: HILJAA!

Kun lähtevät ovesta pihalle, lapset huutaa asiansa. Ne kiljuu, raivoaa ja juoksee joka paikkaan. Omassa pienessä pihassa ne kiljuu ja rikkoo omat lelunsa kun eivät leiki niillä vaan heittelevät vain ympäriinsä. Leikkipuistossa heitä ei näe koskaan, tuskin paljoa ulkoilevat.

Onneksi tämä on rivitalo, ja he eivät ole seinänaapureita. Ja anteeksi kun sanon, mutta omat vilkkaat lapseni ovat hiljaa silloin kun käsketään, eivätkä tahallaan riko mitään eivätkä satuta muita. Mistä mahtaa johtua?

Tällaista vanhemmuutta näkee paljon. Onnea vaan Suomen tulevaisuudelle :(

Mulla ei edes ole lapsia mutta voin sanoa, että suurin osa niistä riehujalapsista riehuu sen takia joka paikassa ja vieraiden hoitajien kanssa myös, kun ne oppinut että saa parhaiten äidin huomion sillä tavalla. Vaikka se huomio olisi huutamista ja karjumista, se riittää.

Eli enemmän kontaktia niihin lapsiin.

Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.

Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.

Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitatko ne liian aikaisin nukkumaan. Syynä varmaan se, että haluatte omaa aikaa illalla. Siitä kuitenkin sitten tietysti seuraa aikainen herääminen.

Itse laitoin lapseni aina klo 23 nukkumaan. Päiväunia en rajoittanut. Enkä herätellyt aamulla, jollei ollut menoa.

Lapseni sai tarpeeksi unta enkä joutunut itse heräämään liian varhain.

Eli laitoin lapseni nukkumaan aina samalla kuin itsekin menin.

Otappa nyt huomioon että meillä käydään kuitenkin töissä ja viikolla pyörii koulu ja päiväkoti jolloin pitää viimeistään seiskalta nousta ylös. Ei mitenkään onnistu sellainen että viikonloppuna valvotaan miten huvittaa ja sit arkena palataan ruotuun, ei tämän ikäisten kanssa. Se on vapaalla sama rytmi kuin arkena. 

Lapset menee meillä nukkumaan 20.00 noin ja me itse heti sen jälkeen kun vain ehtii pakollisilta kotihommilta tai kun töistä pääsee kotiin kömmitty. Oma aika? Mitä se on?

Hajoita ja hallitse oli tähän mennessä varmaan paras neuvo. Ovat rauhallisempia erikseen.... 

Ap

Jos herätys on vasta seiskan aikaan niin nukkumaan ei todellakaan tarvitse mennä iltakaheksalta. Hyvin riittää yhdeksän aikaan lapsille ja teille kympin-yhdentoista aikaan. Miksi ihmeessä pitää käydä noin aikaisin nukkumaan, kun kerran herätys ei tuon aiemmin ole?

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää ihan älyttömästi vanhemmat, jotka verhoutuvat ties minkä tekosyyn taakse. On meillä muillakin koulu - ja päiväkoti-ikäisiä, on töitä (itse vielä opiskelen kaiken lisäksi), on kotitöitä ja on harrastuksia.

Mikä ero meissä ap on? Minulla on kolme lasta, ja olemme miehen kanssa vain tehneet sitä kasvatustyötä alusta lähtien. Heränneet aamuisin, raahautuneet ulos leikkipuistoihin ja metsiin. Olemme vieneet pyöräilemään, uimaan, kokeilemaan eri harrastuksia. Olemme keksineet virikkeitä kotona, luoneet säännöt joista ei yleensä jousteta (esim. ruutuaika ja pelipäivät) ja opettaneet käytössäännöt. Eikä meille vain popsahtanut kolmea kilttiä lasta, kyllä sitä aika ajoin on joutunut puremaan hammasta ja karjumaan tyynyyn ja menemään itse muualle rauhoittumaan.

Ja nyt kun ne lapset osaa käyttäytyä, niin sinun kaltaiset vanhemmat ajattelette, että lapsemme vain ovat sellaisia. Typerimmät teistä ajattelevat että huh mitä nössöjä, kun eivät huuda ja riehu ja töni toisia ohi mennessään. Ai että miten ärsyttävää. Seuraavaksi sitten puolustellaan että nokusilläonaadeehoodee. Sitä suuremmalla syyllä se aadeehoodee pitää kasvattaa. Joo, ei ole helppoa, mutta ei ole sillä lapsellakaan sitten muiden kanssa myöhemmin.

Eilen mies oli 2h metsäretkellä lasten kanssa, kun tulivat kotiin niin  3v alkoi vetää potkumopolla patteria päin karjuen kurkku suorana " RYHMÄ HAU ! RYHMÄ HAU ! JÄLLEEN VAUHTI PÄÄLLÄ! " ja 5v meni hyppimään sänkyymme niin että tyynyt lenteli lattialle. Kun sain komennettua ruokapöytään,  alkoivat molemmat kailottaa "PUUHA PETE KAIKEN RIKKOO ! PUUHA PETE !" ja läpsyttää pöytää  eikä syömisestä tullut mitään.  Lopulta sitten karjui mieskin ,että joutuvat parvekkeelle jäähylle jos eivät lopeta.

Tuntuu, että kun käytät noita jossain  leikkipuistossa tai metsäretkellä niin villiintyvät vain pahemmin..

Niin ja ajattele, jotkut hakeutuvat vapaaehtoisesti ylibuukattuihin päiväkoteihin töihin...mikä järjen riemuvoitto!

Mä olen jotenkin sanaton tällaisen avuttomuuden edessä.