Lapset ja saatanallinen meteli heti aamusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".

Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.

ap

En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.

7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.

En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.

Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.

Ja ei räyhäämistä.

Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.

Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.

Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.

Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.

Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsilla ole mitään porkkanaa, jolla saisit heidät leikkimään hiljaa aamulla? Eli, jos leikit sujuvat aamulla hissukseen, saavat myöhemmin päivällä haluamansa asian. Jos ei suju, eivät saa.

Vieläkö niillä v##tu pitäs olla joku "porkkana"?! Kuria ne tarvii.

Itse asiassa hyvän käytöksen huomiointi ja hallittu palkintojärjestelmä toimii paremmin kuin huonosta käytöksestä rankaiseminen. Kokemusta on. Meillä oli aiemmin pitkälti samanlaista kuin ap:lla. Nyt on ryhdytty merkkaamaan kalenteriin "käytöskukkasia" ja "iltatähtiä" ym hyvin sujuneista tilanteista. Päiväkodissa taitaavat tehdä samaa keräämällä "hyvän käytöksen helmiä" purkkiin. Joka tapauksessa tietystä määrästä "pelimerkkejä" saa jonkun palkinnon, mennään uimaan/leffaan/hoploppiin/jäätelölle jne. Kovasti on rauhoittunut meno ja lapset ymmärtävät että käytöksellä on väliä.

Toimiskohan ap:n lapsilla lautapelit? Meillä keskittyvät niihin ihan kivasti aina joksikin aikaa, välillä jopa ihan keskenään. Useimmiten kyllä yhdessä pelataan, jotta sopu säilyy. Tai askarrellaan jotain. Ja laitellaan yhdessä aamupalaa. Lisäksi meillä tykkäävät tarinoista joten luetaan yhdessä kirjoja. Tapauskohtaistahan tämä aina on, koska lapset ja perheet on niin erilaisia, mutta ehkä jotain yhteistä kivaa, suht metelitöntä tekemistä voisi keksiä varhaisaamun ulkoilun sijaan, ymmärrän ettei välttämättä houkuttele.

Oletko kokeilut tehdä aikataulu aamulle milloin saa tehdä mitäkin?

Esimerkiksi:

5.30-6.00 pitää olla omassa sängyssä hiljaa, ei saa nousta kuin vessaan. Saa laittaa pieni lamppu päälle ja selata kirjoja.

6-7 saa nousta piirtämään/tekemään palapelejä/katsomaan lastenohjelmia

7 jälkeen aamupala, ...ja niin eteenpäin.

Tabletti kuulokkeilla jos lapsilla on yleensä tehokas tapa saada rauha vähäksi aikaa. Löytyy eri kelloja värikoodeilla apuvälineiksi ajan ymmärtämiseen ja niitä voi tehdä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

Ei tämä k o k e i l u l t a vaikuta (kyllä ne kokeilee).

Ne on pölöhöjä.

Tuo onkin hyvä oppi lapsille, että omalla käytöksellä on väliä ja hyvästä käytöksestä voi jopa saada palkinnon. Näinhän asia elämässä on. Kannattaa myös neuvoa millaista hyvä käytös on.

Eipä tuossa muu auta kuin johdonmukaisuus. Yksiselitteisesti kiellät yhä uudestaan ja uudestaan, ja vahdit että kieltoa totellaan. Eli ei niin, että kiellät metelöinnit, lapset menee heti metelöimään ja et puutu tähän mitenkään.

Toistoa ja toistoa. Palkitsemista hyvästä käytöksestä, huonosta käytöksestä seurauksia.

Meillä mies antaa lapselle herkästi periksi, kun oletti vissiin pääsevänsä täten helpommalla. No, lapsi on minun seurassani kuin pieni enkeli rauhallisine leikkeineen, isänsä seurassa vetäå täydeksi riehumiseksi ja sekoiluksi, johon ei auta mikään kieltäminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osanottoni naapureille, mutta siis ihan oma pää ei meinaa kestää tätä joka-aamuista eläintarhaa, joka meillä starttaa käyntiin pahimmillaan 5.30. Juostaan(vaikka kielletty) kolistellaan (vaikka kielletty) huudetaan ja kiljahdellaan (vaikka kielletty) otetaan kaikkein kovaäänisimmät leikit (vaikka kielletty) tai sitten vaan mölistään, ulistaan, ähistään, nahistellaan, kolkutellaan, kilkutellaan, kopsutellaan, nakutellaan, tömistellään ja ulistaan huoneesta toiseen.

Minä en JAKSA. Varmaan eniten häiriötä aiheuttaa jo minun katkenneen pinnan aiheuttama huutokomennus. Kun mikään ei mene perille. Ei mikään.

Lastenohjelmat ei näitä kiinnosta eikä mikään hiljainen puuha.

Meillä samansuuntaista, tekijänä miehen nuorempi lapsi. Ei haittaa minua, mutta vain siksi että kuukaudessa näitä aamuja ei ole kovin montaa, varsinkaan niin että ne sattuvat viikonlopulle.

Lapsi on jo yli 9v, mutta ei vain ole hänellä vielä ymmärrystä tarpeeksi pitämään naamaansa soukemmalla, tai olemaan kolistelematta ihan tahallaan esim. jotain metallista, joka kaikuu ympäri taloa. Klonk, klonk, klonk...... KLONkKISTA klonk.

Sitten kun asiasta sanoo, niin joo, anteeksi, ja 20 sekunnin päästä kolistellaan samaa tuolin/pöydän jalkaa.

Eli ymmärrän hyvin alpittajaa ja muita joiden lapsilla ei ole kykyä eikä ymmärrystä siitä että on olmassa muitakin ihmisisä kuin he, ja heidän huutonsa ja kolinansa, ja mäikkäämisensä.

En tilannetta tunne joten vaikea sanoa. Mutta itse koittaisin ensinnäkin kääntää rytmiä hiukan eli lapset esim klo 21 nukkumaan jolloin eivät välttämättä ole 05.00 pystyssä.

Mahdollisimman pian liikuntaa ja ulos leikkimään. Muussa tapauksessa varsinkin isomman kanssa yrittäisin vielä rauhallisesti sanoa että kerrostalossa asuu muitakin, joten meteli häiritsee kun se kuuluu toisten asuntoihin seinien läpi. Jos olet tämän tehnyt jo niin oletko selittänyt mitä seuraa jos meteliä tulee ja myös toteuttanut uhkauksen? Yksi varoitus, jos ei onnistu niin toteutat uhkauksen etkä rupea huutamaan. Säästää sinunkin voimia.

Onko mahdolliset neurologiset häiriöt tutkittu?

Muutama hyvä neuvo täällä on ollutkin viisastelijoiden lisäksi. Jos ei onnistu niin neuvolasta saat apua.

Laittakaa koko perhe samoihin aikoihin nukkumaan, niin ei tartte löhötä sängyssä, kun lapset on jo vauhdissa. Sama kuin lapset ois keskenään kotona, jos vanhemmat nukkuu. Siinä on hauska savuun herätä, kun Pikku Petteri on sytkärin löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".

Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.

ap

En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.

7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.

En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.

Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.

Ja ei räyhäämistä.

Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.

Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.

Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.

Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.

Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.

Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.

Oletko lapsentahtisen kasvatuksen kannattaja? Se ei minusta kuulosta kovin hyvältä suuntaukselta. Lapselle pitää osoittaa, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja siihen valitettavasti liittyy väistämättä jonkinasteinen rankaiseminen. Pelkkä sössötys ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun lapset ei tottele? Tuliko oltua liian löyhä heidän ollessaan pieniä, eikä nyt löydy auktoriteettia? Enkä nyt vinoile, oikeasti kiinnostaa tietää, miten joku saa aikaan kurittoman lapsen. Teini-ikäinen nyt voi kilahtaa ihan vaan ympäristön vuoksi hankalaksi kotonakin, mutta miten et saa sellasia alle 150 centtisiä muksuja kuriin?

Kyllä meillä on ihan säännöt ja kuri kotona ollut aina. Silti he kokeilee ja venyttelee niitä välillä paljonkin.

Ap

No siis jos sun lapset huutaa ja meluaa joka aamu, niin eihän se ole "välillä vähän kokeilevat". Jos meillä jollain lapsella volyymit vahingossa nousee liian korkealle, ei tarvitse kuin kerran muistuttaa, että "hys, muut nukkuu vielä".

Hienoa että sulla on rauhalliset ja sopeutuvaiset lapset.

ap

En ole tuo jolle vastasit, mutta jos sun lapsilla ei ole todettu ylivilkkaushäiriötä tai jotain muuta mille lapsi ei itse mitään mahda, niin sinullakin vaadittaessa ja opetettaessa rauhalliset ja sopeutuvat lapset.

7-vuotias osaa jo kellon, joten laitatte aikarajan, johon asti on oltava mahdollisimman hiljaa. Vaikka ajastimen päälle, jos ei muuten suju.

En nyt muista mihin aikaan kerroit lasten heräävän, mutta jos he heräävät esim. kuudelta, niin raja voi olla vaikka 7.30. Siihen asti hiljaa sängyssä, lukemista, omassa huoneessa rauhallisia leikkejä tai lasten ohjelmia.

Ja tämähän ei yhdestä kerrasta onnistu, vaan vaatii sitä, että itse nouset (tai miehesi) sieltä sängystä ja käyt muistuttamassa asiasta, kunnes se alkaa sujua. Menee todennäköisesti useampi viikonloppu.

Ja ei räyhäämistä.

Selität myös lapsille miksi nyt toimitaan näin: Nyt on viikonloppu, äiti ja isä tarvitsee lepoa, että jaksetaan taas uusi työviikko jne. Myös naapurit tarvitsevat lepoa ja kukaan ei tykkää siitä, että seinän takaa kuuluu kamala meteli. Voit vaikka sanoa, että teidän talossa on järjestyssääntö, joka kieltää metelöinnin ennen sitä teidän asettamaa kellon aikaa ja säännön rikkomisesta teidän perheelle tulee hankaluuksia.

Ja sitten se palkinto: Jos viikonlopun aamut sujuu kivasti, niin sunnuntaina on tiedossa palkinnoksi jotain kivaa, mitä se sitten teidän perheelle onkaan.

Et myöskään voi olla liian ehdoton ja vaatia täydellistä hiljaisuutta. Se ei tule onnistumaan. Jos se juoksentelu, kiljuminen, huutaminen, tahallinen kolina ja paukuttelu jää pois, niin se on jo palkitsemisen arvoista. Matala puheääni, hiljaiset askeleet ja pienet satunnaiset kolinat ovat normaalia.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Meillä on omakotitalo, eikä häiritä naapureita, mutta meillä on hyvin erirytmisiä perheenjäseniä.

Yksi kiva juttu, mitä sun lasten ikäiset osaa jo tehdä, on aamupalan laitto koko perheelle. Siis astiat ja aamupalatarvikkeet pöytään. Jos isompi ei ole vielä tottunut veistä käyttämään, niin voitte jo edellisenä iltana yhdessä siivuttaa kurkut, tomaatit, paprikat ja leivät, ja mitä nyt syöttekin. 7-vuotias osaa myös sujuvasti keittää kahvin, jos olette opettaneet.

Kolinaahan tästäkin syntyy, mutta on ihan hyvää ajankulua lapsille ja pois siitä turhasta metelöinnistä. Meillä tämä ainakin on ollut ihan hitti. Ylpeänä tulevat sitten meidät herättämään aamupalalle.

Hah, meillä jos lapselle sanoo silloin kun hän haluaa herätä aamulla (esim. Klo 5:30) että: ”nyt nukutaan.” Niin hän alkaa huutaa, kiljuu niin että korvat halkee vähintään kaikilta 100m säteellä. Mielummin nousen itse ylös kuin aloitan aamulla kuuntelemaan hitonmoista kijlumista ja rääkymistä siitä kun ei saa nousta vuoteesta.

Lapsiko teidän talossanne määrää? Ei ihme että kiljuu, jos on sillä tavoin tottunut saamaan tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osanottoni naapureille, mutta siis ihan oma pää ei meinaa kestää tätä joka-aamuista eläintarhaa, joka meillä starttaa käyntiin pahimmillaan 5.30. Juostaan(vaikka kielletty) kolistellaan (vaikka kielletty) huudetaan ja kiljahdellaan (vaikka kielletty) otetaan kaikkein kovaäänisimmät leikit (vaikka kielletty) tai sitten vaan mölistään, ulistaan, ähistään, nahistellaan, kolkutellaan, kilkutellaan, kopsutellaan, nakutellaan, tömistellään ja ulistaan huoneesta toiseen.

Minä en JAKSA. Varmaan eniten häiriötä aiheuttaa jo minun katkenneen pinnan aiheuttama huutokomennus. Kun mikään ei mene perille. Ei mikään.

Lastenohjelmat ei näitä kiinnosta eikä mikään hiljainen puuha.

Voi helvettiläinen että tulee lämpimän pörröinen olo kun lukee tuollaisesta infernaalisesta älämölöstä eli helvetistä heti aamulla, tässä kun kaikessa hiljaisuudessa saa juoda aamukaffet RAUHASSA. Tämän ap :n vuodatuksen jälkeen laitan kyllä kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja siunaan hartaasti että on tuollaiselta hullujen huoneelta välttynyt, kun ei ole, EIKÄ TULE kersoja. Nips Naps, päästä katkeilevat verisuonet ? Juu, ei kitoos !

Kärsin jatkuvasta stressistä naapurin lasten takia. Tai vanhemmathan ne on syypäitä kun antaa lasten metelöidä. Alkaa 6-7 aamulla, yläkerrassa alkaa saat***llinen meteli, iltapäivällä taas iltaan asti. Isompi tyttö laukkaa keppihevosensa kanssa, juoksevat käytävää eestaas niin että astiat helisee meillä kaapeissa. Pomppupallot ja kolisevat lelut heitellään parkettiin ja kiljutaan ja hypitään niin että jytisee. Kärsin uniongelmista ja migreenistä ja pitäisi pystyä opiskelemaan kotona, mutta ei kotona ei pysty keskittyä, ei nukkua. Joudun elämään yläkerran rytmin mukaan, heidän elämän äänien mukaan. Joten tuttua. Pennut ulos juoksemaan!!!! Rajat lapsille!!!! En minäkään omalle lapselle sallinut aamuseiskalta äänekkäitä leikkejä, ja ulos mentiin kuluttamaan energiaa. Mikä tän päivän vanhempien kasvatuksessa on vialla? Ei opeteta muiden kunnioittamista ja huomioimista ollenkaan!!!! Naapureiden huomioiminen on juuri sitä, yksi niistä asioista joilla opetat muiden huomioimisen. Talo on muuten hyvin rauhallinen, ja ulkoa kuuluisi lintujen viserrystä, johon olisi mukava herätä, mutta herätys on yläkerran pentujen meteliin. Näistä kasvaa niitä itsekkäitä minäminä kanssaihmisiä sitten. Ääniä kuuluu välillä, se on normaalia, mutta jokapäiväinen metelöinti mistä huomaa ettei ole mitään rajoja eikä ole tarkoituskaan huomioida muita, vaan oma napa, siinä on iso ero!!! Minusta tuo on jo ilkeyttä, koska olen kerran sanonut että äänet kuuluvat hyvin. Taisivat ottaa nokkiinsa ja metelöivät kahta kauheammin. Voisko asettua toisen asemaan ja vähän miettiä että toiset ehkä tarvitsevat RAUHAA, eikä ole mitään haluja elää heidän rytmin mukaan. Jos saan unta vasta kahdelta, ja herättävät aamulla kuuden seiskan aikaan, niin kyllä vit***aa. Sitten alkaa meteli, joka jatkuu sinne iltaan asti. Lääkäri kyseli onko univaikeuksia, no näitä univaikeuksia ei pillereillä korjattais. Ottakaa vanhemmat vastuu teidän lastenne kasvatuksesta. Ei ne mene rajoista rikki, päinvastoin, rajat on rakkautta. Ja jos tarvitsette apua lastenne kanssa, sitä saa esim.neuvolasta, perheneuvolasta,mll:n sivuilta,lastenkasvatusoppaista joita saa vaikka kirjastosta. Hakekaa apua ja tietoa jos olette neuvottomia, se on vastuullista vanhemmuutta.

Mulla on helppo ratkaisu. Mene nukkumaan samaan aikaan kuin lapsesi! Jos laitat lapset yöpuulle klo 20, että saat "rauhassa olla illalla itseksesi", niin ei ihme että onglemia syntyy. Sinä itse valvot ihanassa hiljaisuudessasi yhteen yöllä, kun taas lapset heräävät kuudelta. Mene siis nukkumaan samaan aikaan kuin lapset, ja ota se rauhallinen, hiljainen oma aika sitten aamusta ennen kuin apset heräävät! 

Kun nukut 20-04, niin siinä on jo 8h unta.

Taitaa olla niin, että noin pienet lapset vielä kovasti tarvitsisivat aikuisen huomiota ja yhdessä läsnäolevaa (!!) tekemistä... voi olla että mökyämisellä ja ongelmakäyttäytymisellä tätä yrittävät saada. Ole pieni hetki oikeasti lastesi kanssa,leikkikää yhdessä jotain, ohjaat niihin rauhallisiin leikkeihin, mallinnat miten leikitään muutakin kuin mölyleikkejä. Kun lapset saavat "annoksensa" positiivisesta huomiosta, rauhottuvat kyllä omiin leikkeihin ja saat "oman aikasi".

Syvä osanottoni. Tein aikoinaan päätöksen että meille tulee vain yksi lapsi. Lapsemme on melkein aikuinen nyt.  Miksi ihmiset ei uskalla oikeasti pohtia omaa hermokapasiteettiaan millaista elämä on lapsien kanssa.

Jep, meilläkin on ollut tällainen viikonloppu tällä kertaa, että odotamme vain miehen kanssa maanantaita.

Lapset on tapellut aamusta asti joka asiasta kovaäänisesti. Yritetään huomioida ja tehdä kaikkea yhdessä, mutta jokainen peli päättyy tappeluun jo alkumetreillä. Tappelun saa aikaan ihan mistä tahansa, kumpi istuu äidin vieressä ruokapöydässä ja kumpi saa kattaa pöydän. Isompi ärsyttää pienempää ja koko ajan keksii jotain inhottavaa jäynää. Heiluttelee meille etusormia, koska keskisormen näyttäminen on kiellettyä. Kivoja juttuja siellä koulussa muuten oppii. Oikeastaan kirjoitettuna tää kaikki kuulostaa helvetin huvittavalta :D

Nyt kävin ostamassa piparitaikinan, voihan se leipominen hyvinkin mennä... Yritän ajatella, että tämä oli nyt tällainen viikonloppu ja seuraava voi taas olla hyvä. Eihän meillä aikuisillakaan aina ole hyvä fiilis. Toisina viikonloppuina sitten ihmetellään, että onpas meidän lapset käyttäytyneet hyvin :-)

Asutaan onneksi omakotitalossa..

Vierailija kirjoitti:

Tapasi kasvattaa on huutaminen ja pelkät kiellot, vaikka et kuitenkaan tarjoa muuta mielekästä puuhaa. Ottaa päähän tollaset vanhemmat jotka on ihan kujalla.

En ole tuo jolle vastaat, mutta huutaminen ja kiellot ovat ainakin meillä suuri edistysaskel, kun itse olen saanut piiskaa ja tukkapöllyä. Ehkä seuraavassa polvessa loppuu huutaminenkin. Ehkä minun lapseni ollessa kasvattaja annetaan viimeinkin neuvoja siihen, miten se auktoriteetti käytännössä pidetään henkisesti ja fyysisesti väkivallattomasti. Nyt ei käytännön neuvoja saa. Fyysinen kuritus oikeutetusti kiellettiin, mutta mitään ei annettu tilalle.