Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisen kivunlievityksen loogisuus
24.11.2018 |
2008 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2009 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2010-luvulla sain julkiselta Panacod-reseptin viisaudenhampaan tuottamaan kipuun ennen ja jälkeen hampaan poiston.
2018 saan leikkaushoitoa vaatineeseen murtumaan yksityiseltä Mehiläiseltä Buranaa josta ei ollut mitään hyötyä!
Naurettava logiikka. Yhä edelleen melkein vuosi leikkauksen jälkeen kärsin kivuista. Pyytämällä ei Buranaa parempaa saanut vaan hoitava kirurgi vaan toteaa "toivottavasti et aliarvioi ammattitaitoani".
Se on hienoa, että kokoomusvetoiselle kapitalisti firmalle kelpaa terveydestä revityt rahat, mutta kun pitäisi poistaa potilaan kivut niin heitetään kädet ilmaan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sektion jälkeen heräämössä Buranaa ja Panadolia (kovia mömmöjä vain leikkauksen puudutuksena) eikä enempää tarvittukaan. Itsekin ennen uskoin ns.koviin kipulääkkeisiin leikkauksien yhteydessä, mutta kappas vaan, riitti tämäkin.
:)
Odota kunhan pääset leikkaukseen ja siitä paranemiseen. Tulet toivomaan kunnon kipulääkitystä. Miksi sinä olet uskonut ns. koviin kipulääkkeisiin? Ihminen voi uskoa uskontoon tai sitten itseensä. Kipulääkitys ei ole uskon asia mitenkään.
Olipa vihamielinen vastaus, huh!
Kiitos toivotuksesta, toivon että lapsuudessa kokemani skolioosi- sekä onnettomuuden jälkeiset nenä- ja leukaleikkaukset riittävät. Ensimmäisen jälkeen sain ns.kovia mömmöjä. Jokaisen kasvojeni luun murruttua söin päivän jotain kolmiolääkkeitä ja lopun ajan Buranaa.
Sektio on mielestäni myös tavallaan leikkaus, siinä kun leikataan kohtu ja vatsanpeitteet täysin auki.
Sinulle en toivo mitään kipeitä kokemuksia, vaan kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, kroonista ei-syövästä johtuvaa kipua ja kuolevan syöpäpotilaan kipua! Tietenkin syöpäpotilaille pitää antaa kaikki mahdollinen kivunlievitys, vaikka nopeuttaisikin kuolemaa parilla tunnilla / päivällä. Sen sijaan ihmiset jotka vaativat oksikodonia ei-syövästä johtuviin pitkäaikaisiin kipuihin, ovat osasyyllisiä asenteisiin joiden takia ei syöpäpotilaatkaan saa kunnon hoitoa. Enkä nyt tarkoita etteikö myös pitkäaikaisia ei-syövästä johtuvia kipuja pitäisi hoitaa hyvin, muttei vahvoilla opioideilla.
Kerrotko millä muulla saa kovalta kivulta "taitettua niskan" ? Anna vaikka pari kauppanimeä, voin sitten kertoa minua hoitaville lääkäreille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Joo tämä kivun numerointi on käsittämätöntä. Joku kokee kivun kolmoseksi ( aikoinaan vetänyt autolla metsään mäntä lävistänyt reiden ) , toinen saanut kohtauksen kaatunut pyörällä kiveen pyöräilykypärä hajonnut siitä tuntenut voimakasta kipua. Muuten ok. Kivun voimakkuus asteikko on ihan sitä itseensä. En minä voinut sydänleikkauksen jälkeen oliko minun kivut 7 vai 9!? Olikohan se sittenkin 6? EIKUS onko se kymppi? Parempi olisi käyttää ns. vaste taulukkoa siinä ihminen vastaa erilaiseen kipuun kokien kivun vaikutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Joo tämä kivun numerointi on käsittämätöntä. Joku kokee kivun kolmoseksi ( aikoinaan vetänyt autolla metsään mäntä lävistänyt reiden ) , toinen saanut kohtauksen kaatunut pyörällä kiveen pyöräilykypärä hajonnut siitä tuntenut voimakasta kipua. Muuten ok. Kivun voimakkuus asteikko on ihan sitä itseensä. En minä voinut sydänleikkauksen jälkeen oliko minun kivut 7 vai 9!? Olikohan se sittenkin 6? EIKUS onko se kymppi? Parempi olisi käyttää ns. vaste taulukkoa siinä ihminen vastaa erilaiseen kipuun kokien kivun vaikutuksen.
Niinpä. Mikä on pahin mahdollinen kipu? Mistä sen voi tietää? Voisin kuvitella, että jos vaikka asfaltintasoituskone ajaa alavartalon yli murskaten luut, se voisi olla. Vai olisiko sittenkin, jos lähes koko vartalo palaisi pahoille palovammoille? Ei voi tietää, kun ei ole kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sektion jälkeen heräämössä Buranaa ja Panadolia (kovia mömmöjä vain leikkauksen puudutuksena) eikä enempää tarvittukaan. Itsekin ennen uskoin ns.koviin kipulääkkeisiin leikkauksien yhteydessä, mutta kappas vaan, riitti tämäkin.
:)
Odota kunhan pääset leikkaukseen ja siitä paranemiseen. Tulet toivomaan kunnon kipulääkitystä. Miksi sinä olet uskonut ns. koviin kipulääkkeisiin? Ihminen voi uskoa uskontoon tai sitten itseensä. Kipulääkitys ei ole uskon asia mitenkään.
Olipa vihamielinen vastaus, huh!
Kiitos toivotuksesta, toivon että lapsuudessa kokemani skolioosi- sekä onnettomuuden jälkeiset nenä- ja leukaleikkaukset riittävät. Ensimmäisen jälkeen sain ns.kovia mömmöjä. Jokaisen kasvojeni luun murruttua söin päivän jotain kolmiolääkkeitä ja lopun ajan Buranaa.
Sektio on mielestäni myös tavallaan leikkaus, siinä kun leikataan kohtu ja vatsanpeitteet täysin auki.
Sinulle en toivo mitään kipeitä kokemuksia, vaan kaikkea hyvää.
Hieman tajua ymmärtää keskustelua. Sinä pärjäät buranalla sinä pärjäät kaikessa. Minun oli pakko sydänleikkauksen jälkeen saada oxyconttia sitten panacodia. Sektio on tavallaan leikkaus kuten sanoit. Samoin paksusuolen leikkaus, sydämen leikkaus on leikkauksia. Ole onnellinen tuosta kivunsieto kyvystä. Minä itkin monta vuorokautta sydänleikkauksen jälkeen kotona. Rintalastassa toinen puoli oli 2 cm. ylempänä kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä lääkkettä sain hätäsektion ja raskausmyrkytyksen jälkeen teholla, mutta tuntui kuin olisin leijunut pumpulissa. Sanottiin että pyydä, kun tarvitset lisää. En muista kokeneeni kovia kipuja, mutta luultavasti niitä olisi ollut ilman kunnon lääkitystä. Maha viilletty auki , en nähnyt kunnolla, olin turvonnut ja vauvani oli toisella puolella sairaalaa, ihan hyvä että pitivätkin pöhnässä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Joo tämä kivun numerointi on käsittämätöntä. Joku kokee kivun kolmoseksi ( aikoinaan vetänyt autolla metsään mäntä lävistänyt reiden ) , toinen saanut kohtauksen kaatunut pyörällä kiveen pyöräilykypärä hajonnut siitä tuntenut voimakasta kipua. Muuten ok. Kivun voimakkuus asteikko on ihan sitä itseensä. En minä voinut sydänleikkauksen jälkeen oliko minun kivut 7 vai 9!? Olikohan se sittenkin 6? EIKUS onko se kymppi? Parempi olisi käyttää ns. vaste taulukkoa siinä ihminen vastaa erilaiseen kipuun kokien kivun vaikutuksen.
Niinpä. Mikä on pahin mahdollinen kipu? Mistä sen voi tietää? Voisin kuvitella, että jos vaikka asfaltintasoituskone ajaa alavartalon yli murskaten luut, se voisi olla. Vai olisiko sittenkin, jos lähes koko vartalo palaisi pahoille palovammoille? Ei voi tietää, kun ei ole kokenut.
Jos ihmisen yli ajetaan murskaten n. 60 % luista ihmine menee shokkiin ja ei tunne mitään. Palovammoissa sama homma tarpeeksi kun palaa ihminen ei tunne kipua vaan on olemassa. Miksi näin? Ihmisen luontainen toiminta on kieltää kipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, kroonista ei-syövästä johtuvaa kipua ja kuolevan syöpäpotilaan kipua! Tietenkin syöpäpotilaille pitää antaa kaikki mahdollinen kivunlievitys, vaikka nopeuttaisikin kuolemaa parilla tunnilla / päivällä. Sen sijaan ihmiset jotka vaativat oksikodonia ei-syövästä johtuviin pitkäaikaisiin kipuihin, ovat osasyyllisiä asenteisiin joiden takia ei syöpäpotilaatkaan saa kunnon hoitoa. Enkä nyt tarkoita etteikö myös pitkäaikaisia ei-syövästä johtuvia kipuja pitäisi hoitaa hyvin, muttei vahvoilla opioideilla.
Kerrotko millä muulla saa kovalta kivulta "taitettua niskan" ? Anna vaikka pari kauppanimeä, voin sitten kertoa minua hoitaville lääkäreille...
En ole edellinen kirjoittaja, mutta oletko käynyt kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä? Kivut ovat erilaisia ja sen vuoksi niitä helpotetaan erilaisilla tavoilla. Hermon voi puuduttaa, voi käyttää hermostimulaatiota, joihinkin kipuihin auttaa kortisonipistokset, joillekin auttaa hyaluronipistokset keskivaikeaan nivelrikkoon ja joillekin se taas ei auta lainkaan, joihinkin kipuihin helpotusta tuo lihasrelaksantit, jos alkuperäinen kipu on aiheuttanut lihasjännitystä aristamisen vuoksi, akupunktio, fysioterapia, hieronta, liikunta, apuvälineiden käyttö (esim kyynärsauvat tai polviortoosi) jne. Ei mikään yksin vaan moni hoitomenetelmä yhdessä. Ja näiden lisäksi jokin sopiva kipulääke, jonka ei tarvitse olla välttämättä opiaatti. Riippuu siis täysin kivusta ja sen aiheuttajasta, millaisia hoitokeinoja on käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Joo tämä kivun numerointi on käsittämätöntä. Joku kokee kivun kolmoseksi ( aikoinaan vetänyt autolla metsään mäntä lävistänyt reiden ) , toinen saanut kohtauksen kaatunut pyörällä kiveen pyöräilykypärä hajonnut siitä tuntenut voimakasta kipua. Muuten ok. Kivun voimakkuus asteikko on ihan sitä itseensä. En minä voinut sydänleikkauksen jälkeen oliko minun kivut 7 vai 9!? Olikohan se sittenkin 6? EIKUS onko se kymppi? Parempi olisi käyttää ns. vaste taulukkoa siinä ihminen vastaa erilaiseen kipuun kokien kivun vaikutuksen.
Niinpä. Mikä on pahin mahdollinen kipu? Mistä sen voi tietää? Voisin kuvitella, että jos vaikka asfaltintasoituskone ajaa alavartalon yli murskaten luut, se voisi olla. Vai olisiko sittenkin, jos lähes koko vartalo palaisi pahoille palovammoille? Ei voi tietää, kun ei ole kokenut.
Jos ihmisen yli ajetaan murskaten n. 60 % luista ihmine menee shokkiin ja ei tunne mitään. Palovammoissa sama homma tarpeeksi kun palaa ihminen ei tunne kipua vaan on olemassa. Miksi näin? Ihmisen luontainen toiminta on kieltää kipu.
Mikä sitten on pahin mahdollinen kipu? Jos siis pitää verrata nykyistä kipua pahimpaan mahdolliseen kipuun, niin mihin verrataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Joo tämä kivun numerointi on käsittämätöntä. Joku kokee kivun kolmoseksi ( aikoinaan vetänyt autolla metsään mäntä lävistänyt reiden ) , toinen saanut kohtauksen kaatunut pyörällä kiveen pyöräilykypärä hajonnut siitä tuntenut voimakasta kipua. Muuten ok. Kivun voimakkuus asteikko on ihan sitä itseensä. En minä voinut sydänleikkauksen jälkeen oliko minun kivut 7 vai 9!? Olikohan se sittenkin 6? EIKUS onko se kymppi? Parempi olisi käyttää ns. vaste taulukkoa siinä ihminen vastaa erilaiseen kipuun kokien kivun vaikutuksen.
Niinpä. Mikä on pahin mahdollinen kipu? Mistä sen voi tietää? Voisin kuvitella, että jos vaikka asfaltintasoituskone ajaa alavartalon yli murskaten luut, se voisi olla. Vai olisiko sittenkin, jos lähes koko vartalo palaisi pahoille palovammoille? Ei voi tietää, kun ei ole kokenut.
Jos ihmisen yli ajetaan murskaten n. 60 % luista ihmine menee shokkiin ja ei tunne mitään. Palovammoissa sama homma tarpeeksi kun palaa ihminen ei tunne kipua vaan on olemassa. Miksi näin? Ihmisen luontainen toiminta on kieltää kipu.
Mikä sitten on pahin mahdollinen kipu? Jos siis pitää verrata nykyistä kipua pahimpaan mahdolliseen kipuun, niin mihin verrataan?
Tämähän siinä on ongelma! Mihin verrataan jos ei ole kokenut kipua 1 ja kipua 10. Jollakin 1 on neula kynnen alla. Jollakin 10 on neulanpisto.
Toisilla kipu on ikäänkuin hermokipua, jota on vaikea kestää. Oli kyse hampaanpoistosta tai
muusta.
Itsellä panadoli-linjan ja panacodi-linjan kipulääkkeet aiheutti turvotusta esim sormiin, joka turvotus lisäsi kipua. Munuaiset eivät kestä siis tavallisempia kipulääkkeitä, luulen. Panacod on tosin kolmiolääke?
Hermokipu tuo ärtymystä, tuskaa ja toivottomuutta. Siksi lääkäri voisi määrätä esimerkiksi Dolmedia puoliskan kiputilanteeseen. Plus selittää, että jos käytät säännöllisesti, teho ei pysy. Jo se, että on se kahdenkymmenen tabletin liuska, helpottaa, vaikka ei ottaisikaan heti eka kivunräiväisyyn.
Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptiin, että lääke on riitettävä kahdeksi kuukaudeksi, e i k ä se ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Tavallaan tehdään sopimus lääkkeen käytöstä ja kivunhoidosta. Potilas helpottuu, ja aivot alkavat tuottaa uusia ratkaisuja siitä, miten kipua voisi poistaa ilman lääkkeitä.
Samalla sivuvaikutukset käydään läpi, ja normaali ihminen huomaa muutokset mitä opiodi tuo kehoon. Turvotus kasvoihin kenties, ummetus ehkä, muisti ei ole hyvä jos ottaa lääkettä säännöllisesti. Mieli voi vaatia pottumaisina hetkinä puoliskatablettia.
Jos käyttää opiaatteja, täytyy olla t i e t o i n e n. Ja täytyy tehdä suunnitelma, milloin ja miten luovun käytöstä.
Ennenkaikkea nähdä itsensä terveenä ja hyvinvoivana.
Jos joku kuvittelee, että parasetamolilla lähtee hermokipu, niin joku päivä tietoisuus voi avartua, että eipä muuten lähekkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla kipu on ikäänkuin hermokipua, jota on vaikea kestää. Oli kyse hampaanpoistosta tai
muusta.Itsellä panadoli-linjan ja panacodi-linjan kipulääkkeet aiheutti turvotusta esim sormiin, joka turvotus lisäsi kipua. Munuaiset eivät kestä siis tavallisempia kipulääkkeitä, luulen. Panacod on tosin kolmiolääke?
Hermokipu tuo ärtymystä, tuskaa ja toivottomuutta. Siksi lääkäri voisi määrätä esimerkiksi Dolmedia puoliskan kiputilanteeseen. Plus selittää, että jos käytät säännöllisesti, teho ei pysy. Jo se, että on se kahdenkymmenen tabletin liuska, helpottaa, vaikka ei ottaisikaan heti eka kivunräiväisyyn.
Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptiin, että lääke on riitettävä kahdeksi kuukaudeksi, e i k ä se ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Tavallaan tehdään sopimus lääkkeen käytöstä ja kivunhoidosta. Potilas helpottuu, ja aivot alkavat tuottaa uusia ratkaisuja siitä, miten kipua voisi poistaa ilman lääkkeitä.
Samalla sivuvaikutukset käydään läpi, ja normaali ihminen huomaa muutokset mitä opiodi tuo kehoon. Turvotus kasvoihin kenties, ummetus ehkä, muisti ei ole hyvä jos ottaa lääkettä säännöllisesti. Mieli voi vaatia pottumaisina hetkinä puoliskatablettia.Jos käyttää opiaatteja, täytyy olla t i e t o i n e n. Ja täytyy tehdä suunnitelma, milloin ja miten luovun käytöstä.
Ennenkaikkea nähdä itsensä terveenä ja hyvinvoivana.
Jos joku kuvittelee, että parasetamolilla lähtee hermokipu, niin joku päivä tietoisuus voi avartua, että eipä muuten lähekkää.
Mulla on kaikki reseptilääkkeet viikko kerrallaan vain. Syy olen ottanut lääkkeitä hieman yli.... Oxamin 50mg x 30kpl, Mirtazapin 15mg x 20kpl, Voxra 150mg x 60kpl, Panacod 500mg x 5 kpl. Ihan omaa tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla kipu on ikäänkuin hermokipua, jota on vaikea kestää. Oli kyse hampaanpoistosta tai
muusta.Itsellä panadoli-linjan ja panacodi-linjan kipulääkkeet aiheutti turvotusta esim sormiin, joka turvotus lisäsi kipua. Munuaiset eivät kestä siis tavallisempia kipulääkkeitä, luulen. Panacod on tosin kolmiolääke?
Hermokipu tuo ärtymystä, tuskaa ja toivottomuutta. Siksi lääkäri voisi määrätä esimerkiksi Dolmedia puoliskan kiputilanteeseen. Plus selittää, että jos käytät säännöllisesti, teho ei pysy. Jo se, että on se kahdenkymmenen tabletin liuska, helpottaa, vaikka ei ottaisikaan heti eka kivunräiväisyyn.
Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptiin, että lääke on riitettävä kahdeksi kuukaudeksi, e i k ä se ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Tavallaan tehdään sopimus lääkkeen käytöstä ja kivunhoidosta. Potilas helpottuu, ja aivot alkavat tuottaa uusia ratkaisuja siitä, miten kipua voisi poistaa ilman lääkkeitä.
Samalla sivuvaikutukset käydään läpi, ja normaali ihminen huomaa muutokset mitä opiodi tuo kehoon. Turvotus kasvoihin kenties, ummetus ehkä, muisti ei ole hyvä jos ottaa lääkettä säännöllisesti. Mieli voi vaatia pottumaisina hetkinä puoliskatablettia.Jos käyttää opiaatteja, täytyy olla t i e t o i n e n. Ja täytyy tehdä suunnitelma, milloin ja miten luovun käytöstä.
Ennenkaikkea nähdä itsensä terveenä ja hyvinvoivana.
Jos joku kuvittelee, että parasetamolilla lähtee hermokipu, niin joku päivä tietoisuus voi avartua, että eipä muuten lähekkää.
Hermokipu on pirullista. Mulla on toisessa lonkassa hermo puristuksissa ja kipu säteilee jalkaterään asti. On vain pari asentoa, jossa on hyvä olla, eikä niissä asennoissa voi tehdä yhtään mitään. Pahinta on seisominen, käveleminen ja erityisesti portaissa kulkeminen. Panadolista ei tosiaan ole mitään apua eikä Buranastakaan. Mulla on tns-laite, jonka toinen anturi on alaselässä pakaran yläosassa ja toinen hieman polven yläpuolella reiden sivulla. Kun lähden liikkeelle, käynnistän laitteen ja vaikka tämä ei kipua kokonaan poistakaan, pystyn silti kävelemään eikä jalka petä alta. Pitää vaan aina olla sellaiset vaatteet, joissa on tasku, jotta saan laitettua laitteen taskuun eikä tarvitse kantaa sitä kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla kipu on ikäänkuin hermokipua, jota on vaikea kestää. Oli kyse hampaanpoistosta tai
muusta.Itsellä panadoli-linjan ja panacodi-linjan kipulääkkeet aiheutti turvotusta esim sormiin, joka turvotus lisäsi kipua. Munuaiset eivät kestä siis tavallisempia kipulääkkeitä, luulen. Panacod on tosin kolmiolääke?
Hermokipu tuo ärtymystä, tuskaa ja toivottomuutta. Siksi lääkäri voisi määrätä esimerkiksi Dolmedia puoliskan kiputilanteeseen. Plus selittää, että jos käytät säännöllisesti, teho ei pysy. Jo se, että on se kahdenkymmenen tabletin liuska, helpottaa, vaikka ei ottaisikaan heti eka kivunräiväisyyn.
Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptiin, että lääke on riitettävä kahdeksi kuukaudeksi, e i k ä se ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Tavallaan tehdään sopimus lääkkeen käytöstä ja kivunhoidosta. Potilas helpottuu, ja aivot alkavat tuottaa uusia ratkaisuja siitä, miten kipua voisi poistaa ilman lääkkeitä.
Samalla sivuvaikutukset käydään läpi, ja normaali ihminen huomaa muutokset mitä opiodi tuo kehoon. Turvotus kasvoihin kenties, ummetus ehkä, muisti ei ole hyvä jos ottaa lääkettä säännöllisesti. Mieli voi vaatia pottumaisina hetkinä puoliskatablettia.Jos käyttää opiaatteja, täytyy olla t i e t o i n e n. Ja täytyy tehdä suunnitelma, milloin ja miten luovun käytöstä.
Ennenkaikkea nähdä itsensä terveenä ja hyvinvoivana.
Jos joku kuvittelee, että parasetamolilla lähtee hermokipu, niin joku päivä tietoisuus voi avartua, että eipä muuten lähekkää.
Miksi ihmeessä täytyy tehdä suunnitelma, että milloin ja miten luopuu opiaattien käytöstä? Samalla tavall niitä voi käyttää pysyvästi kuin monia muitakin lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.
Kun on kipua niin sitä pitää lievittää tehokkaasti lyhyen ajan jottei kipu kroonistu. Kroonistuneen kivun hoito on vaikeaa alan erikoislääkäreillekin.
Joillain Panacod auttaa ja toisilla se ei auta. Joillain paras yhdistelmä on ibuprofeeni parasetamolilla terästettynä.
Mä olen crohnikko, pitkä, mutkainen, kiinnikkeinen ja tulehtunut suolisto ja vuosittaiset kolonoskopiat, jotka yleensä jäivät kesken, kun itkin ja huusin kivusta kuin hyeena maatessani tutkimuspöydällä. Kipulääkkeenä Burana, myöhemmin myös rauhoittavat suun kautta.
Sain toimivan i.v. -kipulääkityksen vasta noin viidennellä kerralla, saatuani gastron edessä primitiivireaktion, jossa ärisin isoilla kirjaimilla, ettei hanuriini työnnetä enää koskaan mitään, stana, ja lakataan hukkaamasta kaikkien aikaa (ja olen sentään lempeä keski-ikäinen täti). Ja kas, *puf*, johan järjestyi kanyyli ja hälläväliälääkkeet, kainompi viesti ei koskaan mennyt perille.
Mutta mulla nyt on mennyt usko tähän muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opioidi lääkkeet eivät ole oikeasti mikään avain onneen. Monesti kivun lievitys hoituu vallan hyvin perus tulehduskipu lääkkeillä, ja tällöin vältytään vahvempien lääkkeiden mukana tulevilta haitoilta ja riskeiltä.
Ennen vanhaan on joillain lääkäreillä ollut tapana määrätä esim tuota panacodia vähän vaivaan kuin vaivaan, vaikka vähempikin olisi riittänyt.
Buranan määräys ei ole kivunhoidon laiminlyömistä, vaan järjen käyttöä lääkäriltä.
Pieniin päiväkirurgisiin toimenpiteisiin harvemmin kovempia mömmöjä edes tarvitaan, varsinkaan kotiin asti määrättäväksi tai uusittavaksi reseptiksi asti.
Terv. Sairaanhoitaja.No se on hienoa että hoitohenkilökunta on nykyään näemmä kehittänyt ajatustenlukukyvyn kun noin hyvin tiedetään ihmisten kivut paremmin kuin potilas itse. On se suomalainen kivunlievitys, tai siis "kivunlievitys", nähty. Vierestä sai katsella kun edes terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle ei voinut antaa riittävästi näitä kauheita opioideja, ettei se raiska vaan jää koukkuun tai herra paratkoon saa päätänsä niillä aineilla sekaisin. Parin viikon kuluttua olikin jo valmis mullan alle, ja kitui viimeiset aikansa kun ketään ei kiinnostanut potilaan kivuttomuus yhtä paljon kuin kitsastelu sen kivunlievityksen kanssa koska kipulääkkeet ovat niin kovin paha asia. Ja sama menee joka tasolla, kipua alihoidetaan törkeästi joka tasolla, kuvitellaan että jengi jää jostain kertaluonteisesta Panacod-reseptistä ikuiseen heroiinikoukkuun ja lässytetään miten kyllä se Burana on ihan riittävä ihan kaikkeen. Ideologiasta tässä on kyse, ei potilaan hoitamisesta. Voisihan sen päiväkirurgisen toimenpiteen hoitaa ilman puudutustakin, sidotaan vain potilas kiinni ja lyödään tikku hampaiden väliin ja siitä vain puukolla nyhräämään. Eihän kivulla ole mitään väliä - sanoo sairaanhoitohenkilökunta.
Höpö höpö, ja urbaanilegendat kehiin taas. Syöpään kuoleva saa kipulääkettä rajoituksetta, joten nämä "minäkin olen vierestä katsonut kuinka jalkaa amputoidaan ilman nukutusta ja kipulääkettä sairaalan parkkipaikalla"höpötykset voit unohtaa ihan saman tien.
Aloittajalla ei ole kertaluontoinen resepti, vaan vähän joka vuodelle panacodireseptiä. Jos ei pysty olemaan kivun kanssa, niin silloin mennään lääkäriin, ja kipulääkettä saa kyllä. Ihan oikeastiko jonkun mielestä on hyvä idea, että henkilölle, jolta jotain on leikattu, määrätään ikuisiksi ajoiksi opiaatteja päivittäiseen kipuun? Ei sitä sairaanhoitoa sillä tavalla tehdä, kipuilijan täytyy mennä lääkäriin ja selvittää onko kipu mahdollisesti johtuva esim leikkausvirheestä, tai hoidettavissa mm. fysioterapialla. Mutta ei, istutaan kipeä sormi persiiissä vuosi, ja valitetaan kun ei anneta opioideja. Just joo.
Syöpään kuoleva ei todellakaan saa kipulääkkeitä rajattomasti. Äitini kuoli syöpään ja viimeiset viikkonsa oli pienessä sairaalassa. Joka kerta, kun menimme häntä katsomaan, niin hänen tuskanhuutonsa kuului ulko-ovelle asti. Silloin henkilökunta kiirehti antamaan kipupiikin, joka auttoi ehkä tunnin. Kipupumppuja ei riittänyt kaikille tarvitseville. Kuolema oli helpotus meille kaikille.
Minusta tuli eutanasian kannattaja ja jos itse sairastun vakavasti, niin teen itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla kipu on ikäänkuin hermokipua, jota on vaikea kestää. Oli kyse hampaanpoistosta tai
muusta.Itsellä panadoli-linjan ja panacodi-linjan kipulääkkeet aiheutti turvotusta esim sormiin, joka turvotus lisäsi kipua. Munuaiset eivät kestä siis tavallisempia kipulääkkeitä, luulen. Panacod on tosin kolmiolääke?
Hermokipu tuo ärtymystä, tuskaa ja toivottomuutta. Siksi lääkäri voisi määrätä esimerkiksi Dolmedia puoliskan kiputilanteeseen. Plus selittää, että jos käytät säännöllisesti, teho ei pysy. Jo se, että on se kahdenkymmenen tabletin liuska, helpottaa, vaikka ei ottaisikaan heti eka kivunräiväisyyn.
Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptiin, että lääke on riitettävä kahdeksi kuukaudeksi, e i k ä se ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Tavallaan tehdään sopimus lääkkeen käytöstä ja kivunhoidosta. Potilas helpottuu, ja aivot alkavat tuottaa uusia ratkaisuja siitä, miten kipua voisi poistaa ilman lääkkeitä.
Samalla sivuvaikutukset käydään läpi, ja normaali ihminen huomaa muutokset mitä opiodi tuo kehoon. Turvotus kasvoihin kenties, ummetus ehkä, muisti ei ole hyvä jos ottaa lääkettä säännöllisesti. Mieli voi vaatia pottumaisina hetkinä puoliskatablettia.Jos käyttää opiaatteja, täytyy olla t i e t o i n e n. Ja täytyy tehdä suunnitelma, milloin ja miten luovun käytöstä.
Ennenkaikkea nähdä itsensä terveenä ja hyvinvoivana.
Jos joku kuvittelee, että parasetamolilla lähtee hermokipu, niin joku päivä tietoisuus voi avartua, että eipä muuten lähekkää.Miksi ihmeessä täytyy tehdä suunnitelma, että milloin ja miten luopuu opiaattien käytöstä? Samalla tavall niitä voi käyttää pysyvästi kuin monia muitakin lääkkeitä.
Olet oikeassa. Kirjoitin siis tuon pitemmän jutun. On tavallaan kaksi puolta asiassa, osa tarvitsee säännöllisesti opiaatteja ihan että pystyy tavalliseen elämäänsä arjessa, eli kivut ovat kovia. Mutta osalle, kuten ap, en suosittelisi loppuelämäksi opioideja.
Vierailija kirjoitti:
huumehysteria kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opioidi lääkkeet eivät ole oikeasti mikään avain onneen. Monesti kivun lievitys hoituu vallan hyvin perus tulehduskipu lääkkeillä, ja tällöin vältytään vahvempien lääkkeiden mukana tulevilta haitoilta ja riskeiltä.
Ennen vanhaan on joillain lääkäreillä ollut tapana määrätä esim tuota panacodia vähän vaivaan kuin vaivaan, vaikka vähempikin olisi riittänyt.
Buranan määräys ei ole kivunhoidon laiminlyömistä, vaan järjen käyttöä lääkäriltä.
Pieniin päiväkirurgisiin toimenpiteisiin harvemmin kovempia mömmöjä edes tarvitaan, varsinkaan kotiin asti määrättäväksi tai uusittavaksi reseptiksi asti.
Terv. Sairaanhoitaja.No se on hienoa että hoitohenkilökunta on nykyään näemmä kehittänyt ajatustenlukukyvyn kun noin hyvin tiedetään ihmisten kivut paremmin kuin potilas itse. On se suomalainen kivunlievitys, tai siis "kivunlievitys", nähty. Vierestä sai katsella kun edes terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle ei voinut antaa riittävästi näitä kauheita opioideja, ettei se raiska vaan jää koukkuun tai herra paratkoon saa päätänsä niillä aineilla sekaisin. Parin viikon kuluttua olikin jo valmis mullan alle, ja kitui viimeiset aikansa kun ketään ei kiinnostanut potilaan kivuttomuus yhtä paljon kuin kitsastelu sen kivunlievityksen kanssa koska kipulääkkeet ovat niin kovin paha asia. Ja sama menee joka tasolla, kipua alihoidetaan törkeästi joka tasolla, kuvitellaan että jengi jää jostain kertaluonteisesta Panacod-reseptistä ikuiseen heroiinikoukkuun ja lässytetään miten kyllä se Burana on ihan riittävä ihan kaikkeen. Ideologiasta tässä on kyse, ei potilaan hoitamisesta. Voisihan sen päiväkirurgisen toimenpiteen hoitaa ilman puudutustakin, sidotaan vain potilas kiinni ja lyödään tikku hampaiden väliin ja siitä vain puukolla nyhräämään. Eihän kivulla ole mitään väliä - sanoo sairaanhoitohenkilökunta.
Tätä minä olen ihmetellyt ihmisellä on viimeisen vaiheen syöpä ja elinaikaa jäljellä kuukaudesta puoleen vuoteen niin ei anneta kipulääkettä! No no ettei jää koukkuun siihen ja sitten väärinkäyttö ja ja ja... Hyvänen aika se ihminen kuolee kohta. Miksi pitää kärsiä? Saako silloin kruunun kirkkaimman korkeimman paikan?
Suomessa on yllättävän suuri vihamielisyys kipulääkkeitä tai huumeita kohtaan.
Pelkästään se että joku käyttää kannabista alkoholin sijaan aiheuttaa vihaa ja raivoa täysin tyhjästä.
Kyseessä on luterilaisuus, jossa ei ole mitään logiikkaa. Eiköhän se ole ihmisen yksityisasia mitä käyttää ja mihin vaivoihin käyttää.
Luterilaisuus yhdistettynä pitkälliseen vasemmistolaiseen hohlhoavaan ja muita kyttäävään kultuuriin, on meillä tämä erikoisuus, jossa yksilönvapauksia ei kunnioiteta ja muiden kipukin katsotaan sellaiseksi että tärkeämpää on holhota ettei vaan jää koukkuun.
Kivusta on kärsittävä ja saattohoito on lähinnä kidutusta. Armomurha on laitonta.
Itse ainakin kehitän suunnitelman ettei vaan tarvitse kärsiä vasemmistolaisessa luterilaisuudessa kovinkaan pitkään. Juon vaikka putkenavaajaa kuolinvuoteella tai maksan pojanpojalle siitä että tukehduttaa minut tyynyllä.
Eiköhän tuo kannabiksen puolustelu tehnyt sinun kirjoituksesta aika turhan. Lisään vielä putkenavaajan mukaan plus tyyny. Sinun putki yhteiskunnalta on aina auki kuuntelet Ultra Braata ja ajat hipsteripyörällä sadetakki päällä Kånken selässä haisten makealta etelän kukalta. Mitään kivunlievitystä sinä et tarvitse.
Sun pitäisi korjata tuo arvomaailma ja muiden vihaaminen.
Melko inhoittava ihminen olet.
Meni hieman yli ilta. Sitten huomasin miten tyrkätään alas parvekkeelta. Polevet paskana plus toinen käsi ja selkäranka murtumilla. Kolme kuukautta sairaalassa. niin sanotut kaverit sai 8 kuukautta toinen 16 kuukautta kakkua. Korvauksia yhteensä saan kokoajan sen 9700 euroa hiljalleen. Tai te mammat maksatte sen koska noilla " kavereilla " ei ikinä ole varaa maksaa sitä.