Suomalaisen kivunlievityksen loogisuus

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kipulääkkeitä saa riittävästi edes syöpäpotilaat saati muut.. Itse kärsin erittäin kovista kivuista ja tautini on krooninen jatkuva taistelu lääkkeistä ja lääkärin logiikan mukaan on parempi että vedän 5 lääkkeen coctailia kuin 1 vahvempaa.. Eli nyt menee burana 800,litalgin,panacod ja miedoin kipulaastari.. En ymmärrä.. Ja pakko vetää buranaa vaikka vatsa jo ihan sökö.. Arcoxia ei sovi kaikille.. Ovat yrittäneet vielä päälle tyrkyttää neuroleptejä ja pahin kaikista mielialalääkkeet, kiitos ei.. Päässäni ei ole vikaa, kärsin vain sietämättömistä kivuista..

Lääkäri varmaan hyötyy tuosta jotenkin taloudellisesti. Ei olisi ennenkuulumatonta.

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä onnettomia kun ette yhtään tiedä mistä puhutte kun opioideja oka vaivaan vaaditte!

https://yle.fi/uutiset/3-10515779

Tässä yksi lainaus:

"OxyContinia markkinoitiin alun perin turvallisena ihmelääkkeenä, koska sen vaikuttava ainesosa oksikodoni vapautuu elimistöön hitaasti. Sittemmin on huomattu, että lääke aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta ja sitä on helppo väärinkäyttää.

Yhdysvaltain historian pahimman huume-epidemian on katsottu alkaneen, kun lääkärit ryhtyivät myöntämään kipulääkkeiksi vahvoja opioideja. Moni koukkuun jäänyt siirtyi heroiiniin opioidien korkean hinnan ja vaikean saatavuuden vuoksi.

Yhdysvaltain terveydenalan tutkimuslaitos NIH on arvioinut, että lähes 80 prosenttia Yhdysvaltain heroiinikäyttäjistä on aloittanut heroiinin käytön kipulääkkeistä."

Ai minä en tiedä? Luin tuon uutisen jo ennen kuin sitä tänne linkkasit ja tiesin tuon jo ennen tuota uutista. Lapsuuden kaverini kuoli opioidiriippuvuuteen. Ainiin ja olen myös opiskellut alaa. Juu en tiedä mistään mitään. Kannattaa olettaa jatkossakin niin hyvä tulee!

Vierailija kirjoitti:

Näkyy taas tässäkin ketjussa suomalaisten sairas asenne kivunlievitykseen ja hysteeriset kuvitelmat siitä miten heti on huumekoukussa jos ei hammasta purren kestä kaikkea särkyä vaan haluaa lääkkeet jotka auttavat. Juu todellakin, pari Panacod-reseptiä vuosikymmenessä - ja aina selkeästi akuutin kivun hoitoon - onkin ilmiselvä merkki siitä että henkilö on narkomaani. /s

Tämä. Itse olen saanut vahvoja kipulääkkeitä tarvittaessa,mutta kuvittelevatko jotkut että niistä tulee niin hyvä olo että sen takia kipupotilaat haluaa lääkettä? Voihan se hetkeksi tuntua siltä kuin tippuisi pumpuliin mutta se on lyhyt hetki se. Tottumattomalle eli keskivertoihmiselle opiaatit aiheuttaa järkyttävää kutinaa,hikoilua,painajaisia,oksentelua ja voimakasta pahoinvointia, uneliaisuutta,voimattomuutta,päässä pyörimistä ja jopa näköhäiriöitä yms. Se niistä "oloista". Ja nyt en puhu Panacodista joka ei hirveästi buranaa vahvempi ole.

Mulle määrättiin vaativan, kasvojen luiden murtamista edellyttäneen leikkauksen jälkeen buranaa. Auttoi ihan hyvin, ei ollut kipuja. Varmaan siksi etten ylikäytä särkylääkkeitä.

Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä. 

Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.

Joo, näinhän se menee. Leikkaussärkyyn riittää Burana vaikka potilas ei hyötyisi siitä lainkaan. Buranan haittavaikutukset saa vain lisäriesaksi.

Kaverille jäi krooninen hermokipu jalkaleikkauksen jäljiltä. Siltä oltaisiin vältytty, jos häntä oltaisiin uskottu ja annettu toimivia kipulääkkeitä riittävän varhaisessa vaiheessa.

Nyt sitten joutuu syömään loppuelämänsä vahvoja hermokipuun tarkoitettuja särkylääkeitä.

Kirurgit leikkaavat, ei heillä ole hajuakaan kivunhoidosta. Olin kesällä Peijaksessa polven tekonivelleikkauksessa ja kipulääkityksestäni vastasi niin sairaalassaoloaikana kuin kotiin lähtiessänikin anestesialääkäri eikä ortopedi. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä. 

Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä. 

AV-mammojen lääketuntemus taas on nähtävästi huippuluokkaa kun on näkemystä arvostella lääkäreiden vastaavaa. EI voi taas kun nauraa. 

Vahvat opioidit ovat yleensä hyviä lyhytaikasesti käytettynä kovaan kipuun. Sen sijaan niiden syöminen vuosia ei-syöpäkipuun on aika vaarallista. Tuhoavat aivoista mielihyväjärjestelmän, jonka takia niitä ei voi enää lopettaa koska aivot eivät enää tuota mielihyvä-välittäjäaineita ilman niitä. Aiheuttavat immuunipuutostilan, eli altistavat mm.infektioille ja syövälle. Tuhoavat hormonitoimintaa, mm. aiheuttavat lapsettomuutta ja miesten testosteronierityksen romahtamisen ja kivesten surkastumisen. Ja ovivat jopa lisätä kipuyliherkkyyttä ja sitä kautta pahentaa kipua. 

Vierailija kirjoitti:

Vahvat opioidit ovat yleensä hyviä lyhytaikasesti käytettynä kovaan kipuun. Sen sijaan niiden syöminen vuosia ei-syöpäkipuun on aika vaarallista. Tuhoavat aivoista mielihyväjärjestelmän, jonka takia niitä ei voi enää lopettaa koska aivot eivät enää tuota mielihyvä-välittäjäaineita ilman niitä. Aiheuttavat immuunipuutostilan, eli altistavat mm.infektioille ja syövälle. Tuhoavat hormonitoimintaa, mm. aiheuttavat lapsettomuutta ja miesten testosteronierityksen romahtamisen ja kivesten surkastumisen. Ja ovivat jopa lisätä kipuyliherkkyyttä ja sitä kautta pahentaa kipua. 

Panacod ei ole vahva opioidi vaan heikko opioidi.

En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta mua oikeasti jännittää miten tulen toimeen, kun olen menossa leikkaukseen pian. Erään kerran leikkauksesta toipumassa ollessani soitin sairaalaan ja kerroin, että kivut ovat yhä kovat. Sain vastaukseksi "ei sen pitäis kyllä enää sattua". Hoitaja oli ehkä katsonut, että perus laparoskopia, eikä tiennyt että oli tullut komplikaatio ja avattu uudelleen. Nykyisin en luota, että mahdollista kipuani uskottaisiin ja että välttämättä saisin tarvittavan avun.

Kuulostaa oudolta, että viisaudenhampaan poistoon määrättäisiin kyselemättä panacodia ennen & jälkeen operaation käytettäväksi. Puudutus on niin tömäkkä, ettei tunne mitään kipua ja hampaan kohta paranee nopeasti, vaikka olisi ollut juuret ristissä ja koko hammas leukaluun sisällä, jos tulehduksia ei tule. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin ennen leikkausta, että älä kärsi kivusta vaan pyydä aina kipulääkettä oxyconttia jos hiemankin tuntuu kipua. Sain oman kipupumpun jota käytin.

Myöhemmin sitten mainittiin miten olin käyttänyt liikaa kipulääkettä?! Ei sairaalassa missä olin 8 vuorokautta tarvinnut kivusta kärsiä vaan kotona kivut seuraavan 8 viikon ajan tulivat tutuiksi.

Minulta leikattiin sydän rintalastani halkaistiin.

Varmaan olisit pärjännyt Panadol Fortella. Koska sternum luutuu aika nopeasti.

Itse olen leikkausjonossa kiireisenä tapauksena, mutta joudun silti odottamaan 2-4kk koska leikkausjonot ovat pitkät. Lääkärin mukaan kipu lievittyy vasta kun sen aiheuttaja poistetaan. Lääkäri määräsi kipuun 75mg lyricaa ja yöksi 150mg tramalia, kyllä paikat sen verran puutuu että saa nukuttua 2-4 tuntia yössä 😮Onneksi joudun olemaan pitkällä saikulla etten julkisissa paikossa leijaile pilvipöllyissä, kotona voi kyllä sekoilla 😂 Buranaa syötettiin niin kauan kunnes ruokatorvi oli läpeensä tulehtunut. Tämän saman sairauden takia ollaan jo kolmatta kertaa menossa veitsen alle ja ikää 28 vuotta! Nykyään sentään antavat kunnon kipulääkityksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle määrättiin vaativan, kasvojen luiden murtamista edellyttäneen leikkauksen jälkeen buranaa. Auttoi ihan hyvin, ei ollut kipuja. Varmaan siksi etten ylikäytä särkylääkkeitä.

Kävit läpi leukojenleikkauksen. Särkylääkkeet ja kipulääkkeet on kaksi eriasiaa ja ihmiset on kaksi eriasiaa.

Kipu on henkilökohtainen kokemus, toinen voi ottaa neuloja kynnen alle ilman mitään tuntemusta. Toinen sitten itkee verikoetta otettaessa. Se on omituista miksi ihmisille ei anneta lääkitystä vaan pidetään yllä myyttiä miten kärsimällä saa korkeimman palkinnon. Hassua lääkärit aina osaavat vaatia/pyytää parhaimmat tropit mitä saatavilla on omaa kipua lievittämään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen leikkausjonossa kiireisenä tapauksena, mutta joudun silti odottamaan 2-4kk koska leikkausjonot ovat pitkät. Lääkärin mukaan kipu lievittyy vasta kun sen aiheuttaja poistetaan. Lääkäri määräsi kipuun 75mg lyricaa ja yöksi 150mg tramalia, kyllä paikat sen verran puutuu että saa nukuttua 2-4 tuntia yössä 😮Onneksi joudun olemaan pitkällä saikulla etten julkisissa paikossa leijaile pilvipöllyissä, kotona voi kyllä sekoilla 😂 Buranaa syötettiin niin kauan kunnes ruokatorvi oli läpeensä tulehtunut. Tämän saman sairauden takia ollaan jo kolmatta kertaa menossa veitsen alle ja ikää 28 vuotta! Nykyään sentään antavat kunnon kipulääkityksen mukaan.

Hassua. Minulle ilmoitettiin leikkauksesta marraskuussa 2016 ja leikkaus helmikuussa 2017! Aika nopsaan meni sydänleikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä. 

Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä. 

AV-mammojen lääketuntemus taas on nähtävästi huippuluokkaa kun on näkemystä arvostella lääkäreiden vastaavaa. EI voi taas kun nauraa. 

Hyvin monet lääkärit kuitenkin myöntävät itsekin (kun potilas kysyy muista vaihetoehdoista kuin nuo em kolme), että kivunhoito on vaativaa eikä heillä ole riittävää osaamista siihen. Sen vuoksi määräävät vain näitä tunnetuimpia lääkkeitä. Edelleenkin suosittelen kipukroonikoille kivunhoitoon erikoistunutta lääkäriä, koska muut lääkärit pyrkivät hoitamaan kivun aiheuttajaa ja kivunhoitoon erikoistunut lääkäri taas kipua. Ja kivun hoitaminenhan ei aina tarkoita pelkkää kipulääkettä vaan myös muita hoitomuotoja.

Minä kävin tänä vuonna leikkauksessa Terveystalossa. Heräämössä sain kipulääkettä niin että operaation jälkeen kivut olivat siedettävät, mutta en todellakaan ollut kivuton.

Operaatio oli sellainen, että sen jälkeen on taatusti jokaisella ihan hlvetilliset kivut.

Tulehduskipulääkkeitä en voi syödä kun olen niille todella pahasti allerginen, ja lisäksi minulla on verenvuototaipumus/-häiriö, joka myös kieltää tulehduskipulääkkeiden käytön. Olen saanut tulehduskipulääkkeistä pahoja, jopa hengenvarallisia allergisia reaktioita, joten en saa niitä syödä. Papereissani lukee että parasetamoli ei toimi minulle, saan niistä vain maksavaurion. Valitettavasti näin, joten apteekista reseptittä saatavilla kipulääkkeillä en tee mitään. Onneksi en juuri kipulääkkeitä tarvitsekaan.

Kotiinlähtiessä kysyin hoitajalta että onko kipulääkeresepti paperisena vai sähköisenä, ja hän tonki paperinivaskani läpi "Katsotaas..." Ei ollut paperisena, joten hän kävi katsomassa koneelta. Hetken päästä hän tuli takaisin hymyillen "Tiedätkö mitä, ei sulle ole mitään reseptiä :) Mut hei, sähän voi syödä parasetamolia! Sitä saa apteekista ihan ilman reseptiä :)"

Minulla oli jo tuossa vaiheessa istuessa melkoiset kivut ja odotin vain että pääsisin kotiin pötkölleen. Katsoin hoitajaa monttu auki: "Pystysitkö sinä itse olemaan tällaisen operaation jälkeen pelkän parasetamolin voimin? Et itse tarvitsisi yhtään mitään muuta?"

 

No, en saanut mitään muuta, perusteluna se että tuon leikkaavan lääkärin KAIKKI MUUT POTILAAT aina aiemminkin ovat pärjänneet ihan sillä että ovat syöneet maksimiannoksen TULEHDUSKIPULÄÄKKEITÄ ja parasetamolia, joten ei tuo lääkäri minullekaan kirjoita yhtään mitään. No kiva. Ne muut potilaat siis pystyvät syömään tulehduskipulääkkeitä, minä en...

Melko ammattitaitinen lääkäri, kun ei ymmärrä mikä ero on sillä, että syö maksimiannoksen tulehduskipulääkkeitä, tai ei syö tulehduskipulääkkeitä yhtään.

Tulehduskipulääkkeet ovat usein todella tehokkaita, mutta minä en niitä voi syödä.

Seuraaana päivänä joku hoitsu heräämöstä soitti ja kyseli vointia. Sanoin että en ole nukkunut yhtään, hirveät kivut ja parasetamoli ei auta. Hän sanoi "Joo, kaikillahan on leikkauksen jälkeen aina muutaman päivän kovat kivut. Mut sähän voit katsoa Netflixistä jonkun elokuvan ja ottaa vaikka päiväunet".

Päiväunet? Kun kivut on niin kovat että en pysty nukkumaan??

Makasin leikkauksen jälkeen sängyssä viikon hlvetinmoisissa kivuissa.

Sen jälkeen menin käymään päivystävällä yleislääkärillä kun leikkaushaava oli yhden tikin kohdalta tulehtunut ja sieltä tuli mätää ja olin sitä itse pari pävää puhdistellut eikä se auttanut. Soitin hoitajalle ja hän käski lääkärille.

Tuo lääkäri sitten katsoi haavan. hoiti sen ja kirjoitti oxynormia kipuihin.

MITÄ HEMMETTIÄ???

Leikkauksen jälkeen en saa mitään kipulääkkeitä, mutta viikon päästä leikkauksesta kun olen jo päässyt sängystä ylös, sain oxynormia sen takia, että TIKIT VÄHÄN KIRISTÄVÄT. Tuntui siltä että olin piilokamerassa.Meni kyllä luotto lääkäreihin.

Toki tuota on tapahtunut aiemminkin. VIisaudenhammas leikattiin 2010, hirveät kivut, en saanut muuta kuin parasetamolia joka ei auta. Kun toisen kerran leikattiin viisaudenhammas 2012, sanoin suukirurgille että pelkkä parasetamoli ei auta. Hän raivosi että auttaa se kun tarpeeksi ottaa. Sanoin että ei saa kuulemma ottaa yli kuutta grammaa päivässä. Hän pimahti että ei sitä niin paljon saa ottaa. Sanoin että ei niin, mutta pärjäisitkö itse pelkällä parasetamolilla?

Sain panacodia. Sekään ei kipuihin juuri auttanut, mutta ainakaan ei ollut niin hirveää jomotusta ja särkyä sillä kertaa että olisin taas ollut muutaman päivän syömättä ja valvonut yöt.

Vinkkinä muille:

ÄLKÄÄ IKINÄ MENKÖ TERVEYSTALOON LEIKATTAVAKSI.

Tuo minut leikannut lääkäri oli ilmeisesti menettänyt lupansa kirjoittaa lääkkeitä, siksi ei niitä minulle kirjoittanut. Kun jälkitarkastuksessa sanoin että sain yleislääkäriltä oxynormia vaikka olisin niitä tarvinnut mielummin leikkauksesta kotiutuessa enkä vasta viikon päästä, hän tuhahti "No yleislääkärit kirjoittavat lääkkeitä helpommin, kun EIVÄT HE MITÄÄN MUUTAKAAN VIITSI TEHDÄ."

Menin sanattomaksi. Melkoista väheksyntää.

Kyllä minä siltä yleislääkäriltä sain todella hyvää hoitoa ja apua, mielestäni hän teki aika paljonkin, kun ei haavalle riittänyt pelkkä hoitajan apu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opioidi lääkkeet eivät ole oikeasti mikään avain onneen. Monesti kivun lievitys hoituu vallan hyvin perus tulehduskipu lääkkeillä, ja tällöin vältytään vahvempien lääkkeiden mukana tulevilta haitoilta ja riskeiltä.

Ennen vanhaan on joillain lääkäreillä ollut tapana määrätä esim tuota panacodia vähän vaivaan kuin vaivaan, vaikka vähempikin olisi riittänyt.

Buranan määräys ei ole kivunhoidon laiminlyömistä, vaan järjen käyttöä lääkäriltä.

Pieniin päiväkirurgisiin toimenpiteisiin harvemmin kovempia mömmöjä edes tarvitaan, varsinkaan kotiin asti määrättäväksi tai uusittavaksi reseptiksi asti.

Terv. Sairaanhoitaja.

No se on hienoa että hoitohenkilökunta on nykyään näemmä kehittänyt ajatustenlukukyvyn kun noin hyvin tiedetään ihmisten kivut paremmin kuin potilas itse. On se suomalainen kivunlievitys, tai siis "kivunlievitys", nähty. Vierestä sai katsella kun edes terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle ei voinut antaa riittävästi näitä kauheita opioideja, ettei se raiska vaan jää koukkuun tai herra paratkoon saa päätänsä niillä aineilla sekaisin. Parin viikon kuluttua olikin jo valmis mullan alle, ja kitui viimeiset aikansa kun ketään ei kiinnostanut potilaan kivuttomuus yhtä paljon kuin kitsastelu sen kivunlievityksen kanssa koska kipulääkkeet ovat niin kovin paha asia. Ja sama menee joka tasolla, kipua alihoidetaan törkeästi joka tasolla, kuvitellaan että jengi jää jostain kertaluonteisesta Panacod-reseptistä ikuiseen heroiinikoukkuun ja lässytetään miten kyllä se Burana on ihan riittävä ihan kaikkeen. Ideologiasta tässä on kyse, ei potilaan hoitamisesta. Voisihan sen päiväkirurgisen toimenpiteen hoitaa ilman puudutustakin, sidotaan vain potilas kiinni ja lyödään tikku hampaiden väliin ja siitä vain puukolla nyhräämään. Eihän kivulla ole mitään väliä - sanoo sairaanhoitohenkilökunta.

Tätä minä olen ihmetellyt ihmisellä on viimeisen vaiheen syöpä ja elinaikaa jäljellä kuukaudesta puoleen vuoteen niin ei anneta kipulääkettä! No no ettei jää koukkuun siihen ja sitten väärinkäyttö ja ja ja... Hyvänen aika se ihminen kuolee kohta. Miksi pitää kärsiä? Saako silloin kruunun kirkkaimman korkeimman paikan?

Suomessa on yllättävän suuri vihamielisyys kipulääkkeitä tai huumeita kohtaan.

Pelkästään se että joku käyttää kannabista alkoholin sijaan aiheuttaa vihaa ja raivoa täysin tyhjästä.

Kyseessä on luterilaisuus, jossa ei ole mitään logiikkaa. Eiköhän se ole ihmisen yksityisasia mitä käyttää ja mihin vaivoihin käyttää.

Luterilaisuus yhdistettynä pitkälliseen vasemmistolaiseen hohlhoavaan ja muita kyttäävään kultuuriin, on meillä tämä erikoisuus, jossa yksilönvapauksia ei kunnioiteta ja muiden kipukin katsotaan sellaiseksi että tärkeämpää on holhota ettei vaan jää koukkuun.

Kivusta on kärsittävä ja saattohoito on lähinnä kidutusta. Armomurha on laitonta.

Itse ainakin kehitän suunnitelman ettei vaan tarvitse kärsiä vasemmistolaisessa luterilaisuudessa kovinkaan pitkään. Juon vaikka putkenavaajaa kuolinvuoteella tai maksan pojanpojalle siitä että tukehduttaa minut tyynyllä.