Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisen kivunlievityksen loogisuus
24.11.2018 |
2008 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2009 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2010-luvulla sain julkiselta Panacod-reseptin viisaudenhampaan tuottamaan kipuun ennen ja jälkeen hampaan poiston.
2018 saan leikkaushoitoa vaatineeseen murtumaan yksityiseltä Mehiläiseltä Buranaa josta ei ollut mitään hyötyä!
Naurettava logiikka. Yhä edelleen melkein vuosi leikkauksen jälkeen kärsin kivuista. Pyytämällä ei Buranaa parempaa saanut vaan hoitava kirurgi vaan toteaa "toivottavasti et aliarvioi ammattitaitoani".
Se on hienoa, että kokoomusvetoiselle kapitalisti firmalle kelpaa terveydestä revityt rahat, mutta kun pitäisi poistaa potilaan kivut niin heitetään kädet ilmaan.
Kommentit (122)
Mulle määrättiin vaativan, kasvojen luiden murtamista edellyttäneen leikkauksen jälkeen buranaa. Auttoi ihan hyvin, ei ollut kipuja. Varmaan siksi etten ylikäytä särkylääkkeitä.
Tuossa on kyllä ollut osaamaton lääkäri. Luunmurtumen jälkeen ei saisi syödä tulehduskipulääkkeitä, koska ne hidastavat murtumien paranemista. Sinulle olisi siis pitänyt antaa jotain muuta lääkettä, ei missään nimessä buranaa.
Eli jälleen kerran osoitus siitä, miten lääkärit Suomessa eivät mistään mitään tiedä ja yhtään mitään osaa ja määräävät kaikkeen buranaa, vaikka sitä ei kyseinen potilas tai kyseiseen vaivaan saisi missään nimessä syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä.
Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä.
Juuri näin opiaatteihin ei kannata turvautua, pitkäaikainen hoito on parempi tehdä muilla valmisteilla. Liikunnan merkitys pitäisi olla enemmän esillä mitä nykyään, tuntuu että ihmiset eivät edelleenkään tajua tämän tärkeyttä, hoidoista parasta, mutta vaatii eniten aikaa ja panostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen leikkausjonossa kiireisenä tapauksena, mutta joudun silti odottamaan 2-4kk koska leikkausjonot ovat pitkät. Lääkärin mukaan kipu lievittyy vasta kun sen aiheuttaja poistetaan. Lääkäri määräsi kipuun 75mg lyricaa ja yöksi 150mg tramalia, kyllä paikat sen verran puutuu että saa nukuttua 2-4 tuntia yössä 😮Onneksi joudun olemaan pitkällä saikulla etten julkisissa paikossa leijaile pilvipöllyissä, kotona voi kyllä sekoilla 😂 Buranaa syötettiin niin kauan kunnes ruokatorvi oli läpeensä tulehtunut. Tämän saman sairauden takia ollaan jo kolmatta kertaa menossa veitsen alle ja ikää 28 vuotta! Nykyään sentään antavat kunnon kipulääkityksen mukaan.
Hassua. Minulle ilmoitettiin leikkauksesta marraskuussa 2016 ja leikkaus helmikuussa 2017! Aika nopsaan meni sydänleikkaus.
Ilmeisesti hän on kiireellinen jatkuvan kivun vuoksi, ei hengenvaaran. Itsellä oli kaularangassa kaksi välilevynpullistumaa, lääkäri ilmoitti että leikataan mahd. pian. Sairaalasta totesivat että jatkuva kipu ei syy nopeaan leikkaukseen, syö vain pillereitä. Meni 5kk kunnes pääsin leikkaukseen, pää ei kääntynyt ollenkaan ennen leikkausta ja pyörtyilin joka päivä. Kivut järkyttävät. Jonot on pitkät ja hoitotakuu on 6kk. Jollet ole hengenvaarassa niin voit olla pitkäänkin jonossa. Esim. sinun pumppusi operaatio on hieman eri juttu kuin minun niskaoperaationi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.
Sinä et kivuistani tiedä yhtään sen enempää kuin lääkärikään, te ette niitä tunne siellä omassa päässänne, kuvittelette vaan tietävänne!
En syökkään niitä joka vaivaan koska ei tarvitse, kestän mustelmat ja kolhut ilmankin! Buranaa, Panadolia ja sen sellasta kalkkitablettia syön kuumeeseen jos silloinkaan.
Burana ei ole riittävä jos vielä vuodenkin jälkeen särkee joskus jopa sen verran että herää syvästä unesta eikä saa unta kuten nyt viime yönä.
Tuossa tapauksessa jotain on vialla, ja marsi kipupolille selvittämään asiaa. Ei se sillä parane että päivästä toiseen vedetään opiaatteja naamaan :/ On olemassa muitakin kipulääkkeitä kuin panacod tai burana.
Et sitten ole kuullut kroonisesta kivusta? -ohis
Vierailija kirjoitti:
Mulle määrättiin vaativan, kasvojen luiden murtamista edellyttäneen leikkauksen jälkeen buranaa. Auttoi ihan hyvin, ei ollut kipuja. Varmaan siksi etten ylikäytä särkylääkkeitä.
Tuossa on kyllä ollut osaamaton lääkäri. Luunmurtumen jälkeen ei saisi syödä tulehduskipulääkkeitä, koska ne hidastavat murtumien paranemista. Sinulle olisi siis pitänyt antaa jotain muuta lääkettä, ei missään nimessä buranaa.
Eli jälleen kerran osoitus siitä, miten lääkärit Suomessa eivät mistään mitään tiedä ja yhtään mitään osaa ja määräävät kaikkeen buranaa, vaikka sitä ei kyseinen potilas tai kyseiseen vaivaan saisi missään nimessä syödä.
Tuo tulehduskipulääkkeiden vaikutus murtuman paranemiseen on vuodelta 2008 ja se käsitys on sittemmin kyseenalaistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä.
Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä.
Juuri näin opiaatteihin ei kannata turvautua, pitkäaikainen hoito on parempi tehdä muilla valmisteilla. Liikunnan merkitys pitäisi olla enemmän esillä mitä nykyään, tuntuu että ihmiset eivät edelleenkään tajua tämän tärkeyttä, hoidoista parasta, mutta vaatii eniten aikaa ja panostusta.
Aivan! Mä olen sanonut niin työterveyslääkärille, reumalääkärille kuin ortopedillekin, että en halua opiaatteja enkä sairaslomaa vaan haluan, että kipuni ovat sillä tavalla hallinnassa, että saan yöni nukuttua ja voin käydä normaalisti töissä. Työterveyslääkäri arvioi aina työkykyä ja tarjoaa ratkaisuksi sairaslomaa. Reumalääkäri pyrkii hoitamaan reumaa ja vaihtaa tarpeen mukaan reumalääkitystä. Ortopedi taas arvioi leikkaustarvetta. Kivunhoitoon erikoistunut lääkäri sen sijaan määräsi kipulääkkeen (tällä hetkellä mulla menee Diclofenac Rapid) sekä fysioterapiaa, kehotti hankkimaan tens-laitteen, ottamaan nukahtamista helpottamaan melatoniinia sekä menemään vesijumppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.
Sinä et kivuistani tiedä yhtään sen enempää kuin lääkärikään, te ette niitä tunne siellä omassa päässänne, kuvittelette vaan tietävänne!
En syökkään niitä joka vaivaan koska ei tarvitse, kestän mustelmat ja kolhut ilmankin! Buranaa, Panadolia ja sen sellasta kalkkitablettia syön kuumeeseen jos silloinkaan.
Burana ei ole riittävä jos vielä vuodenkin jälkeen särkee joskus jopa sen verran että herää syvästä unesta eikä saa unta kuten nyt viime yönä.
Tuossa tapauksessa jotain on vialla, ja marsi kipupolille selvittämään asiaa. Ei se sillä parane että päivästä toiseen vedetään opiaatteja naamaan :/ On olemassa muitakin kipulääkkeitä kuin panacod tai burana.
No ei sinne Kipupolille noin vaan "marssita" sisään! Pitkät jonot ja lähetettä vaikea saada.
Höpö höpö, kun ei ole yritettykään, vaan panacodia pitää saada. Juuri näiden lääkkeitten väärinkäyttäjien takia meillä muilla on vaikeuksia saada sopivaa lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opioidi lääkkeet eivät ole oikeasti mikään avain onneen. Monesti kivun lievitys hoituu vallan hyvin perus tulehduskipu lääkkeillä, ja tällöin vältytään vahvempien lääkkeiden mukana tulevilta haitoilta ja riskeiltä.
Ennen vanhaan on joillain lääkäreillä ollut tapana määrätä esim tuota panacodia vähän vaivaan kuin vaivaan, vaikka vähempikin olisi riittänyt.
Buranan määräys ei ole kivunhoidon laiminlyömistä, vaan järjen käyttöä lääkäriltä.
Pieniin päiväkirurgisiin toimenpiteisiin harvemmin kovempia mömmöjä edes tarvitaan, varsinkaan kotiin asti määrättäväksi tai uusittavaksi reseptiksi asti.
Terv. Sairaanhoitaja.No se on hienoa että hoitohenkilökunta on nykyään näemmä kehittänyt ajatustenlukukyvyn kun noin hyvin tiedetään ihmisten kivut paremmin kuin potilas itse. On se suomalainen kivunlievitys, tai siis "kivunlievitys", nähty. Vierestä sai katsella kun edes terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle ei voinut antaa riittävästi näitä kauheita opioideja, ettei se raiska vaan jää koukkuun tai herra paratkoon saa päätänsä niillä aineilla sekaisin. Parin viikon kuluttua olikin jo valmis mullan alle, ja kitui viimeiset aikansa kun ketään ei kiinnostanut potilaan kivuttomuus yhtä paljon kuin kitsastelu sen kivunlievityksen kanssa koska kipulääkkeet ovat niin kovin paha asia. Ja sama menee joka tasolla, kipua alihoidetaan törkeästi joka tasolla, kuvitellaan että jengi jää jostain kertaluonteisesta Panacod-reseptistä ikuiseen heroiinikoukkuun ja lässytetään miten kyllä se Burana on ihan riittävä ihan kaikkeen. Ideologiasta tässä on kyse, ei potilaan hoitamisesta. Voisihan sen päiväkirurgisen toimenpiteen hoitaa ilman puudutustakin, sidotaan vain potilas kiinni ja lyödään tikku hampaiden väliin ja siitä vain puukolla nyhräämään. Eihän kivulla ole mitään väliä - sanoo sairaanhoitohenkilökunta.
Höpö höpö, ja urbaanilegendat kehiin taas. Syöpään kuoleva saa kipulääkettä rajoituksetta, joten nämä "minäkin olen vierestä katsonut kuinka jalkaa amputoidaan ilman nukutusta ja kipulääkettä sairaalan parkkipaikalla"höpötykset voit unohtaa ihan saman tien.
Aloittajalla ei ole kertaluontoinen resepti, vaan vähän joka vuodelle panacodireseptiä. Jos ei pysty olemaan kivun kanssa, niin silloin mennään lääkäriin, ja kipulääkettä saa kyllä. Ihan oikeastiko jonkun mielestä on hyvä idea, että henkilölle, jolta jotain on leikattu, määrätään ikuisiksi ajoiksi opiaatteja päivittäiseen kipuun? Ei sitä sairaanhoitoa sillä tavalla tehdä, kipuilijan täytyy mennä lääkäriin ja selvittää onko kipu mahdollisesti johtuva esim leikkausvirheestä, tai hoidettavissa mm. fysioterapialla. Mutta ei, istutaan kipeä sormi persiiissä vuosi, ja valitetaan kun ei anneta opioideja. Just joo.
Aina kun joku mainitsee riittävästä kivunhoidosta Suomessa ajattelen tätä tapausta:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005010252.html
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät kipulääkkeitä kauheina mörköinä. Jotkut joutuvat terveydentilansa takia käyttämään diabeteslääkkeitä, jotkut betasalpaajia, jotkut kipulääkkeitä. Entä sitten? Monille ei edes tule niistä ah-niin-kauheista-opiaateista edes mitään sivuvaikutuksia. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.
Sinä et kivuistani tiedä yhtään sen enempää kuin lääkärikään, te ette niitä tunne siellä omassa päässänne, kuvittelette vaan tietävänne!
En syökkään niitä joka vaivaan koska ei tarvitse, kestän mustelmat ja kolhut ilmankin! Buranaa, Panadolia ja sen sellasta kalkkitablettia syön kuumeeseen jos silloinkaan.
Burana ei ole riittävä jos vielä vuodenkin jälkeen särkee joskus jopa sen verran että herää syvästä unesta eikä saa unta kuten nyt viime yönä.
Tuossa tapauksessa jotain on vialla, ja marsi kipupolille selvittämään asiaa. Ei se sillä parane että päivästä toiseen vedetään opiaatteja naamaan :/ On olemassa muitakin kipulääkkeitä kuin panacod tai burana.
Et sitten ole kuullut kroonisesta kivusta? -ohis
Et sitten ole kuullut että on muitakin lääkkeitä kuin panacod tai burana
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Martti Luther itse eli hyvin rennosti. Työtä piti tehdä, mutta oluttakin piti juoda joka päivä sekä syödä hyvin ja ei seksin harrastamistakaan katsottu pahasti kunhan kävi kirkossa.
Suomalainen luterilaisuus on ihan omalaisensa luomus täynnä itseinhoa ja itsensä korottamista muiden tuomitsemisella.
Suomalaisten potilaiden pitäisi ottaa kontrolli itselleen kivunhoidossa.
Tällä hetkellä joku muu kuin potilaat päättävät asioista. Näin ei pitäisi olla vaan päätös tulee potilailta ja lääkärit kuuntelevat potilaitaan. Suunta on ihan väärä.
Suunnan pitäisi tulla alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä potilaille.
Lääkekannabis on ollut laillista Suomessa jo kymmenen vuotta. Miksi lääkäri menee hiljaiseksi tai suuttuu, kun ottaa lääkekannabiksen puheeksi kivunhoidossa vaihtoehtoisena hoitona, jos vatsa ei esimerkiksi kestä pillereitä?
Minä taisin saada vielä jonkun merkinnän kun otin asian ihan avoimesti puheeksi.
Eikö vaihtoehtoja ole potilaille? Muualla maailmassa potilas saa itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain selkäoperaation jälkeen niin hyvät mömmöt etten tuntenut mitään 😅 Piti käveleen lähtee niin jalat kippas alta. Onneksi hoitaja oli supernainen ja pelasti mut 😆 Kotiinkin sain aika tehokkaat kipulääkkeet, kyllä tuli leijailtua pilvissä 😄
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahvat opioidit ovat yleensä hyviä lyhytaikasesti käytettynä kovaan kipuun. Sen sijaan niiden syöminen vuosia ei-syöpäkipuun on aika vaarallista. Tuhoavat aivoista mielihyväjärjestelmän, jonka takia niitä ei voi enää lopettaa koska aivot eivät enää tuota mielihyvä-välittäjäaineita ilman niitä. Aiheuttavat immuunipuutostilan, eli altistavat mm.infektioille ja syövälle. Tuhoavat hormonitoimintaa, mm. aiheuttavat lapsettomuutta ja miesten testosteronierityksen romahtamisen ja kivesten surkastumisen. Ja ovivat jopa lisätä kipuyliherkkyyttä ja sitä kautta pahentaa kipua.
Mitä lääkettä suosittelet sitten krooniseen, kovaan kipuun, johon esim. fysio- ja toimintaterapia ja muut lääkkeetömät kivunhoitomuodot eivät auta? Kaikki sivuvaikutuksetkin huomioonottaen, kyllä kivuttomuus on niiden arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Suomalaisessa lääketieteessä ihmisellä on sielu mutta eläimellä ei ole sielua. Näin on päätelleet joskus 1800-luvulta alkaen.
Tiede ei ole kumonnut tuota ja Jumala raivostuu mahdollisesti. Meillä on edelleen sääntö että ällös tapa.
Joissain lahkoissa on yleisenä tietona se että huumeet tai lääkkeet päästävät manalasta pahoja henkiä ihmisen sisään ja valtaavat vartalon. Ilmeisesti silloin ihmisen sielu kadottuu ja tämän takia myös narkomaaneja ei kohdella ihmisinä vaan niitä vihataan, koska oletetaan että pahahenki on ottanut heistä vallan.
Olen itse kuullut tämän teorian selitettävän. Joissain lahkoissa ei hyväksytä verensiirtoakaan tai sitä että syöpäkasvain leikataan, vaan syöpään rukoillaan. Muistaakseni Mooses kieltää leikkaukset.
Mä sain sektion jälkeen heräämössä Buranaa ja Panadolia (kovia mömmöjä vain leikkauksen puudutuksena) eikä enempää tarvittukaan. Itsekin ennen uskoin ns.koviin kipulääkkeisiin leikkauksien yhteydessä, mutta kappas vaan, riitti tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, kroonista ei-syövästä johtuvaa kipua ja kuolevan syöpäpotilaan kipua! Tietenkin syöpäpotilaille pitää antaa kaikki mahdollinen kivunlievitys, vaikka nopeuttaisikin kuolemaa parilla tunnilla / päivällä. Sen sijaan ihmiset jotka vaativat oksikodonia ei-syövästä johtuviin pitkäaikaisiin kipuihin, ovat osasyyllisiä asenteisiin joiden takia ei syöpäpotilaatkaan saa kunnon hoitoa. Enkä nyt tarkoita etteikö myös pitkäaikaisia ei-syövästä johtuvia kipuja pitäisi hoitaa hyvin, muttei vahvoilla opioideilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin tänä vuonna leikkauksessa Terveystalossa. Heräämössä sain kipulääkettä niin että operaation jälkeen kivut olivat siedettävät, mutta en todellakaan ollut kivuton.
Operaatio oli sellainen, että sen jälkeen on taatusti jokaisella ihan hlvetilliset kivut.
Tulehduskipulääkkeitä en voi syödä kun olen niille todella pahasti allerginen, ja lisäksi minulla on verenvuototaipumus/-häiriö, joka myös kieltää tulehduskipulääkkeiden käytön. Olen saanut tulehduskipulääkkeistä pahoja, jopa hengenvarallisia allergisia reaktioita, joten en saa niitä syödä. Papereissani lukee että parasetamoli ei toimi minulle, saan niistä vain maksavaurion. Valitettavasti näin, joten apteekista reseptittä saatavilla kipulääkkeillä en tee mitään. Onneksi en juuri kipulääkkeitä tarvitsekaan.
Kotiinlähtiessä kysyin hoitajalta että onko kipulääkeresepti paperisena vai sähköisenä, ja hän tonki paperinivaskani läpi "Katsotaas..." Ei ollut paperisena, joten hän kävi katsomassa koneelta. Hetken päästä hän tuli takaisin hymyillen "Tiedätkö mitä, ei sulle ole mitään reseptiä :) Mut hei, sähän voi syödä parasetamolia! Sitä saa apteekista ihan ilman reseptiä :)"
Minulla oli jo tuossa vaiheessa istuessa melkoiset kivut ja odotin vain että pääsisin kotiin pötkölleen. Katsoin hoitajaa monttu auki: "Pystysitkö sinä itse olemaan tällaisen operaation jälkeen pelkän parasetamolin voimin? Et itse tarvitsisi yhtään mitään muuta?"
No, en saanut mitään muuta, perusteluna se että tuon leikkaavan lääkärin KAIKKI MUUT POTILAAT aina aiemminkin ovat pärjänneet ihan sillä että ovat syöneet maksimiannoksen TULEHDUSKIPULÄÄKKEITÄ ja parasetamolia, joten ei tuo lääkäri minullekaan kirjoita yhtään mitään. No kiva. Ne muut potilaat siis pystyvät syömään tulehduskipulääkkeitä, minä en...
Melko ammattitaitinen lääkäri, kun ei ymmärrä mikä ero on sillä, että syö maksimiannoksen tulehduskipulääkkeitä, tai ei syö tulehduskipulääkkeitä yhtään.
Tulehduskipulääkkeet ovat usein todella tehokkaita, mutta minä en niitä voi syödä.
Seuraaana päivänä joku hoitsu heräämöstä soitti ja kyseli vointia. Sanoin että en ole nukkunut yhtään, hirveät kivut ja parasetamoli ei auta. Hän sanoi "Joo, kaikillahan on leikkauksen jälkeen aina muutaman päivän kovat kivut. Mut sähän voit katsoa Netflixistä jonkun elokuvan ja ottaa vaikka päiväunet".
Päiväunet? Kun kivut on niin kovat että en pysty nukkumaan??
Makasin leikkauksen jälkeen sängyssä viikon hlvetinmoisissa kivuissa.
Sen jälkeen menin käymään päivystävällä yleislääkärillä kun leikkaushaava oli yhden tikin kohdalta tulehtunut ja sieltä tuli mätää ja olin sitä itse pari pävää puhdistellut eikä se auttanut. Soitin hoitajalle ja hän käski lääkärille.
Tuo lääkäri sitten katsoi haavan. hoiti sen ja kirjoitti oxynormia kipuihin.
MITÄ HEMMETTIÄ???
Leikkauksen jälkeen en saa mitään kipulääkkeitä, mutta viikon päästä leikkauksesta kun olen jo päässyt sängystä ylös, sain oxynormia sen takia, että TIKIT VÄHÄN KIRISTÄVÄT. Tuntui siltä että olin piilokamerassa.Meni kyllä luotto lääkäreihin.
Olen pahoillani että olet saanut noin luokattoman huonoa hoitoa.
Olen itse anestesiahoitaja leikkausosastolla, yliopistosairaalassa, ja varmistan aina että anestesialääkäri on määrännyt potilaalle riittävät kipulääkkeet ennen kuin siirrän potilaan vuodeosastolle. Meillä kipulääkkeet määrää nimenomaan anestesialääkäri, ei leikkaava lääkäri, koska anestesialääkäri on kivunhoidon asiantuntija ja uskaltaa määrätä kunnon tropit.
Tiedän ettei vuodeosastolta välttämättä uskalleta pyytää potilaalle parempia kipulääkkeitä, vahvoja kipulääkkeitä pelätään kun ei ole niistä kokemusta ja potilas saa vain panadolia. Vuodeosaston hoitajilla on kuitenkin velvollisuus pyytää anestesialääkäriltä määräys kipulääkkeistä, jotka oikeasti auttavat ja sopivat potilaalle. On vaan helppo sanoa potilaalle ettei voi nyt tehdä mitään ja sanoa että pärjäile hei. Leikkauksen jälkeen kivunhoito on erittäin tärkeää, koska kova kipu hidastaa toipumista.
Olen myös saanut itse kokea kivunhoidon surkeuden leikkauksen jälkeen. Jouduin melkein rukoilemaan vahvempaa kipulääkettä koviin kipuihin mutta en luovuttanut, koska tiedän sairaanhoitajana että heidän oli lääkettä annettava, jos valitan kipua. Vuodeosaston hoitajilla on ilmeisesti kova kynnys soittaa anestesialääkärille ja pyytää lääkemääräys, ja siksi potilaat saavat kärsiä.
Minutkin tietenkin kotiutettiin buranan kanssa eikä se auttanut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvat opioidit ovat yleensä hyviä lyhytaikasesti käytettynä kovaan kipuun. Sen sijaan niiden syöminen vuosia ei-syöpäkipuun on aika vaarallista. Tuhoavat aivoista mielihyväjärjestelmän, jonka takia niitä ei voi enää lopettaa koska aivot eivät enää tuota mielihyvä-välittäjäaineita ilman niitä. Aiheuttavat immuunipuutostilan, eli altistavat mm.infektioille ja syövälle. Tuhoavat hormonitoimintaa, mm. aiheuttavat lapsettomuutta ja miesten testosteronierityksen romahtamisen ja kivesten surkastumisen. Ja ovivat jopa lisätä kipuyliherkkyyttä ja sitä kautta pahentaa kipua.
Mitä lääkettä suosittelet sitten krooniseen, kovaan kipuun, johon esim. fysio- ja toimintaterapia ja muut lääkkeetömät kivunhoitomuodot eivät auta? Kaikki sivuvaikutuksetkin huomioonottaen, kyllä kivuttomuus on niiden arvoista.
Tämä asia pitää nimenomaan kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin kanssa arvioida Kipuklinikalla. Ei missään tk:ssa tai työterveyshuollossa tms.
Tuo selkä pitää kuvata, voi olla skolioosi tai jotain vakavampaa. On tärkeää hoitaa ajoissa, jos kyseessä on vaikka rappeuma niin leikkaus ei ole mahdollista sitten kuin selän kunto on liian huono.