Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisen kivunlievityksen loogisuus
24.11.2018 |
2008 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2009 sain julkiselta Panacod-reseptin nielusta puhkaistun paiseen kipujen hoitoon.
2010-luvulla sain julkiselta Panacod-reseptin viisaudenhampaan tuottamaan kipuun ennen ja jälkeen hampaan poiston.
2018 saan leikkaushoitoa vaatineeseen murtumaan yksityiseltä Mehiläiseltä Buranaa josta ei ollut mitään hyötyä!
Naurettava logiikka. Yhä edelleen melkein vuosi leikkauksen jälkeen kärsin kivuista. Pyytämällä ei Buranaa parempaa saanut vaan hoitava kirurgi vaan toteaa "toivottavasti et aliarvioi ammattitaitoani".
Se on hienoa, että kokoomusvetoiselle kapitalisti firmalle kelpaa terveydestä revityt rahat, mutta kun pitäisi poistaa potilaan kivut niin heitetään kädet ilmaan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvat opioidit ovat yleensä hyviä lyhytaikasesti käytettynä kovaan kipuun. Sen sijaan niiden syöminen vuosia ei-syöpäkipuun on aika vaarallista. Tuhoavat aivoista mielihyväjärjestelmän, jonka takia niitä ei voi enää lopettaa koska aivot eivät enää tuota mielihyvä-välittäjäaineita ilman niitä. Aiheuttavat immuunipuutostilan, eli altistavat mm.infektioille ja syövälle. Tuhoavat hormonitoimintaa, mm. aiheuttavat lapsettomuutta ja miesten testosteronierityksen romahtamisen ja kivesten surkastumisen. Ja ovivat jopa lisätä kipuyliherkkyyttä ja sitä kautta pahentaa kipua.
Mitä lääkettä suosittelet sitten krooniseen, kovaan kipuun, johon esim. fysio- ja toimintaterapia ja muut lääkkeetömät kivunhoitomuodot eivät auta? Kaikki sivuvaikutuksetkin huomioonottaen, kyllä kivuttomuus on niiden arvoista.
Tämä asia pitää nimenomaan kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin kanssa arvioida Kipuklinikalla. Ei missään tk:ssa tai työterveyshuollossa tms.
Ja on myös selkäydinstimulaattoreita ym joiden asennusta voi arvioida Kipuklinikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tiedetään että noita vahvoja kipulääkettä ei tulisi syödä joka vaivaan, leikkaus itsessään ei kerro paljon minkä laatuinen kipu on kyseessä tai kuinka nopeasti operaatiosta toipuu, luultavasti kyseessä on ollut pieni leikkaus josta olet mahdollisesti päässyt kotiin samana päivänä, silloin Burana on aivan riittävä kipuun.
Sinä et kivuistani tiedä yhtään sen enempää kuin lääkärikään, te ette niitä tunne siellä omassa päässänne, kuvittelette vaan tietävänne!
En syökkään niitä joka vaivaan koska ei tarvitse, kestän mustelmat ja kolhut ilmankin! Buranaa, Panadolia ja sen sellasta kalkkitablettia syön kuumeeseen jos silloinkaan.
Burana ei ole riittävä jos vielä vuodenkin jälkeen särkee joskus jopa sen verran että herää syvästä unesta eikä saa unta kuten nyt viime yönä.
Tuossa tapauksessa jotain on vialla, ja marsi kipupolille selvittämään asiaa. Ei se sillä parane että päivästä toiseen vedetään opiaatteja naamaan :/ On olemassa muitakin kipulääkkeitä kuin panacod tai burana.
Et sitten ole kuullut kroonisesta kivusta? -ohis
Et sitten ole kuullut että on muitakin lääkkeitä kuin panacod tai burana
ohis
Eihän se minulle todellakaan epäselvää ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sektion jälkeen heräämössä Buranaa ja Panadolia (kovia mömmöjä vain leikkauksen puudutuksena) eikä enempää tarvittukaan. Itsekin ennen uskoin ns.koviin kipulääkkeisiin leikkauksien yhteydessä, mutta kappas vaan, riitti tämäkin.
Sektio luultavasti on eria asia kuin avosydänleikkaus tai selkäranganleikkaus? Niissä ei herätä heräämössä vaan teholla.
Sektio ei ole ns. leikkaus vaan toimepide missä vauva otetaan pois kohdusta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kipulääkkeitä saa riittävästi edes syöpäpotilaat saati muut.. Itse kärsin erittäin kovista kivuista ja tautini on krooninen jatkuva taistelu lääkkeistä ja lääkärin logiikan mukaan on parempi että vedän 5 lääkkeen coctailia kuin 1 vahvempaa.. Eli nyt menee burana 800,litalgin,panacod ja miedoin kipulaastari.. En ymmärrä.. Ja pakko vetää buranaa vaikka vatsa jo ihan sökö.. Arcoxia ei sovi kaikille.. Ovat yrittäneet vielä päälle tyrkyttää neuroleptejä ja pahin kaikista mielialalääkkeet, kiitos ei.. Päässäni ei ole vikaa, kärsin vain sietämättömistä kivuista..
Monet mielialalääkkeet nostaa kipukynnystä, siksi niitä käytetään. Migreenin estolääkkeenä myös. Ei se tarkoita, että lääkäri pitäisi hulluna.
Jos kärsii noin kovista kivuista kannattaisi selvittää itselleen miksi mitäkin lääkettä sinulle tarjotaan ja tehdä päätökset faktojen ja harkinnan pohjalta, ei millään "päässäni ei ole vikaa" -mutulla.
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, kroonista ei-syövästä johtuvaa kipua ja kuolevan syöpäpotilaan kipua! Tietenkin syöpäpotilaille pitää antaa kaikki mahdollinen kivunlievitys, vaikka nopeuttaisikin kuolemaa parilla tunnilla / päivällä. Sen sijaan ihmiset jotka vaativat oksikodonia ei-syövästä johtuviin pitkäaikaisiin kipuihin, ovat osasyyllisiä asenteisiin joiden takia ei syöpäpotilaatkaan saa kunnon hoitoa. Enkä nyt tarkoita etteikö myös pitkäaikaisia ei-syövästä johtuvia kipuja pitäisi hoitaa hyvin, muttei vahvoilla opioideilla.
Miksi? Miksi ei opiaateilla, jos ne soveltuvat potilaalle ja ne auttavat? Onko tämä sitä ajattelumallia taas, ettei mikään kipu voi olla yhtä kovaa kuin syöpäkipu?
Lääkäri on nykyään pappi.
Sama arvostus kuin ennen pappiin oli.
Sairaanhoitajat ja lähihoitajat ei arvostusta nauti ainakaan palkan suhteen, vaikka tekevät kaiken työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lääkäreiden tietämys kipulääkkeistä on erittäin huono. Kuvitellaan, että on olemassa vain ibuprofeiini, parasetamoli ja opiaatit. Tosiasiassa on olemassa paljon muitakin kipulääkkeitä, jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta, mutta niitäkään ei määrätä.
Kipupolille on tosiaan vaikea päästä, mutta jos kärsii kroonisista kivuista, kannattaa investoida sen verran, että käy yksityisellä kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä.
Juuri näin opiaatteihin ei kannata turvautua, pitkäaikainen hoito on parempi tehdä muilla valmisteilla. Liikunnan merkitys pitäisi olla enemmän esillä mitä nykyään, tuntuu että ihmiset eivät edelleenkään tajua tämän tärkeyttä, hoidoista parasta, mutta vaatii eniten aikaa ja panostusta.
Tämä. Kyllä ne kehon omat opioidit ovat parasta. Toinen mikä niiden eritystä lisää on kylmäuinti. Auttaa sekä neuropaattiseen kipuun että esim. reumakipuun. Mutta sitten aikuiset ihmiset vinkuu "Mutta mä en VOI mennä kylmään veteen". Tai liikkua, tai tehdä meditaatioharjoituksia, tai yhtään mitään muutakaan itse. No ole hyvä ja kärsi sitten, mielellään hiljaa.
Minulla on tuttavapiirissä muutama tämmöinen kivulloinen tapaus. MITKÄÄN kipulääkkeet ei muka toimi, mutta mitään ei voi itsekään kivun hoidoksi tehdä. Vinkuvat ja märisevät loputtomiin mutta eivät suostu edes kokeilemaan neuvomiani asioita.
Ihmisten olisi hyvä myös tiedostaa että esim. traumakipu loppuu kahdessa viikossa kun kudokset on sen verran parantuneet. Jos siis luita on murtunut tai leikattu tms. Kukaan ei kuole jos on kaksi viikkoa kipuja. Jos kipu jatkuu pidempään on jotain mennyt vikaan. Tuota aloittajan tapausta ajatellen.
Tietysti ihmisten kivun kokemus on hyvin erilaista. Kun appiukkoni vaivasenluu leikattiin, se oli ottanut yhden Buranan ja eli aivan normaalisti sen jälkeen. Kun anopin vaivanseluu leikattiin, se vinkui ja veti Panacodia ja Tramalia kourakaupalla kaksi viikkoa.
Itselläni on migreeni, joten tiedän kyllä mitä kipu on. Sellainen kipu, että tappaisi itsensä saadakseen sen loppumaan -jos vaan pystyisi liikkumaan. Mutta ei siihen kuole.
Minä ihmettelin sitä, että sektion jälkeen olen saanut aina kipupumpun, joka on ollut aivan täydellinen kivunlievitykseen. Samassa sairaalassa ortopedisellä pirstaleisen jalkamurtuman ja - leikkauksen jälkeen ei mitään kipupumppuja käytetty. Kun kipu alkoi pahentua, soitin kelloa, ja joku opiskelija tuli kysymään mikä hätänä. "Oota hetki, käyn kysymässä mitä voi antaa", ja vartin päästä tuli jonkun Panadol poreen kanssa. Lääkäri oli seuraavana päivänä kierrolla kotiuttamassa, ja minä kyselin että mitenköhän pärjään kotona kivun kanssa. Lääkäri lupasi, että saan muutaman Oxycontinin mukaan kotiin. Kierron jälkeen tuli hoitaja, joka tuli kertomaan, ettei niitä saa täältä mukaan, koska niitä myydään tuolla torin kulmalla. Jaa, tuumasin. Onneksi sentään sain kirurgilta reilun Panacod-reseptin ja sitä Arcoxiaa, joka on yhtä tyhjän kanssa. Pari ensimmäistä viikkoa vedin Panacodia 2 kpl 6 tunnin välein, ja viimeisen tunnin aina tuijotin kelloa koska kipu alkoi olla karmea. Pikkuhiljaa pystyin vähentämään lääkitystä.
Olen samaa mieltä hoitohenkilökunnan käsittämättömästä asenteesta kivunlievitykseen. Oman kunnan vuodeosastolle olisi kuulemma nuoren ihmisen pitänyt mennä makaamaan jos ei kotona pärjää niillä lääkkeillä mitä myönnettiin. Onpa tehokasta hoitoa.
T. Itsekin sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun mummoni kärsi syövästä saattohoidossa. Sai vähän morfiinia ja helpotti kipuihin.
Tykkäsi ja hymyili ja totesi että nyt mummo on kunnon pilvessä.
Kivut tulivat kuitenkin pian uudestaan ja pyydettiin lisää morfiinia.
Ei tullut ja jatkossa morfiinin saanti oli hyvin vaikeaa.
Lopusta en kerro, mutta mummo nukkui rauhallisesti pois.
Apua ei lääkäreiltä tai hoitajilta valitettavasti saanut. Apu tuli lähiomaisilta.
Kyllä raivostutti katsoa sitä sirkusta. Miksi potilasta ja lähiomaisia itketetään ja suututetaan???
Viina tehoaa hyvin kipuun. Viinaa vaan.
Lääkäreiltä on turha pyydellä armoa. Muistakaa että viina vie kivun.
Viinaa ei voida kieltää kansalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin sitä, että sektion jälkeen olen saanut aina kipupumpun, joka on ollut aivan täydellinen kivunlievitykseen. Samassa sairaalassa ortopedisellä pirstaleisen jalkamurtuman ja - leikkauksen jälkeen ei mitään kipupumppuja käytetty. Kun kipu alkoi pahentua, soitin kelloa, ja joku opiskelija tuli kysymään mikä hätänä. "Oota hetki, käyn kysymässä mitä voi antaa", ja vartin päästä tuli jonkun Panadol poreen kanssa. Lääkäri oli seuraavana päivänä kierrolla kotiuttamassa, ja minä kyselin että mitenköhän pärjään kotona kivun kanssa. Lääkäri lupasi, että saan muutaman Oxycontinin mukaan kotiin. Kierron jälkeen tuli hoitaja, joka tuli kertomaan, ettei niitä saa täältä mukaan, koska niitä myydään tuolla torin kulmalla. Jaa, tuumasin. Onneksi sentään sain kirurgilta reilun Panacod-reseptin ja sitä Arcoxiaa, joka on yhtä tyhjän kanssa. Pari ensimmäistä viikkoa vedin Panacodia 2 kpl 6 tunnin välein, ja viimeisen tunnin aina tuijotin kelloa koska kipu alkoi olla karmea. Pikkuhiljaa pystyin vähentämään lääkitystä.
Olen samaa mieltä hoitohenkilökunnan käsittämättömästä asenteesta kivunlievitykseen. Oman kunnan vuodeosastolle olisi kuulemma nuoren ihmisen pitänyt mennä makaamaan jos ei kotona pärjää niillä lääkkeillä mitä myönnettiin. Onpa tehokasta hoitoa.
T. Itsekin sairaanhoitaja
Mulla on kokemusta vain HUSista (Meilahti ja Peijas) ja niissä ainakin on hoidettu homma todella hyvin. Meilahdessa olin muutama vuosi sitten, kun mulla repesi vatsassa valtimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Vuoto saatiin tukittua angiossa, mutta seuraavana päivänä tehtiin vielä laparotomia ja kauhottiin verta ja verihyytymiä pois. Yhtenä yönä vuodeosastolla oli vähän äkäisen oloinen yöhoitaja. Hän huomasi mun olevan hereillä ja sanoi, että tulee kohta tuomaan mulle kipulääkkeen. Sanoin, että en usko tarvitsevani nyt kipulääkettä, mihin yökkö töksäytti: "Se ei ollut kysymys" ja tuli hetken päästä tökkäämään muhun kipupiikin. Olin sairaalassa melkein 3 viikkoa ja kotiin lähtiessä sain vielä kuukaudeksi Tramalia. Peijaksessa mulle laitettiin polveen tekonivel ja sielläkin kipulääkettä sai listalla menevän lisäksi, kun pyysi. Yhden kerran pyysin ylimääräistä enkä tiedä, mikä "tyrmäystippa" se oli, mutta ainakin tehosi. Sairaalassa olin vain 2 yötä ja kotiin lähtiessäni sain myöskin Tramalia pariksi viikoksi, Arcoxiaa ja grammasta Panadolia. Niillä ja kylmäpusseilla pärjäsin, vaikka onhan polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kipu lääkkeistä huolimatta aika kova ja heti leikkauspäivän jälkeisenä päivänä on alettava jumppaamaan leikattua polvea. Oma kokemukseni molemmista paikoista kivunhoidon osalta on siis ollut erittäin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen syöpäpotilaiden kivunlievitystä. Edes heille ei viimeisten viikkojen aikana millään kirjoitettaisi esim Oxycontia. Haloo, onko sillä väliä jos elämäsi viimeiset päivät olet lääkeriippuvainen.
Juu ja olen lukenut tänän päivän Hesarin Oxycontin "keksijän" suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole urbaanilegendaa tuo että syöpäpotilaalle ei anneta riittävää kipulääkitystä.
Ja on ihan todellisuutta, että viimeisiä elinpäiviään kituvaa syöpäpotilasta ei voida lääkitä riittävästi, ja perusteluna on se että "Siihen voi kuolla".
Uskomatonta. Mutta kertoo lääkäreiden ja sairaanhoitajien olemattomasta ammattitaidosta aivan liikaa.
Kaikista parastahan se olisi, että kun kipuja ei enää voida lääkitä riittävästi, niin annettaisiin riittävä määrä morfiinia joka lamauttaa hengityksen.
Kun eläin pitää lopettaa ajoissa eikä turhaa kipua saa tuottaa tai kärsimystä pitkittää, niin ihmistä sen sijaan pidetään väkisin hengissä ne viimeiset viikot ja päivät.
Miksi?
Jokaisen ihmisen elämä on tärkeä ja riski jäädä riippuvaiseksi voimakkaasta kipulääkkeestä on olemassa. Siksi pitää miettiä onko järkevää antaa voimakkaita lääkkeitä ihmisellä vaikka hän on menehtymässä sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen syöpäpotilaiden kivunlievitystä. Edes heille ei viimeisten viikkojen aikana millään kirjoitettaisi esim Oxycontia. Haloo, onko sillä väliä jos elämäsi viimeiset päivät olet lääkeriippuvainen.
Juu ja olen lukenut tänän päivän Hesarin Oxycontin "keksijän" suvusta.
Siinä on riski jäädä riippuvaiseksi. Toisaalta mietin mihin menee ne voimakkaat kipulääkkeet, oxyt, temsigit , ym ... kun kukaan ei saa niitä. Silti niitä määrätään jatkuvasti. Onko lääkärin takki auki povitaskua myöten? hmm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun potilas valittaa kipua, pitäisi hoitajan tai lääkärin aina käyttää apuna kipumittaria. Tällöin potilaalta esimerkiksi kysytään että kuvaile kipua numeerisesti, 0 on ei yhtään kipua ja 10 on pahin mahdollinen kipu. Tietyn sovitun raja-arvon jälkeen, pitää aina antaa potilaalle kipulääkettä. Myös lääkkeen antamisen jälkeen pitää seurata onko lääke auttanut ja jos kipu on edelleen kova, pitää antaa lisää kipulääkettä tai tehokkaampaa lääkettä. Kipulääkettä annetaan niin kauan että kivut ovat hallinnassa.
Tämä on virallinen ohjeistus, jota kaikkien terveydenhuollossa pitäisi noudattaa.
Se on kuin masennustesti. Mihin normaalin ihmisen on hemmetin vaikea vastata onko kipu nyt 7 vai 5 saati 8? Tai miten masentunut olet nyt tällä hetkellä täytä tämä 21 kohtaa sisältävä taulukko. Joo onko seksuaalinen halukkuus vähentynyt? Kyllä. Painonlasku on pysynyt samana? Kyllä. Oletko väsynyt? Kyllä. Työkyvyn alentuminen? Kyllä.
Osa siitä testistä. Miksi ei ole seksuaalista halukkuutta on syy että asuu yksin. Painonlasku on syytä kun masentaa ja mitään ei saa syötyä pelkojen vallitessa elämää. Olenko väsynyt joo... koittakaa nukkua vajaat 3 tuntia vuorokaudessa. Ei onko työkykyni alentunut? Niin olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä...
Mutta jos luit tämän viestin niin oliko viesti 1 vai 10 kipuasteikolla? Sekä kuinka väsynyt olit luettuasi ja onko painosi pysynyt samana
Tämä on totta. Jotta voisi asettaa kipunsa asteikolle, pitäisi olla vertailukohteita. Tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole juurikaan ollut kipuja. Kivun sijoittuminen asteikolle vaihtelee sen jälkeen, jos elämässä on ollut useampia erilaisia kipuja. Aikoinaan olisin voinut sanoa, että synnytys ilman mitään kivunlievitystä olisi ollut asteikolla 10. Ja niin se tietysti silloin olikin. Nyt voin jo sanoa, että sehän olikin asteikolla 4, koska olen kokenut huomattavasti kovempiakin kipuja. Mun tämän hetkinen 10 on kipu, jollaista suurin osa ihmisistä ei koe koko elinaikanaan. On mahdollista, että koen joskus vielä sitäkin suurempaa kipua, jolloin nykyinen 10 muuttukin ehkä 8:ksi. Mutta tarkoittaako se, että mitä kovempia kipuja on elämässään kokenut, sitä harvemmin/vähemmän tarvitsee antaa kipulääkettä?
Vierailija kirjoitti:
Mä sain sektion jälkeen heräämössä Buranaa ja Panadolia (kovia mömmöjä vain leikkauksen puudutuksena) eikä enempää tarvittukaan. Itsekin ennen uskoin ns.koviin kipulääkkeisiin leikkauksien yhteydessä, mutta kappas vaan, riitti tämäkin.
:)
Odota kunhan pääset leikkaukseen ja siitä paranemiseen. Tulet toivomaan kunnon kipulääkitystä. Miksi sinä olet uskonut ns. koviin kipulääkkeisiin? Ihminen voi uskoa uskontoon tai sitten itseensä. Kipulääkitys ei ole uskon asia mitenkään.
Minä 27 vuotias alkoholisti, sekakäyttäjä mies. Saan pameja, panacodia, temgesic ihan lääkäriltä ja kela maksaa.
Johtuu kai siitä miten minut tiputteen alas kolmannesta kerroksesta. HEH ja elossa olen.
Eiköhän tuo kannabiksen puolustelu tehnyt sinun kirjoituksesta aika turhan. Lisään vielä putkenavaajan mukaan plus tyyny. Sinun putki yhteiskunnalta on aina auki kuuntelet Ultra Braata ja ajat hipsteripyörällä sadetakki päällä Kånken selässä haisten makealta etelän kukalta. Mitään kivunlievitystä sinä et tarvitse.