Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.
En voisi seurustella kumppanin kanssa, joka ei edes tervehdi eksäänsä. Tulisi todella negatiiviset vipat tuollaisesta käytöksestä. Eri asia tietysti, jos on ollut väkivaltaa jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Floodaa sä itsesi takavasemmalle... Exien kanssa kaveeraaja.
Miksi? Mikä sinulle on noin arka asia siinä, jos minä olen yhteydessä eksääni? Miten se sinun elämääsi heilauttaa, mitä me muut teemme? Mikä tässä asiassa osuu sinua noin herkkään paikkaan ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Olen mieluummin onnellinen sinisilmäinen suhteessa, joka antaa voimavaroja, kuin onneton epäilijä suhteessa, joka vie voimavaroja.
Elät mielummin onnellisessa valheessa, kunnes totuus paljastuu sinulle ja tajuat että kaikki oli vain valhetta.
Tyydytetty sika, tai tyytymätön Sokrates.
En haluaisi olla se, joka pilaa hyvän suhteensa turhilla epäilyillä ja mustasukkaisuuksilla tai rajoittaa kumppaniaan näiden takia. - sika, joka kaukalonsa kaataa
t.eri
Kyllä näinkin, mutta joskus on myös hyvä elää silmät auki.
Elämän realiteetit pitää silti ottaa huomioon. Valitettavasti me ihmiset emme ole täydellisiä. Kukaan ei ole niin täydellinen että voisi vannoa, ettei koskaan lipsu. Kaikki eivät lipsu koskaan, mutta melko monet lipsuvat, se pitää myös ottaa huomioon, ainakin jossain takaraivossa.
Ainakin minua sattuisi ihan helvetisti jos olisin aivan yltiöepäilemätön ja sitten totuus lätkäistäsiin päin näköä. Varsinkin niin, että olisin kaveerannut sen miehen exän kanssa ja ollut aivan tietämätön tai en olisi käsittänyt (halunnut käsittää).
Ei koko aika tarvi epäillä, mutta joskus jotain merkkejä ja puheita kannattaa miettiä.
Suhde perustuu luottamukselle. Sokea ei tarvitse kuitenkaan olla. Mutta ei niillä epäilyillä mitään oikeasti voita, enemmän pilaa. Hyvä suhde perustuu vapaaseen valintaan, ei rajoituksiin ja epäilyihin. Siinä kohden pitääkin mielestäni ottaa riski, jos haluaa rakentaa hyvää suhdetta. Jos olet vähän varuillasi suhteessa koko ajan etkä rohkene pistää itseäsi likoon, niin ei niillä panoksilla niin hyvää sitten saakaan, mitä muuten voisi tulla. Onhan siinä riski että sattuu, mutta on sitten mahdollisuus myös johonkin hienoon. Kyllä se ajan kanssa sitten selviää että kuinka kävi.. Ja voihan sitä suhteen alussa edetä sen verran hitaasti, että oppii kunnolla tuntemaan ensin toisen. Ja elämä on siltikin tosiaan yllätyksiä täynnä. Mutta antakaa toisillenne vapaus. Rakkaus perustuu vapauteen.
Vierailija kirjoitti:
Puolisollani ei tietääkseni ole paljon naispuolisia ystäviä lukuun ottamia hänen ystäviensä vaimoja ja avokkeja. En joka tapauksessa tiedä hänen entisistä säädöistään kuten ei hänkään minun. En liioin tiedä kenen kanssa hän viestittelee, viestit kuuluvat yksityisyydensuojan piiriin.
Meillä on avoimet ja luottavaiset välit, eli meillä kyllä tiedetään toisten ystävät ja exät! Puhelimia ei ratsata, eikä kytätä, että kenen kanssa viestitellään, mutta molemmille on täysin selvää, että exien kanssa ei enää kaveerata, meillä ei ole siihen mitään tarvetta!
Vierailija kirjoitti:
Moni siis höylää yhä exäänsä xD
Exästä tullut fuck buddy ja nyksälle selitellään että "ollaan vain kavereita" :D
Kyllä näinkin on. Toiset on sanoo, että ollaan hyviä ystäviä tai kavereita, toiset, että hyvänen aika, enhän minä ole enää missään tekemisissä sen kanssa, selitys riippuu tapauksesta ja uudesta parisuhteesta.
Toki on niitäkin, jotka ovat eronneet ja pysyvät ystävinä ilman muita tunteita entiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistithan pysyy väleissä kaikkien exien kanssa.
Kyllä. Ja sitten kilpailutetaan niitä exiä ja nyxiä toisiaan vastaan, ja ihmetellään, kun kaikki ovat niin mustasukkaisia...
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistithan pysyy väleissä kaikkien exien kanssa.
Kyllä. Ja sitten kilpailutetaan niitä exiä ja nyxiä toisiaan vastaan, ja ihmetellään, kun kaikki ovat niin mustasukkaisia...
Kerro, miten tuo kilpailuttaminen käytännössä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.Aikuinen lapseni meni naimisiin kesän alussa. Olisiko minun pitänyt mennä ilman nykyistä puolisoani, koska lapsen isä eli eksäni oli siellä? Siitä huolimatta, että nykyinen puolisoni oli kutsuttu ja halusi osallistua?
Kukaan ei ole sanonut, että lastensa häihin ei voisi mennä jos lasten äiti sattuu olemaan siellä myös. Nyt on puhuttu ihan kaveeraamisesta, ei samoissa juhlissa olossa jonne on menty ihan oman lapsen vuoksi.
Tottakai hyväksyn vaimoni exät. On minullakin monta exää tai "hoitoa" somekavereina. Mitä sitten? Jos ihminen ei pääse edes aikuisena eroon mustasukkaisuudesta HISTORIAA koskien, niin voi voi. Se on eri asia, jos exät pyörivät liian tiheään kuvioissa eli jatkuvaa yhteydenpitoa.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäsikö avioerojen osalta palauttaa Suomeen(kin) käyttöön syyllisyys periaate. Ja aloittaa paheksunta kaikkia heitä kohtaan jotka elävät joko sinkkuna tai herra paratkoon avoliitossa. - Näinhän se joskus oli, vaan ei toivoakseni tule takaisin
Tulee, jotenkin mieleen, että osalle on vaikeusia sietää sitä, että kumppanilla on ollut aiempaa elämää takana. Ja mikä pahinta kumppani on historiansa kanssa sinut haluamatta mitätöidä sitä.
Ero ja parisuhteen päättäminen tuskin on useinkaan helppo.
Mutta vaikka se ei olisi helppoa, niin jollei ole erityistä syytä (kuten, että ex-kumppani on ollut väkivaltainen, tai muutoin käyttäyttynyt hyvin loukkavasti suhteen aikana), niin en ymmärrä mitä erityistä pahaa ja tuomittavaa on siinä, että on hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä aiempien kumppaneidensa kanssa. - Vai pitäsikö eronneen elää loppuikänsä yksin? (- Palauttaa vielä tekaisin yksin eläville erillinen verokin)
Koen, että nämä jotka eivät voi lainkaan sietää, että kumppanilla on hyvät välit aiemman tai aiempien kumppaniensa kanssa ovat verraten paljon epävarmoja omasta itsestään. Vai ovatko sitten ripustaneet oman elämänsä laadukkuuden ja merkityksellisyyden olaven hyvin paljon kiinni toisesta.
Puhut nyt ihan eri asioista. Ei tässä kenelläkään ole tarkoitus, että kielletään ne exät ja entinen elämä tyystin tai ei saisi eronneena mennä uuteen suhteeseen.
Jokainen tietää mennessään eronneen tai aikuisen ihmisen kanssa yhteen, että se menneisyys on. Kysymys tässä on kuinka paljon kunkin mielestä sen menneisyyden pitää tai antaa vaikuttaa nykyisyyteen.
Et ymmärrä tai et vain jostain syystä halua ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäsikö avioerojen osalta palauttaa Suomeen(kin) käyttöön syyllisyys periaate. Ja aloittaa paheksunta kaikkia heitä kohtaan jotka elävät joko sinkkuna tai herra paratkoon avoliitossa. - Näinhän se joskus oli, vaan ei toivoakseni tule takaisin
Tulee, jotenkin mieleen, että osalle on vaikeusia sietää sitä, että kumppanilla on ollut aiempaa elämää takana. Ja mikä pahinta kumppani on historiansa kanssa sinut haluamatta mitätöidä sitä.
Ero ja parisuhteen päättäminen tuskin on useinkaan helppo.
Mutta vaikka se ei olisi helppoa, niin jollei ole erityistä syytä (kuten, että ex-kumppani on ollut väkivaltainen, tai muutoin käyttäyttynyt hyvin loukkavasti suhteen aikana), niin en ymmärrä mitä erityistä pahaa ja tuomittavaa on siinä, että on hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä aiempien kumppaneidensa kanssa. - Vai pitäsikö eronneen elää loppuikänsä yksin? (- Palauttaa vielä tekaisin yksin eläville erillinen verokin)
Koen, että nämä jotka eivät voi lainkaan sietää, että kumppanilla on hyvät välit aiemman tai aiempien kumppaniensa kanssa ovat verraten paljon epävarmoja omasta itsestään. Vai ovatko sitten ripustaneet oman elämänsä laadukkuuden ja merkityksellisyyden olaven hyvin paljon kiinni toisesta.
Puhut nyt ihan eri asioista. Ei tässä kenelläkään ole tarkoitus, että kielletään ne exät ja entinen elämä tyystin tai ei saisi eronneena mennä uuteen suhteeseen.
Jokainen tietää mennessään eronneen tai aikuisen ihmisen kanssa yhteen, että se menneisyys on. Kysymys tässä on kuinka paljon kunkin mielestä sen menneisyyden pitää tai antaa vaikuttaa nykyisyyteen.Et ymmärrä tai et vain jostain syystä halua ymmärtää.
Kärjistäminen toiseen suuntaa olikin vaikeampaa, kuin mitä äkkiseltään osasin ajatella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että joku haluaisi pitää erityisesti yhteyttä eksään. Vanhat suhteet on vanhoja, enkä halua mitään kaverisuhdetta vanhojen kumppaneiden kanssa. Mies ajattelee samalla tavalla.
Itse ajattelen, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuuskuvio. Ei osata päästää ihmisistä irti.
Eksä on ystävä. Miksi katkaista välit ystävään?
Ei tässä puhuta nyt normaaleista ystävyyssuhteista joita jokaisella on ollut myös menneisyydessä. Nyt on kyse entisestä seurustelu/seksikumppanista! Kyllä luulisi exänkin ymmärtävän, että kun on ex niin on ex!
No siitä eksästä on tullut ihan normaaliystävyyssuhde. Erosimme sen takia, kun meistä tuli hyvät kämppikset. Toinen ei kiinnostanut seksuaalisesti yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.Aikuinen lapseni meni naimisiin kesän alussa. Olisiko minun pitänyt mennä ilman nykyistä puolisoani, koska lapsen isä eli eksäni oli siellä? Siitä huolimatta, että nykyinen puolisoni oli kutsuttu ja halusi osallistua?
Kukaan ei ole sanonut, että lastensa häihin ei voisi mennä jos lasten äiti sattuu olemaan siellä myös. Nyt on puhuttu ihan kaveeraamisesta, ei samoissa juhlissa olossa jonne on menty ihan oman lapsen vuoksi.
Mutta kun vastasin viestiin, jossa sanottiin, että "En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle!" Tottakai häissä esitellään nykyinen puoliso entiselle. Ja juttelimme paljon muutakin, olihan meidät istutettu morsiusparin pöytään samaan seurueeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee hiukan ristiriitainen olo. Täällä hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja hyvää ystävyyttä exien kanssa, kaikki jotka eivät sitä ymmärrä ovat mustasukkaisia kyttääjät jotka rajoittavat toisen elämää.
Sitten kun mennään uusperheketjuun niin voi sitä mustasukkaisuuden ja entisen miehen omistamisen määrää!
Äitipuolen ovat monienmielestä melkein hirviöitä, hutsuja, ulkopuolisia naikkosia jotka ovat vietelleet miehen jne.
Minnekähän se avarakatseisuus ja *ymmärtäminen* sillon katoaa?
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee hiukan ristiriitainen olo. Täällä hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja hyvää ystävyyttä exien kanssa, kaikki jotka eivät sitä ymmärrä ovat mustasukkaisia kyttääjät jotka rajoittavat toisen elämää.
Sitten kun mennään uusperheketjuun niin voi sitä mustasukkaisuuden ja entisen miehen omistamisen määrää!
Äitipuolen ovat monienmielestä melkein hirviöitä, hutsuja, ulkopuolisia naikkosia jotka ovat vietelleet miehen jne.Minnekähän se avarakatseisuus ja *ymmärtäminen* sillon katoaa?
Kai tajuat, että kyseessä ovat eri kirjoittajat? Itse olen eksieni kanssa hyvissä väleissä enkä yleensä edes availe uusperheketjuja, koska en ole koskaan uusperhettä perustanut.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.Aikuinen lapseni meni naimisiin kesän alussa. Olisiko minun pitänyt mennä ilman nykyistä puolisoani, koska lapsen isä eli eksäni oli siellä? Siitä huolimatta, että nykyinen puolisoni oli kutsuttu ja halusi osallistua?
Perhejuhlat ovat asia erikseen. Toki menit sinne nykyisen kumppanisi kanssa, kuten kuuluukin.
Mutta miten on, soitteletko sen ex-miehesi kanssa, käytkö hänen kanssaan kahvilla, leffassa, istumassa iltaa?
Tuskin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee hiukan ristiriitainen olo. Täällä hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja hyvää ystävyyttä exien kanssa, kaikki jotka eivät sitä ymmärrä ovat mustasukkaisia kyttääjät jotka rajoittavat toisen elämää.
Sitten kun mennään uusperheketjuun niin voi sitä mustasukkaisuuden ja entisen miehen omistamisen määrää!
Äitipuolen ovat monienmielestä melkein hirviöitä, hutsuja, ulkopuolisia naikkosia jotka ovat vietelleet miehen jne.Minnekähän se avarakatseisuus ja *ymmärtäminen* sillon katoaa?
Kai tajuat, että kyseessä ovat eri kirjoittajat? Itse olen eksieni kanssa hyvissä väleissä enkä yleensä edes availe uusperheketjuja, koska en ole koskaan uusperhettä perustanut.
Luulen, että nämä exien kanssa kaveeraavat ovat vielä nuoria, lapsettomia ihmisiä. Siinä iässä kun vielä kaverit ovat hirveän tärkeitä. Ajattelin varmaan itsekin nuorena noin.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.Aikuinen lapseni meni naimisiin kesän alussa. Olisiko minun pitänyt mennä ilman nykyistä puolisoani, koska lapsen isä eli eksäni oli siellä? Siitä huolimatta, että nykyinen puolisoni oli kutsuttu ja halusi osallistua?
Perhejuhlat ovat asia erikseen. Toki menit sinne nykyisen kumppanisi kanssa, kuten kuuluukin.
Mutta miten on, soitteletko sen ex-miehesi kanssa, käytkö hänen kanssaan kahvilla, leffassa, istumassa iltaa?
Tuskin.
Sinullekin muistutus: vastasin viestiin, jossa pidettiin nöyryyttävänä edes esitellä eksää nyksälle ja jossa heitä ei itsekään edes tervehdittäisi. Onko se sinusta normaalia?
En ole enääa avioeksääni yhteydessä, koska lapsemme on ollut aikuinen jo pitkään. Silloin kun hän oli alaikäinen niin olimme tietysti yhteydessä, tosin enemmän jouduin lapsen asioita hoitamaan eksän silloisen uuden puolison kanssa, koska eksälle työt ja harrastukset olivat tärkeämpiä kuin lapsi. Nyt, tutustuttuani eksän nykyiseen puolisoon, olen tämän uuden puolison kanssa fb-ystävä. Ystävyyspyyntö tuli eksän nykyiseltä puolisolta.
Eksän jälkeiseen parisuhde-eksään olen ollut vuosien varrella yhteydessä, koska meitä yhdistää yhteinen harrastus/mielenkiinnon kohde. Olemme fb-ystäviä ja tavanneetkin kerran, kun hän oli käymässä asuinpaikkakunnallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä olen todella vanhanaikainen näissä asioissa. Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys.
En edes tervehdi ex-hoitoja. Ei ole mitään tarvetta olla ystävä kenenkään ex-panon kanssa, minulla on oikeitakin ystäviä.
En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle! Ei vaan sovi mun arvomaailmaan. En hyväksyisi mieheltään mitään yhteydenpitoja ex-panoihin. En seurustelisi sellaisen miehen kanssa.
Menneet pysykööt menneisyydessä.Aikuinen lapseni meni naimisiin kesän alussa. Olisiko minun pitänyt mennä ilman nykyistä puolisoani, koska lapsen isä eli eksäni oli siellä? Siitä huolimatta, että nykyinen puolisoni oli kutsuttu ja halusi osallistua?
Kukaan ei ole sanonut, että lastensa häihin ei voisi mennä jos lasten äiti sattuu olemaan siellä myös. Nyt on puhuttu ihan kaveeraamisesta, ei samoissa juhlissa olossa jonne on menty ihan oman lapsen vuoksi.
Mutta kun vastasin viestiin, jossa sanottiin, että "En ikinä nöyryyttäisi miestäni esittelemällä hänet jollekin entiselle heilalle!" Tottakai häissä esitellään nykyinen puoliso entiselle. Ja juttelimme paljon muutakin, olihan meidät istutettu morsiusparin pöytään samaan seurueeseen.
Niin. Kukaan ei ole vielä sanonut, ettei lasten häihin saisi mennä. - Mutta olen kyllä kuullut tapauksia, joissa hääpari itse (kumpikin) on kutsunut ja toivonut moelmpien vanhempien saapuvan paikalle, uusine kumppaneineen. Mutta toinen vanhemmista on saattanut ilmoittaa ettei tule paikalle (ei yksin eikä mahd. uuden kumppaninsa kanssa), jos häihin on kutsuttu myös toinen vanhemmista ja hän tulee sinne yksin tai mahd. uuden kumppaninsa kanssa. - Lapsi tai lapset joutuvat tästä sitten kärsimään. Tai yritetään painostaa, että lapsen pitäisi osata valita puolensa. Ellei sitten lähivanhemapan toiminut uskottele, että hän on lapselle nyt ja aina tärkeämpi kun lapsi asui ja eli hänen kanssaan niin ja niin paljon pidempään, eikä etävanhemman luona.
Ei tässä puhuta nyt normaaleista ystävyyssuhteista joita jokaisella on ollut myös menneisyydessä. Nyt on kyse entisestä seurustelu/seksikumppanista! Kyllä luulisi exänkin ymmärtävän, että kun on ex niin on ex!