Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Ei voi taas muuta sanoa kuin että onneksi tuli valittua nainen jolla on itsetunto kohdallaan ja joka seisoo selkä suorana omilla jaloillaan.
Jos uusi kumppanikokelas vaatisi hylkäämään ystäviä, joiden kanssa on parhaimmillaan 20v yhteistä historiaa, niin arvatkaa kumpi lähtisi?
Miten edes pystyy suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa kehenkä ei luota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi taas muuta sanoa kuin että onneksi tuli valittua nainen jolla on itsetunto kohdallaan ja joka seisoo selkä suorana omilla jaloillaan.
Jos uusi kumppanikokelas vaatisi hylkäämään ystäviä, joiden kanssa on parhaimmillaan 20v yhteistä historiaa, niin arvatkaa kumpi lähtisi?
Miten edes pystyy suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa kehenkä ei luota?
Samalla tavalla ajattelet. Se, mikä minua tässä ketjussa ihmetyttää, on joidenkin kirjoittajien tarve tulla neuvomaan meille muillekin, miten parisuhteessa saa tai ei saa ajatella ja toimia. Miksi heille ei riitä, että heidän parisuhteessaan on sovittu, ettei eksiä pidetä ystävinä? Miksi meidän muiden pitäisi ajatella ja tehdä samoin? Miten ihmeessä se jonkun ulkopuolisen elämää heilauttaa, jos minä tai puolisoni pidämme yhteyttä eksiimme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi taas muuta sanoa kuin että onneksi tuli valittua nainen jolla on itsetunto kohdallaan ja joka seisoo selkä suorana omilla jaloillaan.
Jos uusi kumppanikokelas vaatisi hylkäämään ystäviä, joiden kanssa on parhaimmillaan 20v yhteistä historiaa, niin arvatkaa kumpi lähtisi?
Miten edes pystyy suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa kehenkä ei luota?
Samalla tavalla ajattelet. Se, mikä minua tässä ketjussa ihmetyttää, on joidenkin kirjoittajien tarve tulla neuvomaan meille muillekin, miten parisuhteessa saa tai ei saa ajatella ja toimia. Miksi heille ei riitä, että heidän parisuhteessaan on sovittu, ettei eksiä pidetä ystävinä? Miksi meidän muiden pitäisi ajatella ja tehdä samoin? Miten ihmeessä se jonkun ulkopuolisen elämää heilauttaa, jos minä tai puolisoni pidämme yhteyttä eksiimme?
Siis samalla tavalla ajattelen.
Mä juttelen mun exän kanssa lähes päivittäin. Oltiin hyviä ystäviä kuusi vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Seurusteltiin kaksi vuotta, se loppui ikävästi ja ei oltu missään tekemisissä kolmeen vuoteen. Nyt tosiaan keskustellaan melkein joka päivä. Meillä on yhteinen harrastus, intohimo oikeastaan, enimmäkseen keskustellaan vaan siitä. Minä olen sinkku, hän on avoliitossa ja avovaimo tietää ja hyväksyy meidän ystävyyden. Ehkä syy on se että asumme eri mantereilla ja yhteydenpito tapahtuu netissä joten pettäminen olisi aika vaikeaa. Emme ole nähneet fyysisesti kertaakaan sen jälkeen kun erosimme.
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.
Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jolla ylipäätään on entisiä, on pelkkä käytetty kondomi. Että ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Kyllä sen uuden kumppanin kanssa on se PARISUHDE ja niiden exien kanssa KAVERISUHDE.
Näiden erottaminen tuntuu olevan mahdotonta joillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Ai että sinulla on se käsitys. Mikä sinut saa edes kuvittelemaan, että se toistakymmentä vuotta sitten lempattu ex olisi ylipäänsä vielä "saatavilla"? Että se olisi kaikki nämä vuodet odottanut vain, että koska palataan yhteen?
Voin omalta osaltani kertoa, että parisuhteeni on perustettu täysin yhden ja nykyisen varaan. Olin seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin hänet kohtasin eikä sinäkään aikana ollut yhtään ikävä eksää (vaikka yhteydessä oltiinkin), joten miksi ihmeessä nyt olisi?
Minulla ei ole hovia ympärillä. Ystäviä, kavereita ja tuttavia on. Itsetuntoni on oikein hyvä.
Kerro sinä vuorostasi, miksi koet tarpeelliseksi vihjailla, että muilla ihmisillä olisi itsetunto- tai muita ongelmia, jos he ovat ystäviä eksien kanssa; miksi sinulle ei riitä, että omassa parisuhteessasi eksien kanssa ei kaveerata?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Mikä ihmeen "hovi"?
On sulla kiero vinkkeli katsoa ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Ei minulla mitään tarvetta ole epäillä puolisoani. Kaveri on kaveri menneistä riippumatta. Hyvä vaan, että puolisolla on kavereita ja ystäviä.
Itsekin olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Joskus tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ilman mitään seksiaalisia värineitä.
Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti niin kauan kuin kummastakin siltä tuntuu. Jos toinen haluaa lopettaa, niin mikäs siinä. Sitten on aika etsiä itselle uusi kumppani, jos ei huvita yksin olla.
Vahtimalla, epäilemällä ja pakolla et voi toista itseesi sitoa, ainakaan terveeseen ja hyvää oloa antavaan suhteeseen.
Kylläpä teidän suhteenne kuulostaa kevyeltä. Silloin toki voi tapailla ja kaveerata vaikka jokaisen exänsä kanssa.
Meidän suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan tässä ihan täysillä, ei mitenkään kevyin perustein. Silloin myös kunnioitetaan toinen toistamme ja exät on jätetty exiksi. Toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja tuttavia saa olla, mutta he ovat täysin eri asia kuin exät!
Miksi pitäisi katkaista välit tyyppiin, jonka kanssa synkkaa muuten hyvin, mutta parisuhde ei syystä tai toisesta onnistunut?
Se on kuule se kunnioitus nykyistä puolisoa kohtaan!
Tuskin hän vaatii mitään dramaattista välien katkaisua, eli toki voit tavattaessa tervehtiä ja olla muuten ystävällinen, mutta miksi haluaisit loukata nykyistä puolisoasia viettämällä aikaa exäsi kanssa? Eikö sitä aikaa kuulu viettää ystävien kanssa?
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Vierailija kirjoitti:
Mun paras kaveri on mun ex. Meillä on käsittämätön henkinen yhteys, mutta seksuaalista vetovoimaa ei lainkaan. Parisuhteesta ei tulisi mitään. Koitettu on jo kaksi kertaa. Mutta itse en voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei hyväksi tätä mun parasta kaveria.
Älä hyvä ihminen vain mene kertomaan kumppanillesi, että sinulla on käsittämätön henkinen yhteys exäsi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Kyllä sen uuden kumppanin kanssa on se PARISUHDE ja niiden exien kanssa KAVERISUHDE.
Näiden erottaminen tuntuu olevan mahdotonta joillekkin.
Saman huomannut. Nyksän kanssa ollaan kevyesti kavereita ja eksät on niitä tärkeitä, joiden kanssa ikään kuin ollaan parisuhteessa.... jaetaan ne tärkeät yhteiset muistot jne.
Itse en jaksaisi "parisuhdetta" tuollaisen kumppanin kanssa, ehkä toteaisin, että ollaan sitten tosiaan vaan kavereita. Eli moikataan joskus ja jouluna, mutta that's it.
Vierailija kirjoitti:
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Mistä tiedät, että eksäsi pitävät sinua tärkeämpänä kuin kumppaneitaan? Aika kovat luulot sinulla. Voi olla, että tosipaikan tullen oma kumppani on kuitenkin tärkeämpi. Mutta voithan kuvitella olevasi korvaamaton niille exille, jos se sinua lohduttaa.
Miltä sinusta tuntuisi, jos nykyinen kumppanisi sanoisi sinulle noin? Eli että hänen eksänsä on tärkeämpi kuin sinä? Olisiko tämä sinulle ihan ok?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Ei minulla mitään tarvetta ole epäillä puolisoani. Kaveri on kaveri menneistä riippumatta. Hyvä vaan, että puolisolla on kavereita ja ystäviä.
Itsekin olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Joskus tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ilman mitään seksiaalisia värineitä.
Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti niin kauan kuin kummastakin siltä tuntuu. Jos toinen haluaa lopettaa, niin mikäs siinä. Sitten on aika etsiä itselle uusi kumppani, jos ei huvita yksin olla.
Vahtimalla, epäilemällä ja pakolla et voi toista itseesi sitoa, ainakaan terveeseen ja hyvää oloa antavaan suhteeseen.
Kylläpä teidän suhteenne kuulostaa kevyeltä. Silloin toki voi tapailla ja kaveerata vaikka jokaisen exänsä kanssa.
Meidän suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan tässä ihan täysillä, ei mitenkään kevyin perustein. Silloin myös kunnioitetaan toinen toistamme ja exät on jätetty exiksi. Toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja tuttavia saa olla, mutta he ovat täysin eri asia kuin exät!
Miksi pitäisi katkaista välit tyyppiin, jonka kanssa synkkaa muuten hyvin, mutta parisuhde ei syystä tai toisesta onnistunut?
Se on kuule se kunnioitus nykyistä puolisoa kohtaan!
Tuskin hän vaatii mitään dramaattista välien katkaisua, eli toki voit tavattaessa tervehtiä ja olla muuten ystävällinen, mutta miksi haluaisit loukata nykyistä puolisoasia viettämällä aikaa exäsi kanssa? Eikö sitä aikaa kuulu viettää ystävien kanssa?
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Sitä kai te odotattekin, että molempien kumppanit tekevät vaatimuksen ja saavat lähteä ja mitä silloin jää jäljelle? SINÄ JA EXÄ!
Kannattaakohan teidän jo nyt palata "exyydestä nyksyyteen" niin ei tarvitse muiden katsoa touhuanne vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se käsitys, että juuri niillä eksiensä kaveeraajilla on huono itsetunto. Ovat niin epävarmoja ja eivät uskalla perustaa parisuhdetta sen yhden ja nykyisen varaan (mitäs sitten jos tulee ero, eikä olekaan niitä eksiäkään enää, nyyh).
Täytyy olla iso hovi ympärillä. Nämä eksät ovat juuri hyvin tärkeä osa sitä hovia. Joista pidetään kiinni.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tietää ja luottaa siihen, että pystyy olemaan myös yksin jos suhde loppuu. Voi antaa vanhojen mennä ja uskaltaa antaa heillekin vapauden.
Uskaltaa olla täysillä mukana uudessa suhteessa ja uskaltaa ottaa riskin yksinjäämisestä.Huvittaa kun eksänystävät haukkuvat muita siitä mitä itse ovat.
Kyllä sen uuden kumppanin kanssa on se PARISUHDE ja niiden exien kanssa KAVERISUHDE.
Näiden erottaminen tuntuu olevan mahdotonta joillekkin.Saman huomannut. Nyksän kanssa ollaan kevyesti kavereita ja eksät on niitä tärkeitä, joiden kanssa ikään kuin ollaan parisuhteessa.... jaetaan ne tärkeät yhteiset muistot jne.
Itse en jaksaisi "parisuhdetta" tuollaisen kumppanin kanssa, ehkä toteaisin, että ollaan sitten tosiaan vaan kavereita. Eli moikataan joskus ja jouluna, mutta that's it.
Vierailija kirjoitti:
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Mistä tiedät, että eksäsi pitävät sinua tärkeämpänä kuin kumppaneitaan? Aika kovat luulot sinulla. Voi olla, että tosipaikan tullen oma kumppani on kuitenkin tärkeämpi. Mutta voithan kuvitella olevasi korvaamaton niille exille, jos se sinua lohduttaa.
Miltä sinusta tuntuisi, jos nykyinen kumppanisi sanoisi sinulle noin? Eli että hänen eksänsä on tärkeämpi kuin sinä? Olisiko tämä sinulle ihan ok?
"Saman huomannut" ja sitten käännät koko asian täysin päinvastaiseksi=D
Miten niin käännän? Puhun koko ajan yhdestä ja samasta ilmiöstä. Eli ihmisistä, jotka kohtelevat kumppaneitaan kuin hyvänpäiväntuttua, ja exäänsä, kuin elämän tärkeintä ihmistä. Noin niinkuin kärjistetysti.
Mielestäni tällaisessa systeemissä on prioriteetit väärin päin. Kyllä elämänkumppanin pitäisi olla se elämän tärkein ihminen. Kaverit ja eksät tulevat kaukana takana.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Ei minulla mitään tarvetta ole epäillä puolisoani. Kaveri on kaveri menneistä riippumatta. Hyvä vaan, että puolisolla on kavereita ja ystäviä.
Itsekin olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Joskus tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ilman mitään seksiaalisia värineitä.
Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti niin kauan kuin kummastakin siltä tuntuu. Jos toinen haluaa lopettaa, niin mikäs siinä. Sitten on aika etsiä itselle uusi kumppani, jos ei huvita yksin olla.
Vahtimalla, epäilemällä ja pakolla et voi toista itseesi sitoa, ainakaan terveeseen ja hyvää oloa antavaan suhteeseen.
Kylläpä teidän suhteenne kuulostaa kevyeltä. Silloin toki voi tapailla ja kaveerata vaikka jokaisen exänsä kanssa.
Meidän suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan tässä ihan täysillä, ei mitenkään kevyin perustein. Silloin myös kunnioitetaan toinen toistamme ja exät on jätetty exiksi. Toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja tuttavia saa olla, mutta he ovat täysin eri asia kuin exät!
Miksi pitäisi katkaista välit tyyppiin, jonka kanssa synkkaa muuten hyvin, mutta parisuhde ei syystä tai toisesta onnistunut?
Se on kuule se kunnioitus nykyistä puolisoa kohtaan!
Tuskin hän vaatii mitään dramaattista välien katkaisua, eli toki voit tavattaessa tervehtiä ja olla muuten ystävällinen, mutta miksi haluaisit loukata nykyistä puolisoasia viettämällä aikaa exäsi kanssa? Eikö sitä aikaa kuulu viettää ystävien kanssa?
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Sitä kai te odotattekin, että molempien kumppanit tekevät vaatimuksen ja saavat lähteä ja mitä silloin jää jäljelle? SINÄ JA EXÄ!
Kannattaakohan teidän jo nyt palata "exyydestä nyksyyteen" niin ei tarvitse muiden katsoa touhuanne vierestä.
Kumpikaan näistä existäni ei tahdo parisuhdetta kanssani, kuten en minäkään heidän kanssaan. Parisuhdetta on näiden kanssa kokeiltu ja todettu, ettei se toimi, kun taas ystävyys toimii. Miksi siis heittäisin menemään useita vuosia kestäneen ystävyyden?
Leiaiei kirjoitti:
Mun mielestä voi olla kavereita ja kannatan kaikenlaista aikuismaista suhtautumista. Rajan vedän kuitenkin siihen, etten hyväksy yhteydenpitoa kahdessa tapauksessa: A. se toinen osapuoli on avoimesti ilmaissut, että haluaisi olla enemmän kuin ystäviä ja enemmän tai vähemmän toimii sen mukaisesti. B. kumppani on pettänyt minua, minkä jälkeen sen pettämiskaverin kanssa ei minusta mitenkään voi enää olla vaan kaveri. Se kaveruus pilattiin sillä pettämisellä.
Toki tuota ajatusta kannatan. Mutta ennenkaikkea sitä että ajoissa keskustellaan 'vaimoehdokkaista' ja eron syistä ja näkeekö toinen osapuoli mahdollisuutta jossain tilanteessa että ehkä voisi vielä olla yhdessä jonkun exän kanssa jos jokin asia olis erilaisia, muuttuisi tai kehittyisi.
Mun miehen kommentit olleet suoria että menneiden naissuhteitten osalta hän olis valmis jakamaan niille naisille meidän parisuhdelogiikkaa koska kokee meidän tavan elää hyväksi. Ja on sanonut että jos joku niistä naisista on omaksumassa tätä tapaa elää ja ajatella, on he jokatapauksessa potentiaalisia vaimoehdokkaita, eikä ole ollut kuin joistain yksittäisistä tekijöistä kiinni ettei heidän yhteiselonsa ole jatkunut..
Kyseiset kommentit sai minut oikeutetusti ihmettelemään josko hänen elämänarvonsa on 'irtolaismaista' ja ei olisikaan vakavissa aikeissa kanssani suunnittelemassa tulevaisuutta. Eli pitkien keskustelujen jälkeen ollaan päädytty siihen, että mitä järkeä on olla tekemisissä exien kanssa jos niin paljon ajatukset heidän parisuhteittensa laadussa ja kun niillä ei ole itselähtöistä tahtoa ollut koskaan arvioida oman toimintansa haitallisuuttakaan.
Ei niillä ole myöskään mitään tajua mitä on kun koko elämänsä on elänyt erilailla. Ei siis irtonaisesti kuten he, jossa ajatus on päällimmäisenä se että ihan sama jos tää suhde päättyy koska hyppysissä on jo pari muuta jotka kuiskineet korvaan tanssilattialla 'tahdon oikeesti olla sinun'...
Että sellasta jännää tämä elämä koittaa asettua elelemään ilman jännitteitä jonkun samannimisen kanssa ja tukea arjen eri haasteissa. Kun köysi on yhteinen mitä kiskotaan, saadaan aikaan se kaikki mitä kaksi ihmistä voi saada parhaimmillaan varsinkin vaikeiden elämänvaiheissa keskellä aikaan (yksi ihmisiä erottava tekijä on esimerkiksi remontti, tai kun lapset muuttaa kotoa). Jokainen koitos jonne tulee väliin hyviä hetkiä on vahvistavaa.
"Miksi siis heittäisin menemään useita vuosia kestäneen ystävyyden"
Onko sinulle tärkämpää hengailla ystävien kanssa kuin ottaa puoliso huomioon? Mitä sinä teet puolisolla, kun käytät aikasi ystäviin, käytte matkoilla, syömässä, elokuvissa, nukuttekin lusikassa, jaatte kaikki salaisuudet....
Kaffepulla kirjoitti:
Miten niin käännän? Puhun koko ajan yhdestä ja samasta ilmiöstä. Eli ihmisistä, jotka kohtelevat kumppaneitaan kuin hyvänpäiväntuttua, ja exäänsä, kuin elämän tärkeintä ihmistä. Noin niinkuin kärjistetysti.
Mielestäni tällaisessa systeemissä on prioriteetit väärin päin. Kyllä elämänkumppanin pitäisi olla se elämän tärkein ihminen. Kaverit ja eksät tulevat kaukana takana.
Tarviiko rautalankaa?
Kumppanin kanssa PARISUHDE ja exien kanssa KAVERISUHDE.
Tästä käänsit näppärästi osat toisin päin.
Monet täällä peräänkuuluttavat, että on minulla oikeus että saan kaveerata eksien kanssa, joskus hyvinkinkin tiiviisti ja jopa puhua asioita ohi ja yli uuden kumppanin.
On toki varmaan sitten.
Mutta myös pitää yrittää ymmärtää, että uudella kumppanilla on myös oikeus tuntea, että häntä ja hänen tunteitaan kunnioitetaan. Jos liika kaveeraus haittaaa parisuhdetta, niin oikeudenmukaista on pysähtyä miettimään onko ehkä ihan oikeutettua kuunnella mitä kumppani sanoo. Että hän puhuuko ihan asiaa. Miksi tätä on niin vaikea uskoa?
Tuntuu, että vain näillä kaveeraajilla on oikeus käyttäytyä miten itse tahtoo ja vielä katsovat oikeudekseen moittia ja arvostella uutta kumppania ahdasmieliseksi ja vainoharhaiseksi jne.
Tuntuu kuin tällä aajtusmaailmalla ja periaatteella sillä uudella kumppanilla ei olisi mitään merkitystä ja arvoa, vain näillä keskenään olevilla eksillä. Parisuhde saa voida huonosti kaveeerauksen vuoksi kunhan entinen suhde voi hyvin.
Miksi tällaiset ihmiset edes menevät uuteen suhteeseen? Kun selvästi eivät pysty irrottamaan vanhasta eivätkä sitoutumaan uuteen. Eihän se uusi siihen ole syyllinen, hän on vain normaalisti tunteva ihminen?
Nämä jotkut moniavioiset lilluvat jossain ihmeellisestä tunteiden välimaastossa, ainakaan kovin vahvoja tunteita ei siihen uuteen silloin voi olla. Pikemminkin tuntuu, että paljon vahvempia tunteita on niihin vanhoihin. Hehän tässä eivät ole kypsiä parisuhteeseen. Mutta syytetään uutta kumppania ja laitetaan oma pää pensaaseen ja hurskastellaan puhtaalla kaulalla. Joka ei ole puhdas.
Jos on sitoutunut ja vahvat tunteet, niin oikein sydämestään haluaa, että uudella kumppanilla on kaikki hyvin ja hänelle ei tuota turhaa tai ylimääräistä mielipahaa. Hänen tunteensa pitäisi olla tärkeämpi kuin sen entisen, oli se sitten kuinka *hyvä tyyppi* tahansa. Miksi alkaa olla uuden kanssa jos vanha tuntuu paremmalta tyypiltä?
Lillujat, säästäkää normaalia parisuhdetta arvostavat ihmiset mielipahalta ja pettymyksiltä ja pysykää yksin tai eksienne kanssa!