Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän se on ihan kätevää pitää exiä ystävinä ja kavereina. Niitä voi kutsua kylään esimerkiksi silloin kun puoliso on töissä tai parhaimmassa tapauksessa työmatkalla. Jälkimmäisessä tilanteessa on sitten enemmän aikaa harrastaa hikistä ja äänekästä seksiä aviovuoteessa ihan omassa makuuhuoneessa vaikka koko viikonlopun.
Kannattaa siirtää hääkuva sellaiseen paikkaan, että sitä voi katsella ja nauraa remakasti yhdynnän aikana. Eritteiden pyyhkimiseen voi kaivaa jonkun puolison arvostaman kodintekstiilin, mielellään sellaisen ”joka on kulkenut suvussa” sukupolvien ajan.
Hyviä vinkkejä. Täytyypä kokeilla seuraavan kerran kun puoliso lähtee työmatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Ei minulla mitään tarvetta ole epäillä puolisoani. Kaveri on kaveri menneistä riippumatta. Hyvä vaan, että puolisolla on kavereita ja ystäviä.
Itsekin olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Joskus tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ilman mitään seksiaalisia värineitä.
Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti niin kauan kuin kummastakin siltä tuntuu. Jos toinen haluaa lopettaa, niin mikäs siinä. Sitten on aika etsiä itselle uusi kumppani, jos ei huvita yksin olla.
Vahtimalla, epäilemällä ja pakolla et voi toista itseesi sitoa, ainakaan terveeseen ja hyvää oloa antavaan suhteeseen.
Kylläpä teidän suhteenne kuulostaa kevyeltä. Silloin toki voi tapailla ja kaveerata vaikka jokaisen exänsä kanssa.
Meidän suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan tässä ihan täysillä, ei mitenkään kevyin perustein. Silloin myös kunnioitetaan toinen toistamme ja exät on jätetty exiksi. Toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja tuttavia saa olla, mutta he ovat täysin eri asia kuin exät!
Miksi pitäisi katkaista välit tyyppiin, jonka kanssa synkkaa muuten hyvin, mutta parisuhde ei syystä tai toisesta onnistunut?
Se on kuule se kunnioitus nykyistä puolisoa kohtaan!
Tuskin hän vaatii mitään dramaattista välien katkaisua, eli toki voit tavattaessa tervehtiä ja olla muuten ystävällinen, mutta miksi haluaisit loukata nykyistä puolisoasia viettämällä aikaa exäsi kanssa? Eikö sitä aikaa kuulu viettää ystävien kanssa?
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Sitä kai te odotattekin, että molempien kumppanit tekevät vaatimuksen ja saavat lähteä ja mitä silloin jää jäljelle? SINÄ JA EXÄ!
Kannattaakohan teidän jo nyt palata "exyydestä nyksyyteen" niin ei tarvitse muiden katsoa touhuanne vierestä.
Kumpikaan näistä existäni ei tahdo parisuhdetta kanssani, kuten en minäkään heidän kanssaan. Parisuhdetta on näiden kanssa kokeiltu ja todettu, ettei se toimi, kun taas ystävyys toimii. Miksi siis heittäisin menemään useita vuosia kestäneen ystävyyden?
Koska toi on pettämistä. pettämisessä ei tarvitse olla mitään romantikkaa.
Vai on se jo pettämistä, kun käydään kahvilla, baarissa ja harrastetaan samaa lajia? Mut sit se ei olis, jos en olis ikinä seurustellut heidän kanssaan? Joo-o. Onneksi mies ei ole samanlainen sekopää kuin sinä.
On ok. Myös minä pidän yhteyttä ex:iin ja mies hyväksyy sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Miten niin käännän? Puhun koko ajan yhdestä ja samasta ilmiöstä. Eli ihmisistä, jotka kohtelevat kumppaneitaan kuin hyvänpäiväntuttua, ja exäänsä, kuin elämän tärkeintä ihmistä. Noin niinkuin kärjistetysti.
Mielestäni tällaisessa systeemissä on prioriteetit väärin päin. Kyllä elämänkumppanin pitäisi olla se elämän tärkein ihminen. Kaverit ja eksät tulevat kaukana takana.
Tarviiko rautalankaa?
Kumppanin kanssa PARISUHDE ja exien kanssa KAVERISUHDE.
Tästä käänsit näppärästi osat toisin päin.Kaverisuhde pitää tulla valovuosia parisuhteen takana. Aina jos kaverisuhde haittaa parisuhdetta niin kaverisuhde heitetään mereen.
Mutta kun se ei haittaa.
Sanoin tuolla aikasemmin että se kumppanikokelas lentää helvettiin jos koittaa yrittää mun ystäviä karsia, joten sellaista tilannetta ei pääse syntymään että päätyisin yhteen mustasukkaisen ripustautujan kanssa joka koittaa päteä elämässäni.
Nyxä läpäisi kokeen ja osoittautui fiksuksi, itsenäiseksi naiseksi joka tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalan aliarvostetusti ja halveksivat täällä jotkut puhuu kumppanistaan. Siis kumppani lentää helvettiin, on mustasukkainen sekopää ja kaverit menee ohi ja peittoaa kumppanin mennen tullen.
Ikinä ei luovuta entisitä, mutta nykyinen lentää kuin leppäkeihäs.
Ilmeisesti joillekin senhetkinen kumppani alempiarvoinen tai kaikkein alimpana kuin eksät kunnes sitten siirtyy vuorollaan siihen kunnioitettuun muiden eksienjoukkoon. Ja arvo nousee pilviin. Miksi siis kumppanina ei ole minkään arvoinen, mutta sitten eksänå jo onkin? Luulisivu, että niissä eksissäkin on jotain vikaa kun ovat entisiä? Miksi sitten heitä täytyy glorifioida ja arvostaa enemmän kuin nykyistä?
Tuolla tyylillä ja ajatasmaailmalla kumppanien vaihtuvuus onkin varmaan melko tiuhaa, enkä ihmettele.
Hyi kuinka julmasti ja ilkeästi jotkut kirjoittavata kumppanistaan, aivan kuin vihaisivat sitä nykyistä. Ja rakastaisivat sitä entistä, nurinkurista.
Jotain vikaa täytyy olla silloin ihmisen tunne-elämässä kun näkee ja kokee noin ja sanoo kohtelevansa noin kylmästi sitä ihmistä jonka pitäisi olla lähin, tärkein ja rakkain.
Miksi ei uskalla olla läheinen ja lähellä silloin kun se ihminen siinä on vielä läsnä eikä vasta silloin kun on erottu? Sitten se sama hyljeksitty ihminen onkin niin tärkeä, että uusi kumppni on taas kakkonen. Ja kierre vaan jatkuu.
Jotain outoa tässä kuviossa on?
Tässä keskustelussa riehuu se yksi palstan parisuhdehullu, jonka mielestä parisuhteessa hengitetään samaa ilmaa kuolemaan asti, ajatellaan yksiä ja samoja yhteisiä ajatuksia ja muu maailma lakkaa olemasta olemassa.
Sanomattakin selvää, että hänelle parisuhde on tavoittamaton haave ja harha vakavan persoonallisuushäiriön vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei valitse mun kavereita tai ystäviä. Ei todellakaan. Enkä minä myöskään hänen.
Eli kavereina on muutama exä, ystävänä yksi, jonka kanssa lähes viikottain viestitellään. Lisäksi mulla on liuta miespuolisia kavereita, joiden kanssa hengaan ja miesystäväni tiesi tämän myös suhteemme alusta, että heistä en luovu.
En ymmärrä miten niistä kaikista existä tulee muka uhka, tai ovat jotenkin hulluja muka. Lapsellista kyttäillä ö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen pitkäaikaisen seurustelukumppanin kanssa voi olla edelleen kaveri. Parisuhde ei toimi, mutta ystävyys voi vielä toimia. Aloin seurustelemaan ensimmäisen poikaystävän kanssa n. 15-vuotiaana ja oltiin yhdessä 25-vuotiaaksi. Erottiin, kun ei ollut enää mitään romanttisia tunteita kummallakaan ja toisen näki vain kaverina/kämppiksenä. Ei mitään riitoja tms. ollut. Edelleen vaihdellaan kuulumisia välillä ja jos vaikka satutaan yhteisten kavereiden illanistujaisiin, niin jutellaan, kuin normaalit kaverit juttelevat. Ollaan myös käyty kahvilla joskus. Pitäisikö minun siis heittää tuollainen kaverisuhde menemään vain sen takia, että olen joskus harrastanut ko. ihmisen kanssa seksiä?
Kyllä. Koska te ette ole kavereita ettekä koskaan tule olemaankaan.
Sillä sekunnilla kun harrastaa toisen kanssa seksiä tai jommalla kummalla on koskaan ollut romanttisia tunteita toista kojtaan niin kaverisuhde lakkaa.
Ihmisellä ei ole romanttisia tunteita kaveria kohtaan eikä se harrasta kavereiden kanssa seksiä.
Niinpä niin. Juoksulenkki on alkanut yllättäen kestää vähän pitempään. Yllättävien ylitöiden jälkeen kiire suihkuun ja siemennesteeltä haisevat alushousut piilotetaan pyykkikorin pohjalle. Ihan kaveripohjalta vaan.
TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei valitse mun kavereita tai ystäviä. Ei todellakaan. Enkä minä myöskään hänen.
Eli kavereina on muutama exä, ystävänä yksi, jonka kanssa lähes viikottain viestitellään. Lisäksi mulla on liuta miespuolisia kavereita, joiden kanssa hengaan ja miesystäväni tiesi tämän myös suhteemme alusta, että heistä en luovu.
En ymmärrä miten niistä kaikista existä tulee muka uhka, tai ovat jotenkin hulluja muka. Lapsellista kyttäillä ö
Älä seurustele. Sinulle parisuhde on joku vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Kamalan aliarvostetusti ja halveksivat täällä jotkut puhuu kumppanistaan. Siis kumppani lentää helvettiin, on mustasukkainen sekopää ja kaverit menee ohi ja peittoaa kumppanin mennen tullen.
Ikinä ei luovuta entisitä, mutta nykyinen lentää kuin leppäkeihäs.Ilmeisesti joillekin senhetkinen kumppani alempiarvoinen tai kaikkein alimpana kuin eksät kunnes sitten siirtyy vuorollaan siihen kunnioitettuun muiden eksienjoukkoon. Ja arvo nousee pilviin. Miksi siis kumppanina ei ole minkään arvoinen, mutta sitten eksänå jo onkin? Luulisivu, että niissä eksissäkin on jotain vikaa kun ovat entisiä? Miksi sitten heitä täytyy glorifioida ja arvostaa enemmän kuin nykyistä?
Tuolla tyylillä ja ajatasmaailmalla kumppanien vaihtuvuus onkin varmaan melko tiuhaa, enkä ihmettele.
Hyi kuinka julmasti ja ilkeästi jotkut kirjoittavata kumppanistaan, aivan kuin vihaisivat sitä nykyistä. Ja rakastaisivat sitä entistä, nurinkurista.Jotain vikaa täytyy olla silloin ihmisen tunne-elämässä kun näkee ja kokee noin ja sanoo kohtelevansa noin kylmästi sitä ihmistä jonka pitäisi olla lähin, tärkein ja rakkain.
Miksi ei uskalla olla läheinen ja lähellä silloin kun se ihminen siinä on vielä läsnä eikä vasta silloin kun on erottu? Sitten se sama hyljeksitty ihminen onkin niin tärkeä, että uusi kumppni on taas kakkonen. Ja kierre vaan jatkuu.
Jotain outoa tässä kuviossa on?
Tuo on erittäin yleistä varsinkin nuorilla naisilla. He puhuvat puolisoistaan kuin ne olisivat vastenmielisimpiä olentoja maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa riehuu se yksi palstan parisuhdehullu, jonka mielestä parisuhteessa hengitetään samaa ilmaa kuolemaan asti, ajatellaan yksiä ja samoja yhteisiä ajatuksia ja muu maailma lakkaa olemasta olemassa.
Sanomattakin selvää, että hänelle parisuhde on tavoittamaton haave ja harha vakavan persoonallisuushäiriön vuoksi.
Olet trolli!
Vierailija kirjoitti:
Kamalan aliarvostetusti ja halveksivat täällä jotkut puhuu kumppanistaan. Siis kumppani lentää helvettiin, on mustasukkainen sekopää ja kaverit menee ohi ja peittoaa kumppanin mennen tullen.
Ikinä ei luovuta entisitä, mutta nykyinen lentää kuin leppäkeihäs.Ilmeisesti joillekin senhetkinen kumppani alempiarvoinen tai kaikkein alimpana kuin eksät kunnes sitten siirtyy vuorollaan siihen kunnioitettuun muiden eksienjoukkoon. Ja arvo nousee pilviin. Miksi siis kumppanina ei ole minkään arvoinen, mutta sitten eksänå jo onkin? Luulisivu, että niissä eksissäkin on jotain vikaa kun ovat entisiä? Miksi sitten heitä täytyy glorifioida ja arvostaa enemmän kuin nykyistä?
Tuolla tyylillä ja ajatasmaailmalla kumppanien vaihtuvuus onkin varmaan melko tiuhaa, enkä ihmettele.
Hyi kuinka julmasti ja ilkeästi jotkut kirjoittavata kumppanistaan, aivan kuin vihaisivat sitä nykyistä. Ja rakastaisivat sitä entistä, nurinkurista.Jotain vikaa täytyy olla silloin ihmisen tunne-elämässä kun näkee ja kokee noin ja sanoo kohtelevansa noin kylmästi sitä ihmistä jonka pitäisi olla lähin, tärkein ja rakkain.
Miksi ei uskalla olla läheinen ja lähellä silloin kun se ihminen siinä on vielä läsnä eikä vasta silloin kun on erottu? Sitten se sama hyljeksitty ihminen onkin niin tärkeä, että uusi kumppni on taas kakkonen. Ja kierre vaan jatkuu.
Jotain outoa tässä kuviossa on?
TÄMÄ! Täyttä asiaa tuo tekstisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Miten niin käännän? Puhun koko ajan yhdestä ja samasta ilmiöstä. Eli ihmisistä, jotka kohtelevat kumppaneitaan kuin hyvänpäiväntuttua, ja exäänsä, kuin elämän tärkeintä ihmistä. Noin niinkuin kärjistetysti.
Mielestäni tällaisessa systeemissä on prioriteetit väärin päin. Kyllä elämänkumppanin pitäisi olla se elämän tärkein ihminen. Kaverit ja eksät tulevat kaukana takana.
Tarviiko rautalankaa?
Kumppanin kanssa PARISUHDE ja exien kanssa KAVERISUHDE.
Tästä käänsit näppärästi osat toisin päin.Kaverisuhde pitää tulla valovuosia parisuhteen takana. Aina jos kaverisuhde haittaa parisuhdetta niin kaverisuhde heitetään mereen.
Mutta kun se ei haittaa.
Sanoin tuolla aikasemmin että se kumppanikokelas lentää helvettiin jos koittaa yrittää mun ystäviä karsia, joten sellaista tilannetta ei pääse syntymään että päätyisin yhteen mustasukkaisen ripustautujan kanssa joka koittaa päteä elämässäni.
Nyxä läpäisi kokeen ja osoittautui fiksuksi, itsenäiseksi naiseksi joka tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa.
Sinä et rakasta kumppaniasi. Ihminen joka laittaa kaverinsa puolisonsa edelle ei ole koskaan rakastanutkaan kumpaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän se on ihan kätevää pitää exiä ystävinä ja kavereina. Niitä voi kutsua kylään esimerkiksi silloin kun puoliso on töissä tai parhaimmassa tapauksessa työmatkalla. Jälkimmäisessä tilanteessa on sitten enemmän aikaa harrastaa hikistä ja äänekästä seksiä aviovuoteessa ihan omassa makuuhuoneessa vaikka koko viikonlopun.
Kannattaa siirtää hääkuva sellaiseen paikkaan, että sitä voi katsella ja nauraa remakasti yhdynnän aikana. Eritteiden pyyhkimiseen voi kaivaa jonkun puolison arvostaman kodintekstiilin, mielellään sellaisen ”joka on kulkenut suvussa” sukupolvien ajan.
Niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Ei minulla mitään tarvetta ole epäillä puolisoani. Kaveri on kaveri menneistä riippumatta. Hyvä vaan, että puolisolla on kavereita ja ystäviä.
Itsekin olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Joskus tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ilman mitään seksiaalisia värineitä.
Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti niin kauan kuin kummastakin siltä tuntuu. Jos toinen haluaa lopettaa, niin mikäs siinä. Sitten on aika etsiä itselle uusi kumppani, jos ei huvita yksin olla.
Vahtimalla, epäilemällä ja pakolla et voi toista itseesi sitoa, ainakaan terveeseen ja hyvää oloa antavaan suhteeseen.
Kylläpä teidän suhteenne kuulostaa kevyeltä. Silloin toki voi tapailla ja kaveerata vaikka jokaisen exänsä kanssa.
Meidän suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan tässä ihan täysillä, ei mitenkään kevyin perustein. Silloin myös kunnioitetaan toinen toistamme ja exät on jätetty exiksi. Toki vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja tuttavia saa olla, mutta he ovat täysin eri asia kuin exät!
Miksi pitäisi katkaista välit tyyppiin, jonka kanssa synkkaa muuten hyvin, mutta parisuhde ei syystä tai toisesta onnistunut?
Se on kuule se kunnioitus nykyistä puolisoa kohtaan!
Tuskin hän vaatii mitään dramaattista välien katkaisua, eli toki voit tavattaessa tervehtiä ja olla muuten ystävällinen, mutta miksi haluaisit loukata nykyistä puolisoasia viettämällä aikaa exäsi kanssa? Eikö sitä aikaa kuulu viettää ystävien kanssa?
Kaks mun exää on mun ystäviä. Ollaan oltu ystäviä vuosia ennen nykyistä kumppaniani. Jos mies vaatisi mua luopumaan näistä kahdesta ystävästäni, niin mies saisi lähteä. Samoin jos näiden ystävieni kumppanit vaatisivat heitä luopumaan musta, lähtisi kumppani, enkä minä.
Sitä kai te odotattekin, että molempien kumppanit tekevät vaatimuksen ja saavat lähteä ja mitä silloin jää jäljelle? SINÄ JA EXÄ!
Kannattaakohan teidän jo nyt palata "exyydestä nyksyyteen" niin ei tarvitse muiden katsoa touhuanne vierestä.
Kumpikaan näistä existäni ei tahdo parisuhdetta kanssani, kuten en minäkään heidän kanssaan. Parisuhdetta on näiden kanssa kokeiltu ja todettu, ettei se toimi, kun taas ystävyys toimii. Miksi siis heittäisin menemään useita vuosia kestäneen ystävyyden?
Koska toi on pettämistä. pettämisessä ei tarvitse olla mitään romantikkaa.
Vai on se jo pettämistä, kun käydään kahvilla, baarissa ja harrastetaan samaa lajia? Mut sit se ei olis, jos en olis ikinä seurustellut heidän kanssaan? Joo-o. Onneksi mies ei ole samanlainen sekopää kuin sinä.
Jos sinulle on pakonomainen tarve tavat koko ajan jotain ihmistä niin se ei ole mikään kaverisuhde. Se että olet valmis katkaisemaan parisuhteesi sen samaisen "kaverin" takia kertoo että sinulla on tunteita kyseistä "kaveria" kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
On ok. Myös minä pidän yhteyttä ex:iin ja mies hyväksyy sen.
Eihän aisuria haittaakaan!
Vierailija kirjoitti:
Kamalan aliarvostetusti ja halveksivat täällä jotkut puhuu kumppanistaan. Siis kumppani lentää helvettiin, on mustasukkainen sekopää ja kaverit menee ohi ja peittoaa kumppanin mennen tullen.
Ikinä ei luovuta entisitä, mutta nykyinen lentää kuin leppäkeihäs.Ilmeisesti joillekin senhetkinen kumppani alempiarvoinen tai kaikkein alimpana kuin eksät kunnes sitten siirtyy vuorollaan siihen kunnioitettuun muiden eksienjoukkoon. Ja arvo nousee pilviin. Miksi siis kumppanina ei ole minkään arvoinen, mutta sitten eksänå jo onkin? Luulisivu, että niissä eksissäkin on jotain vikaa kun ovat entisiä? Miksi sitten heitä täytyy glorifioida ja arvostaa enemmän kuin nykyistä?
Tuolla tyylillä ja ajatasmaailmalla kumppanien vaihtuvuus onkin varmaan melko tiuhaa, enkä ihmettele.
Hyi kuinka julmasti ja ilkeästi jotkut kirjoittavata kumppanistaan, aivan kuin vihaisivat sitä nykyistä. Ja rakastaisivat sitä entistä, nurinkurista.Jotain vikaa täytyy olla silloin ihmisen tunne-elämässä kun näkee ja kokee noin ja sanoo kohtelevansa noin kylmästi sitä ihmistä jonka pitäisi olla lähin, tärkein ja rakkain.
Miksi ei uskalla olla läheinen ja lähellä silloin kun se ihminen siinä on vielä läsnä eikä vasta silloin kun on erottu? Sitten se sama hyljeksitty ihminen onkin niin tärkeä, että uusi kumppni on taas kakkonen. Ja kierre vaan jatkuu.
Jotain outoa tässä kuviossa on?
Tuo on juuri manipulointitaktiikkaa jota käyttävät hämärtääkseen ihmissuhteita. Eli ne joille on tärkeää saada pidettyä yllä haaremiaan ja elämän merkitys ikäänkuin katoaa jollei sellaista valta-asetelmaa pidä yllä.
Komppaan kaikkea ihmettelyä mitä ihmettelit.
Selkeä elämä ei tarvitse selittelyitä eikä noin sekavia ja epämääräisiä puolusteluita joita nuo tarvitsevat vinksallaan oleviin elämänarvoihinsa.
Kysyn nyt niiltä, jotka sanovat, että entiset kumppanit ovat niin arvokkaita, ettei heistä luovu.
Mikä on nykyisen kumppanin arvo? Minkä vuoksi olet hänen kanssaan? Miksi nykyinen ei voi olla se, josta ei luovuta? Miksi ei voi mieluummin karsia hiukan niitä entisiä ja pitää sen nykyisen?
Miksi mieluummin luovut nykyisestä?
Mikä on eksissä arvokkaampaa kuin siinä ihmisessä johon olet nyt rakastunut ja valinnut ja joka on valinnut sinut ja elää sinun rinnallasi ja jaatte yhteisen elämän? Miksi et halua tulevaisuutta hänen kanssaan? Miksi haluat elää menneisyydessä?
Jos rakastat nykyistä kumppaniasi niin kohtele ja arvosta häntä myös sen arvoisesti!
Jos et rakasta anna hänelle vapaus etsiä joku joka rakastaa häntä.
Kannattaa siirtää hääkuva sellaiseen paikkaan, että sitä voi katsella ja nauraa remakasti yhdynnän aikana. Eritteiden pyyhkimiseen voi kaivaa jonkun puolison arvostaman kodintekstiilin, mielellään sellaisen ”joka on kulkenut suvussa” sukupolvien ajan.