Minustakin on aika outoa jos nelikymppinen asuu vuokralla.
jotka asuvat vuokralla. Ei kyse ole omaisuuden puutteesta, vaan siitä, että laittavat rahansa mieluummin johonkin muuhun kuin asumiseen.
Tekeekö vuokralla asuminen sinun mielestäsi ihmisestä jotenkin huonomman?
Kommentit (50)
"Miehelläni korkeakoulututkintoa" pitäisi olla että "miehelläni on kaksi korkeakoulututkintoa". Sitä se teettää, kun imettää vauvaa samalla kun kirjoittaa :)
Tuollaista meidänkin elämä on, en voisi kuvitellakaan elämääni ilman matkustelua. Eikä mitään kanariaa vaan kaukomatkustelua. Ja se matkustelu kyllä jäisi, jos ostaisimme asunnon, asumme pk-seudulla, 4-henkinen perhe. Ja meidän palkkatuloilla ei ole varaa muuhun.
Ei sitä kukaan täältä mukaansa saa.
Ennemmin käytämme enemmän rahaa elämyksiin lasten kanssa kuten reissaamiseen.
Se on paljon arvokkaampaa pääomaa kuin materia.
Tiedän erään vanhan miehen joka oli niin säästäväinen ettei raaskinut itselleen uusia kenkiä ostaa vaan laittoi sanomalehteä kengänpohjalle kun pohjaan tuli reikä.
Näin eli koko ikänsä ja säästi suuren omaisuuden.
Kuolis sitten pois ja omaiset mälläsivät rahat ulkomaanmatkoihin,jenkkiautoon,huonekaluihin,juhliin yms.
Mieluummin olisin nähnyt kyseisen miehen käyttävän niitä rahoja itseensä eläessään.
Miellä mies haluaa ostaa oman asunnon ja minä pistän hanttiin, syystä että en haluaisi asua täällä Helsingissä koko ikääni välttämättä. En halua alkaa sitten myymään ja ostamaan taas uutta asuntoa.
antaa sukulaisilleen mukavia kuin pitää itse hauskaa. Ehkä hän nautti säästämisestä ja se oli hänelle mukava harrastus. Ei kaikki halua matkustaa ja ostaa. Oma mummoni ei poistunut pihaltaan kuin mennäkseen häihin tai hautajaisiin. Hän rakasti puutarhaansa ja oli onnellisin siellä. Se oli hänestä maailman paras paikka.
miksi omistusasunnon omistaja ei saa elämyksiä, ei matkustele, jne? Ei nyt mene oikein minun päähäni tämä ajatusmalli.
Mun isovanhemmat 76v ovat asuneet koko ikänsä vuokralla ja omaisuutta on.
jakeluun, että kaikki ihmiset ei tule onnellisiksi siitä, että saavat omistaa jotain?
jakeluun, että kaikki ihmiset ei tule onnellisiksi siitä, että saavat omistaa jotain?
että se asunnon omistaminen ei itsessään tee onnelliseksi? Ja edelleen, miksi asunnonomistaja voi saada elämyksiä tai matkustella? Miten nämä nyt oikein sulkevat toisensa pois?
kuinka nykyvanhemmat luulee, että lapsille pitää koko ajan tarjota jotain virikkeitä ja elämyksiä kuten matkustelua ja kalliita harrastuksia. näin ei ole, lapsi nauttii eniten leppoisasta yhdessäolosta
ja olen asunut aina korkeatasoisissa vuokrataloissa; Näkymät merelle/meren rannalla, parketit, saunat jne ja asunnot ovat olleet uusia. Joutuisin ottamaan älyttömästi lainaa (jos edes saisinkaan niin paljon) jotta voisin asua omistusasunnossa yhtä hyvin. En halua tinkiä asumisen laadusta ja siksi asun vuokralla. En myöskään halua muuttaa kehä 3:n ulkopuolelle jossa hinnat ovat edullisia..
Minä ohmettelen jo kolmikymppistä jolle ei ole omaisuutta kertynyt
aattele käyn töissä, tosin jouduin vaihtaan alaa sairauden vuoksi. En käytä alkoholia ollenkaan eikä miehenikään ja kaksi lasta on hankittu joten ehkäisystäkin olemme jotain kuulleet vaikka outoja olemmekin. Minusta kukin taklaa tyylillään ja onnellinen olen ja sinut itseni kanssa.
ja asun vuokralla. So? Asuin pitkään Ruotsissa ja siellä erilaiset vuokra-aasuntosysteemit ovat ihan OK, kukaan ei iihmettele.
Miksi pitäisi tehdä velkaa, kun halvemmalla asun vuokralla (74.5 neliötä ja vuokra 550). Tolla rahalla ei kummostakaan lainaa lyhennellä. ja kun lapset muuttaa pois, on helppoa muuttaa pienempään asuntoon. Eikä sitten joskus tarvitse tapella asunnosta saatavasta perinnöstä! Lasten siis....
pankille maksamatta. Tuskin koskaan maksan niitä takaajalle, kun korot juoksee. Ehkä ne rästit sitten eläkeiässä nollaantuu
on elämässään jotain ihan muita kiinnostuksen kohteita, kuin se, että omistaako katon ja seinät asunnosta, jossa asuu?
no mutta kuitenkin, en pidä vuokralla-asujia mitenkään huonompina ihmisinä. Sen rahan voi laittaa myös johonkin muuhun kuin asuntoon, minkä nyt näkee tarpeellisemmaksi. Esim. oma mieheni oli päälle 30v kun tapasimme, hänkin asui vuokralla, kun oli katsonut tarpeellisemmaksi kehittää omaa yritystään eli kerryttänyt omaisuuttaan siten.
Ostimme asuntomme minun säästöillä.
Eli ajatukseni on se, että kyllä 30v pitäisi olla jotakin omaisuutta jo, oli se sitten velkainen omistusasunto, sijoitusasunto, kesämökki, oma yritys tai vaikka paksu osakesalkku. Tokihan se ihminen on voinut jo menettää koko omaisuutensa konkurssissa tai avioerossa, mutta kyllä jotain olisi pitänyt saada jo aikaankin.
ihmisellä ei esim. säästöjä olisi, vaikka asuukin vuokralla. Säästöjä voi hyvinkin olla kertynyt kohtuullisestikin, mutta elämäntilanne on vain se, että ei kannata asuntoa ostaa.
ensimmäisessä työpaikassa. Ei varmaan tarvitse pahemmin selittää, että omaisuutta ei ole, mutta velkaa senkin edestä.
Miehelläni korkeakoulututkintoa, minulla yksi. Asuimme ulkomailla reilu 3 v kun vietimme "välivuosia". Opintovelkaa ei ole kummallakaan, ja lapsia meillä on kaksi, heidät hoidetaan kotona ainakin 3 v ikään saakka.
Maksamme vuokraa tästä 97,5 neliön rivitaloasunnostamme hieman yli 700 €. Samantasoinen ja -suuruinen rivitaloasunto samalta alueelta maksaa maltaita, ja vastike+lainanlyhennys tekisi tuhat euroa kuussa. Lisäksi tulisi parinkymmenen vuoden velkavankeus, mistä emme kumpikaan ole kiinnostuneita. Laitamme ylimääräiset rahat matkailuun ja sen sellaiseen, eli keräämme itsellemme ja lapsillemme mielummin henkistä pääomaa kuin maallista mammonaa.
Kyllä me olemme tähän ikään mennessä saavuttaneet jotain, vaikka omistusasuntoa meillä ei olekaan, eikä kesämökkiä. Velaton vene ja auto sentään löytyy.