Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6451)
Vierailija kirjoitti:
Jännää, miten ennen perhe on ollut miehelle ylpeyden aihe, josta pidetään hyvää huolta - ainakin kun muistelen esim. isovanhempiani. Nyt se on miehelle riesa lähinnä.
Ennemminkin ansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä voisi järjestää a-talkin pitkän kaavan mukaan miehille. Olisi kiinnostava kerrankin keskittyä vain miesten vastuuseen ja toiveeseen perheestä ja lapsista.
Mä kyllä sanon naisena että tuo vihattu ajatus juoksujen juoksemisesta on ihan totta.
Löysin kivan poikkiksen nuorena, seukkailtiin, elettiin huoletonta elämää...sitten kun oltiin hitsauduttu yhtee, aikuistuttiin ja perustettiin perhe.
Mitä oon katsellut omia kavereita niin viettivät tuon ajan sinkkuina ja ties missä säätösuhteissa. Aika monella pyöri helmoissa semmoisia miehiä joista ei ihan äkkiä olisi vakiintumaan. Vakiintuminen kuulemma ahdistikin, vapaus oli se juttu. Ja kyllähän miehiä riitti, nuori gimma on sentään nuori gimma.
Halukkaita miehiä kyllä oli, laukkuvahteina siellä raflassa.
Aika kiire sitten tuli joskus lähemmäs 30 ikäisinä. Se oli yhteen, häät, kämppä, lapsia, pum ennen kuin ehti silmiä räpsäyttää. Moni sit päätyi siihen että kun miehet pääsi suosioon, nepä sitten halusivatkin pelata kanssa. Ottaa vahinkoa takaisin nuoruudesta.
Se on sitä. Joskus se joka haluaa kaiken, ei saa lopulta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammassa tapauksessa naiset venyttävät vakiintumista. Kukkeimmat vuodet halutaan käyttää erilaisten kokemusten hankkimiseen. Ero on siinä että tavalliselle parikymppiselle naiselle riittää huvitteluseuraa, kun taas tavalliselle parikymppiselle miehelle ei.
Luotettava tavismies kiinnostaa vasta kun perheen perustaminen kiinnostaa. Mutta miestä joka haaveili nuorena tyttöystävästä ja hauskanpidosta yhdesä, ei kiinnosta siirtyä suoraan pakkoselibaatista vaipparalliin. Kolmekymppisenä se mies haluaa sen mistä jäi paitsi parikymppisenä.
Tiedän kokemuksesta. Olin täysin näkymätön parikymppisille naisille. Kun olin lähemmäs 30, naisten kiinnostus heräsi. Jokaisella kiinnostuneista oli jo perhekuviot mielessä. Tajusin olevani kuviossa pelkkä väline naisen tavoitteiden saavuttamiseen, silloin kun kyse oli vain molemminpuolisesta halusta ja himosta, nämäkin naiset kiinnostuivat toisenlaisista miehistä.
Sanoin kuviolle kiitos ei.
Ei taas tätä -.-
Kuule, jos nyt maltat lukea tämän ketjun läpi, huomaat että olet ajatuksinesi varsin yksin. Valtaosa miehistä haluaa elellä vapaana ja huolettomana hamaan 35-40 vuoden ikään saakka, ei niillä ole käynyt mielessäkään pariutua saati lisääntyä nuorena.
Sinä uniikki lumihiutale olisit halunnut, se kyllä uskotaan, mutta kun sinä et ole kaikki Suomen miehet. Luojan kiitos. Ja ihan tosi kiitollisia me naiset olemme siitä, ettet sitten vanhempanakaan lisääntymispuuhiin ryhtynyt. Erinomainen päätös ihan kaikkien kannalta.
Heh. Omasta kaveripiiristä melkein kaikki sinkut halusivat tyttöystävän nuorina, pois lukien pari pelimiestä jotka todellakin vakiintuivat vasta 35 tienoilla.
Menee muuten hassusti nää keskustelut.
"Miehet haluaa vakiintua nuorina"
"No ei todellakaan miehet halua lisääntyä nuorina"
Siis täh? Eikös tuo ollut juuri sitä mistä puhuin? Tavismies kiinnostaa vasta kun on tarve lisääntyä?
Miehet haluaa seukkailla, pitää hauskaa, harrastaa seksiä ja muuta hyvän aikaa ennen kuin aletaan vaipparalliin. Se ei onnistu jos nainen herää etsimään vakikumppania vasta kun juoksut on juostu.
Minunkin tuttavapiirissäni nuoret miehet haluavat seukkailla, pitää hauskaa jne, mutta eivät vakiintua yhteen tyttöystävään. Seurustelusuhteita on useita ennenkuin löytyy se, jonka kanssa halutaan vakiintua. Näin ovat toimineet tuttavapiirini vela-miehetkin eikä yksikään tuntemistani miehistä ole enää kolmekymppisinä olleet yhdessä ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme tärkeintä elämässäni on nainen, seksi ja raha. Lapsen myötä menettäisin kaikki. Jo yhden uhraaminen on liian kova hinta.
Mites ne perheet, kuten meillä, joissa on nainen, seksiä, rahaa ja se lapsi? Ei se vauva-ja pikkulapsitahiminen kestä sentään ikuisuutta.
T:toinen kuherruskuukausi, lapsi muuttamassa kotoa
Sitä toista kuherruskuukautta saa odotella 20-25 vuotta. Eikä ole mitään takeita että se tulee. Voi olla että vaihdevuodet on vieneet seksihalut, tai michelinakkamainen muoto seksuaalisen haluttavuuden. Tai sitten huomaat että vaimo zumbaa kroppaa kuntoon, mikä onkin merkki siitä että nostetaan markkina-arvoa uuden miehen (/Tinder-rakastajan) etsimistä varten.
Sitä on tässä yritetty selittää ettei miehelle riitä "kuherruskuukausi", jos 95% ajasta on sitä raatamista. Mitä myöhemmin yhteen mennään ja mitä nopeammin lapsia hankitaan, sitä lyhyemmäksi se kuherruskuukausi jää.
Siksi edellinenkin lähestynyt nainen kiinnosti kun se oli 21v. Nyt kun se on 29v ja miettii jo lapsukaisia, ei todellakaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaana nuorena on hauskaa, mutta sitten vanhana kun ei ole kukaan selittämässä miten mikäkin tekninen laite toimii, tai hoitamassa pankki- hoito- vuokra asioita onkin sitten toinen tilanne.
m33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme tärkeintä elämässäni on nainen, seksi ja raha. Lapsen myötä menettäisin kaikki. Jo yhden uhraaminen on liian kova hinta.
Mites ne perheet, kuten meillä, joissa on nainen, seksiä, rahaa ja se lapsi? Ei se vauva-ja pikkulapsitahiminen kestä sentään ikuisuutta.
T:toinen kuherruskuukausi, lapsi muuttamassa kotoa
Sitä toista kuherruskuukautta saa odotella 20-25 vuotta. Eikä ole mitään takeita että se tulee. Voi olla että vaihdevuodet on vieneet seksihalut, tai michelinakkamainen muoto seksuaalisen haluttavuuden. Tai sitten huomaat että vaimo zumbaa kroppaa kuntoon, mikä onkin merkki siitä että nostetaan markkina-arvoa uuden miehen (/Tinder-rakastajan) etsimistä varten.
Sitä on tässä yritetty selittää ettei miehelle riitä "kuherruskuukausi", jos 95% ajasta on sitä raatamista. Mitä myöhemmin yhteen mennään ja mitä nopeammin lapsia hankitaan, sitä lyhyemmäksi se kuherruskuukausi jää.
Siksi edellinenkin lähestynyt nainen kiinnosti kun se oli 21v. Nyt kun se on 29v ja miettii jo lapsukaisia, ei todellakaan kiinnosta.
Ei elämässä ole takeita mistään, oli lapsia tai ei. Sen perheen äitinä olen sitä mieltä, etteivät perheenperustamisen riskit ja vaiva ole naiselle yhtään sen pienemmät, joten on ihan loogista, että jokainen miettii kohdallaan sen, katsooko ne vaivan arvoisiksi. Siksi en ymmärrä kenenkään syyllistämistä valtakunnan vauvapulasta. - Ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme totuus-slalomia taas. Kun totuus ei miellytä, yritetään pujotella sen yli, ali ja ympäri.
Faktat nyt on, ja yliopistotasoisissa tutkimuksissa todetut, että vanha malli toimii yhä.
Mitä vähemmän naisella on entisiä seksikumppaneita, sitä onnellisempia liitot ja sitä pienempi todennäköisyys on eroamiselle tai pettämiselle. Mitä vähemmän entisiä seksikumpaneita miehellä, sitä vähemmän eroja ja pettämisiä.
Mitä nuorempana yhteen, sitä todennäköisemmin lasten hankkiminen onnistuu sopivassa iässä.
Sellainenkin on todettu että biologisista syistä nuoruudesta pitävillä miehillä muistot vaimosta nuorena lisäävät seksuaalista halukkuutta tätä kohtaan vanhana.
Naisilla on valtit käsissä nuorina. Miehetkin voivat haluta seikkailla, mutta harvalla on siihen mahdollisuuksia. Naiset voivat kuvitella toisin, koska heidän mieskokemuksistaan suuri osa tapahtuu erittäin aktiivisten sarjaseurustelijoiden kanssa. Kolmekymppisinä on miesten aika ryhdistäytyä, mutta selkeästi vaikuttaisi olevan niin että jos naiset haluavat juosta juoksunsa parikymppisinä, miehet toimivat samoin kolmekymppisinä.
Yllä sanottiin hyvin. Se joka haluaa kaiken, ei saa lopulta mitään. Joskus pitää tehdä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat _yleisesti ottaen_ egocentrisempiä kuin naiset. He miettivät useammin miten jokin asia hyödyntää juuri heitä. Kai nyky-yhteiskunnassa lapsen hyötyä ei osata nähdä tai arvostaa? Enää ei tarvita tilan jatkajaa, apukäsiä tilanhoitoon, käsityöammatin jatkajaa, elättäjää. Hoivaviettikään ei ole yhtä voimakas kuin naisilla. Mies ei siis koe hyötyvänsä lapsesta eikä siksi tarvitsevansa lasta.
Näin se hyvin pitkälti on. Miehet eivät koe, että heidän elämänsä muuttuisi paremmaksi, jos hankkivat lapsia tai että hankkivat enemmän lapsia kuin mitä heillä nyt on. Hyvin moni kokee, että elämä muuttuu huonommaksi, jos hankkii lapsia tai enemmän lapsia kuin mitä nyt on. Ennen oli vanhemmat ja heillä lapset hyörimässä ympärillä. Nyt on lapset ja heillä vanhemmat hyörimässä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt lapseni ja nyt nautin elämästä. Nainen halusi lapsia ja minä olin asian kanssa aika neutraali. Nyt olen yh ja lapset ovat elämäni sisältö ja nainen tavoittelee unelmiaan, missä tavoitteleekin. Miten se lapsen saaminen muuttaakin naista niin paljon. Ensin pyritään olemaan maailman paras äiti ja hurahdetaan kaikenmaailman terveys, sisustus, elämäntapavillityksiin. Sitten mies pellolle, koska on miehen syy että ei ole onnellinen. Ja kun miestä ei ole, niin arki on liian raskasta. Tässä vaiheessa hain lähihuoltajuutta ja pikkuhiljaa olinkin täyspäinen huoltaja, koska naisen piti etsiä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat _yleisesti ottaen_ egocentrisempiä kuin naiset. He miettivät useammin miten jokin asia hyödyntää juuri heitä. Kai nyky-yhteiskunnassa lapsen hyötyä ei osata nähdä tai arvostaa? Enää ei tarvita tilan jatkajaa, apukäsiä tilanhoitoon, käsityöammatin jatkajaa, elättäjää. Hoivaviettikään ei ole yhtä voimakas kuin naisilla. Mies ei siis koe hyötyvänsä lapsesta eikä siksi tarvitsevansa lasta.
Näin se hyvin pitkälti on. Miehet eivät koe, että heidän elämänsä muuttuisi paremmaksi, jos hankkivat lapsia tai että hankkivat enemmän lapsia kuin mitä heillä nyt on. Hyvin moni kokee, että elämä muuttuu huonommaksi, jos hankkii lapsia tai enemmän lapsia kuin mitä nyt on. Ennen oli vanhemmat ja heillä lapset hyörimässä ympärillä. Nyt on lapset ja heillä vanhemmat hyörimässä ympärillä.
Minä haluaisin vielä lapsia, mutta riskit ovat liian suuria. Jos olisin nainen tilanteeni olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Hankkiutuisin raskaaksi ja laittaisin miehen pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesnäkökulmaa haettiin, mutta näin naisena täytyy sanoa muille naisille, että vaalikaa sitä parisuhdettanne! Minulla ja miehelläni on yksi lapsi, eikä toista olla näillä näkymin tekemässä. Alusta asti oli selvää, että aikaa pitää jäädä lapsenkin saannin jälkeen toisillemme ja itsellemme. Lapsi on rakas ja maailman ihanin asia, mutta ei hänkään voi hyvin jos vanhempien suhde ei ole kunnossa. Ajatus siitä, että lapsen saannin jälkeen hän olisi koko maailman napa ja vanhempien (varsinkin äidin) velvollisuus on unohtaa itsensä, persoonansa, ystävänsä, harrastuksensa, miehensä... tämä elää Suomessa jostain syystä vahvana. Ei lapsetkaan kaipaa mitään marttyyrimaista uhrautumista perheen alttarille vaan turvallista, tasapainoista ja rakastavaa kotia, missä vanhemmat pitävät yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Jännää, miten ennen perhe on ollut miehelle ylpeyden aihe, josta pidetään hyvää huolta - ainakin kun muistelen esim. isovanhempiani. Nyt se on miehelle riesa lähinnä.
Oletan, että johtuu miesten omista käytännön kokemuksista ja traumoista.
Heidän omat vanhempansa ovat ehkä eronneet ja katkerina tilittäneet ja haukkuneet toista vanhempaa poikalapselleen. Eipä ihme, että lapsi saa siitä kuvan, että koko perheinstituutio on pa*ka, naiset epäluotettavia rahanahneita h*ria ja miehet eli isät lusmuja pettäjäpas*oja jotka yrittävät vain laistaa elatusmaksuista.
Minulla ja miehelläni oli taustalla mlemmilla onnellinen ydinperhe ja normaalit perhearvot on meilläkin elämässämme korkealla. Mieheni ei ole kokenut, että olisin niinä muutamana kotihoitovuotena ollut siivellä elävä h*ra tai että lapsemme olisivat riesa, joka maksaa. Meillä on toimiva parisuhde ja seksiä riittänyt tähänkin päivään asti. Kunnioitimme ja rakastimme toisiamme, olimme toistemme ensirakkauksia ja sitä olemme edelleen. Meille romanttinen rakkaus on aina ollut arvo. Onneksi ei ole tarvinnut pettyä.
Sääli jos omat lapsuudenkokemukset vievät pohjan uskolta tulevaisuuteen ja perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, lapsen tuleminen on aika pelottava juttu. Miehet eivät oikein tiedä että mitä se tuo tullessaan. Ja varmasti taloudelliset asiat vaikuttavat myös. Miehet aikuistuvat nykyään myöhemmin kuin ennen, kiitos hyvinvointivaltion mahdollistaman päämäärättömyyden ja haahuilun.
Itse olin valmis isäksi vasta n. 35 vuotiaana, ja nyt olen siis kolmen lapsen isä joista kaksi on vielä päiväkoti-ikäisiä. Lasten saaminen ei näin jälkikäteen arvioituna hirveästi muuttanut elämääni, en siis ollut vuosiin käynyt baareissa tai yleensäkään juuri käyttänyt alkoholia ennen lasten syntymää, joten en tuollaisista joutunut luopumaankaan. Kiirettä on toki enemmän eikä hirveästi ole aikaa itselle tai omille harrastuksille kuten lukemiselle, mutta hirveän mukavaa ja palkitsevaahan tämä on. Itseasiassa on aika helppoa sanoa että lapset ovat paras asia muutenkin hyvässä elämässäni.
Mutta parikymppisille vauvakuumeisille naisille vinkkinä, että kannattaa ehkä valita muutaman vuoden itseä vanhempi mies, tai ainakin muuten henkisesti aikuistuneempi, jos lastenteko tuntuu ajankohtaiselta. Sellainen siis jolla tuntuu jo olevan suunta elämässään.
Mulla ja puolisolla on neljä lasta. Lapset ovat miehelle (ja minulle) tärkein ja arvokkain asia maailmassa. Ei ikimaailmassa voisi laittaa heitä arvoasteikossa ”seksin, rahan ja naisen” jälkeen (joku teki ton listan tässä ketjussa). Lapset on tärkeintä, ihsninta ja hienointa. Mieheni hoitaa lapsiamme juuri parhsillaan kotona hoitovapaalla ja on jokaisen kanssa ollut kotona 1/2-1v. Tämä on ollut hänen sanojensa mukaan hänen elämänsä antoisinta ja onnellisinta aikaa, jota mikään ei voita ikinä.
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
Olen mies 27v ja avopuoliso on jo puolisen vuotta vauvasta vihjaillut.
Minulla on itselläni kaksi syytä miksi en vauvaa vielä tällä hetkellä halua:
1. Tarvitsen vielä hieman aikaa laittaa henkilökohtainen talouteni kuntoon. Saan maksettua seuraavan vuoden alkupuolella asuntoni loppuun ja se siirtyy kokonaisuudessaan omistukseeni. Haluan vähintöön kerätä pienen pesämunan säästöön ennen lapsen hankintaa. Minut on itse aikoinaan hylätty lastenkotiin ja en halua jatkaa samaa kierrettä.
2. Tässä on tulevina vuosina suunnitteilla mm. muutamia matkoja sekä projekteja joita ei ole aikaisemmin voinut tehdä tiukan asuntosäästämisen takia. Lapsen tulon myötä nämä erkaantuisivat ulottumattomiin ja katuisin sitä lopun elämääni.
Mielessäni on myös välillä pyörinyt ajatus siitä, että mitä lisäsisältöä lapsi tarkalleen tuo elämääni. Älkää tosin heti tuomitko minua lapsikielteiseksi. Minulla on muutamia kummilapsia joita tapaan vähän väliä kun käyn kaverieni luona kylässä. Ei ole koskaan tuottanut ongelmia selvitä heidän kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.
Ohis..elämässä jää todella monista asioista paitsi. Ei ole omistanut hevosta, ei ole adoptoinut kiinalaista lasta, ei ole asunut Meksikossa, ei ole ollut rauhanturvaajana jne jne. Mun mielestä vanhemmuus ei ole asia, jota KOKEILLAAN. Joko ryhdytään vanhemmiksi tai ei ryhdytä, mutta ei voi hankkia lasta vain kokeillakseen ja tehdä lopullista päätöstä vasta sen jälkeen.
Mites ne perheet, kuten meillä, joissa on nainen, seksiä, rahaa ja se lapsi? Ei se vauva-ja pikkulapsitahiminen kestä sentään ikuisuutta.
T:toinen kuherruskuukausi, lapsi muuttamassa kotoa