Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6451)
- Omien vanhempieni suhde oli kamala, enkä halua samaa itselle.
- Oma nuoruuteni oli ongelmallinen. En tiedä, miten kykenisin motivoimaan omaa lastani paremmille teille, kun nykyään koko yhteiskunta on rakennettu siten, että tulevat sukupolvet ovat tuomittuja epäonnistumaan.
- En tunne ainuttakaan nuorta pariskuntaa, joiden suhde olisi pysynyt edes siedettävällä tasolla lasten hankinnan jälkeen. KAIKKI tuntemani miehet ovat sanoneet, että lasten tulon jälkeen heistä tuli vain raha-automaatteja. Ystävyys loppui, läheisyys loppui, miehestä tuli täysi turhake, josta on lähinnä lisävaivaa naiselle.
- Mulla ei ole luontaista kiinnostusta olla tekemisissä lasten kanssa. Mielestäni he ovat ärsyttäviä, likaisia, tyhmiä ja rumia. Ja kun heistä näyttäisi seuraavan vain ongelmia, niin ei kiinnosta.
Mies30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.
Olen mies, yksi vahinkolapsi. Ei se ole mahtavaa, vaan lisää työtä. Koti-isyys voisi olla mahtavaa, jos tietäisi, että ei koskaan enää tarvitse mennä töihin, sillä on jo pari milliä pankissa.
Vastasin tähän ketjuun esiintyen miehenä, tsihihi...
Ei tätä vauvapalstaa lue lapsentekoikäiset miehet.
Ajattelin nuorempana, että minusta tulisi hyvä kolmen lapsen isä. En löytänyt kumppania. Nyt työelämässä ajattelen, etten jaksaisi huolehtia lapsista enää työpäivän jälkeen. Nyt monia sinkkunaisia kiinnostaisi. En usko, että hekään jaksaisivat huolehtia lapsista yksin päivätyönsä lisäksi eivätkä tuloni riitä koko perheen elättämiseen. En ole valmis isäksi enkä tule olemaankaan ennen kuin voin tehä töitä harrastusmielessä silloin kun siltä tuntuu.
Yksi vaihtoehto olisi kaksi vaimoa, joista toinen voisi olla hoitamassa lapsia ja kotia. Miehen kanssa en haluaisi elää, joten ei toimisi toisin päin. Ei taida olla mahdollista.
Olen jo nelikymppinen, tosin pelkästään tänä vuonna kaksi (perhettä suunnittelevaa) naista ikäluokkaa 26-29v ovat yrittäneet houkutella suhteeseen, joten lasken kuuluvani vielä kohderyhmään.
En halua lapsia koska:
- naiset tuntuvat haluavan minut vain tilanteessa jossa halutaan lapsia tai sellaisia on jo. Tämä on ehdoton dealbreaker. Jos kiinnostus minuun on ehdollista, eli liittyy naisen muihin tavoitteisiin, ei se ole riittävän aitoa. Olin aikanaan kahden vaiheilla ja tämä oli ratkaiseva tekijä. Silloin olin nuorempi ja energisempi :)
Nyt:
- lapsiperheissä on hirveä menoruljanssi päällä koko ajana. Inhoan ympäriinsä säntäilyä ja multitaskingia, nautin rauhasta
- olen vastuuntuntoinen, mutta tämän hintana on huolin ihmisistä. Jos minulla olisi lapsia, olisin heistä huolissani koko ajan
- lähes kaikilla tuntemillani naisilla on non stop päällä halu saada parempi asunto, rempata keittiö, tms. Inhoan remontointia, olen asumisessa vähään tyytyväinen
- tuloni ovat pienet, enkä ole kunnianhimoinen, mutta teen työtä josta pidän. Perinteisesti kaltaisteni miesten on ollut pakko kompensoida työmäärällä jotta pysyttäisiin keskiluokassa. Pian alkaisi puheet siitä kuinka tarvitaan sitä ja tätä, ja työ muuttuisi pakkopuurtamiseksi
- suurin osa tuntemistani lapsia hankkineista naisista on repsahtanut täysin ulkonäöllisesti. On poikkeuksiakin, mutta pääasiassa he ovat paljon tienaavien miesten vaimokkeita. Olisi kamala tilanne olla suhteessa jossa en halua vaimoani seksuaalisesti. En myöskään ala ostamaan vaimon itsestään huolehtimista rahalla, koska en odota kauneusleikkauksia tai kallista tyyliä. Lenkillä käyminen ja jumppaaminen on ilmaista, ja harrastan niitä itsekin
- näen ihmisten eroavan jatkuvasti, useammin naisen aloitteesta. Ikäiseni miehet näyttävät väsyneiltä ja arjen uuvuttamilta, eivätkä osaa puhua kuin käytännön asioista. Vuosia sitten tämä on mitä heidän vaimonsa halusivat, mieluummin remontti kuin filosofinen keskustelu ystävien kanssa (ellei ole rahaa jolla palkataan remppafirma hoitamaan)
Yksinkertaisesti, kuvio ei kannata ellei ole todella vahva vietti lisääntyä, tai ellet ole hyvätuloinen joka käy töissä, hankkii vaimoa miellyttävän asunnon vaivatta ja palkkaa muut hoitamaan lisähommat joita "duunari" tekee kuroakseen umpeen eroa ylempään keskiluokkaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin nuorempana, että minusta tulisi hyvä kolmen lapsen isä. En löytänyt kumppania. Nyt työelämässä ajattelen, etten jaksaisi huolehtia lapsista enää työpäivän jälkeen. Nyt monia sinkkunaisia kiinnostaisi. En usko, että hekään jaksaisivat huolehtia lapsista yksin päivätyönsä lisäksi eivätkä tuloni riitä koko perheen elättämiseen. En ole valmis isäksi enkä tule olemaankaan ennen kuin voin tehä töitä harrastusmielessä silloin kun siltä tuntuu.
Yksi vaihtoehto olisi kaksi vaimoa, joista toinen voisi olla hoitamassa lapsia ja kotia. Miehen kanssa en haluaisi elää, joten ei toimisi toisin päin. Ei taida olla mahdollista.
Sulla on vähän utopistiset kuvitelmat, sori vaan :) Tuskinpa kukaan menneistä polvista tai nykyisistäkään on voinut koskaan tehdä töitä harrastusmielessä - tai ainakin aika harva.
Kaksi vaimoa maksaisi tuplasti sen mitä yksi... tulisi vielä kalliimmaksi.
Miten ennen on voitu pärjätä useamman kuin kahden lapsen kanssa? Nykyisin kuitenkin molemmat vanhemmat yleensä tuovat palkkansa talouteen. Lapset eivät kuluta hirveästi ennen teinivuosia ja silloinkin on hyvä opettaa, mistä raha tulee ja kuinka sitä tehdään, ellei halua kasvattaa hunsvottia, joka törsää perintönsä taivaan tuuliin ja päätyy katuojaan.
Mutta en minä ole ketään pakottamassa lastenhankintaan. Minusta on ihan hyvä, että ihmiset pohtivat sitä perinpohjaisesti ennen kuin ruikkivat sisään. Suomessa on liikaa lapsia, joita kiusataan siksi, etteivät he olleet haluttuja ja joita syyllistetään syntymästään, johon he itse olivat täysin syyttömiä.
Pähkinänkuoressa.
Kun isäni oli nuori tavallinen mies, hänelle oli tarjolla 19v hoikka ja kiva naapurin tyttö joka halusi olla uskollinen ja kunnioittaa miestään, joka rakasti ja kunnioitti vastavuoroisesti häntä. Vanhemmillani oli aikaa seurustella kauan ennen lasten hankkimista.
Kun minä olin 29v nuorehko tavallinen mies, minulle oli tarjolla ylipainoinen ja seksuaaliseen valtaan tottunut nainen, jonka mielestä velvollisuuteni miehenä ei ollut kunnioitettavaa vaan sellaista mistä ei kiitellä koska muuten on luuseri ellei siihen pysty. Ja lapsia olisi tehtävä justnytheti, ei kuherruskuukausi voi kauaa jatkua.
Kiitos feministeille jotka ovat kunniakkaasti opettaneet naisille että ennen oli epäreilua, tarjotkaa vähemmän ja vaatikaa enemmän. Näyttäisi siltä etteivät miehet enää niele ko. marxistista paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska menee rahaa ja kaikki kiva loppuu siihen. Ei esim. pääse kavereiden kanssa ryyppäämään silloin kun haluaa.
Miten niin ei pääse? En ole koskaan estänyt miestäni lähtemästä kavereiden kanssa kierroksille. Eikä minulta ole tarvinnut kysellä lupia mihinkään. Sen kun menee, ei ole minulta pois. (Ja luottaakin voin, ei taatusti petä, koska kotona on aika upea pakkaus.)
Mutta kun ei aina haluta. Miehillekin tulee jossakin vaiheessa tyhjyyden tunne. Ei ne samat raflat samojen kavereiden kanssa välttämättä niin kiinnosta. Tulee fiilis, että tää on niin nähty jo.
Mun mieheni on sanonut mulle, että oikeastaan säälii niitä sinkkukavereitaan, jotka säätää hoitojensa kanssa tai jotka eivät vaan uskalla sitoutua niin pitkälle, että olisi avioliitto tai lapset seuraavana siirtona. Niillä on muuten usein omien vanhempiensa ero taustalla, olisiko se syy? Ainakin ne sanoo aina, ettei avioliitot tule kestämään. No ei kai, jos asenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän?
Taloudelliset. Nykyajan pätkätyömeiningillä saan hädintuskin oman vuokran ja ruuat kustannettua, ei siihen yksinkertaisesti lapsi mahdu ellei vakiduunipaikat tulisi maagisesti takaisin. Ja 90-luvun alussa lapsuuden viettäneenä tiedän että ei se köyhässä lapsiperheessä vietetty lapsuus mitään mukavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pähkinänkuoressa.
Kun isäni oli nuori tavallinen mies, hänelle oli tarjolla 19v hoikka ja kiva naapurin tyttö joka halusi olla uskollinen ja kunnioittaa miestään, joka rakasti ja kunnioitti vastavuoroisesti häntä. Vanhemmillani oli aikaa seurustella kauan ennen lasten hankkimista.
Kun minä olin 29v nuorehko tavallinen mies, minulle oli tarjolla ylipainoinen ja seksuaaliseen valtaan tottunut nainen, jonka mielestä velvollisuuteni miehenä ei ollut kunnioitettavaa vaan sellaista mistä ei kiitellä koska muuten on luuseri ellei siihen pysty. Ja lapsia olisi tehtävä justnytheti, ei kuherruskuukausi voi kauaa jatkua.
Kiitos feministeille jotka ovat kunniakkaasti opettaneet naisille että ennen oli epäreilua, tarjotkaa vähemmän ja vaatikaa enemmän. Näyttäisi siltä etteivät miehet enää niele ko. marxistista paskaa.
Meinaatko, että isäsi aikana se naapurin neitsyt olisi ollut neitsyt vielä kolmekymppisenä? Entä miksi nykyisen kolmekymppisen (joksi 29-vuotiaan voi lukea) pitäisi olla neitsyt?
Sellaista se on, vakiintuminen tapahtuu nykyään myöhemmin ja ihmisillä on elämää ennen sitä. Miehillä ja naisilla.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää vauvoista. Pelkään että naiseni ei edes huomaa minua sen jälkeen kun saadaan vauva ja alkaa kontrolloimaan ihan kaikkea. Olen vielä lapseton 28-v ja tyttöystävä haluaisi lapsia. Itse haluaisin vielä kuitenkin matkustella ja hengata miesporukoissa ja ansaita vähän enemmän rahaa ennen kuin haluaisin lapsen. Olen itsekin käyttänyt tota "ei vielä" mutta kyllä itse oikeasti parin vuoden päästä haluaisinkin lapsia. Nyt tuntuu vaan liian aikaiselta kellään kavereillakaan ei ole vielä.
Nainen huomaa myös miehen kun mieskin tekee oman osansa lapsensa hoidossa, kasvatuksessa ja elatuksessa. Silloin naisellekin jää aikaa olla muutakin kuin äiti ja jaksaa olla nainen miehelleen. Lapsen isä ei ole naisen apulainen vaan täysivaltainen vanhempi jolla myös samanlainrn vastuu lapsesta kuin sen äidillä.
Mutta jos olisin vielä lapseton ja tietäisin nyt sen mitä lapsenteosta seuraa naiselle niin en tekisi yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska menee rahaa ja kaikki kiva loppuu siihen. Ei esim. pääse kavereiden kanssa ryyppäämään silloin kun haluaa.
Miten niin ei pääse? En ole koskaan estänyt miestäni lähtemästä kavereiden kanssa kierroksille. Eikä minulta ole tarvinnut kysellä lupia mihinkään. Sen kun menee, ei ole minulta pois. (Ja luottaakin voin, ei taatusti petä, koska kotona on aika upea pakkaus.)
Mutta kun ei aina haluta. Miehillekin tulee jossakin vaiheessa tyhjyyden tunne. Ei ne samat raflat samojen kavereiden kanssa välttämättä niin kiinnosta. Tulee fiilis, että tää on niin nähty jo.
Mun mieheni on sanonut mulle, että oikeastaan säälii niitä sinkkukavereitaan, jotka säätää hoitojensa kanssa tai jotka eivät vaan uskalla sitoutua niin pitkälle, että olisi avioliitto tai lapset seuraavana siirtona. Niillä on muuten usein omien vanhempiensa ero taustalla, olisiko se syy? Ainakin ne sanoo aina, ettei avioliitot tule kestämään. No ei kai, jos asenne on tuo.
Silloin kun haluaa = 4-5 kertaa viikossa.
Diili on muuttunut aina vain paskemmaksi. Naiset ovat lihavampia, vaativat enemmän, kunnioittavat miehiä vähemmän ja venyttävät pariutumista myöhemmäksi.
Joo ja sori:
halu saada nainen on kovimmillaan nuorena, fakta.
hoikkuus on miehille yksi tärkeimmistä asioista, fakta.
Kun pariutumista venytetään, venyy myös lisääntyminen. Siinä vaiheessa miehellä on jo kavereita joilla alun honeymoon on over. Kaikilla on onnea kun hankitaan eka kämppä, pidetään häät ja saadaan lapsi. Sen jälkeen alkaa duuni. Kun joku 30v mies näkee kaverin mustat silmänaluset ja hiffaa kuinka entiset maailmanparannusjutut on vaihtueet 101% perusparannusjuttuihin, se tajuaa että kun lapsi on siitetty alulle, on mies junassa matkalla kohti työleiriä.
Paljo työtä josta ei saa kunnioitusta. Stressiä, kiirettä. Naiset joiden mielestä normaalipainoisuus on palkkio joka kuuluu vain rikkaille miehille. Ei mitään takeita oletko vain työkalupakki joka dumpataan kun lapset on riittävän isoja.
Miksi vitussa kukaan haluaisi sellaista? Miesten vietti olla hyödyksi on käsittämättömän vahva, mutta jossain kulkee raja siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen. Perhe on naiselle entistä suuremmissa määrin projekti, ja betamies (enemmistö miehistä) projektityöntekijä. Ja töitä riittääkin, että pärjää elintasokisassa.
Sitä naista ei saa nuorena, kun nuorillla mimmeillä riittää vientiä just deal with it. Eikä vanhuudesta ole mitään takeita, koska kun lapset on kasvatettu niin äijä dumpataan nopeasti että voidaan keskittyä harrastuksiin ja naisryhmävoimaantumiseen.
Miksi tällaiseen huvittaisi lähteä? Valalla on sentään optioita. Kun nainen on raskaana, on miehen kohtalo sintetöity.
Niinpä. Kuka täysipäinen tai ei itsetuhoinen mies, vapaaehtoisesti haluaisi astua hirttolavalle pyövelin eteen vain sen tähden että joku akka X ilmoittaa haluavansa kersan ?
Vierailija kirjoitti:
Diili on muuttunut aina vain paskemmaksi. Naiset ovat lihavampia, vaativat enemmän, kunnioittavat miehiä vähemmän ja venyttävät pariutumista myöhemmäksi.
Joo ja sori:
halu saada nainen on kovimmillaan nuorena, fakta.
hoikkuus on miehille yksi tärkeimmistä asioista, fakta.
Kun pariutumista venytetään, venyy myös lisääntyminen. Siinä vaiheessa miehellä on jo kavereita joilla alun honeymoon on over. Kaikilla on onnea kun hankitaan eka kämppä, pidetään häät ja saadaan lapsi. Sen jälkeen alkaa duuni. Kun joku 30v mies näkee kaverin mustat silmänaluset ja hiffaa kuinka entiset maailmanparannusjutut on vaihtueet 101% perusparannusjuttuihin, se tajuaa että kun lapsi on siitetty alulle, on mies junassa matkalla kohti työleiriä.
Paljo työtä josta ei saa kunnioitusta. Stressiä, kiirettä. Naiset joiden mielestä normaalipainoisuus on palkkio joka kuuluu vain rikkaille miehille. Ei mitään takeita oletko vain työkalupakki joka dumpataan kun lapset on riittävän isoja.
Miksi vitussa kukaan haluaisi sellaista? Miesten vietti olla hyödyksi on käsittämättömän vahva, mutta jossain kulkee raja siinäkin.
Yhden laiskan miehen dumpanneena, tuo hyötyvietti ei vaikuta erityisen vahvalta. Siihen liittyen, riski tulla dumpatuksi laiskuuden takia on erityisen helppo minimoida. Tekee puolet kotona eikä vaan heittäydy sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Diili on muuttunut aina vain paskemmaksi. Naiset ovat lihavampia, vaativat enemmän, kunnioittavat miehiä vähemmän ja venyttävät pariutumista myöhemmäksi.
Joo ja sori:
halu saada nainen on kovimmillaan nuorena, fakta.
hoikkuus on miehille yksi tärkeimmistä asioista, fakta.
Kun pariutumista venytetään, venyy myös lisääntyminen. Siinä vaiheessa miehellä on jo kavereita joilla alun honeymoon on over. Kaikilla on onnea kun hankitaan eka kämppä, pidetään häät ja saadaan lapsi. Sen jälkeen alkaa duuni. Kun joku 30v mies näkee kaverin mustat silmänaluset ja hiffaa kuinka entiset maailmanparannusjutut on vaihtueet 101% perusparannusjuttuihin, se tajuaa että kun lapsi on siitetty alulle, on mies junassa matkalla kohti työleiriä.
Paljo työtä josta ei saa kunnioitusta. Stressiä, kiirettä. Naiset joiden mielestä normaalipainoisuus on palkkio joka kuuluu vain rikkaille miehille. Ei mitään takeita oletko vain työkalupakki joka dumpataan kun lapset on riittävän isoja.
Miksi vitussa kukaan haluaisi sellaista? Miesten vietti olla hyödyksi on käsittämättömän vahva, mutta jossain kulkee raja siinäkin.
Suosittelen sinulle lämpimästi pysymistä ikuisesti sinkkuna. Lapsiakaan sinun ei kannata hankkia, ei sinusta ole isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diili on muuttunut aina vain paskemmaksi. Naiset ovat lihavampia, vaativat enemmän, kunnioittavat miehiä vähemmän ja venyttävät pariutumista myöhemmäksi.
Joo ja sori:
halu saada nainen on kovimmillaan nuorena, fakta.
hoikkuus on miehille yksi tärkeimmistä asioista, fakta.
Kun pariutumista venytetään, venyy myös lisääntyminen. Siinä vaiheessa miehellä on jo kavereita joilla alun honeymoon on over. Kaikilla on onnea kun hankitaan eka kämppä, pidetään häät ja saadaan lapsi. Sen jälkeen alkaa duuni. Kun joku 30v mies näkee kaverin mustat silmänaluset ja hiffaa kuinka entiset maailmanparannusjutut on vaihtueet 101% perusparannusjuttuihin, se tajuaa että kun lapsi on siitetty alulle, on mies junassa matkalla kohti työleiriä.
Paljo työtä josta ei saa kunnioitusta. Stressiä, kiirettä. Naiset joiden mielestä normaalipainoisuus on palkkio joka kuuluu vain rikkaille miehille. Ei mitään takeita oletko vain työkalupakki joka dumpataan kun lapset on riittävän isoja.
Miksi vitussa kukaan haluaisi sellaista? Miesten vietti olla hyödyksi on käsittämättömän vahva, mutta jossain kulkee raja siinäkin.Yhden laiskan miehen dumpanneena, tuo hyötyvietti ei vaikuta erityisen vahvalta. Siihen liittyen, riski tulla dumpatuksi laiskuuden takia on erityisen helppo minimoida. Tekee puolet kotona eikä vaan heittäydy sohvalle.
Olet todellakin noin tyhmä kun annat ymmärtää ? Miksi _hitossa_ pitäisi hankkia kersa että PÄÄSEE tekemään puolet, kun jättää kersan hankkimatta, niin ei tarvitse tehdä kuin puolet PUOLESTA. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee ihan helvetin paljon vähemmällä. Ja ei, ne kersat eivät todellakaan ole mikään tavoiteltava asia tai tavoitetila. Ei ainakaan suomessa, eikä VARSINKAAN suomalaisten naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen. Perhe on naiselle entistä suuremmissa määrin projekti, ja betamies (enemmistö miehistä) projektityöntekijä. Ja töitä riittääkin, että pärjää elintasokisassa.
Sitä naista ei saa nuorena, kun nuorillla mimmeillä riittää vientiä just deal with it. Eikä vanhuudesta ole mitään takeita, koska kun lapset on kasvatettu niin äijä dumpataan nopeasti että voidaan keskittyä harrastuksiin ja naisryhmävoimaantumiseen.
Miksi tällaiseen huvittaisi lähteä? Valalla on sentään optioita. Kun nainen on raskaana, on miehen kohtalo sintetöity.
Niinpä. Kuka täysipäinen tai ei itsetuhoinen mies, vapaaehtoisesti haluaisi astua hirttolavalle pyövelin eteen vain sen tähden että joku akka X ilmoittaa haluavansa kersan ?
Sulle ei sitten koskaan ole kävellyt vastaan hoikka, hyvännäköinen, ahkera, älykäs, jännittävä ja huumorintajuinen beibe, johon sä rakastut ensisilmäyksellä ja joka on yhtä innoissaan susta? Ja jonka kanssa olet 110% valmis viettämään loppuelämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diili on muuttunut aina vain paskemmaksi. Naiset ovat lihavampia, vaativat enemmän, kunnioittavat miehiä vähemmän ja venyttävät pariutumista myöhemmäksi.
Joo ja sori:
halu saada nainen on kovimmillaan nuorena, fakta.
hoikkuus on miehille yksi tärkeimmistä asioista, fakta.
Kun pariutumista venytetään, venyy myös lisääntyminen. Siinä vaiheessa miehellä on jo kavereita joilla alun honeymoon on over. Kaikilla on onnea kun hankitaan eka kämppä, pidetään häät ja saadaan lapsi. Sen jälkeen alkaa duuni. Kun joku 30v mies näkee kaverin mustat silmänaluset ja hiffaa kuinka entiset maailmanparannusjutut on vaihtueet 101% perusparannusjuttuihin, se tajuaa että kun lapsi on siitetty alulle, on mies junassa matkalla kohti työleiriä.
Paljo työtä josta ei saa kunnioitusta. Stressiä, kiirettä. Naiset joiden mielestä normaalipainoisuus on palkkio joka kuuluu vain rikkaille miehille. Ei mitään takeita oletko vain työkalupakki joka dumpataan kun lapset on riittävän isoja.
Miksi vitussa kukaan haluaisi sellaista? Miesten vietti olla hyödyksi on käsittämättömän vahva, mutta jossain kulkee raja siinäkin.Yhden laiskan miehen dumpanneena, tuo hyötyvietti ei vaikuta erityisen vahvalta. Siihen liittyen, riski tulla dumpatuksi laiskuuden takia on erityisen helppo minimoida. Tekee puolet kotona eikä vaan heittäydy sohvalle.
Olet todellakin noin tyhmä kun annat ymmärtää ? Miksi _hitossa_ pitäisi hankkia kersa että PÄÄSEE tekemään puolet, kun jättää kersan hankkimatta, niin ei tarvitse tehdä kuin puolet PUOLESTA. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee ihan helvetin paljon vähemmällä. Ja ei, ne kersat eivät todellakaan ole mikään tavoiteltava asia tai tavoitetila. Ei ainakaan suomessa, eikä VARSINKAAN suomalaisten naisten kanssa.
Jos aikoo asua toisen kanssa, tekee joka tapauksessa puolet, oli lapsia tai ei. Yhteinen koti, yhteiset hommat.
Kerrotko miksi kenenkään pitäisi saada tietoa jonkun asian mahtavuudesta ja kokeilla sitä, vaikka ei halua?
"Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että ulkomailla maanviljely on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim ulkomailla maanviljelystä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille."
Oletko nyt näillä puhuilla valmis paasaamaan myös muista mahdollisista mahtavista asioista, joita ihmiset ei halua eikä siksi kokeile? Miksi? Miksi se lapsen hankkiminen olisi mitenkään poikkeavaa?
Ymmärrätkö sinä ollenkaan mitä kirjoitin?