Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6590)
Suomen kielihän ja kulttuurihan ei ole riippuvaista suomalaistenkaan liikamäärästä. Siitähän vakuuttavana faktatietona on se, miten suomalaisia oli vuonna 1750 rapiat 400 000, eli 0,4 miljoonaa ja kieli kulttuureineen olivat elossa. Lisäksi "suomalaisten kulttuuri" ei monilta osinkaan ole mitenkään ainutkertaista, vaan kovinkin paljolti muualta "suomalaiseksi" omittuja juttuja.
Erittäin merkityksellistä on myös se että tuolta vuodelta 1750 suomalaistenkin määrä on liikalisääntynyt ainakin 8-kertaiseksi, eli samassa ja jopa isommassa määrin kuin koko maailmankin väestömäärä. Olemme siis mittakaavallisestikin samassa liikakansoitus-veneessä, emmekä missään erillis-ruuhessa.
Tämän suomen kielen rakenteen kaltaisia kieliäkin on monia muitakin maailmassa, eli sanojen perään lisäliitteiden niputtamista, agglutatiivisuutta on useissa muissakin kielissä, mm. mongolikielissä, koreassa, japanissa, jopa somaliekielessäkin.
Kun hieman edes vaivautuu perehtymään maailman, ihmiskunnan muihinkin kulttuureihin, niin väistyy se "erityis-ihmekansa" illuusio kyllä. Eikä maailman liiakansoitusta hoideta kuntoon valitsemalla vain "joitakin muita" väestömäärävähennettäviä ihmisryhmiä - sellaistahan natsismi pyrki tekemään sillä itseään ihaillen. Kyllä maailman liikakansoitus on yhteinen, kollektiivinen ongelma ja haaste, jota on pakko ratkaista yhteisesti. Sen liittyessä liikatuotantoihin, liikakulutuksiin ja etenkin "liki ikuiden elämän tavoitteluihin" noissa on ratkaisujen lähtökohtia jo sinällään.
Olemmehan ihan kaikki Afrikasta alunperin lähtöisin.
-E.M.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, ja tässähän on se ironia että suhteen edellytyksenä on tavallaan latentit valmiuudet isyyteen (talous kunnossa, huolehtii itsestään, ei addiktioita, ihmissuhdetaidot jne YKWIM). Ja nimenomaan nämä yksillään hyvät asiat ja sinäänsä onnistunut elämä..se on juuri se mistä ei haluta luopua.
Ja vielä, ne antavat..no..sanotaan..komptentille miehelle myös paremman neuvotteluaseman, koska ottajia vapailla markkinoilla olisi - jos nykyine kumppani alkaa painostamaan liika.
Nyt menään vähän polemiikin puolelle, mutta suomi on yksinkertaisesti hyvin naisvaltainen maa, jossa naisia koulujärjestelmästä, maanpuolustusratkaisuissa, tulonsiirroissa, mediaympäristössä ja ihan tapakulttuurissa..naisen etu menee melkein aina miehen edelle.
Se tuottaa vähemmän näitä kompententteja isäkandidaatteja kuin näille potentiaalisia kumppaneita perheen perustamiseen. Loppujenlopuksi, tämä on suomalaisten naisten kollektiivinen arvokysymys. Mikä on tärkeintä?
Että yhteiskunta tarjoaa naiselle parhaan mahdollisemman elämän yksilönä, vai mietimmekö kokonaisuutta jossa tavoitteena olisi parien ja perheiden muodostus - ja lapsien saanti.
Niin, Suomen Naiset - mikä on tienne?!
Hieman kärjistäen; ei-suomalaisena miehen, mutta täällä kasvaneena suomenkielisenä ja kotitaustaultani perusjälkiluterilaisena [adoptoitu] voisin ehkä vähän provokatiivisesti todeta näin: Kaikissa normatiiviissa ja sosiaalissa insituutioissa, tässä kulttuurissa, tänä aikana jokainen vähänkin epäselvä konflikti jossa on mies ja nainen vastakkain - ratkaistaan naisen eduksi. Siis jos ei ole päivän selvää, kumpi osapuoli on vastuullinen.
Näin se vain täälläpäin menee; Koulussa, tuomioistuimissa, julkishallinossa, mediakeskustelussa, kulttuurin valtanarratiivissa ja pari/perhesuhteissa ja muissa epäviralissia sosiaalissa instiuutioissa. Naisen etu..on jotenkin yleensä se "yleinen etu". Vaikka virallisesti tasa-arvoisihan me kaikki ollaan :-)
Tätä ei voi olla sisäistämättä jos asuu ja osallistuu aktiivisesti yhteiskuntaan tässä maassa miehenä, ja haluu jotenkin päästä eteenpäin tai pärjätä. Veikkaan, en tiedä, en itse lapsia ole hankimmassa - että tämä alitajuisesti sisäistetty normi on se joka ainakin osittain pidättelee miehiä isyydestä; jos teet naisen raskaaksi - menetät merkittävän osan kyvystäsi vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.
Se on täysin ymmärettävä huoli.
Tinderissä löydät helposti 2000 miestä jotka etsivät parisuhdetta. Varmasti lapsia haluavat: reilu 200.
Tästä voidaan vetää erittäin karkea johtopäätös, että vain noin 10% miehistä tietää varmasti haluavansa lapsia. (tai lapsia on jo eivätkä tahdo lisää).
Tuota, juuri tuollaisia miehiä te haluatte. Ottaisitte nyt vastuun edes omista valinnoistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja tässähän on se ironia että suhteen edellytyksenä on tavallaan latentit valmiuudet isyyteen (talous kunnossa, huolehtii itsestään, ei addiktioita, ihmissuhdetaidot jne YKWIM). Ja nimenomaan nämä yksillään hyvät asiat ja sinäänsä onnistunut elämä..se on juuri se mistä ei haluta luopua.
Ja vielä, ne antavat..no..sanotaan..komptentille miehelle myös paremman neuvotteluaseman, koska ottajia vapailla markkinoilla olisi - jos nykyine kumppani alkaa painostamaan liika.
Nyt menään vähän polemiikin puolelle, mutta suomi on yksinkertaisesti hyvin naisvaltainen maa, jossa naisia koulujärjestelmästä, maanpuolustusratkaisuissa, tulonsiirroissa, mediaympäristössä ja ihan tapakulttuurissa..naisen etu menee melkein aina miehen edelle.
Se tuottaa vähemmän näitä kompententteja isäkandidaatteja kuin näille potentiaalisia kumppaneita perheen perustamiseen. Loppujenlopuksi, tämä on suomalaisten naisten kollektiivinen arvokysymys. Mikä on tärkeintä?
Että yhteiskunta tarjoaa naiselle parhaan mahdollisemman elämän yksilönä, vai mietimmekö kokonaisuutta jossa tavoitteena olisi parien ja perheiden muodostus - ja lapsien saanti.
Niin, Suomen Naiset - mikä on tienne?!
Niin kauan kun nainen saa oman lapsen yhteiskunnan tuella heti kun siltä tuntuu, on tuo kysymys epäolennainen.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on vapaaehtoista. Jokainen voi päättää vain omasta lapsiluvustaan. Ei kenenkään muun. Ei edes puolison. Puoliso päättää sen itsenäisesti. Jos lapsilukutoiveet eivät kohtaa, silloin suhde on tuhoontuomittu alusta asti. Kenenkään ei pidä uhrata unelmiaan toisen unelman vuoksi, koska ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kenenkään lapsitoive ei ole arvokkaampi kuin toisen.
Suomessa nainen saa lapsen jos ja kun siltä tuntuu. Mies ei voi saada omaa lasta ilman naisen hyväksyntää. Ja monet naiset käyttävät tuota härskisti hyväkeen. Koko yhteiskunta on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja tässähän on se ironia että suhteen edellytyksenä on tavallaan latentit valmiuudet isyyteen (talous kunnossa, huolehtii itsestään, ei addiktioita, ihmissuhdetaidot jne YKWIM). Ja nimenomaan nämä yksillään hyvät asiat ja sinäänsä onnistunut elämä..se on juuri se mistä ei haluta luopua.
Ja vielä, ne antavat..no..sanotaan..komptentille miehelle myös paremman neuvotteluaseman, koska ottajia vapailla markkinoilla olisi - jos nykyine kumppani alkaa painostamaan liika.
Nyt menään vähän polemiikin puolelle, mutta suomi on yksinkertaisesti hyvin naisvaltainen maa, jossa naisia koulujärjestelmästä, maanpuolustusratkaisuissa, tulonsiirroissa, mediaympäristössä ja ihan tapakulttuurissa..naisen etu menee melkein aina miehen edelle.
Se tuottaa vähemmän näitä kompententteja isäkandidaatteja kuin näille potentiaalisia kumppaneita perheen perustamiseen. Loppujenlopuksi, tämä on suomalaisten naisten kollektiivinen arvokysymys. Mikä on tärkeintä?
Että yhteiskunta tarjoaa naiselle parhaan mahdollisemman elämän yksilönä, vai mietimmekö kokonaisuutta jossa tavoitteena olisi parien ja perheiden muodostus - ja lapsien saanti.
Niin, Suomen Naiset - mikä on tienne?!
Niin kauan kun nainen saa oman lapsen yhteiskunnan tuella heti kun siltä tuntuu, on tuo kysymys epäolennainen.
Niin, mutta se on ei-optimaalinen tilanne, ja johtaa siihen että nainen on yksin vastuussa sekä elannosta, että lasten kasvatuksesta, niin jonkin näistä on joustettava. Yleensä se on lasten kasvattaminen, koska niiltä ei voi saada fuduja. Siinä kyllä olet oikeassa, että on karu sosiaallinen ja biologinen fakta että ihmisnaaras, poikkeuksena kaikista ikinä elänneistä nisäkkäistä voi nyt täysin kontroloida lisääntymistään.
Periatteessa, nainen ei TARVITSE, miestä mihinkään ja tiedostamatta tai tiedostaen, miehet ovat tajunneet tämän. Näin ollen kynnys sitoutua suhteeseen tai isyyteen, kun oma neuvotteluasemasi on käytänössä sanoen olematon nousee monesti ylitsepääsemättömäksi.
Ja tämän tilanteen, ovat naiset feminismillä saanet aikaan. Miehet on tehty valinnaiseksi. Monille miehille (minä mukaanlukien) tämä ei yksinkertaisesti kuulosta hyvältä elämänvalinnalta. Olet käytännössä täysin naisen mielivallan armoilla. Siis jos ja kun teet kriittisen vallinna tai sinut siihen pakotetaan. Itselle, ratkaisu oli vasektomia. Ja onneksi siunautui kaksi aivan mahtavaa siskonpoikaa - johon minulla on läheinen suhde.
Kun yhteiskunnan perusyksikkö ei olen enää perhe vaan yksilö, niin tässä tilanteessa isyys ei sinkkuuteen ja sen suomaan vapauteen suhteessa ole enää kylmän realistisesti arvioiden fiksu valinta. Okei, onhan se myös arvovalinta. En näe sitä ylipäätänsä enää tämän feministisen yhteiskunnan aidosti arvostamana asiana, vaan pikemmenkin (taas) roolina jossa tuetaan naisen itserealisaatiota, joka on nyky-Suomen tärkein arvo.
Miksi kukaan, vapaaehtoisesti suostuisi alempiarvoiseen asemaan?
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä löydät helposti 2000 miestä jotka etsivät parisuhdetta. Varmasti lapsia haluavat: reilu 200.
Tästä voidaan vetää erittäin karkea johtopäätös, että vain noin 10% miehistä tietää varmasti haluavansa lapsia. (tai lapsia on jo eivätkä tahdo lisää).
Tässä sinulle pieni vinkki: kaikki heteroseksuaaliset, miespuoliset ihmisolennot eivä ole naisten silmissä edesä "oikeita miehiä". Kuten varmaan iso joukko tästä populaatiosta. Jos miehen oletettu status on naista alempi, niin sitä miestä ei tavallaan tämän naisen silmissä - seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä - edes ole olemassa.
Naisille, intuitiivisesti, vaikkeivat sano tätä ääneen niitä "oikeita miehiä" jotka kelpaavat on oikeastaan aika vähän.
Lisääntyminen on vapaaehtoista. Jokainen voi päättää vain omasta lapsiluvustaan. Ei kenenkään muun. Ei edes puolison. Puoliso päättää sen itsenäisesti. Jos lapsilukutoiveet eivät kohtaa, silloin suhde on tuhoontuomittu alusta asti. Kenenkään ei pidä uhrata unelmiaan toisen unelman vuoksi, koska ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kenenkään lapsitoive ei ole arvokkaampi kuin toisen.