Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Lakimiehenä kerron sinulle, että palkkio tulee hävisi tai voitti. Moni ei halua ottaa näitä juttuja, koska ovat inhottavia, eikä näistä saa hääviä palkkiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Ja huomaatko mitä tuossa kirjoitettiin?
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen
Naisen mielestä se että mies ei parin vuodenkaan yhdessä olemisen jälkeen suostu lapsitehtailuun, on naisen mielestä viivyttelyä. Tämä on juuri sitä mistä ketjussa puhutaan. Naiset viivyttävät pariutumista, ja siten kun pariudutaan, pitäisi hypätä seurustelusta vaipparalliin justnytheti.
Jos haluatte lapsia aikaisemmin, etsikää se hyvä mies aikaisemmin.
Kyllä minusta parin vuoden seurustelun jälkeen (tuossa tapauksessa jo 4 yhteistä vuotta, 2 asuttu yhdessä) voi alkaa miettimään, onko suhde menossa vakavampaan suuntaan. Jos siis lapsia halutaan. Onko kaksi vuotta seurustelua muka niin lyhyt aika? Nuo ovat tärkeitä asioita myös kumppanin arvoja koskien, joten asian selvittely on mielestäni ihan luonnollista kun vakavasti seurustellaan.
On 2v aika lyhyt aika, kun päätös pitäisi tehdä loppuelämäksi. Moni pystyy kyllä esittämään pitempäänkin, ihan tiedostamattaan.
Mutta monihan tosiaan ei ajattele, että päätös oikeasti pitäisi. Joskus olen jopa lukenut ihmisten kirjoituksia, jossa meinataan että x vuotta on ihan hyvä pituus ensimmäiselle liitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Eiköhän ne valinneet niin hyvän kun oli mahdollista valita. Jossakin köyhässä yhteisössä voi puolet käyttää huumeita, siinä pitää valita se vähiten huono tai olla lisääntymättä. Ei se niin mene, että jätetään tarkoituksella valitsematta se koulutettu, ystävällinen ja kunnollinen, vaan kun näitä hyviä ei oikeasti riitä kun muutamalle.
Näin Suomessakin, ei valita lapsen isäksi narkkia luuseria siksi että ei kelpaa korkeakoulutettu hyvä mies, vaan valitaan isäksi narkki kun ollaan itsekin luuseri narkki, eikä parempaa saada. Lopputuloksen sitten kustantavat veronmaksajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Miksi kyseessä on eroperhe? Missä osallistuva isä? Eiköhän nämä ole niitä tapauksia, joissa syyttävän sormen voi suunnata äidin sijaan sinne epäkelvon isän geeneihin ja kasvatusmalliin ennen eroa. Ei hyvistä isistä ja puolisoista erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Miksei voisi KYSYÄ ihan suoraan mieheltä miten näkee lastenhoidon vastuut? Osahan miehistä voi tietysti kusettaa mutta eiköhän se ole vähemmistö, oman kokemukseni mukaan miehet tuppaavat olemaan aika suoria eli sanovat kyllä jos haluavat äidin tekevän lastenhoitohommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Taas sitä ollaan oltu ammentamassa hengenravintoa amerikkalaisilla naisvihasivustoilla. Kyllä nyt jaksaa taas trollata ja haukkua SUOMALAISIA naisia. Kun kerran Amerikassakin mustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Miksei voisi KYSYÄ ihan suoraan mieheltä miten näkee lastenhoidon vastuut? Osahan miehistä voi tietysti kusettaa mutta eiköhän se ole vähemmistö, oman kokemukseni mukaan miehet tuppaavat olemaan aika suoria eli sanovat kyllä jos haluavat äidin tekevän lastenhoitohommat.
Kyseessä on elämän isoin päätös. Luuletko tosiaan, etteivät parit puhu asiasta etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Tämäkö on sitä miesten logiikkaa? "Koska joku joskus jossain ei saanut niin enpä sitten hae kun en minäkään kuitenkaan saa." Ja sitten uhriudutaan kun äiti vei lapset.
Tämähän selittää paljon. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Kyse ei edelleenkään ole koko eroperhekentästä vaan niistä tapauksista, joissa riita on mennyt oikeuden ratkeistavaksi. Siinä on ehkä IHAN pikkuninen ero. Mutta liian vaikeaa matematiikkaa sinulle näemmä, joten jätän tämän väännön. Kun ei aukene niin ei aukene, minkäs sille mahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Kyllähän se niin on että 99 % miehistä jättää ne lapset äidille ihan ilman mitään tunnontuskia. Itku on korkeintaan elareista, koska siihen asti lapset ovat olleet taloudellisestikin äidin vastuulla, joten uusi elatusvelvoite tuntuu kestämättömältä.
Tää oli tietysti tarkoituksellinen provo, mutta vastaanpa näin miehenä silti. Väitän, että sellaiset 80% miehistä kokee tunnontuskia siitä, että lapset jäävät ädille. Tietoisuus siitä, että samalla itse poistuu lasten päivittäisestä elämästä aiheuttaa tuskaa. Ja väitän edelleen, että sama 80% miehistä osallistuu täysipainoisesti taloudellisesti lasten kustannuksiin ilman mutinoita. Kyllä miehilläkin on ihan aito halu antaa lapsilleen parasta. On sitten kyse ruuasta, vaatteista, harrastuksista, leikkimisestä tai ihan vaan läsnäolosta. Ja senkin miehenä tiedän, että löytyy myös miehiä, joille on vaan helpotus kun pääsevät perhe-elämästä pois. Voivat sitten katsos elää uutta nuoruuttaan. Näitä on kuitenkin niin selvä vähemmistö, että en niputtaisi heitä samaan lokeroon "kaikkien" miesten kanssa.
Tietoisuus siitä, että jos nainen erotilanteessa haluaa lasten huoltajuuden itselleen , niin nainen sen saa yli 95% tapauksista on hyvin miesten tiedossa. Miksi siis taistella tuulimyllyjä vastaan? Miehet nimen omaan ajattelevat tässä lasten parasta, eivätkä lähde asiaa riitauttamaan. Parempi saada nähdä lapsia säännöllisesti, kuin että ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Miksei voisi KYSYÄ ihan suoraan mieheltä miten näkee lastenhoidon vastuut? Osahan miehistä voi tietysti kusettaa mutta eiköhän se ole vähemmistö, oman kokemukseni mukaan miehet tuppaavat olemaan aika suoria eli sanovat kyllä jos haluavat äidin tekevän lastenhoitohommat.
Ziisus mitä sinisilmäisyyttä. Tokihan jokainen vauvakuumeileva mies vakuuttaa osallistuvansa ja hoitavansa. Ihan niin kuin jokainen koirakuumeinen lapsi vakuuttaa osallistuvansa ja hoitavansa.
Lopputuloksen tiedämme kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Miksi kyseessä on eroperhe? Missä osallistuva isä? Eiköhän nämä ole niitä tapauksia, joissa syyttävän sormen voi suunnata äidin sijaan sinne epäkelvon isän geeneihin ja kasvatusmalliin ennen eroa. Ei hyvistä isistä ja puolisoista erota.
Voi kuule kyllä hyvistä isistä erotaan paljonkin. Harvemmin kuulee naisen suusta että jää suhteeseen kun toinen on hyvä isä. Päinvastoin, erotaan ja rikotaan perhe koska tiedetään että mies hoitaa hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Lasten huoltajuudesta ei jakseta löhteä kiistelemään, mutta elareista kyllä. Kertoo miesten prioriteeteistä aika rumaa kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Mulle miehenä oli elämäni suurin hetki, kun poikamme syntyi. Siitä alkoi sellainen kiinteä suhde, joka kestää läpi elämän.
Jälkeen päin olen hieman harmitellut, että olisinpa uskaltanut tulla isäksi hieman aiemmin. Minullakin oli ennakkoluuloja, että kun on oma lapsi, niin ei voi enää tehdä sen jälkeen mitään. Kaikille miehille tiedoksi, että kyllä voi.
Tietysti asiat vaatii enemmän säätöä ja aikatauluttamista. Suomeksi: kompromisseja yhdessä puolison kanssa. Normaalissa parisuhteessa tämän ei pitäisi olla ongelma kummallekkaan.
Pelkäsin myös sitä, että jääkö rahaa enää mihinkään sen jälkeen, kun on lapsi. Näin jälkikäteen voin sanoa, että eipä se lapsi nyt niin hirveä rahasyöppö ole. Kyllä sitä itsekin haluaa tarjota lapselleen vain hyvää. Rahanmeno kasvaa sitä mukaa kun lapsikin kasvaa. Mukaan tulee harrastukset, tietoisuus pukeutumisesta, elektroniikasta ja muusta sellaisesta. Mutta tämäkään ei vie normaalia palkansaajaa vararikkoon.
Ja kun lapsi kasvaa, on mahtavaa käydä yhdessä niitä välillä jopa filosofisia keskusteluja. Ja tietysti joku päivä lapsi on sitten ihan sietämätön riiviö. Onneksi näitä päiviä on kuitenkin harvemmin kuin hyviä.
Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että meillä on lapsi, ja saan olla itse isä (tai ihan vaan faija). Epäröiville miehille tiedoksi, että kyllä lapsi tai lapset tuovat elämään hurjasti sisältöä. Samalla tulee myös sellaista vastuuta, jota ei etukäteen edes tiedä omaavansa.
Itse luulin nuorempana, että ei minusta ole koskaan isäksi, ja en edes halunnut lasta. Onneksi mieleni muuttui. En vaihtaisi enää takaisin sinne lapsettomaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Miksi kyseessä on eroperhe? Missä osallistuva isä? Eiköhän nämä ole niitä tapauksia, joissa syyttävän sormen voi suunnata äidin sijaan sinne epäkelvon isän geeneihin ja kasvatusmalliin ennen eroa. Ei hyvistä isistä ja puolisoista erota.
Voi kuule kyllä hyvistä isistä erotaan paljonkin. Harvemmin kuulee naisen suusta että jää suhteeseen kun toinen on hyvä isä. Päinvastoin, erotaan ja rikotaan perhe koska tiedetään että mies hoitaa hommansa.
Jaa, mun tietämät eronneet naiset taas ovat maininneet uupumuksen, jota ei pääsisi tapahtumaan, jos kotona olisi se hyvä ja osallistuva isä.
Ei se neitsyt oikein tiedä mistä kirjoittaa.