Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Fakta: Naiset vauvakuumeilevat laumoissa. Sitten kun kaverit niitä alkaa tekemään, kaikki naiset haluavat. Miehillä tätä ei taas ole, lähinnä naureskellaan perheellisten kavereiden ahdingolle.
Mulla on sekä lapsekas porukka, että lapseton porukka. Molempien kanssa on kivaa, mutta mitä enemmän mä olen niiden lapsellisten kanssa, sitä vähemmän itse haluan niitä. Miehellä taas ei juuri ole enää ketään lapsetonta kaveria, ja sattumoisin näkemiset ovatkin vähentyneet. Hänkään ei halua lapsia, onneksi. Onneksi meillä on yhteisiä harrastuksia ja muutakin tekemistä, kuin palvoa tv-ruutua koko perheen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä tutkimuksia tehtykkin että naisten korkeampi koulutus johtaa alhaisempaan syntyvyyteen. Afrikassa tälle oliskin käyttöä mutta Suomessa kannattaisi edes se yksi lapsi viittiä tehdä.
Ei tämä pallo tarvitse enää yhtäkään ihmistä lisää, ei se tarvitse koko lajia. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa tehdä tänne lapsia kärsimään. Asui sitten täällä tai päiväntasaajan tuolla puolen.
Kärsimään, sekö on sinun pääajatus elämästä? Minun elämä on ihanaa kaikessa epätäydellisyydessä. Tosi harmi jos sinun elämäsi on ja on ollut kärsimystä, tsemppiä <3
Ilmasto on tulessa ja MILJOONAT ihmiset vaeltavat kohta kodittomina. Suomessa, hyvinvointivaltiossa, kilpaillaan siitä, kuka on väsynein ja uhrautunein. Ihmiset sairastuvat "normaalista" elämästä, tekevät hirveyksiä toisilleen välillisesti ja tahattomastit - kun halvalla saadaan. Kyllä minä kärsin kollektiivisesti, vaikka hetkittäin, kun nautin hetkestä, olen äärettömän onnellinen tässä maailmassa. En kuitenkaan voi millään järjellä oikeuttaa sitä, että tekisin tänne yhden, itselleni tärkeän ihmisen lisää, tähän järjettömään maailmaan. Maailmaan, jossa toiset kaatavat satojen eurojen shampanjaa viemäristä alas, koska voivat, ja jossa toiset etsivät viemäristä nakinkuoria ravinnokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies ja katsellut vierestä miten omien kavereiden parisuhde ja arki, jopa minäkuva, menee viemäristä alas kun lapsi syntyy. Monet naiset muuttuu ihan pimeiksi jo raskauden aikana, ei niitä meinaa enää samoiksi ihmisiksi tunnistaa. Miehet muuttuvat stressaantuneiksi, kuiskimalla puhelimeen puhuviksi surkimuksiksi ja sammuvat väsyksissään baariin kolmannen kaljan jälkeen. Milloinkaan ei saa kuulemma nukkua, lapsi huutaa yöt päivät ja silti töissä pitäisi jaksaa. Vastassa kotona on kärttyinen, väsynyt ja maidosta turvonnut nainen joka vaatii miestä milloin mihinkin supersankaritekoihin samalla kun itse vaan imettää luuri kädessä. Tätä ollaan avokin kanssa ihmetelty ja päätetty, että me ei tuolle linjalle lähdetä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä kaivata tähän ketään kolmatta.
Samaa olen katsellut, mutta naisena näen hieman eri tavalla tuon "vaan imettää luuri kädessä". Useimmiten mies pääsee sentään "lomalle" töihin, hyvässä lykyssä työmatkalle, ja nainen on sen nyytin kanssa 24/7. Välillä hän pääsee keittiöön/pyykkitupaan/kauppaan, kun mies vähän heiluttelee nyytin jalkoja. Tiedän kolmekymppisiä miehiä, jotka ovat olleet innoissaan raskausaikana, mutta eivät ole olleet lapsen kanssa tuntia enempää ennen 3v ikää. Eikä kyse ole siitä, etteikö äiti antaisi.
Siinä vauva-arjessa kun on aika paljon tekemistä. Pyykkiä tulee saakelisti, neuvolassa pitää hypätä, ja usein myös tulee huolehdittua koko huushollin pyörityksestä, kun tässä nyt ollaan kotona.
Tästä syystähän kotityöt ovat jakautuneet epäoikeudenmukaisesti, kun sama jako jatkuu silloinkin, kun äitikin menee jo töihin. Isä ja vanhemmat mukulat ovat tottuneet siihen, että äiti hoitaa kaupan, ruuan, puhtaat vaatteet, likaiset vaatteet, uudet vaatteet, vanhat vaatteet, koulukirjat ja muut tarvikkeet, lelut, synttärikutsut, lääkärintarkastukset ja kaiken muun, minkä ajattelemiseen oma pääni jo hajoaa.
Ja sitten kysytään, miksei eron jälkeen isukit näe lapsia? Eihän ne osaa tehdä mitään! Ja ei, edelleen kyse ei ole siitä, että äiti ei antaisi. Tottakai niitäkin tapauksia on, mutta useimmiten äiti on vain liian kiltti. Ja koska jonkun on pakko ne pennut ruokkia. Jos toinen vanhempi on aikaansaamaton, toteutus jää toiselle. Nämä eivät liity sukupuoliin.
Mutta itsekin jään hyvillä mielin vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Meillä tiedän, että tuo miehenpuolikas hoitaisi terveellistä ruokaa pöytään. Mutta tiedän, että se olisi armottoman hukassa kurahousujen huollosta saati niiden rikkinäisistä lenksuista, koulukuvauksesta, lomien ilmoittamisesta päiväkotiin ja hammaslääkäristä puhumattakaan. Mutta onneksi sekään ei halua näistä mitään. :D
Lisätään listaan: nykynaiset ovat sitä mieltä että lasten hoitaminen on työtä, kun taas mies pääsee töihin lomailemaan. Aivan kuin Homer Simpson tai Al Bundy.
Suurimmalle osalle miehistä työ on paskaa jota tehdään lottovoitosta unelmoiden jotta saataisiin leipää pöytää, lapselle mopoauto ja vaimolle ulkomaanmatka. Harva tekee mitään kivaa, koska kivoilla töillä ei tienaa.
(Työelämään palatessa nainen voi ajatella työn olevan helpoimpaa koska se on vaihtelua, mutta edelliset 10 vuotta hommia painaneelle miehelle se ei ole sitä.)
"nykynaiset ovat sitä mieltä" - kuules juippi, sä luit tasan yhden, mun kirjoituksen. Miehet, aina ne yleistää kaiken minkä ne lukee ja ottaa itteensä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Mä olen feministi, enkä halua lapsia. Olenko ymmärtänyt jotain väärin, vai oletko se vain sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammassa tapauksessa naiset venyttävät vakiintumista. Kukkeimmat vuodet halutaan käyttää erilaisten kokemusten hankkimiseen. Ero on siinä että tavalliselle parikymppiselle naiselle riittää huvitteluseuraa, kun taas tavalliselle parikymppiselle miehelle ei.
Luotettava tavismies kiinnostaa vasta kun perheen perustaminen kiinnostaa. Mutta miestä joka haaveili nuorena tyttöystävästä ja hauskanpidosta yhdesä, ei kiinnosta siirtyä suoraan pakkoselibaatista vaipparalliin. Kolmekymppisenä se mies haluaa sen mistä jäi paitsi parikymppisenä.
Tiedän kokemuksesta. Olin täysin näkymätön parikymppisille naisille. Kun olin lähemmäs 30, naisten kiinnostus heräsi. Jokaisella kiinnostuneista oli jo perhekuviot mielessä. Tajusin olevani kuviossa pelkkä väline naisen tavoitteiden saavuttamiseen, silloin kun kyse oli vain molemminpuolisesta halusta ja himosta, nämäkin naiset kiinnostuivat toisenlaisista miehistä.
Sanoin kuviolle kiitos ei.
Samalla tavalla miehiäkin alkaa kiinnostamaan lisääntyminen vasta kun "kukkeimmat" ja energisimmät vuodet on ohi. Sit jonku mahdollisimman hyvännäköisen parikymppisen pimun pitäis alkaa vääntää pentuja jollekin 35-50v. patulle. Onneks useimmat nuoret naiset kuitenkin sanovat tuolle kuviolle ei kiitos.
Aivan. Ja kenen kanssa parikymppiset naiset huvittelisivat, elleivät parikymppisten miesten? Kyllä tuossa iässä kaikilla on vientiä, ei nuoret naiset siihen kylkeen mitään setiä kaipaa vaikka neljääkymppiä lähestyvät miehet mielellään niin kuvitteleekin. Tämä vapaus hillua nuorena ja kauniina on ihan molempien sukupuolten oikeus ja niin se tapahtuukin. Suurin osa vakiintuu sitten kolmekymppisinä.
Kaikilla naisilla on vientiä, jopa niillä rumilla ja lihavilla.
Kaikilla miehillä ei todellakaan ole, päinvastoin. Suurin osa miehistä jää ilman siinä iässä, nykyään.
Parikymmpiset naiset huvittelevat hyvin kapealla miesjoukolla. Ennen kuin polygamia tulee takaisin, "vakiintuminen" saman miesjoukon kanssa ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi tänään on aiheesta ollut artikkeli;
"Valtiosihteeri Martti Hetemäen selvitys pitää merkittävimpänä syynä syntyvyyden laskuun nuorten miesten työllisyys- ja koulutusasteen laskua. Naisten koulutustaso on kasvanut ja miesten laskenut.
Lisätään pari totuuden sanaa:
1) Nainen nai aina "ylöspäin" ei koskaan "alaspäin". Tämä siis tarkoittaa, että nainen aina valitsee miehen, jolla pitää olla korkeampi yhteiskunnallinen asema kuin hänellä itsellään.
Nainen ei "nai" eli valitse alaspäin eli ei valitse miestä, jonka yhteiskunnallinen asema (=koulutus, status, titteli, varallisuus) on naisen oman statuksen alapuolella.
2) Feminismi on mahdollistanut naisten kouluttautumisen korkealle tasolle. Mitäpä siitä, että suurin osa naisista (erityisesti Yhdysvalloissa) kouluttautuu ja hankkii itselleen jonkin hömppäpömppä tutkinnon (gender studies, anyone?) koska todellinen kova osaaminen ei riitä oikeasti vaativiin tutkintoihin (matematiikka, fysiikka, vaativat insinööriopinnot, jne jne).
3) Samanaikaisesti miesten ja poikien koulutusta tietoisesti ja tahallisesti sabotoidaan (esim, koska naiset ovat etuoikeutettuja koulutuspaikan saamisessa, ja muut miehiin kohdistuvat operaatiot: sosiaalinen väkivalta (rape-culture my ass!), väkivaltainen, manipuloiva ja tuhoisa feminismi, synteettisen miesvihan levitys jne jne )
4) Näin on tietoisesti ja tahallisesti luotu tilanne, jossa naisille on luotu (tarjoiltu hopealautasella) sosiaalisesti korkea asema eli koulutus ja miehet tietoisesti pudotettu status-pelistä pois eli heille on tarjoiltu alhaisempi koulutus.
5) Lopputulos tietenkin on: naiset valittavat, että ei löydy riittävästi hyviä miehiä. Eli siis miehiä, jotka olisivat yhteiskunnalliselta statukseltaan heidän yläpuolella tai vähintääkin samalla viivalla.
Ei tietenkään löydy "hyviä miehiä". Miten muka voisi löytyä?
Feminismin koko tarkoitus on pysäyttää meidän lisääntyminen ja sehän toimii loistavasti. Tämän takia naisten halutaan kouluttautuvan korkealle. Tämän takia naisia halutaan korkean statuksen positioihin.
Tietysti näin halutaan. Pudottaahaan se syntyvyyden pohjalukemiin, koska kohta 1) (katso ylempää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta: Naiset vauvakuumeilevat laumoissa. Sitten kun kaverit niitä alkaa tekemään, kaikki naiset haluavat. Miehillä tätä ei taas ole, lähinnä naureskellaan perheellisten kavereiden ahdingolle.
Tuo naisten laumakäyttäytyminen raskautuessa on kyllä ihan totta. Yksi vauva ystäväpiirissä on aiheuttanut kuunon epidemian naisten keskuudessa ja nyt omakin puoliso kärttää lasta. Hän yrittää perustella sitä järkisyillä: ei ehditä kohta enää, molemmat ensi vuonna 30, koskaan ei ole täydellistä aikaa tehdä lasta ja että "talous tulee sitten vauvan myötä kuntoon". Anteeksi mitä? Miten se taikasauvan heilautuksesta tulisi kuntoon kun asutaan kaksiossa vuokralla ja molemmat opiskelee/on osa-aikatöissä.
Tiedän, että tämä yhtäkkiä iskenyt vauvamania lähti päälle jo silloin, kun kaveripariskunta alkoi odottaa vauvaa. Taitaa siellä olla pinnan alla myös kateutta ja pelkoa siitä, ettei vain jäädä viimeisiksi. Tämä on minun näkökulmasta ihan naurettavaa koska nuoria vielä ollaan eikä lasta nyt pitäisi muutenkaan tehdä siksi että muutkin tekee ja että "tämä on nyt se ikä".
Kunnon hössötys vauvasta päällä naisten kesken, mutta pariskunnan mies on omaan silmääni vaikuttanut vanhentuneen kymmenen vuotta sitten kesän. Hän vakuuttaa olevansa onnellinen samaan ääneen kuin vaimonsa, mutta vaikuttaa jotenkin eksyneeltä omassa, uudessa roolissaan. Hyvin selvää, kumpi tuossa suhteessa lapsen halusi.
Yksi toinen kaveri sanoi, että tämä samainen vauva oli aiheuttanut kunnon riidan hänen parisuhteessaan. Nainen oli kuulemma alkanut hysteerisenä itkemään että haluaa raskautua heti ja lopulta haukkumaan miestä munattomuudesta ja tämän perhesuhteista kun mies oli sanonut, ettei halua lasta vielä siihen elämäntilanteeseen. Huh huh.
Toivon että oma tilanne rauhoittuu ja nainen ymmärtää, että tässä on vielä ihan hienosti aikaa hankkia vaikka parikin lasta, niiden aika ei vaan ole vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Ja huomaatko mitä tuossa kirjoitettiin?
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen
Naisen mielestä se että mies ei parin vuodenkaan yhdessä olemisen jälkeen suostu lapsitehtailuun, on naisen mielestä viivyttelyä. Tämä on juuri sitä mistä ketjussa puhutaan. Naiset viivyttävät pariutumista, ja siten kun pariudutaan, pitäisi hypätä seurustelusta vaipparalliin justnytheti.
Jos haluatte lapsia aikaisemmin, etsikää se hyvä mies aikaisemmin.
Kyllä minusta parin vuoden seurustelun jälkeen (tuossa tapauksessa jo 4 yhteistä vuotta, 2 asuttu yhdessä) voi alkaa miettimään, onko suhde menossa vakavampaan suuntaan. Jos siis lapsia halutaan. Onko kaksi vuotta seurustelua muka niin lyhyt aika? Nuo ovat tärkeitä asioita myös kumppanin arvoja koskien, joten asian selvittely on mielestäni ihan luonnollista kun vakavasti seurustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sanon naisena että tuo vihattu ajatus juoksujen juoksemisesta on ihan totta.
Löysin kivan poikkiksen nuorena, seukkailtiin, elettiin huoletonta elämää...sitten kun oltiin hitsauduttu yhtee, aikuistuttiin ja perustettiin perhe.
Mitä oon katsellut omia kavereita niin viettivät tuon ajan sinkkuina ja ties missä säätösuhteissa. Aika monella pyöri helmoissa semmoisia miehiä joista ei ihan äkkiä olisi vakiintumaan. Vakiintuminen kuulemma ahdistikin, vapaus oli se juttu. Ja kyllähän miehiä riitti, nuori gimma on sentään nuori gimma.
Halukkaita miehiä kyllä oli, laukkuvahteina siellä raflassa.
Aika kiire sitten tuli joskus lähemmäs 30 ikäisinä. Se oli yhteen, häät, kämppä, lapsia, pum ennen kuin ehti silmiä räpsäyttää. Moni sit päätyi siihen että kun miehet pääsi suosioon, nepä sitten halusivatkin pelata kanssa. Ottaa vahinkoa takaisin nuoruudesta.
Se on sitä. Joskus se joka haluaa kaiken, ei saa lopulta mitään.
Mielenkiintoista, minä taas en tunne yhtään tällaista naista. Kaikki ovat joko yhdessä pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, toisilla on jo lapsiakin, tai sitten ovat suurimman osan ajasta sinkkuja ja ehkä joskus yrittävät parisuhdetta joka ei sitten vain pidemmän päälle toimi, mutta eivät harrasta mitään irtosuhteita. Tällaista siitä asti kun oltiin aikuisia tähän kahdenkympin puoleenväliin. Itsekin olen muutamasta suhteestani kaikki aloittanut sillä meiningillä, että ollaan tosissaan ja yhdessä niin kauan kuin mahdollista.
Kumpi nyt sitten on totta, sinun kokemuksesi vai minun kokemukseni? Itse väittäisin että yleistäminen tyyliin "asia on sitten de facto NÄIN" on aika pöljää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.
Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Minä olen mies enkä halua lapsia. Vaimo ei ole varma, mutta oman kantani olen hänelle perustellut. Sanoin että voi lähteä toisen miehen matkaan jos lapsia haluaa. Hän on silti kanssani. Miehet, kannattaa olla rehellisiä omista tunteistaan ja pitää niistä kiinni. Onnellisia ollaan kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.
Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset on opetettu pelkäämään miehiä, toksisia ahdistelijoita, patriarkkaaisia sortajia, vaimoja hakkaavia hulluja jne.
Feministinen ajattelu saa sukupuolet sotaan keskenään, ja se on feministien tarkoituskin, miehet sortavat naisia.
Nainen tekee valtavan fyysisen ja henkisen uhrauksen raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikana. Aviomiehen rakkaus ja luottamus on tuolloin kaikki kaikessa. Miten feminismiin uskova nainen voi luottaa miehensä, jos kerran tämä kuuluu sortajien ryhmään?
Eikä edes opetettu vaan moni nainen on joko nähnyt lähisuhdeväkvaltaa tai kokenut sitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Vainoharhaista settiä :D Ketkä tämän systeemin on rakentaneet, naisetko? Paras kaverini on eronnut miehen väkivaltaisuuden ja juomisen takia, ei kukaan täysjärkinen tuollaiselle mitään lasta antaisikaan. Elatusmaksut tulee, jos oikeudella uhkaillaan, muuten tehdään kaikki mahdollisimman hankalaksi ja puhutaan ystävästäni p*skaa kylillä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies enkä halua lapsia. Vaimo ei ole varma, mutta oman kantani olen hänelle perustellut. Sanoin että voi lähteä toisen miehen matkaan jos lapsia haluaa. Hän on silti kanssani. Miehet, kannattaa olla rehellisiä omista tunteistaan ja pitää niistä kiinni. Onnellisia ollaan kahdestaan.
Kuulostaa tosi onnelliselta, vaimon haaveet murskataan tylysti. Toivon, että hän löytää rohkeutta lähteä suhteesta ja tekee lapsen oikean miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Jos nainen ei erossa häviä mitään, voittaa vain, niin sehän kertoo pelkästään, että mies on ollut pelkkä vapaamatkustaja ja kiviriippa, jota nainen on elättänyt ja passanut. Onko siis ihme, jos tuollaisesta haluaa eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä yritetään ajaa nyt vuorostaan kotiin lasten kanssa, koska voimaantunut naiskunta haluaa oman vuoronsa mennä ja liuhotta töissä ja harrasteissaan?
Sori.
Ei me nykypolvi olla MITÄÄN velkaa, että paikattaisiin moisella muuvilla aiemmat roolivajeet.
Ensinnäkään ykskään mies ei mene siihen miinaan, jossa he ovat nähneet naisten riutuvan polvesta toiseen.
Kuka hullu mies edes yrittäisi alkaa tekemään töitä ja vielä kotona hoitamaan pennut?
Sori naiset.
Ei onnistu tää miinan virittely.
Sit ei tehä lapsia ollenkaan.
Teillä se vietti siihen vahvempi on.
No tämä on sinun näkemyksesi. Minulla on ollut voimakas hoivavietti niin kauan kuin jaksan muistaa. Lapsia olen aina halunnut ja varmaan olisin tehnyt niitä huomattavasti nuorempana, jos olisin kohdannut vastaavan kumppanin.
Kotihoito yhden lapsen kanssa on täysin löysäilyä. Ruuat teet, vähän siivoilet ja kestovaippoja tunget koneeseen ja rummusta ulos. Pikkuinen kuitenkin nukkuu niin paljon. Kahden kanssa tilanne olikin tietenkin jo aivan toista, mutta silti en noita vuosia antaisi pois.
Olen siitä onnellisessa asemassa että valitsemani puoliso antoi myös minun olla lasten kanssa ja jaettiin perhevapaat puoliksi. Arkea pyöritettiin myös molempien vanhempien ehdoilla. Tuo takasi hyvän ja läheisen suhteen lapsiin, joka kesti myös erossa ja vuoroasuminen oli onneksi meillä itsestäänselvyys.
Lapset ovat parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Muuten kiva, mut on ylimielistä ajatella, että kaikilla olisi löysäilyä. Ehkä teillä on ollut helpot, terveet ja hyvin nukkuvat lapset. Meillä ei ole ollut, ja sitä kun et voi etukäteen tietää. Yksikin lapsi voi olla tosi vaivalloinen ja uuvuttava hoidettava.
Ja huomaatko mitä tuossa kirjoitettiin?
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen
Naisen mielestä se että mies ei parin vuodenkaan yhdessä olemisen jälkeen suostu lapsitehtailuun, on naisen mielestä viivyttelyä. Tämä on juuri sitä mistä ketjussa puhutaan. Naiset viivyttävät pariutumista, ja siten kun pariudutaan, pitäisi hypätä seurustelusta vaipparalliin justnytheti.
Jos haluatte lapsia aikaisemmin, etsikää se hyvä mies aikaisemmin.