Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Juuh siis. Kaikki lähipiirin eronneet perheelliset naiset kyllästyivät kaitsemaan lasten lisäksi mieslasta ja olemaan kotitalouden ainoa asioita hoitava aikuinen. Ero helpottanit asioita, kun on yksi "lapsi" vähemmän, eikä tarvitse odottaa keneltäkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Huutonaurua!
Siinä paasaa tyyppi, joka on eronnut eikä näe mitään vikaa itsessään, on katkeroitunut ja harhainen. Ehkä hän on löytänyt ihan p*skan vaimon itselleen ja yleistää, että kaikki naiset ovat samanlaisia, kun ei tunne kuin tuon yhden eli ex-vaimonsa. Hyvin hyvin harva nainen haluaa erota hyvästä miehestä, joka on hyvä isä lapsille. Alkoholia liikaa käyttävä, väkivaltainen, patalaiska tai vieraissa kulkeva mies ei ole sitä.
Lapsen aikuiseksi kasvattaminen on vaativaa, kyllä siinä tarvitsee toisen aikuisen mukaan. Vauvan tasolle taantuva ja passausta odottava mies ei riitä, sellaisesta on vain haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Juuh siis. Kaikki lähipiirin eronneet perheelliset naiset kyllästyivät kaitsemaan lasten lisäksi mieslasta ja olemaan kotitalouden ainoa asioita hoitava aikuinen. Ero helpottanit asioita, kun on yksi "lapsi" vähemmän, eikä tarvitse odottaa keneltäkään mitään.
Passaamalla ovat itse miehensä pilanneet. Kyllä jokainen sinkkuna joskus ollut mies on joutunut ihan itse talouttaa hoitamaan. Ja eiköhän jokainen nainen tämän kyvykkyyden ole sulhoa etsiessään ja valitessaan tarkastanut. Vai äidin helmoistako naiset ovat miehensä hakeneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Ehkä siinä vaiheessa katsotaan, kuka on ollut lapsesta päävastuussa. Kuka on käyttänyt lääkärissä, kuka on kuskannut harrastuksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naurettavaa paatosta. Jos nainen haluaa tehdä lapsia miehen kanssa, selvää on, että hän on enemmän kuin valmis sitoutumaan mieheen. Ei nainen eroa halua, vaan kunnioittavan ja rakastavan miehen sekä hyvän isän lapsilleen. Nainen häviää erossa ihan yhtä lailla, ellei pahemmin. Hän on useammin niissä lapsissa kiinni ainakin sen 18 vuotta ja kasvattaa heidät joissain tapauksissa yksin kun miestä ei kiinnosta. Näitä tapauksia, missä mies hommaa eron jälkeen nuoremman naisen ja perustaa hänen kanssaan perheen, on useampia. Kuulostat messuamisesi kanssa joltain tuomiopäivän saarnaajalta.
Tosiasiat ja tilastot kertovat muuta kuin kirjoittamasi fantasia yllä. Nainen on sitoutunut lapsiin. Ei mieheen. Erotilastot todistavat tämän selkeästi. Avioerossa kaiken menettänyt mies ei yleensä löydä uutta puolisia kovin helposti koska status ja rahatilanne ovat heikot avioeron jäljiltä. Vain kaikkein varakkaimmat miehet voivat tuossa onnistua ja ehkä löytää uuden naisen, jonka kanssa voi tuhoutua sitten uudelleen.
Nainen ei tietenkään häviä erossa yhtään mitään vaan nainen voittaa kaiken. Vai luuletko, että nainen tekisi siirron, josta olisi hänelle jotain haittaa? Kasva aikuiseksi ja avaa silmät.
Avioliitto on _lupaus_, jossa osapuolet lupautuvat pysymään yhdessä. Nainen on se, joka ottaa avioeron. Näin on noin 85 prosenttia tapauksista. Nainen on siis rikkonut antamansa lupauksen.Tästä lupauksen pettämisestä nainen palkitaan ruhtinaallisesti. Mies joutuu maksumieheksi. Todellisuussahan asia pitäisi mennä toisinpäin.
Eli se, joka rikkoo annetut avioliittolupauksen joutuu maksumieheksi ja lapset jäävät sille, jota vastaan on rikottu. Lapset ja rahat siis miehelle ja nainen maksumieheksi, koska petti lupauksen.
Kerropa, miksi systeemi toimii tältä osin väärinpäin? Miksi siis nainen, joka on rikkonut avioliittolupauksen palkitaan?
Tuskin sinulla mitään vastausta on. Eihän sinulla ole yhtään mitään todellista tietoa niistä, jotka tämän systeemin ovat rakentaneet.
Juuh siis. Kaikki lähipiirin eronneet perheelliset naiset kyllästyivät kaitsemaan lasten lisäksi mieslasta ja olemaan kotitalouden ainoa asioita hoitava aikuinen. Ero helpottanit asioita, kun on yksi "lapsi" vähemmän, eikä tarvitse odottaa keneltäkään mitään.
Passaamalla ovat itse miehensä pilanneet. Kyllä jokainen sinkkuna joskus ollut mies on joutunut ihan itse talouttaa hoitamaan. Ja eiköhän jokainen nainen tämän kyvykkyyden ole sulhoa etsiessään ja valitessaan tarkastanut. Vai äidin helmoistako naiset ovat miehensä hakeneet?
Minun mieheni ainakin asui vielä vanhempiensa kanssa, kun aloimme seurustella ja itse olin asunut siinä vaiheessa jo monta vuotta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?
Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Ehkä siinä vaiheessa katsotaan, kuka on ollut lapsesta päävastuussa. Kuka on käyttänyt lääkärissä, kuka on kuskannut harrastuksiin jne.
Tietysti katsotaan. Samoin kuin se, kummalla on paremmat edellytykset taloudellisesti olla huoltajana, onko epäsäännölliset työajat, onko pelkoa lasten laiminlyönnistä jne..
Naisten katsotaan olevan miehiä parempia huoltajia, joten siksi miehillä on vain teoreettiset saumat näissä tilanteissa. Vaikka olisikin osoittaa, että miehellä olisi enemmän plussia kuin naisella yksittäisessä vertailutilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Ehkä siinä vaiheessa katsotaan, kuka on ollut lapsesta päävastuussa. Kuka on käyttänyt lääkärissä, kuka on kuskannut harrastuksiin jne.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
6 § Huoltajat lapsen syntymän perusteella
Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on huoltaja tällöin äiti, joka on synnyttänyt lapsen. (20.4.2018/257)
Kipin kapin miehet vihille, jos haluatte juridisesti olla lapsenne huoltajia. Avoliitto ei sitä asemaa teille suo, joten avoerotilanteessa teillä ei ole huoltajan oikeuksia. (Elatusvelvollisuus toki, koska siihen ei huoltajuutta vaadita, vain biologinen vanhemmuus.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Kyllähän se niin on että 99 % miehistä jättää ne lapset äidille ihan ilman mitään tunnontuskia. Itku on korkeintaan elareista, koska siihen asti lapset ovat olleet taloudellisestikin äidin vastuulla, joten uusi elatusvelvoite tuntuu kestämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Tätä se naisten mulukkutalkoilu on saanut aikaan. Ei ole kovin äidillinen ajatus naisesta, jonka kolosta pitäisi tulla oma lapsi ja sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä.
Kyllä. Ihan tutkittu biologinen fakta on, että värkki venyy aivan eri tavalla, jos sitä sorkkii sata miesta kerran kuin jos asialla on yksi mies tuhat kertaa. Tietysti näin.
😂
Venymisestä ei ole kyse.
No älä sitten kirjoita venymisestä.
"sitä ok ollut venyttämässä toisinpäin soikeaksi satakuntamiestä."
Noin tuolla luki. Mutta tokihan mi esasiamiesten kanssa keskustellessa tulkintavastuu on kuulijalla. Pitää ymmärtää ettei tietenkään tarkoiteta mitä kirjoitetaan vaan ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Kyllähän se niin on että 99 % miehistä jättää ne lapset äidille ihan ilman mitään tunnontuskia. Itku on korkeintaan elareista, koska siihen asti lapset ovat olleet taloudellisestikin äidin vastuulla, joten uusi elatusvelvoite tuntuu kestämättömältä.
Jep, elatusmaksut on uusi kuluerä vain siinä tapauksessa, että mies ei aikaisemmin ole maksanut omien lastensa kuluista mitään. Ja sellainen siipiveikko pitääkin heittää pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Iltapulu! Ottakaa tästä ketjusta koppi!
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.