Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Mulle miehenä oli elämäni suurin hetki, kun poikamme syntyi. Siitä alkoi sellainen kiinteä suhde, joka kestää läpi elämän.
Jälkeen päin olen hieman harmitellut, että olisinpa uskaltanut tulla isäksi hieman aiemmin. Minullakin oli ennakkoluuloja, että kun on oma lapsi, niin ei voi enää tehdä sen jälkeen mitään. Kaikille miehille tiedoksi, että kyllä voi.
Tietysti asiat vaatii enemmän säätöä ja aikatauluttamista. Suomeksi: kompromisseja yhdessä puolison kanssa. Normaalissa parisuhteessa tämän ei pitäisi olla ongelma kummallekkaan.
Pelkäsin myös sitä, että jääkö rahaa enää mihinkään sen jälkeen, kun on lapsi. Näin jälkikäteen voin sanoa, että eipä se lapsi nyt niin hirveä rahasyöppö ole. Kyllä sitä itsekin haluaa tarjota lapselleen vain hyvää. Rahanmeno kasvaa sitä mukaa kun lapsikin kasvaa. Mukaan tulee harrastukset, tietoisuus pukeutumisesta, elektroniikasta ja muusta sellaisesta. Mutta tämäkään ei vie normaalia palkansaajaa vararikkoon.
Ja kun lapsi kasvaa, on mahtavaa käydä yhdessä niitä välillä jopa filosofisia keskusteluja. Ja tietysti joku päivä lapsi on sitten ihan sietämätön riiviö. Onneksi näitä päiviä on kuitenkin harvemmin kuin hyviä.
Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että meillä on lapsi, ja saan olla itse isä (tai ihan vaan faija). Epäröiville miehille tiedoksi, että kyllä lapsi tai lapset tuovat elämään hurjasti sisältöä. Samalla tulee myös sellaista vastuuta, jota ei etukäteen edes tiedä omaavansa.
Itse luulin nuorempana, että ei minusta ole koskaan isäksi, ja en edes halunnut lasta. Onneksi mieleni muuttui. En vaihtaisi enää takaisin sinne lapsettomaan aikaan.
Allekirjoitan naisena, tosin vähän eri peloista käsin mutta lopputulos sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
Eikä tarvitse uhriutua taas, se ei ole naisten syy vaan se on tämän yhteiskunnan syy jossa on äitimyytti (kts. google) ja jossa edelleenkin puolletaan äitiä moninkertaisesti isää enemmän. Ihan oikeasti turha lähteä edes yrittämään saada huoltajuutta, kaksi lähipiirissä yrittänyt, hyviä isiä ja äiti mitä sattuu, eikä ole saanut.
Ja tiesitkö että Suomessa miehet osallistuvat maailman neljänneksi eniten kotitöihin ja lastenhoitoon? Edelleen vähemmän kuin naiset mutta suunta on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle miehenä oli elämäni suurin hetki, kun poikamme syntyi. Siitä alkoi sellainen kiinteä suhde, joka kestää läpi elämän.
Jälkeen päin olen hieman harmitellut, että olisinpa uskaltanut tulla isäksi hieman aiemmin. Minullakin oli ennakkoluuloja, että kun on oma lapsi, niin ei voi enää tehdä sen jälkeen mitään. Kaikille miehille tiedoksi, että kyllä voi.
Tietysti asiat vaatii enemmän säätöä ja aikatauluttamista. Suomeksi: kompromisseja yhdessä puolison kanssa. Normaalissa parisuhteessa tämän ei pitäisi olla ongelma kummallekkaan.
Pelkäsin myös sitä, että jääkö rahaa enää mihinkään sen jälkeen, kun on lapsi. Näin jälkikäteen voin sanoa, että eipä se lapsi nyt niin hirveä rahasyöppö ole. Kyllä sitä itsekin haluaa tarjota lapselleen vain hyvää. Rahanmeno kasvaa sitä mukaa kun lapsikin kasvaa. Mukaan tulee harrastukset, tietoisuus pukeutumisesta, elektroniikasta ja muusta sellaisesta. Mutta tämäkään ei vie normaalia palkansaajaa vararikkoon.
Ja kun lapsi kasvaa, on mahtavaa käydä yhdessä niitä välillä jopa filosofisia keskusteluja. Ja tietysti joku päivä lapsi on sitten ihan sietämätön riiviö. Onneksi näitä päiviä on kuitenkin harvemmin kuin hyviä.
Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että meillä on lapsi, ja saan olla itse isä (tai ihan vaan faija). Epäröiville miehille tiedoksi, että kyllä lapsi tai lapset tuovat elämään hurjasti sisältöä. Samalla tulee myös sellaista vastuuta, jota ei etukäteen edes tiedä omaavansa.
Itse luulin nuorempana, että ei minusta ole koskaan isäksi, ja en edes halunnut lasta. Onneksi mieleni muuttui. En vaihtaisi enää takaisin sinne lapsettomaan aikaan.
Ihana kirjoitus! Lapsesi on onnenpoika, kun hänellä on tuollainen isä! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Milloin valtio on tullut valvomaan sairaan lapsen viereen yöksi, käyttämään lasta lääkärissä, kylvettämään ja vaihtamaan vaippoja, lukemaan iltasatua, ajamaan pyörällä? Voi reppana parka, kun se ei ymmärrä, että lapsen kasvattamisessa on kyse lähinnä muusta kuin mitättömistä elareista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Miksei voisi KYSYÄ ihan suoraan mieheltä miten näkee lastenhoidon vastuut? Osahan miehistä voi tietysti kusettaa mutta eiköhän se ole vähemmistö, oman kokemukseni mukaan miehet tuppaavat olemaan aika suoria eli sanovat kyllä jos haluavat äidin tekevän lastenhoitohommat.
Ziisus mitä sinisilmäisyyttä. Tokihan jokainen vauvakuumeileva mies vakuuttaa osallistuvansa ja hoitavansa. Ihan niin kuin jokainen koirakuumeinen lapsi vakuuttaa osallistuvansa ja hoitavansa.
Lopputuloksen tiedämme kaikki.
Kuka ehdoin tahdoin haluaa yh:ksi, jos voi valita sen että asuu perheenä puolisonsa kanssa onnellista arkea. Ei kukaan, avioero on yhä tietynlainen häpeä, usein talouden huononeminen ja varmasti lisääntynyt vastuu lapsista ei ole helposti ja kevein perustein valittava vaihtoehto.
Eroa haetaan siinä vaiheessa kun mies on yksi lapsista ja selvä rasite, tai kun omassa kodissa saa pelätä väkivaltaa tai mies käy jatkuvasti vieraissa.
Itse asiassa noi EIVÄT ole yleisimpiä syitä. Miehet ja naiset pettävåt yhtä usein ja yleisin syy on kommunikointiongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Kyllähän miehet tässä nyt uhriutuvat asialla, johon he eivät oikeasti edes halua muutosta, ainakaan isommassa mittakaavassa. Jos yhtäkkiä säädettäisiin laki, että huoltajuus on pakko hoitaa tasan puoliksi, voisi tulla valtava itkuparkupaniikki. Nimenomaan miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Hah, ei voi etukäteen tietää? Todellakin voi, jos on vähänkin älyä päässä. Mutta kun ei halua tietää, koska kostuu pelkästä ajatuksesta siitä miehestä. Joku tuossa aiemmin kysyi, että eikö 2v ole pitkä aika, no, tässä sekin nähdään, ei se ole.
Tuo koski siis nuorempia, toisaalta taas on sitten ne 30+ epätoivoiset naiset, jotka ovat haaskaanneet nuoruutensa Axl-eihin tms, ja nyt haluavat höynäyttää jonkun vastuullisen miehen isäksi, lupaamalla rakkautta, jota eivät koskaan tunteneet häntä kohtaan. Ja se näkyy erotilastoissa.
Siinä kulttuurimme "perheen"muodostusprosessi tänä päivänä. Eikä degeneraatiolle ole loppua näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Itse asiassa elarikäräjöinti on harvinaista. Ja tiesitkö että jos mies joutuu työttömäksi niin elarit pysyvät samoina? Eikä käräjille kannata lähteä muuttamaan koska useimmiten oikeuskulut tulevat isälle, koska myös häviää useammin. Tämä on juristivinkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Kyllähän miehet tässä nyt uhriutuvat asialla, johon he eivät oikeasti edes halua muutosta, ainakaan isommassa mittakaavassa. Jos yhtäkkiä säädettäisiin laki, että huoltajuus on pakko hoitaa tasan puoliksi, voisi tulla valtava itkuparkupaniikki. Nimenomaan miehiltä.
Ööö, nyt menee metsään ja lujaa. Eikös miessakit ry tai joku muu vastaava ole tehnyt tällaisen lakialoituksen. Se ei ole edennyt edes hallituksen käsittelyyn. Miksi, en tiedä?
Joo kummasti energia riittääkin elareiden välttelyyn. Mutta ei siihen, että oikeasti olisi isä lapsilleen.
Jos isä on oikeasti hyvä on ehdottomasti lapsen etu, että hän saa viettää isän kanssa paljon aikaa. Isän pitäisi olla sen verran aikuinen, ettei heittäydy lapseksi vaan vaatii niitä oikeuksiaan, jotka oikeasti ovat lapsen oikeuksia. Eikä mennä piiloon jonnekin myyttien ja luulojen taakse.
Ja turha vedota johonkin vuosikymmenten takaiseen oikeuskäytäntöön, nykyään oikeuslaitos ei pidä äidin puolta, vaan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Hah, ei voi etukäteen tietää? Todellakin voi, jos on vähänkin älyä päässä. Mutta kun ei halua tietää, koska kostuu pelkästä ajatuksesta siitä miehestä. Joku tuossa aiemmin kysyi, että eikö 2v ole pitkä aika, no, tässä sekin nähdään, ei se ole.
Tuo koski siis nuorempia, toisaalta taas on sitten ne 30+ epätoivoiset naiset, jotka ovat haaskaanneet nuoruutensa Axl-eihin tms, ja nyt haluavat höynäyttää jonkun vastuullisen miehen isäksi, lupaamalla rakkautta, jota eivät koskaan tunteneet häntä kohtaan. Ja se näkyy erotilastoissa.
Siinä kulttuurimme "perheen"muodostusprosessi tänä päivänä. Eikä degeneraatiolle ole loppua näkyvissä.
Meillä ei riittänyt edes 7 vuoden seurustelu, joista 4 asuttiin saman katon alla. Mies jaksoi leikkiä pienten sukulaislasten kanssa ja ajattelin, että tuostapa tulee hyvä isä. Selvisi sitten myöhemmin, että tunti pari lasten kanssa kerran kuukaudessa on ihan eri asia, mitä asua lapsen kanssa samassa taloudessa. Olin itse 25-vuotias lapsen syntyessä, joten olin ilmeisesti joko liian nuori tai liian vanha ja epätoivoinen, liian vähän tai liian kauan yhdessäoloa takana, vai minkä syyn keksit minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Hah, ei voi etukäteen tietää? Todellakin voi, jos on vähänkin älyä päässä. Mutta kun ei halua tietää, koska kostuu pelkästä ajatuksesta siitä miehestä. Joku tuossa aiemmin kysyi, että eikö 2v ole pitkä aika, no, tässä sekin nähdään, ei se ole.
Tuo koski siis nuorempia, toisaalta taas on sitten ne 30+ epätoivoiset naiset, jotka ovat haaskaanneet nuoruutensa Axl-eihin tms, ja nyt haluavat höynäyttää jonkun vastuullisen miehen isäksi, lupaamalla rakkautta, jota eivät koskaan tunteneet häntä kohtaan. Ja se näkyy erotilastoissa.
Siinä kulttuurimme "perheen"muodostusprosessi tänä päivänä. Eikä degeneraatiolle ole loppua näkyvissä.
Täällä taas äänessä tämä mediahenkilöiden elämästä parisuhdetietoutensa imevä tyyppi...
Ihan tasan tarkkaan 10 vuoden yhteiselon jälkeen vastuullista esittänyt mies voi yllättä. Vauva talossa tarkoittaa näemmä sitä, että mieskin voi heittäytyä lapseksi jälleen. Lienee jotenkin miehillä geeneissä, koska tätä tapahtuu TODELLA paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Itse asiassa elarikäräjöinti on harvinaista. Ja tiesitkö että jos mies joutuu työttömäksi niin elarit pysyvät samoina? Eikä käräjille kannata lähteä muuttamaan koska useimmiten oikeuskulut tulevat isälle, koska myös häviää useammin. Tämä on juristivinkki.
Tuo ei ole juristivinkki, huoltajuusriidoissa kulut eivät mene häviäjälle kuten riidoissa yleensä, vaan ne usein jaetaan. Paskaa puhut joka kohdassa, mieslapsipaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Taas sitä ollaan oltu ammentamassa hengenravintoa amerikkalaisilla naisvihasivustoilla. Kyllä nyt jaksaa taas trollata ja haukkua SUOMALAISIA naisia. Kun kerran Amerikassakin mustat.
Samaa kehitystähän täällä on, etkö lue uutisia? Valtamedia osaa tietenkin vain syyttää miehiä kaikesta, naisten valinnoistakin. Oikeita syitä heidän ja meidän käyttäytymiseen voi sitten etsiä monesta paikasta. Jos haluamme jotain tehdä asialle (emme yhteiskuntana halua), niin pitää ensin tunnistaa (tunnustaa), mitkä kannustimet ja haitat olemme luoneet, jotka ovat tähän johtaneet. Jo pelkästään se, on täysi mahdottomuus poliittista korrektiutta arvostavassa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Kyllähän miehet tässä nyt uhriutuvat asialla, johon he eivät oikeasti edes halua muutosta, ainakaan isommassa mittakaavassa. Jos yhtäkkiä säädettäisiin laki, että huoltajuus on pakko hoitaa tasan puoliksi, voisi tulla valtava itkuparkupaniikki. Nimenomaan miehiltä.
Näetkö tässä(kään) ketjussa yhtään viestiä, jossa naiset eivät syyttäisi miehiä?
Tuo olisi mahtava laki! On useita naisia jotka todellakin alkaisivat kirkumaan jos eivät saisi huoltajuutta itselleen. Ja myös miehiä, kyllä. Mutta tuo laki vihdoin korjaisi täydellisen epätasa-arvoisuuden äitejä suosivassa yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Hah, ei voi etukäteen tietää? Todellakin voi, jos on vähänkin älyä päässä. Mutta kun ei halua tietää, koska kostuu pelkästä ajatuksesta siitä miehestä. Joku tuossa aiemmin kysyi, että eikö 2v ole pitkä aika, no, tässä sekin nähdään, ei se ole.
Tuo koski siis nuorempia, toisaalta taas on sitten ne 30+ epätoivoiset naiset, jotka ovat haaskaanneet nuoruutensa Axl-eihin tms, ja nyt haluavat höynäyttää jonkun vastuullisen miehen isäksi, lupaamalla rakkautta, jota eivät koskaan tunteneet häntä kohtaan. Ja se näkyy erotilastoissa.
Siinä kulttuurimme "perheen"muodostusprosessi tänä päivänä. Eikä degeneraatiolle ole loppua näkyvissä.
Ei voi. Mulle sattui juuri tuollainen vauvakuumeinen mies, joka olisi etukäteen luvannut kuunkin taivaalta. Oltiin naimisissakin, ja yhtä lasta suunniteltu pitkän aikaa, minä epäröin (näin jälkeenpäin, olisi pitänyt kuunnella intuitiota; myöhemmin selvisi, että mies halusi sitouttaa). Todellisuus olikin sitten sitä, että nyt, kun oli akka kotona pallo jalassa, vastuullista isää ei näkynyt eikä kuulunut. Kestin vielä neljä vuotta ja vaihdoin parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinhuoltajaperheissä äidin kasvatuksella tuhotut pojat ovat moniongelmaisia. Heistä tulee useimmiten homoja, bi-seksuaaleja, narkkareita, vätyksiä, nynnyjä, miesfeministejä tai hissukoita. Naismaisia, epämaskuliinisia, flaky-flaky miehiä, päättämättömiä, pikkurikollisia, alkoholisteja jne.
Ei vaan pikkurikollisia, ovat yliedustettuna myös raiskaajissa, murhaajissa, ja nuorten itsemurhissa.
No tässä nyt ollaan sen edellen mysteeriksi jääneen jännän äärellä, että miksi äidit ovat pääosin niitä lähihuoltajia. Miten moni mies hakee lähihuoltajuutta? Ongelma ei ratkea äitejä syyllistämällä vaan sillä, että miehet akavat ihan tosissaan sitä huoltajuutta hakea ja kasvatusvastuuta ottaa. Nyt puheista tekoihin, äijät!
Yksi syy on, että valitsevat miehiä, joista ei ole vastuullisiksi isiksi. Jos äidit siis edes tietävät, kuka isä on. Ja miksi ei valitsisi? Valtio, eli veronmaksajat, aina pelastaa viime kädessä, joten naiset ovat vapaata ajatella pelkästään pildellään. Ennen puhuttiin vain munalla ajattelivista miehistä, mutta nykyään se onkin toisinpäin.
Tiesittekös, että USAn mustassa yhteisössä, 77% lapsista syntyi sinkkuäidille pari vuotta sitten. 49% Latinoista, ja 30% valkoisista. Numerot kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä on meidänkin tulevaisuus. Laahaamme vain 10-20 vuotta jäljessä, kuten aina.
Tämä on se naisen kannalta paskadiili, etukäteen kun ei voi tietää, kenestä on vastuulliseksi isäksi. Se puheissaan vastuullinen pertti perusinsinööri kun voi teoissaan (tai niiden poissaollessa) taantua sohvanpohjalle passattavaksi lapseksi muiden joukkoon. Kunnes ulkoistetaan kuviosta.
Hah, ei voi etukäteen tietää? Todellakin voi, jos on vähänkin älyä päässä. Mutta kun ei halua tietää, koska kostuu pelkästä ajatuksesta siitä miehestä. Joku tuossa aiemmin kysyi, että eikö 2v ole pitkä aika, no, tässä sekin nähdään, ei se ole.
Tuo koski siis nuorempia, toisaalta taas on sitten ne 30+ epätoivoiset naiset, jotka ovat haaskaanneet nuoruutensa Axl-eihin tms, ja nyt haluavat höynäyttää jonkun vastuullisen miehen isäksi, lupaamalla rakkautta, jota eivät koskaan tunteneet häntä kohtaan. Ja se näkyy erotilastoissa.
Siinä kulttuurimme "perheen"muodostusprosessi tänä päivänä. Eikä degeneraatiolle ole loppua näkyvissä.
Täällä taas äänessä tämä mediahenkilöiden elämästä parisuhdetietoutensa imevä tyyppi...
Ihan tasan tarkkaan 10 vuoden yhteiselon jälkeen vastuullista esittänyt mies voi yllättä. Vauva talossa tarkoittaa näemmä sitä, että mieskin voi heittäytyä lapseksi jälleen. Lienee jotenkin miehillä geeneissä, koska tätä tapahtuu TODELLA paljon.
Jep, se on sintti, oma elämänkokemus nolla, "tiedot" peräisin tv-sarjoista, lööpeistä ja toisten samanlaisten ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
Itse asiassa juurikin tuo 2% eroperhekentästä kertoo, olivat ne yleisiä tai ei niin jokainen mies tajuaa ettei kannata lähteä kiistelemään jos nainen huoltajuutta haluaa. Parempi vain antaa suoraan äidille, kuten monesti miehet tekevätkin.
Jos on vässykkä joka ei edes yritä, niin sekin on jonkun muun vika? Olennaista olisi tietää, kuinka moni mies on edes halunnut lähihuoltajuuden. Ellei saa sitä siksi ettei edes halua, niin onko sekin naisten vika?
Koko ajan yleistyy viikko-viikko-systeemi, jossa kumpikaan ei ole lähi.
Miten niin seKIN naisten vika? Tuntuu että tässäkin ketjussa kaikki on miehen vika. Ja sen verran tilastotieteestä ja tutkimuksesta että edelleenkään se ei ole olennaista tietää että kuinka moni hakee lähihuoltajuutta vaan enemmänkin katsoa sitä että JOS mies lähtee hakemaan (eli kyseessä tämä "ei-vässyköiden" miesten joukko), saako hän sen? Ei saa. Piste.
"Ja koska en ehkä saa, ei kannata edes hakea." Mutta elareiden määrästä kyllä jaksetaan pitää mekkalaa ja käräjöidä.
Ei niitä asioita näin muuteta, pojat. Ei näin.
Itse asiassa elarikäräjöinti on harvinaista. Ja tiesitkö että jos mies joutuu työttömäksi niin elarit pysyvät samoina? Eikä käräjille kannata lähteä muuttamaan koska useimmiten oikeuskulut tulevat isälle, koska myös häviää useammin. Tämä on juristivinkki.
Tuo ei ole juristivinkki, huoltajuusriidoissa kulut eivät mene häviäjälle kuten riidoissa yleensä, vaan ne usein jaetaan. Paskaa puhut joka kohdassa, mieslapsipaskaa.
Ihanaa käydä rakentavaa keskustelua naisen kanssa.
Jos isä joutuu työttömäksi, hän ei välttämättä saa elatusvelvollisuuttaan laskettua. Tämä ihan vaan sillä, että äiti kieltäytyy toimenpiteestä. Isän kohdalla siis tilanne on aika ikävä. Ei ole mahdollista saada oikeusturvavakuutusta, joka kattaisi elatuskiistoihin liittyvät kulut. Vastapuoleksi oikeusjärjetelmä asettaa lapsen, ei äidin (lapsi on siis se joka virallisesti äidin tilille tulevan etuuden saa). Jos isä voittaisi oikeudessa, tulisi hänen silti maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, koska lasta ei voida velvoittaa maksamaan vastapuolen kuluja
Kuka ehdoin tahdoin haluaa yh:ksi, jos voi valita sen että asuu perheenä puolisonsa kanssa onnellista arkea. Ei kukaan, avioero on yhä tietynlainen häpeä, usein talouden huononeminen ja varmasti lisääntynyt vastuu lapsista ei ole helposti ja kevein perustein valittava vaihtoehto.
Eroa haetaan siinä vaiheessa kun mies on yksi lapsista ja selvä rasite, tai kun omassa kodissa saa pelätä väkivaltaa tai mies käy jatkuvasti vieraissa.