Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei siis ole lapsia ja syytän itsekin mediaa tästä hysterian lietsomisesta. Tuntui, että tuo havahtui vasta äsken siihen, että lastenteolla voi olla kiire, vaikka ei ole koko asialle aikaisemmin oikein lämmennyt.
Media nimenomaan tekee oikein kun herättelee ihmisiä todellisuuteen! Vaikka nuoruutta ehkä eletään pitempään kuin ennen niin ei biologia ole miksikään muuttunut. Lapsentekoiässä ei olla ikuisesti ja se pitää jokaisen ymmärtää, että voi oman päätöksensä asian suhteen tehdä. Olisi kamalaa jäädä lapsettomaksi vastoin tahtoaan, kyllä ne tuovat elämään sisältöä ihan eri levelillä.
Joo suoraan sanottuna aika k*sipäistä touhua kieltää toiselta oikeus omaan lapseen jos siihen ei ole mitään terveydellistä estettä. On tuo niin iso ja henkilökohtainen asia. Monilla miehillä tuntuu olevan täällä se meininki, että lapsi on (vahingossa?) tehty nuorena ja äidin kanssa sukset ristissä ja sitten haluttaisi deittailla niitä nuorempia naisia ilman että lapsia tarvitsisi enää tehdä. Eikö löydy vanhempaa naista tai sellaista, jolla omia jo olisi vai eikö yh-äiti kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä pullamössösukupolvi ei osaa enää edes lapsia tehdä.
Ihan poikasia nuo 3-kymppiset nykyään leikkii vaan vaikka pitäis kiva tyttö ja perhe olla jo mielessä!
Tätä menoa kuolee Suomalaiset sukupuuttoon, ei näin.
Kaikki lapseni neljä kappaletta (3 poikaa ja yksi tyttö) on jo aikuisia ja lapsen lapsiakin on kaksi. Saisi tulla lisää mutta yksi miniä kuulemma haraa vastaan. Kyllä on outoja naisiakin nykyään jos ei lapset muka kiinnosta.
Tv. Mies67
Olisit opettanut poikasi osallistumaan kotitöihin ja lastenhoitoon niin olisi miniäsi voinut vielä toisenkin muksun pyöräyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.
Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana.
eri
En nyt saanut selvää, mitä tuossa yritettiin sanoa, mutta yritetään uudestaan.
Tutustun 18-vuotiaana lukiolaisena kivaan nuoreen mieheen ja rakastun. Haluan olla poikaystävän kanssa enkä halua etäsuhdetta. Haluan myös hyvä koulutuksen ja työpaikan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun muuttamaan ensin opiskelujen vuoksi monen sadan kilometrin päähän ja sitten kesäisin sinne, missä saan alan työkokemusta. Haluan tietenkin vaihtoon ulkomaille, koska haluan hyvän kielitaidon. Olen hyvin perhekeskeinen ja haluan hyvän työn hyvällä palkalla. Kun olen saanut opiskelut loppuun ja saanut vakituisen työpaikan, haluan panostaa uran alkuun ja hankkia omistusasunnon ennen lasten (kolme lasta on minun suunnitelmissa) hankkimista.
Vieläkö minulla on se 18-vuotiaana löydetty poikaystävä siinä rinnalla? Onko hän halunnut olla minun kanssa kaikki nuo vuodet siellä, missä minäkin? Minähän olen halunnut antaa miehelle "parhaat vuoteni" 18-25-ikäisenä, joten mielestäni miehen on pitänyt järjestää elämänsä niin, että olemme pystyneet asumaan koko ajan samalla paikkakunnalla. Kuinka moni mies tekisi noin?
Ja koko ajan vain sinun ehdoillasi. Tyypillinen nainen..
No mitä väärää siinä on, että haluaa hyvän ja työllistävän ammatin itselleen? Pitääkö lääkäriksi haluavan naisen kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun kotipaikkakunnalla ei ole yliopistoa? Miksei miehelle kelpaa hyväpalkkainen nainen? Pakkohan se on miehen muuttaa minun mukana, jos haluaa olla parisuhteessa minun kanssa juurikin ne vuodet 18-25. Jos sinulla on joku muu ratkaisu, niin kerro. Etäsuhde ei ole se.
Mitä jos mies lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, muutatko hänen mukaansa?
Ei tietenkään. Itsensä kanssa hän saattaisi muodostaa hyvän "parin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei siis ole lapsia ja syytän itsekin mediaa tästä hysterian lietsomisesta. Tuntui, että tuo havahtui vasta äsken siihen, että lastenteolla voi olla kiire, vaikka ei ole koko asialle aikaisemmin oikein lämmennyt.
Media nimenomaan tekee oikein kun herättelee ihmisiä todellisuuteen! Vaikka nuoruutta ehkä eletään pitempään kuin ennen niin ei biologia ole miksikään muuttunut. Lapsentekoiässä ei olla ikuisesti ja se pitää jokaisen ymmärtää, että voi oman päätöksensä asian suhteen tehdä. Olisi kamalaa jäädä lapsettomaksi vastoin tahtoaan, kyllä ne tuovat elämään sisältöä ihan eri levelillä.
Joo suoraan sanottuna aika k*sipäistä touhua kieltää toiselta oikeus omaan lapseen jos siihen ei ole mitään terveydellistä estettä. On tuo niin iso ja henkilökohtainen asia. Monilla miehillä tuntuu olevan täällä se meininki, että lapsi on (vahingossa?) tehty nuorena ja äidin kanssa sukset ristissä ja sitten haluttaisi deittailla niitä nuorempia naisia ilman että lapsia tarvitsisi enää tehdä. Eikö löydy vanhempaa naista tai sellaista, jolla omia jo olisi vai eikö yh-äiti kelpaa?
No tuossa on kai nyt pari esimerkkiä moisesta tullut, ei kannata yleistää että kaikki miehet noin käyttäytyis. Ja vaikka nuorena oliskin lapset tehty, ei ne välttämättä mitään vahinkoja ollut tai äidin kanssa huonot välit. Haloo.
Tuo pointti yh-äitiydestä taas on ehkä jossain määrin tottakin. Ei eronneilla miehillä ole omista lapsistaan samanlaista "taakkaa" parisuhdemarkkinoilla kuin naisilla, paremminkin naiset kattoo että ahaa, tuo on jo isä, se siis pitää lapsista ja tekee mullekin varmaan sellasen! Naisten kohdalla sitten toisin päin. Kauhee, tolla on jo pentuja jaloissa pyörimässä en ala miksikään varaisäksi muiden lapsille! Mistä tämä johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammassa tapauksessa naiset venyttävät vakiintumista. Kukkeimmat vuodet halutaan käyttää erilaisten kokemusten hankkimiseen. Ero on siinä että tavalliselle parikymppiselle naiselle riittää huvitteluseuraa, kun taas tavalliselle parikymppiselle miehelle ei.
Luotettava tavismies kiinnostaa vasta kun perheen perustaminen kiinnostaa. Mutta miestä joka haaveili nuorena tyttöystävästä ja hauskanpidosta yhdesä, ei kiinnosta siirtyä suoraan pakkoselibaatista vaipparalliin. Kolmekymppisenä se mies haluaa sen mistä jäi paitsi parikymppisenä.
Tiedän kokemuksesta. Olin täysin näkymätön parikymppisille naisille. Kun olin lähemmäs 30, naisten kiinnostus heräsi. Jokaisella kiinnostuneista oli jo perhekuviot mielessä. Tajusin olevani kuviossa pelkkä väline naisen tavoitteiden saavuttamiseen, silloin kun kyse oli vain molemminpuolisesta halusta ja himosta, nämäkin naiset kiinnostuivat toisenlaisista miehistä.
Sanoin kuviolle kiitos ei.
Samalla tavalla miehiäkin alkaa kiinnostamaan lisääntyminen vasta kun "kukkeimmat" ja energisimmät vuodet on ohi. Sit jonku mahdollisimman hyvännäköisen parikymppisen pimun pitäis alkaa vääntää pentuja jollekin 35-50v. patulle. Onneks useimmat nuoret naiset kuitenkin sanovat tuolle kuviolle ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo pointti yh-äitiydestä taas on ehkä jossain määrin tottakin. Ei eronneilla miehillä ole omista lapsistaan samanlaista "taakkaa" parisuhdemarkkinoilla kuin naisilla, paremminkin naiset kattoo että ahaa, tuo on jo isä, se siis pitää lapsista ja tekee mullekin varmaan sellasen! Naisten kohdalla sitten toisin päin. Kauhee, tolla on jo pentuja jaloissa pyörimässä en ala miksikään varaisäksi muiden lapsille! Mistä tämä johtuu?
No tämä on ihan helposti selitettävissä. Naisilla yleensä päävastuu lapsista niinkun täälläkin todettu ja jos mies haluaa naisen, ei se välttämättä halua niitä lapsia siihen ainakaan koko ajan. Miehet ei eläinmaailmassakaan kattele toisten pentuja (esim. leijonat tappavat toisen uroksen pennut ja tekee omat tilalle) ja päävastuu jollei koko vastuu pennuista on naaraalla. Mies jolla on lapsia on taas todistetusti kyvykäs niitä tekemään mikä on naisten mielestä seksikästä ja koska mies ei niitä niin paljon hoida kuin lasten äiti niin vapaa-aikaa jää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammassa tapauksessa naiset venyttävät vakiintumista. Kukkeimmat vuodet halutaan käyttää erilaisten kokemusten hankkimiseen. Ero on siinä että tavalliselle parikymppiselle naiselle riittää huvitteluseuraa, kun taas tavalliselle parikymppiselle miehelle ei.
Luotettava tavismies kiinnostaa vasta kun perheen perustaminen kiinnostaa. Mutta miestä joka haaveili nuorena tyttöystävästä ja hauskanpidosta yhdesä, ei kiinnosta siirtyä suoraan pakkoselibaatista vaipparalliin. Kolmekymppisenä se mies haluaa sen mistä jäi paitsi parikymppisenä.
Tiedän kokemuksesta. Olin täysin näkymätön parikymppisille naisille. Kun olin lähemmäs 30, naisten kiinnostus heräsi. Jokaisella kiinnostuneista oli jo perhekuviot mielessä. Tajusin olevani kuviossa pelkkä väline naisen tavoitteiden saavuttamiseen, silloin kun kyse oli vain molemminpuolisesta halusta ja himosta, nämäkin naiset kiinnostuivat toisenlaisista miehistä.
Sanoin kuviolle kiitos ei.
Samalla tavalla miehiäkin alkaa kiinnostamaan lisääntyminen vasta kun "kukkeimmat" ja energisimmät vuodet on ohi. Sit jonku mahdollisimman hyvännäköisen parikymppisen pimun pitäis alkaa vääntää pentuja jollekin 35-50v. patulle. Onneks useimmat nuoret naiset kuitenkin sanovat tuolle kuviolle ei kiitos.
Aivan. Ja kenen kanssa parikymppiset naiset huvittelisivat, elleivät parikymppisten miesten? Kyllä tuossa iässä kaikilla on vientiä, ei nuoret naiset siihen kylkeen mitään setiä kaipaa vaikka neljääkymppiä lähestyvät miehet mielellään niin kuvitteleekin. Tämä vapaus hillua nuorena ja kauniina on ihan molempien sukupuolten oikeus ja niin se tapahtuukin. Suurin osa vakiintuu sitten kolmekymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta: Naiset vauvakuumeilevat laumoissa. Sitten kun kaverit niitä alkaa tekemään, kaikki naiset haluavat. Miehillä tätä ei taas ole, lähinnä naureskellaan perheellisten kavereiden ahdingolle.
Itse olen töissä huomannut, että nuoremmat kollegat ovat hyvin epävarmoja suhteidensa pysyvyydestä.
Ja osittain siellä on pelko pelkän viikonloppu isän ja elatusmaksujen maksajan rooliin jäämisestä.
Ratkaisu tuohon ongelmaan olisi kansalaispalkka kaikille vähintään kolmannen sukupolven suomalaisille vauvasta vaariin. Kansalaispalkan voisi osittain rahoittaa poistamalla lapsilisät, asumistuen ja uudistamalla toimeentulotuki ja opintotuki järjestelmät.
Erotilanteissa lähivanhemmalle maksettaisiin mukulan kansalaispalkka täysi ikäisyyteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v. mies jolla on entisestä suhteesta yksi lapsi (11v.) ja nyt olen suhteessa 31v. naiseen jolla ei ole lapsia. Voin sanoa, että rankkaa on! Nainen on parin kuukauden sisällä pamahtanut hirveään vauvakuumeeseen (olemme seurustelleet 3 vuotta) eikä millään meinaa uskoa, että itselle riittäisi tuo yksi lapsi. Meillä on lapsen äidin kanssa vuoroviikkosysteemi ja ihan asialliset välit. Naisystäväni ja lapseni tulevat hyvin toimeen ja lapsenikin on sanonut, että sisarus olisi kiva. Muistan kuitenkin aika kirkkaasti nuo ensimmäiset vuodet isänä enkä siihen haluaisi enää palata. Kaikki yövalvomiset, syöttö- ja nukutusriidat, pakasteruoat, piltit ja pikkukakkoset on käyty jo kunnialla läpi. Naisella ei siis ole lapsia ja syytän itsekin mediaa tästä hysterian lietsomisesta. Tuntui, että tuo havahtui vasta äsken siihen, että lastenteolla voi olla kiire, vaikka ei ole koko asialle aikaisemmin oikein lämmennyt. Eikö minun lapseni riittäisi naisellenikin? Pelkään, että hän ottaa ja lähtee ensimmäisen matkaan joka hänelle tuon vauvan tekee ellen se ole minä. Rahatilannekaan ei ole mikään paras tällä hetkellä, kummallakaan, ja asutaan kerrostalokolmiossa missä joka toinen viikko lapseni myös asuu. Ahdistava tilanne.
Riitaa kenen kanssa? Etkö päässyt yksimielisyyteen eksäsi kanssa vai tarkoitatko lapsen kiukuttelua?
Jos on tarve hallita joka ikisessä asiassa ja päästä pätemään joka tontilla, niin helposti tulee varmaan kotona riitaa ja kinaa asiasta jos toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Fakta: Naiset vauvakuumeilevat laumoissa. Sitten kun kaverit niitä alkaa tekemään, kaikki naiset haluavat. Miehillä tätä ei taas ole, lähinnä naureskellaan perheellisten kavereiden ahdingolle.
Ja painotus on tuossa sanassa AHDINGOSSA ! Suomessa miehillä on niin perseaukinen kuluttajansuoja mitä tulee kakaroihin että ei ole varsin tosikaan. Jos samalla meiningillä yritettäisi myydä autoja tai taloja, niitä ei myytäisi suomessa ensimmäistäkään, koskaan, kenellekkään, koska niitä ei kukaan suostuisi ostamaan tuollaisella vastaavalla kuluttajansuojalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä tutkimuksia tehtykkin että naisten korkeampi koulutus johtaa alhaisempaan syntyvyyteen. Afrikassa tälle oliskin käyttöä mutta Suomessa kannattaisi edes se yksi lapsi viittiä tehdä.
Ei tämä pallo tarvitse enää yhtäkään ihmistä lisää, ei se tarvitse koko lajia. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa tehdä tänne lapsia kärsimään. Asui sitten täällä tai päiväntasaajan tuolla puolen.
Kärsimään, sekö on sinun pääajatus elämästä? Minun elämä on ihanaa kaikessa epätäydellisyydessä. Tosi harmi jos sinun elämäsi on ja on ollut kärsimystä, tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omakohtainen kokemukseni tosiaan on, että useimpien poikien ja nuorten miesten maailmaan ei lasten saanti tai isyys kuulu oikeastaan millään tavalla. Itse en koskaan kokenut tulevani isäksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Suomessa ei tarvitse ihan arkipäiväisesti pohtia esimerkiksi järvessä uidessa, tuleeko hain syömäksi. Se ei siis ole missään vaiheessa käynyt vähääkään mielessä. Ei isyydestä tai lasten saannista juuri puhuttu kotona, päiväkodissa, koulussa, ei missään. Yläasteella oli ehkä kerran kotitaloustunnilla joku harjoitus lapsinuken kanssa, miten sitä hoidetaan tms. Tietysti aina on tiennyt, miten vauvoja tehdään, ja mistä lapset tulevat.
Mutta personoituna kokemuksena en ole ikinä tuntenut haluavani lapsia, tai että minusta yleensä voisi tulla isä. En ymmärtänyt, miksi silloiselle tyttöystävälle - nykyiselle vaimolle - oli niin kovin tärkeää saada lapsia. Siitä tuli hänelle jonkinlainen ylitsepääsemätön este minkään asian edistymiselle. Ja kun en kokenut siinä mitään huonoakaan, koska parisuhde oli muuten hyvä ja se hänelle oli tärkeää, kaksi lasta sitten nykyään on.
Ei pidä käsittää väärin, etten välittäisi. Lapseni ovat tärkeä osa elämääni, olen mielestäni hyvä isä, olen käynyt yksin neuvolassa, pitänyt isyysvapaat ja ollut pitkään vanhempainvapaallakin koska se oli mahdollista. Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, ja teen kaikkeni heidän eteensä. En missään tapauksessa luopuisi lapsistani, ja rakastan heitä paljon. Mutta jotenkin en koe edelleenkään mitään erityistä sen suhteen, voin aivan hyvin kuvitella lapsettoman rinnakkaistodellisuuden.
Olen vielä lisääntymisiässä, mutta en tule enempää lapsia tekemään. En nykyisen vaimoni, tai eron tai kuoleman sattuessa mahdollisen uuden puolison kanssa. En oikeastaan edes pidä muista lapsista kuin omistani. Ei siinä auta valtion tarjoamat touhutonnit mitään, jos ei tunnu oikealta. En todellakaan ala kenenkään muun - varsinkaan jonkun valtion- takia tekemään lisää lapsia.
Melkein sama. Ja kun asiasta ollaan keskusteltu niin suurimmalla osalla miehistähän se on näin. Käytännössä nainen päättää, että tehdään lapset ja mies sitten hyväksyy sen. Ja sitten kiintyy niihin lapsiin. En tiedä yhtään parisuhdetta jossa mies nimenomaan haluaisi niitä lapsia... Ehkä jossian ökysuvuissa missä pitää saada perijöitä?
Varmasti monella näin. Mutta - samalla minä olen 35v. velanainen ja edelleen yksin siksi, että ne harvat miehet, joihin olen tutustunut, ovat välttämättä halunneet lapsia.
Viimeisin tapailukumppani alkoi 2kk tuntemisen jälkeen vihjailla, että lapset ovat erittäin tärkeitä ja vähintään kaksi pitäisi hankkia mahdollisimman pian.
Samoin ystävissäni noin puolet pariskunnista kertoo, että mies halusi aloittaa perheen perustamisen naista ennen.
Jaa, tulee vähän toivoton olo, monet naiset, jotka haluavat lapsia on todella vaikeata löytää sellaisen kumppanin, joka myös haluaisi lapsia. Näyttää siltä, että jos nainen haluaa lapsia, niin mies näkee sen "ylihaluamisena" ja jos nainen ei halua lapsia, niin sitten miehet innostuvat, että pitää saada lapsia, kun nainen ei inise, että haluaa lapsia. Eivätkö miehet voi tajuta, että jos nainen sanoo että hän ei halua lapsia, niin hän ei todellakaan niitä halua ja jos nainen haluaa lapsia, niin hän todellakin niitä haluaa. Sanotaan, että miehet ovat suoraviivasempia. Eivät ole! Todella rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v. mies jolla on entisestä suhteesta yksi lapsi (11v.) ja nyt olen suhteessa 31v. naiseen jolla ei ole lapsia. Voin sanoa, että rankkaa on! Nainen on parin kuukauden sisällä pamahtanut hirveään vauvakuumeeseen (olemme seurustelleet 3 vuotta) eikä millään meinaa uskoa, että itselle riittäisi tuo yksi lapsi. Meillä on lapsen äidin kanssa vuoroviikkosysteemi ja ihan asialliset välit. Naisystäväni ja lapseni tulevat hyvin toimeen ja lapsenikin on sanonut, että sisarus olisi kiva. Muistan kuitenkin aika kirkkaasti nuo ensimmäiset vuodet isänä enkä siihen haluaisi enää palata. Kaikki yövalvomiset, syöttö- ja nukutusriidat, pakasteruoat, piltit ja pikkukakkoset on käyty jo kunnialla läpi. Naisella ei siis ole lapsia ja syytän itsekin mediaa tästä hysterian lietsomisesta. Tuntui, että tuo havahtui vasta äsken siihen, että lastenteolla voi olla kiire, vaikka ei ole koko asialle aikaisemmin oikein lämmennyt. Eikö minun lapseni riittäisi naisellenikin? Pelkään, että hän ottaa ja lähtee ensimmäisen matkaan joka hänelle tuon vauvan tekee ellen se ole minä. Rahatilannekaan ei ole mikään paras tällä hetkellä, kummallakaan, ja asutaan kerrostalokolmiossa missä joka toinen viikko lapseni myös asuu. Ahdistava tilanne.
Sinulla on tietty oikeus omiin tunteisiisi ja ajatuksiisi. Mutta outoa, jos edelleen mietit sitä rankkaa vauva-aikaa! Juu on se rankkaa ajoittain, mutta eikös se mennyt sinullakin jo ohi? Miksi vielä mietit sitä? Vai onko sinun 11v edelleen hankala?
Voi se olla niinkin et pienet lapset pienet murheet ja isot lapset isot murheet, mutta toisaalta taas isojenkin kanssa voi mennä ihan tosi kivasti. Omani ovat 17v ja 14v ja 10v, ja he ovat iso ilo elämässäni <3 Ekan vauva-aika oli rankin ja kuopuksen helpoin, eli ei se sinullakaan välttämättä niin mene, että uuden vauvan kanssa on superrankkaa. Väitän, että ihminen rentoutuu uusien vauvojen myötä, ekan kanssa stressaa eniten ja seuraavista osaa nauttia ihan eri tavalla, näin ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies ja katsellut vierestä miten omien kavereiden parisuhde ja arki, jopa minäkuva, menee viemäristä alas kun lapsi syntyy. Monet naiset muuttuu ihan pimeiksi jo raskauden aikana, ei niitä meinaa enää samoiksi ihmisiksi tunnistaa. Miehet muuttuvat stressaantuneiksi, kuiskimalla puhelimeen puhuviksi surkimuksiksi ja sammuvat väsyksissään baariin kolmannen kaljan jälkeen. Milloinkaan ei saa kuulemma nukkua, lapsi huutaa yöt päivät ja silti töissä pitäisi jaksaa. Vastassa kotona on kärttyinen, väsynyt ja maidosta turvonnut nainen joka vaatii miestä milloin mihinkin supersankaritekoihin samalla kun itse vaan imettää luuri kädessä. Tätä ollaan avokin kanssa ihmetelty ja päätetty, että me ei tuolle linjalle lähdetä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä kaivata tähän ketään kolmatta.
Samaa olen katsellut, mutta naisena näen hieman eri tavalla tuon "vaan imettää luuri kädessä". Useimmiten mies pääsee sentään "lomalle" töihin, hyvässä lykyssä työmatkalle, ja nainen on sen nyytin kanssa 24/7. Välillä hän pääsee keittiöön/pyykkitupaan/kauppaan, kun mies vähän heiluttelee nyytin jalkoja. Tiedän kolmekymppisiä miehiä, jotka ovat olleet innoissaan raskausaikana, mutta eivät ole olleet lapsen kanssa tuntia enempää ennen 3v ikää. Eikä kyse ole siitä, etteikö äiti antaisi.
Siinä vauva-arjessa kun on aika paljon tekemistä. Pyykkiä tulee saakelisti, neuvolassa pitää hypätä, ja usein myös tulee huolehdittua koko huushollin pyörityksestä, kun tässä nyt ollaan kotona.
Tästä syystähän kotityöt ovat jakautuneet epäoikeudenmukaisesti, kun sama jako jatkuu silloinkin, kun äitikin menee jo töihin. Isä ja vanhemmat mukulat ovat tottuneet siihen, että äiti hoitaa kaupan, ruuan, puhtaat vaatteet, likaiset vaatteet, uudet vaatteet, vanhat vaatteet, koulukirjat ja muut tarvikkeet, lelut, synttärikutsut, lääkärintarkastukset ja kaiken muun, minkä ajattelemiseen oma pääni jo hajoaa.
Ja sitten kysytään, miksei eron jälkeen isukit näe lapsia? Eihän ne osaa tehdä mitään! Ja ei, edelleen kyse ei ole siitä, että äiti ei antaisi. Tottakai niitäkin tapauksia on, mutta useimmiten äiti on vain liian kiltti. Ja koska jonkun on pakko ne pennut ruokkia. Jos toinen vanhempi on aikaansaamaton, toteutus jää toiselle. Nämä eivät liity sukupuoliin.
Mutta itsekin jään hyvillä mielin vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Meillä tiedän, että tuo miehenpuolikas hoitaisi terveellistä ruokaa pöytään. Mutta tiedän, että se olisi armottoman hukassa kurahousujen huollosta saati niiden rikkinäisistä lenksuista, koulukuvauksesta, lomien ilmoittamisesta päiväkotiin ja hammaslääkäristä puhumattakaan. Mutta onneksi sekään ei halua näistä mitään. :D
Lisätään listaan: nykynaiset ovat sitä mieltä että lasten hoitaminen on työtä, kun taas mies pääsee töihin lomailemaan. Aivan kuin Homer Simpson tai Al Bundy.
Suurimmalle osalle miehistä työ on paskaa jota tehdään lottovoitosta unelmoiden jotta saataisiin leipää pöytää, lapselle mopoauto ja vaimolle ulkomaanmatka. Harva tekee mitään kivaa, koska kivoilla töillä ei tienaa.
(Työelämään palatessa nainen voi ajatella työn olevan helpoimpaa koska se on vaihtelua, mutta edelliset 10 vuotta hommia painaneelle miehelle se ei ole sitä.)
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä ihan sama juttu....mä haluisin jo kovasti lapsia, ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja niistä 2 asuttu yhdessä mutta mies on jonkun vuoden hokenu tota "ei vielä" "vähän myöhemmin" "katotaan sitä vielä"...enkä saa oikein mitään järkevää selitystä siihen vaikka oon koittanu kysellä. Veikkaan että sitä pelottaa rahatilanteet sun muut ja stressaavaa on töissä molemmilla mutta tuntuu ettei sen päähän oikeen mahdu se et ei raskautuminen oo kaikille niin helppoa tai nopeeta ja ainakin on ite sanonu että haluisi kaksi lasta. Ollaan 30-kymppisiä ja pelottaa ettei enää ehditä saamaan kahta! :'(
Oon koittanut keskustella tästä mutta ei halua puhua niin vaikeaa on kun ei itse halua koko ajan jankata kun toinen ei tule yhtään vastaan...
Minä nyt kerron sinulle, mikä miestäsi oikeasti pelottaa. Häntä pelottaa se, että sinä nainen otat eron hänestä ilman mitään pätevää syytä muuta kuin "ei mua huvita olla enää ton äijän kanssa".
Tässä erossa miehesi menettää: vaimonsa, lapsensa, kotinsa, onnensa ja rahansa. Hän päätyy maksumieheksi. Sinä nainen lypsät häneltä kaiken. Sinä nainen tuhoat hänen elämänsä. Sinä nainen tuhoat hänet. Sinä nainen viet häneltä kaiken.
Aivan kaiken sinä nainen häneltä viet. Etkä sinä nainen osaa edes hävetä omaa tekoasi.
Tämä on se, mitä miehesi pelkää ja tämä on se mitä hän haluaa välttää. Hän suojelee itseään sinulta ja siltä mitä sinä naine tulet hänelle tekemään.
Miehesi ei halua tuhoutua eikä hän halua tuhota omaa elämäänsä. Siksi hän ei tee lapsia kanssasi.
Tätä on feminismi. Ansa, johon miljoonat länsimaalaiset naiset ovat astuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammassa tapauksessa naiset venyttävät vakiintumista. Kukkeimmat vuodet halutaan käyttää erilaisten kokemusten hankkimiseen. Ero on siinä että tavalliselle parikymppiselle naiselle riittää huvitteluseuraa, kun taas tavalliselle parikymppiselle miehelle ei.
Luotettava tavismies kiinnostaa vasta kun perheen perustaminen kiinnostaa. Mutta miestä joka haaveili nuorena tyttöystävästä ja hauskanpidosta yhdesä, ei kiinnosta siirtyä suoraan pakkoselibaatista vaipparalliin. Kolmekymppisenä se mies haluaa sen mistä jäi paitsi parikymppisenä.
Tiedän kokemuksesta. Olin täysin näkymätön parikymppisille naisille. Kun olin lähemmäs 30, naisten kiinnostus heräsi. Jokaisella kiinnostuneista oli jo perhekuviot mielessä. Tajusin olevani kuviossa pelkkä väline naisen tavoitteiden saavuttamiseen, silloin kun kyse oli vain molemminpuolisesta halusta ja himosta, nämäkin naiset kiinnostuivat toisenlaisista miehistä.
Sanoin kuviolle kiitos ei.
Samalla tavalla miehiäkin alkaa kiinnostamaan lisääntyminen vasta kun "kukkeimmat" ja energisimmät vuodet on ohi. Sit jonku mahdollisimman hyvännäköisen parikymppisen pimun pitäis alkaa vääntää pentuja jollekin 35-50v. patulle. Onneks useimmat nuoret naiset kuitenkin sanovat tuolle kuviolle ei kiitos.
Aivan. Ja kenen kanssa parikymppiset naiset huvittelisivat, elleivät parikymppisten miesten? Kyllä tuossa iässä kaikilla on vientiä, ei nuoret naiset siihen kylkeen mitään setiä kaipaa vaikka neljääkymppiä lähestyvät miehet mielellään niin kuvitteleekin. Tämä vapaus hillua nuorena ja kauniina on ihan molempien sukupuolten oikeus ja niin se tapahtuukin. Suurin osa vakiintuu sitten kolmekymppisinä.
Paitsi ettei ole. Vientiä on enemmistöllä naisista ja vähemmistöllä miehistä.
Luehan ne tutkimukset. Tuossa iässä mediaaninaisella on tuplasti enemmän seksikumppaneita, ero tasoittuu miesten yliedustuksella 50+ ja 30+ seksikumppanien kategorioissa.
Entistä suurempi osa miehistä jää nuorina ilman, ja sen seurauksena entistä suurempi osa miehistä tekee niin kuin naisetkin eli viivyttää vakiintumista yli priimaiän (naisilla 20, miehillä 30).
Linkki unohtui. 565*
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet alkavat heräämään, onneksi. Enää ei huolitakaan persjalkaista, psyykenlääkkeitä kuin karamelliä syöviä ja v*ttumaisia läskitiinuja, vaan haetaan ulkomailta kaunottaria, jotka ymmärtävät miten hyvä suomalainen mies on.
Nyt kyllä kirjoitit niin rumasti, että toivottavasti ymmärrät hävetä :(
N48
Media nimenomaan tekee oikein kun herättelee ihmisiä todellisuuteen! Vaikka nuoruutta ehkä eletään pitempään kuin ennen niin ei biologia ole miksikään muuttunut. Lapsentekoiässä ei olla ikuisesti ja se pitää jokaisen ymmärtää, että voi oman päätöksensä asian suhteen tehdä. Olisi kamalaa jäädä lapsettomaksi vastoin tahtoaan, kyllä ne tuovat elämään sisältöä ihan eri levelillä.