Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.
Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana.
eri
En nyt saanut selvää, mitä tuossa yritettiin sanoa, mutta yritetään uudestaan.
Tutustun 18-vuotiaana lukiolaisena kivaan nuoreen mieheen ja rakastun. Haluan olla poikaystävän kanssa enkä halua etäsuhdetta. Haluan myös hyvä koulutuksen ja työpaikan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun muuttamaan ensin opiskelujen vuoksi monen sadan kilometrin päähän ja sitten kesäisin sinne, missä saan alan työkokemusta. Haluan tietenkin vaihtoon ulkomaille, koska haluan hyvän kielitaidon. Olen hyvin perhekeskeinen ja haluan hyvän työn hyvällä palkalla. Kun olen saanut opiskelut loppuun ja saanut vakituisen työpaikan, haluan panostaa uran alkuun ja hankkia omistusasunnon ennen lasten (kolme lasta on minun suunnitelmissa) hankkimista.
Vieläkö minulla on se 18-vuotiaana löydetty poikaystävä siinä rinnalla? Onko hän halunnut olla minun kanssa kaikki nuo vuodet siellä, missä minäkin? Minähän olen halunnut antaa miehelle "parhaat vuoteni" 18-25-ikäisenä, joten mielestäni miehen on pitänyt järjestää elämänsä niin, että olemme pystyneet asumaan koko ajan samalla paikkakunnalla. Kuinka moni mies tekisi noin?
Ja koko ajan vain sinun ehdoillasi. Tyypillinen nainen..
No mitä väärää siinä on, että haluaa hyvän ja työllistävän ammatin itselleen? Pitääkö lääkäriksi haluavan naisen kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun kotipaikkakunnalla ei ole yliopistoa? Miksei miehelle kelpaa hyväpalkkainen nainen? Pakkohan se on miehen muuttaa minun mukana, jos haluaa olla parisuhteessa minun kanssa juurikin ne vuodet 18-25. Jos sinulla on joku muu ratkaisu, niin kerro. Etäsuhde ei ole se.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Lapsen kanssa opiskella kotona? Mistä olet noin varma, että lapsenne on terve ja hyväuninen?
Kaksi lasta on tehty, 1v. ja 4v. ja edelleen ollaan miehen kanssa yhdessä, vaikka vaikeita aikoja on ollutkin. Ensimmäinen raskaus oli tavallaan vahinko, ja mies oli alkujärkytyksen jälkeen tosi innoissaan tulevasta vauvasta ja isyydestään. Sitten kun vauva syntyi, jotenkin tuntui olettavan automaattisesti että minä hoidan lapsen ja kodin sillä aikaa kun hän käy töissä. Oman ajan väheneminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta vaikka tästä oltiin raskausaikana paljon puhuttu ja mies vakuutteli, ettei häntä enää kiinnostanutkaan samalla tavalla keikoilla käynti ja kaverit vaan halusi "aikuistua". Kuitenkin vauvan synnyttyä kävi jatkuvasti kavereillaan, baarissa, saunailloissa, milloin missäkin, koska tarvitsi työn vastapainoksi omaa aikaa. Samalla hän alkoi arastelemaan ollessaan vauvan kanssa kahdestaan (lyhyitä hetkiä). Jos kävin kaupassa n. 20 minuutin reissulla, hän saattoi soittaa jo menomatkalla että täällä S nyt itkee, mitä teen? Tai tulla kesken suihkun ilmoittamaan, että vauva heräsi. Heittäytyi aivan avuttomaksi ja kertoi pelkäävänsä, ettei osaa käsitellä vauvaa vaan halusi minun olevan koko ajan siinä läsnä kun vauva hänellä, siis isällä, sylissä. Samalla vetosi omaan työhönsä ja väsymykseensä aina kun kotitöistä tuli puhe.
Tämä vaihe hellitti vasta lapsen ollessa n. 1v ja oppiessa kävelemään, minkä jälkeen hänestä kuoriutui ihan hyvä isä. Sitä ennen olin vauvan kanssa 24/7, joka meinasi uuvuttaa minut ihan täysin.
Kun toista lasta mietittiin, sanoin etten aio enää sietää mitään "äidin apulaista" vaan miehen piti ymmärtää olevansa täysivaltainen vanhempi ihan samalla lailla kun minä ja kantavansa vastuuta lapsesta ihan yhtä lailla. Nyt toisen lapsen vauva-aikana hän olikin rohkaistuneempi, mutta isoin apu hänestä oli kyllä tuon vanhemman kanssa.
Pointti tässä kirjoituksessa nyt ehkä se, että lapsen kanssa oleminen ja sen kodin pyörittäminen on tosiaan kovaa hommaa, josta ei niin vaan irtiottoja saadakaan. Lisäksi miesten pitää ymmärtää osata kantaa vastuunsa lapsesta jo alusta asti ja päästää äitikin välillä aikuisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.
Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana.
eri
En nyt saanut selvää, mitä tuossa yritettiin sanoa, mutta yritetään uudestaan.
Tutustun 18-vuotiaana lukiolaisena kivaan nuoreen mieheen ja rakastun. Haluan olla poikaystävän kanssa enkä halua etäsuhdetta. Haluan myös hyvä koulutuksen ja työpaikan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun muuttamaan ensin opiskelujen vuoksi monen sadan kilometrin päähän ja sitten kesäisin sinne, missä saan alan työkokemusta. Haluan tietenkin vaihtoon ulkomaille, koska haluan hyvän kielitaidon. Olen hyvin perhekeskeinen ja haluan hyvän työn hyvällä palkalla. Kun olen saanut opiskelut loppuun ja saanut vakituisen työpaikan, haluan panostaa uran alkuun ja hankkia omistusasunnon ennen lasten (kolme lasta on minun suunnitelmissa) hankkimista.
Vieläkö minulla on se 18-vuotiaana löydetty poikaystävä siinä rinnalla? Onko hän halunnut olla minun kanssa kaikki nuo vuodet siellä, missä minäkin? Minähän olen halunnut antaa miehelle "parhaat vuoteni" 18-25-ikäisenä, joten mielestäni miehen on pitänyt järjestää elämänsä niin, että olemme pystyneet asumaan koko ajan samalla paikkakunnalla. Kuinka moni mies tekisi noin?
Ja koko ajan vain sinun ehdoillasi. Tyypillinen nainen..
No mitä väärää siinä on, että haluaa hyvän ja työllistävän ammatin itselleen? Pitääkö lääkäriksi haluavan naisen kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun kotipaikkakunnalla ei ole yliopistoa? Miksei miehelle kelpaa hyväpalkkainen nainen? Pakkohan se on miehen muuttaa minun mukana, jos haluaa olla parisuhteessa minun kanssa juurikin ne vuodet 18-25. Jos sinulla on joku muu ratkaisu, niin kerro. Etäsuhde ei ole se.
Mitä jos mies lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, muutatko hänen mukaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Minkä ikäinen sun tyttis on? Miksi haluat "sinetöidä teidät yhteen"? Pelkäätkö kenties, ettei tyttöystäväsi halua sinun kanssa lasta tai lähtis suhteesta jos ei ole raskaana? Ihme kontrollointia tossa kyllä nyt. Mikset anna tyttiksesi käydä koulua rauhassa loppuun että voisi ansaita omat rahansa? Ei ole sama asia opiskella kotona vauvan kanssa kun oikeessa koulussa.
Kahden lapsen rakastavana isänä on pakko sanoa että vaikka lapseni on minulle nyt ja hautaan asti tärkeintä ja parasta elämässäni, siitä huolimatta jos saisin valita toisin, en ois koskaan niitä tehnyt Se työmäärä, vaikutus parisuhteeseen jne. Kaiken lisäksi maailma ei ole enää niin mahtava paikka. Ikuinen huoli seuraa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.
Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana.
eri
En nyt saanut selvää, mitä tuossa yritettiin sanoa, mutta yritetään uudestaan.
Tutustun 18-vuotiaana lukiolaisena kivaan nuoreen mieheen ja rakastun. Haluan olla poikaystävän kanssa enkä halua etäsuhdetta. Haluan myös hyvä koulutuksen ja työpaikan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun muuttamaan ensin opiskelujen vuoksi monen sadan kilometrin päähän ja sitten kesäisin sinne, missä saan alan työkokemusta. Haluan tietenkin vaihtoon ulkomaille, koska haluan hyvän kielitaidon. Olen hyvin perhekeskeinen ja haluan hyvän työn hyvällä palkalla. Kun olen saanut opiskelut loppuun ja saanut vakituisen työpaikan, haluan panostaa uran alkuun ja hankkia omistusasunnon ennen lasten (kolme lasta on minun suunnitelmissa) hankkimista.
Vieläkö minulla on se 18-vuotiaana löydetty poikaystävä siinä rinnalla? Onko hän halunnut olla minun kanssa kaikki nuo vuodet siellä, missä minäkin? Minähän olen halunnut antaa miehelle "parhaat vuoteni" 18-25-ikäisenä, joten mielestäni miehen on pitänyt järjestää elämänsä niin, että olemme pystyneet asumaan koko ajan samalla paikkakunnalla. Kuinka moni mies tekisi noin?
Ja koko ajan vain sinun ehdoillasi. Tyypillinen nainen..
No mitä väärää siinä on, että haluaa hyvän ja työllistävän ammatin itselleen? Pitääkö lääkäriksi haluavan naisen kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun kotipaikkakunnalla ei ole yliopistoa? Miksei miehelle kelpaa hyväpalkkainen nainen? Pakkohan se on miehen muuttaa minun mukana, jos haluaa olla parisuhteessa minun kanssa juurikin ne vuodet 18-25. Jos sinulla on joku muu ratkaisu, niin kerro. Etäsuhde ei ole se.
Mitä jos mies lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, muutatko hänen mukaansa?
Kyse on edelleen siitä, että miehet valittavat, kun eivät saa naisen parhaita vuosia 18-25. Muutan, jos se sopii minun suunnitelmiin. En muuta, jos joudun luopumaan omista tavoitteistani. Naisilla on tapana laittaa omat suunnitelmat ja haaveet syrjään miesten oikkujen vuoksi ja se kostautuu sitten myöhemmällä iällä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Suosittelen sulle ennemmin vaikka terapiaa, oppisit olemaan itsesi kanssa etkä antais muiden vaikuttaa omaan onnellisuutees. Mikset itse jäisi sen mukelon kanssa kotio? Maitoa saa pumpattua ja pakastettua. Vai oliko niin, että pitäis saada vaan pieni pikkumama hoitamaan kotia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Suosittelen sulle ennemmin vaikka terapiaa, oppisit olemaan itsesi kanssa etkä antais muiden vaikuttaa omaan onnellisuutees. Mikset itse jäisi sen mukelon kanssa kotio? Maitoa saa pumpattua ja pakastettua. Vai oliko niin, että pitäis saada vaan pieni pikkumama hoitamaan kotia?
Just, heti kun mies ilmoittaa haluavansa lapsia ja lapsen ÄIDIN hoitamaan lasta niin mammat täällä nousee taka jaloilleen! Se nyt vaan on niin että naisilla ne tissit on millä muksut ruokitaan ja parempi sitä maitoa on tissistä saada kun pullosta. Mies vieläpä tarjoutunut elättämään naisen niin ei kelpaa! Tämä on nyky menossa vikana naiset ei enään halua olla äitejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Suosittelen sulle ennemmin vaikka terapiaa, oppisit olemaan itsesi kanssa etkä antais muiden vaikuttaa omaan onnellisuutees. Mikset itse jäisi sen mukelon kanssa kotio? Maitoa saa pumpattua ja pakastettua. Vai oliko niin, että pitäis saada vaan pieni pikkumama hoitamaan kotia?
Just, heti kun mies ilmoittaa haluavansa lapsia ja lapsen ÄIDIN hoitamaan lasta niin mammat täällä nousee taka jaloilleen! Se nyt vaan on niin että naisilla ne tissit on millä muksut ruokitaan ja parempi sitä maitoa on tissistä saada kun pullosta. Mies vieläpä tarjoutunut elättämään naisen niin ei kelpaa! Tämä on nyky menossa vikana naiset ei enään halua olla äitejä!
No pelkästään noi yhdyssanavirheet ja "enään" aiheuttaa mulle sellasia väristyksiä, että menee maku kaikkiin ihmisiin. ;)
Ei mua ainakaan kiinnosta sellainen, että mies tarjoutuu elättämään minut. Entäs sitten jos se jättää? Missä mun ura, missä mun eläke, missä mun turva? Hell no, tervetuloa 2010-luvulle sieltä perämettästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Luin vain tuon otsikon. Tässä on kysely, jossa mies teilataan oli hän mitä mieltä tahansa. Annetaan taas naisille syy haukkua miehiä. T: 3 lapsen onnellinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta on tehty, 1v. ja 4v. ja edelleen ollaan miehen kanssa yhdessä, vaikka vaikeita aikoja on ollutkin. Ensimmäinen raskaus oli tavallaan vahinko, ja mies oli alkujärkytyksen jälkeen tosi innoissaan tulevasta vauvasta ja isyydestään. Sitten kun vauva syntyi, jotenkin tuntui olettavan automaattisesti että minä hoidan lapsen ja kodin sillä aikaa kun hän käy töissä. Oman ajan väheneminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta vaikka tästä oltiin raskausaikana paljon puhuttu ja mies vakuutteli, ettei häntä enää kiinnostanutkaan samalla tavalla keikoilla käynti ja kaverit vaan halusi "aikuistua". Kuitenkin vauvan synnyttyä kävi jatkuvasti kavereillaan, baarissa, saunailloissa, milloin missäkin, koska tarvitsi työn vastapainoksi omaa aikaa. Samalla hän alkoi arastelemaan ollessaan vauvan kanssa kahdestaan (lyhyitä hetkiä). Jos kävin kaupassa n. 20 minuutin reissulla, hän saattoi soittaa jo menomatkalla että täällä S nyt itkee, mitä teen? Tai tulla kesken suihkun ilmoittamaan, että vauva heräsi. Heittäytyi aivan avuttomaksi ja kertoi pelkäävänsä, ettei osaa käsitellä vauvaa vaan halusi minun olevan koko ajan siinä läsnä kun vauva hänellä, siis isällä, sylissä. Samalla vetosi omaan työhönsä ja väsymykseensä aina kun kotitöistä tuli puhe.
Tämä vaihe hellitti vasta lapsen ollessa n. 1v ja oppiessa kävelemään, minkä jälkeen hänestä kuoriutui ihan hyvä isä. Sitä ennen olin vauvan kanssa 24/7, joka meinasi uuvuttaa minut ihan täysin.
Kun toista lasta mietittiin, sanoin etten aio enää sietää mitään "äidin apulaista" vaan miehen piti ymmärtää olevansa täysivaltainen vanhempi ihan samalla lailla kun minä ja kantavansa vastuuta lapsesta ihan yhtä lailla. Nyt toisen lapsen vauva-aikana hän olikin rohkaistuneempi, mutta isoin apu hänestä oli kyllä tuon vanhemman kanssa.
Pointti tässä kirjoituksessa nyt ehkä se, että lapsen kanssa oleminen ja sen kodin pyörittäminen on tosiaan kovaa hommaa, josta ei niin vaan irtiottoja saadakaan. Lisäksi miesten pitää ymmärtää osata kantaa vastuunsa lapsesta jo alusta asti ja päästää äitikin välillä aikuisten seuraan.
Kiitos! Juuri tällaisia tilanteita olen ystävilläni nähnyt, mitä yritin haparoiden viestissä 508 selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Älä murehdi liikaa ikää. Sain 36-vuotiaana esikoiseni ja 39 ja 41-vuotiaana vielä 2 lasta. Ei se ole aina sanottua. Helpottui iän myötä mulla. Ensimmäistä yritimme vuosia ja sitten raskaantuminen iän myötä mulla helpottui. Olen nyt yli 50 v ja mies on vähän alle. Kyllä lääkärit ihmettelivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Suosittelen sulle ennemmin vaikka terapiaa, oppisit olemaan itsesi kanssa etkä antais muiden vaikuttaa omaan onnellisuutees. Mikset itse jäisi sen mukelon kanssa kotio? Maitoa saa pumpattua ja pakastettua. Vai oliko niin, että pitäis saada vaan pieni pikkumama hoitamaan kotia?
Just, heti kun mies ilmoittaa haluavansa lapsia ja lapsen ÄIDIN hoitamaan lasta niin mammat täällä nousee taka jaloilleen! Se nyt vaan on niin että naisilla ne tissit on millä muksut ruokitaan ja parempi sitä maitoa on tissistä saada kun pullosta. Mies vieläpä tarjoutunut elättämään naisen niin ei kelpaa! Tämä on nyky menossa vikana naiset ei enään halua olla äitejä!
Rauhotutaas nyt siellä, taitaa muutamat lauantaikaljat olla jo alla kun noin tuohdutaan :D
Eihän tässä keississä ilmeisesti kukaan vielä ole äiti, vaan mies haluaisi lapsia ja tyttöystävänsä käydä ainakin ensin koulunsa loppuun. Tuossa viestissä ei tullut ilmi, halusiko suhteen nainen kenties myöhemmin lapsia. Kuulostaa siltä, että mies on nyt joko vauvakuumeessa tai sitten kuolettavan rakastunut naiseensa ja ajattelee, kuten myönsikin, että vauvan myötä he olisivat todennäköisemmin yhdessä (tai ainakin tekemisissä) koko loppuikänsä. Vähän tuli itselle sellainen olo, että mies haluaisi jo omia naisen neljän seinän sisään hoitamaan kotia eikä nainen vielä ole valmis tähän.
Ja vielä fun fact: äidinmaitoa voi tosiaan rintapumpulla lypsää sinne pulloon, että ihan samaa tavaraa se vauva joka tapauksessa joisi! ;P
Aivan sama kokemus.
Miehet ei halua lapsia. Kuluu vuosi, kaks, kolme, kymmenen!
Jättäkää tällaiset miehet tai hankkikaa siementäjämiesystävä...menkää klinikalle... huijatkaa miestänne ja jättäkää ehkäisy pois... mitä tahansa hyvää keksitte,
mutta:
älkää odottako että täytätte 45 !!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Harva mies oikeasti haluaa apuäidiksi tai koti-isäksi. Noita rooleja puoliväkisin tyrkytetään.
Huomasitteko? Kun kaikki poliitikot alkoivat puhua perhevapaauudistuksesta, syntyvyys sakkasi heti. Siitä uudistuksesta ei vielä saa muuta tolkkua kuin että isien osuutta perhevapaista pidennetään pakollisesti. Vähemmästäkin pelästytään.
Se "uudistus" on ollut ruotsissa voimassa jo 70-luvulta lähtien, ja siellä syntyvyys on 1,9lasta/nainen. Suomessa 1,4.
Että äläpä inise epämies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just toisin päin. Olen 27-vuotias mies ja haluaisin lapsia mutta tyttöystäväni ei vielä. Hänellä on koulut kesken mutta itse olen jo hyvin kiinni työelämässä. Olen sanonut olevani valmis elättämään hänet ja lapsen pari vuotta, mutta hänelle opinnot ovat tärkeitä. Ymmärrän sen, tietenkin, mutta kyllä lapsenkin kanssa voisi opiskella kotona. Haluaisin vanheta hänen kanssaan ja yhteinen lapsi tavallaan sinetöisi meidät yhteen mutta hän ei halua alkaa vielä äidiksi. Ei kai auta kuin odotella!
Suosittelen sulle ennemmin vaikka terapiaa, oppisit olemaan itsesi kanssa etkä antais muiden vaikuttaa omaan onnellisuutees. Mikset itse jäisi sen mukelon kanssa kotio? Maitoa saa pumpattua ja pakastettua. Vai oliko niin, että pitäis saada vaan pieni pikkumama hoitamaan kotia?
Just, heti kun mies ilmoittaa haluavansa lapsia ja lapsen ÄIDIN hoitamaan lasta niin mammat täällä nousee taka jaloilleen! Se nyt vaan on niin että naisilla ne tissit on millä muksut ruokitaan ja parempi sitä maitoa on tissistä saada kun pullosta. Mies vieläpä tarjoutunut elättämään naisen niin ei kelpaa! Tämä on nyky menossa vikana naiset ei enään halua olla äitejä!
No olipa agressiivinen ja älyvapaa kommentti. Miksi naisen pitäisi olla onnensa kukkuloilla jos mies haluaa elättää? Mitä jos nainen haluaakin kouluttautua ihan ITSE ja panostaa fiksusti omaan tulevaisuuteensa? Kuulostat luvalla sanoen katkeralta pohjanmaalaiselta peräkammarisedältä jolla ei paljon tietoa nykymaailmasta ole. Elämme loppuvuotta 2018, naisten ensisijainen velvollisuus ei ole olla äiti.
Ps. Nykymeno kirjoitetaan yhteen. :)
Onhan niitä tutkimuksia tehtykkin että naisten korkeampi koulutus johtaa alhaisempaan syntyvyyteen. Afrikassa tälle oliskin käyttöä mutta Suomessa kannattaisi edes se yksi lapsi viittiä tehdä.
Tämä on juuri se toimimattomaksi useiden avioerojen myötä havaittu yhtälö. Se penska kuluttaa kaiken energian niin, että töissä käyvä tuokoon ruoan tullessaan, tehkööt puolet kotitöistä ja ottakoot pennut hoteisiinsa. Sillä lastenhoitaminen on TYÖTÄ samalla tavalla kuin kodin ulkopuolella työskentely. Tässä on juuri se ongelma.
(ja kyllä, siellä taatusti joku supermarjo pystyy kaikkeen kunnes romahtaa ja skitsoilee).