Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Ei sitä oikein viitsi perustaa perhettä jonkun mulukkusirkusveteraanin kanssa. Siitä samasta väylästä pitäisi sen lapsenkin punkeutua ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
Tämä on kyllä hyvin harvinaista. Oma isäni on yksinhuoltajana nuorelle, alakouluikäiselle iltatähdelleen, ja hyvä isä onkin! Pikkusiskoni äiti taas on alkoholiin taipuvainen ja mt-ongelmainen, jota lapsi ei koskaan juurikaan kiinnostanut. Hänellä on kaksi ennestään ja kännissä sanonut minullekin ihan suoraan, ettei kannata tehdä lapsia, oma elämä menee kuulemma pilalle. Surullista, että niitä on hänkin kolme tähän maailmaan kuitenkin saattanut...ei muista soittaa edes syntymäpäivinä. Käsittääkseni myös vanhemmat lapset asuvat nykyään isänsä luona kun äidillä on taas uusi mies kierroksessa eikä teinit halua sitä touhua vierestä katsoa. Eli voi se vastuullinen vanhempi olla kumpi tahansa, vaikka se yleensä onkin nainen.
Mikä on harvinaista? Yksinhuoltajuus vai isän lähivanhemmuus?
No naisten pitäisi madaltaa vähän sitä kynnystä että millasen miehen siihen kainaloon ottaa jos lisääntyä mielii! Ei kelpaa milloin mistäkin syystä...liian vanha, liian nuori, liian köyhä (okei liian rikas ei naiselle voi koskaan olla)....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
Tämä on kyllä hyvin harvinaista. Oma isäni on yksinhuoltajana nuorelle, alakouluikäiselle iltatähdelleen, ja hyvä isä onkin! Pikkusiskoni äiti taas on alkoholiin taipuvainen ja mt-ongelmainen, jota lapsi ei koskaan juurikaan kiinnostanut. Hänellä on kaksi ennestään ja kännissä sanonut minullekin ihan suoraan, ettei kannata tehdä lapsia, oma elämä menee kuulemma pilalle. Surullista, että niitä on hänkin kolme tähän maailmaan kuitenkin saattanut...ei muista soittaa edes syntymäpäivinä. Käsittääkseni myös vanhemmat lapset asuvat nykyään isänsä luona kun äidillä on taas uusi mies kierroksessa eikä teinit halua sitä touhua vierestä katsoa. Eli voi se vastuullinen vanhempi olla kumpi tahansa, vaikka se yleensä onkin nainen.
Mikä on harvinaista? Yksinhuoltajuus vai isän lähivanhemmuus?
Isän yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmekymppinen mies ja katsellut vierestä miten omien kavereiden parisuhde ja arki, jopa minäkuva, menee viemäristä alas kun lapsi syntyy. Monet naiset muuttuu ihan pimeiksi jo raskauden aikana, ei niitä meinaa enää samoiksi ihmisiksi tunnistaa. Miehet muuttuvat stressaantuneiksi, kuiskimalla puhelimeen puhuviksi surkimuksiksi ja sammuvat väsyksissään baariin kolmannen kaljan jälkeen. Milloinkaan ei saa kuulemma nukkua, lapsi huutaa yöt päivät ja silti töissä pitäisi jaksaa. Vastassa kotona on kärttyinen, väsynyt ja maidosta turvonnut nainen joka vaatii miestä milloin mihinkin supersankaritekoihin samalla kun itse vaan imettää luuri kädessä. Tätä ollaan avokin kanssa ihmetelty ja päätetty, että me ei tuolle linjalle lähdetä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä kaivata tähän ketään kolmatta.
Niin kuin joku jo sanoikin täällä niin kyllä mies on valmis lapsia tekemään jos vain nainen on Se Oikea. Halutaan olla naiselle mieliksi hinnalla millä hyvänsä vaikka lapset ei omasta mielestä olisi mitenkään välttämättömiä elämänlaatua ajatellen. Tämä on ihan ok. Naiset taas vastaavasti voisivat pitää itsestään huolta ja laihduttaa takaisin raskautta edeltäviin mittoihin ja huomioida sitä miestäkin välillä. Ei kukaan mies halua elättää mitään kiukuttelevaa valasta, joka ei näe muuta kuin vauvan. Liian monelle kaverille on käynyt näin että tehdään lapsi sen unelmien naisen kanssa joka sitten yhtäkkiä muuttuukin hirviöksi. Sitten ollaankin jo ansassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä niistä lapsista saa iloa vähintään yhtä paljon kun niihin menee sitä rahaa ja aikaa.
Ei minusta korkeakoulutettuna pitkäaikaistyöttömänä leskenä ja kolmen lapsen äitinä tunnu lainkaan tuolta. Päinvastoin pelkään siirtäväni kurjuuteni lapsilleni. Ainakin he näkevät jatkuvasti stressaavan ja huolestuneen äidin. Huoli näyttää tarttuneen lapsiinkin, vaikka yritän sitä peitellä.
Lapset myös estävät lisäkouluttautumiseni, joten tässä ei mene pilalle ainoastaan lasten elämä vaan myös oma elämäni.
Lapsia kannattaa tehdä, kun nämä ehdot täyttyvät:
-Vakaa tulotaso ja koulutus, joka takaa työn jatkuvuuden.
-Älykkyys, johon ei yhdisty herkkyys. Henkisesti ja emotionaalisesti yksioikoinen jyrä pärjää nykymaailmassa paremmin kuin eksistentiaalisia ongelmia pohtiva kaunosielu.
-Käytännöllinen luonne, joka ei stressaannu hälinästä ja sotkuisuudesta, vaan joka kokee sen järjestelyn luontevaksi.
Puolison varaan ei kannata koskaan laskea mitään. Nykymaailmassa korostuu itsekkyys, jonka nojalla ihminen ottaa oikeuden maksimoida oman mielihyvänsä. Niinpä sekä miehet että naiset ovat toisilleen pelkkiä hyödykkeitä, jotka hylätään, kun he eivät pysty tuomaan elämään riittävästi lisäarvoa. Tällainen välineellinen suhtautuminen yritetään perustella näennäisesti erilaisilla rationaalisilla syillä, mutta tosiasiassa kysymys on vain siitä, että liitosta lähdetään, kun koetaan, että elämään saa enemmän mielihyvää ilman liittoa.
TÄMÄ! Täällä jotenkin vaan surkutellaan miehiä. Entäpä yh-äidit joiden miehet on hylänneet vaimonsa ja lapsensa pikkulapsivaiheessa?Mikään puhe lasten parhaasta ei auta kun oli jo uusi nainen odottamassa. Jos on pyytänyt rahaa niin ei suostu maksamaan edes minimiä ja jos vie asiaa eteenpäin niin isä hylkää lapset kokonaan. Välillä on tapaamatta useita kuukausia. Uusi puoliso on ilkeä lapsille; toivoo että eivät tulisi. Kyllä tässä oli naisella suurin riski. Pakko jaksaa töissä, elättää perhe yksin ja kasvattaa lapset yksin. Lapset oireilee kun yksi ihminen ei vaan repeä kaikkeen. Koulukin vaatii osallistumaan jne. Lapset yksinäisiä ja rahaa ei mihinkään matkoihin eikä harrastuksiin. Auton renkaat on vaihdettava itse, kannettava ruokakassit ja avattava ovet ja tehtävä ylityöt. Entä eronnut mies? Kuittaa kaiken minimirahalla ja uusi akka kokkaa ja viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on todella harvassa sellaiset naiset jonka kanssa mielii perustaa perheen ja hankkia lapsia. On paljon työelämään panostavia naisia joka on tottakai hyvä asia. Mutta naiset, jorka työpäivän lisäksi jaksaisivat vielä positiivisella ilmeellä hakea lapset tarhasta, siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, leikkiä lasten kanssa, siivota lisää, tehdä uudestaan ruokaa, pestä pyykkiä ja tämä kaikki joka päivä vuosien ajan. Lisäksi panostaa vielä parisuhteesee. Ja sanon heti että nuo ei ole vain naisten hommia vaan molempien hommia. Ja vaikka tekijöitä on kaks niin työnmäärä ei lopu. Ja nuokaa asiat ei ole se ongelma vaan se, ettei mistään tunnu löytyvän naisia jotka jaksaa kaiken tuon tehdä positiivisella mielellä vaikkakin tuohon tilanteeseen ajautuminen on oma valinta. En sano että yhtään helpompaa on naisella löytää miestä joka tehdä nuo kaikki samalla asenteella. Onneksi nykyään tiedostetaan miten lapsen saanti muuttaa arkea ja mitä se oikeasti tarkoittaa kun lapsi muuttaa saman katon alle. Vaikkakaan kaikki ei sitä ennalta aina mietikkään. Voisi kuulua oppiaineena peruskouluun. Toki silloin syntyvyys laskisi ennestään.
No älä turhaan yritä olla positiivinen, kaikkia vtuttaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ei pidä tehdä enää yhtään lasta tähän paskamaailmaan. Ihmiskunnan pitää vain kuolla pois kokonaisuudessaan ja niin pian kuin mahdollista.
Naurettavaa aikuisten ihmisten pelko kakkoseksi jäämisestä tai parisuhteen muuttumisesta lapsen hankinnan myötä. Kyseessä on SINUNKIN lapsi ffs! Jos jäät kakkoseksi, se tarkoittaa sitä, että et hoida osuuttasi lapsen hoidossa sori. En ymmärrä tätä mentaliteettia, jossa avuttomaan lapseen kohdistuva huomio on aikuiselta ihmiseltä pois. Meitä on monia terapian tarpeessaXD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä niistä lapsista saa iloa vähintään yhtä paljon kun niihin menee sitä rahaa ja aikaa.
Ei minusta korkeakoulutettuna pitkäaikaistyöttömänä leskenä ja kolmen lapsen äitinä tunnu lainkaan tuolta. Päinvastoin pelkään siirtäväni kurjuuteni lapsilleni. Ainakin he näkevät jatkuvasti stressaavan ja huolestuneen äidin. Huoli näyttää tarttuneen lapsiinkin, vaikka yritän sitä peitellä.
Lapset myös estävät lisäkouluttautumiseni, joten tässä ei mene pilalle ainoastaan lasten elämä vaan myös oma elämäni.
Lapsia kannattaa tehdä, kun nämä ehdot täyttyvät:
-Vakaa tulotaso ja koulutus, joka takaa työn jatkuvuuden.
-Älykkyys, johon ei yhdisty herkkyys. Henkisesti ja emotionaalisesti yksioikoinen jyrä pärjää nykymaailmassa paremmin kuin eksistentiaalisia ongelmia pohtiva kaunosielu.
-Käytännöllinen luonne, joka ei stressaannu hälinästä ja sotkuisuudesta, vaan joka kokee sen järjestelyn luontevaksi.
Puolison varaan ei kannata koskaan laskea mitään. Nykymaailmassa korostuu itsekkyys, jonka nojalla ihminen ottaa oikeuden maksimoida oman mielihyvänsä. Niinpä sekä miehet että naiset ovat toisilleen pelkkiä hyödykkeitä, jotka hylätään, kun he eivät pysty tuomaan elämään riittävästi lisäarvoa. Tällainen välineellinen suhtautuminen yritetään perustella näennäisesti erilaisilla rationaalisilla syillä, mutta tosiasiassa kysymys on vain siitä, että liitosta lähdetään, kun koetaan, että elämään saa enemmän mielihyvää ilman liittoa.
TÄMÄ! Täällä jotenkin vaan surkutellaan miehiä. Entäpä yh-äidit joiden miehet on hylänneet vaimonsa ja lapsensa pikkulapsivaiheessa?Mikään puhe lasten parhaasta ei auta kun oli jo uusi nainen odottamassa. Jos on pyytänyt rahaa niin ei suostu maksamaan edes minimiä ja jos vie asiaa eteenpäin niin isä hylkää lapset kokonaan. Välillä on tapaamatta useita kuukausia. Uusi puoliso on ilkeä lapsille; toivoo että eivät tulisi. Kyllä tässä oli naisella suurin riski. Pakko jaksaa töissä, elättää perhe yksin ja kasvattaa lapset yksin. Lapset oireilee kun yksi ihminen ei vaan repeä kaikkeen. Koulukin vaatii osallistumaan jne. Lapset yksinäisiä ja rahaa ei mihinkään matkoihin eikä harrastuksiin. Auton renkaat on vaihdettava itse, kannettava ruokakassit ja avattava ovet ja tehtävä ylityöt. Entä eronnut mies? Kuittaa kaiken minimirahalla ja uusi akka kokkaa ja viihdyttää.
Voihan niitä yh äitejäkin surkutella. Tässä nyt vaan aiheena on MIESTEN mielipiteet siitä miksi he eivät halua lapsia. Yksi syy on on se että naisia suositaan huoltajuus kiistoissa. Miehistä tulee lähes aina etävanhempia ja elareiden maksajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko naisen pakko olla hauras miehen edessä ja pyytää aina apua?
Ei se venäläisille naisille ole pakko. Se on rooli, joka valitaan vapaaehtoisesti. Venäläinen nainen tietää, että mies tietää, ettei nainen ole heikko.
Suomalaisen ja venäläisen feministin erottaa se, että venäläinen ei ole feministi ja silti on toimissaan ja ajatuksissaan paljon itsenäisempi ja kyselemättömämpi kuin suomalainen nainen. Ja silti hän tahtoo naisen roolin.
Minusta suomalainen nainen on sairastunut vahvuuteen. Hän todistaa koko ajan jotain, mutta ei enää itsekään oikein tiedä, kenelle todistaa ja mitä.
Minä en kysele yhdeltäkään mieheltä tai naiselta lupaa. Osaan tiedostaa asiat, joissa olen huono ja silloin aidosti pyydän apua, mutta mitään avutonta tai tyhmää en esitä sellaisen asian kohdalla, minkä sitten todellisuudessa osaankin. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Yhdistän itsessäni naisen roolin ja vahvuuden. Teen mielelläni ruokaa ja siivoan, mutta olen itsepuolustusta krav magan ansiosta, joten osaan puolustaa itseäni, enkä odota avuttomana miestäni. Osaan itse tarttua aseisiin tilanteen vaatiessa ja jos yksin ollessani autosta puhkeaa rengas, en jää odottamaan miestä, vaan toimin itse.
No, tuota, niin me ihan tavallisetkin naiset tehdään, jos ollaan yksin, ihan ilman aseita ja itsepuolustustakin. Aika vähän niistä on hyötyä renkaanvaihdossa.
Nyt on tämäkin nähty; nainen voi olla pahempi sovinisti kuin mies
Säälin teidän tyttäriä jos teillä on lapsia. Mulla on arabimies ja muslimiperheissä tytöt oppii kunnioittamaan miehen apua eivätkä revi raskaita kauppakasseja miehen käsistä koska osaavat itsekin tai raivoa ovea avaavalle miehelle "Avaan itsekin sen v****n oven". Arabimies pitää mua ja tyttäriäni prinsessoina joita suojellaan pahimmilta rasituksilta. Ollaan me naiset niitä prinsessoja ja heikompia miehillemme.Se on vaan että jos se arabimies ei ole mukana, niin sun on joko vaihdettava se rengas itse, prinsessuuden menettämisen uhallakin, tai jäätävä odottamaan apua. Monella ei ole hinkua jäädä sinne metsään kökkimään.
Miehen pitää aina olla mukana! Arabimiehen kuuluu suojella naista ja olla naiselle turvana. Onneksi meidän tyttäret ymmärtää tämän eivätkä ole supernaisina alkamassa vaihtamaan auton renkaita koska ne painaa. Siksi on miesten ja naisten työt. Miehillä on enemmän voimaa joten mies pystyy kantamaan raskaat kauppakassit ja ottamaan vasaran käteen. En ymmärrä suomalaisia naisia mikä tarve heillä on näyttää että heillä on voimaa siirtää huonekaluja ja kantaa kauppakassit. Se että annamme miesten tehdä nuo hommat ei tarkoita sitä että nainenkin osaisi vaan se antaa miesten olla miehiä ja vahvoja. Tällöin naisella on lupa olla nainen, heikompi ja prinsessa.
Ei helv... NAIS-SOVINISTI löytyi. Minä en jukolauta ikinä tekis sitä virhettä että kasvattaisin lapset prinsessoiksi. Mun tytöt osaa rskentaa ja rempata (olen naisena ITSE rakentanut ok-talon, hyvin onnistui), osaavat vaihtaa autonrenkaat, osaavat puolustautua ja potkunyrkkeillä, ottavat paikkansa ja tilansa. Kaiken tän oon itse naisena opettanut. Raksaan, remppaan, potkunyrkkeilen, luon uraa, oon perheen pääelättäjä, olen erittäin vahva ja hyväkuntoinen. En v*ttu ikinä alistuisi prinsessaksi ja tyttäretkään ei tee niin. Siinähän prinsessa kärsii jos mies hakkaa, raiskaa ja juopottelee... kun on niin tärkee olla avuton prinsessa. Todellakin halveksin prinsessailua, hyi hitto!
Prinsessan negatiivinen arkkityyppi on edustettuna omassa diivailussasikin.
Säälittää näiden naisten tyttäret. Kiellätte tyttäriltänne prinsessana olemiset ja kasvatatte heistä supernaisia. Onneksi meidän tytöt ovat aina halunneet olla niin prinsessoina eika teidänlaisia supernaisia. No onhan he sentään m.uslimeja. M.uslimiperheissä tytöt on niitä prinsessoja ja jopa suvun miehetkin paasaa meitä naisia ja tyttöjä. Tämä on musta paljon vapauttavampaa ja ihanempaa kun mulle ei aseteta paineita. Islamissa olen vapaa ulkonäköpaineilta joille länsimainen media altistaa naiset ja tytöt kun julkkikset menee plastiikkakirurgialle ja pukeudutaan paljastavasti. Ei ole ihme miksi länsimaissa tytöillä on syömishäiriötä ja pidetään itseään rumina. Länsimaissa nainen on aina ollut objekti ja esine.
0/5 provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu et ihmiset ainakin vauraissa maissa ovat heränneet siihen kuinka sairaan raskasta toi suvun jatkaminen onkaan yhdistettynä jatkuvaan taloudellisen kasvun tavoitteluun. Oon samaa mieltä siinä et harva jaksaa pyörittää arkea, johon kuuluu lapsia ja työnteko. Ottaen huomioon sitä, että miehet ovat vasta vähän aikaa sitten alkaneet osallistua perhearkeen kokonaisvaltaisesti, naisilla ei oo uskoa siihen et olisi miehiä, jotka ovat valmiita pyörittää sitä oravanpyörää yhdessä. Ja osa miehistä kaipaa niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki jokapäiväiset kotityöt(ne loputtomat) kuuluivat naisille. Itse en voi kuvitella tekeväni yksin tuplavuoroa (työelämä + kotityöt) ilman puolison panosta ja jaksavani viel panostaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no aina löytyy niitä naisia joilla ÄO on jotain 15. Sopivat prinsessoiksi. Ja sit löytyy niitä joilla ÄO on 150, sopivat johtajiksi ja ovat toiminnan naisia.
Islamissa on selkeät roolit. Islam kuitenkin kunnioittaa naista paremmin eikä esitä tätä tyhjäpäänä tai lutkavaatteeisiin pukeutuvana vaan suoraan sanoen prinsessana jota suojellaan pahimmilta rasituksilta ja hemmotellaan. Mun ei tarvitse naisena ottaa isoa vastuuta. Vaikka islamissa mies elättää perheen ja naisella on vastuu lapsista ja kodista ei islam kiellä naisilta työn tekoa. Islam ensimmäisenä uskontona salli naisen johtaa yritystä, antoi oikeuden opiskeluun työn tekoon ja yhteiskuntaan osallistumisen. Jos uran tekeminen ei estä musliminaista hoitamasta lapsia ja kotia, niin hän saa tehdä uraa. Islam pyrkiikin täydellisyyteen. Itse olen hoitoalalla töissä. Ei se miehen prinsessana oleminen tee minusta 15 äo:n omaavaa naista. Haaveilen jopa sairaanhoitajaksi opiskelusta. Muslimiperheissä vanhemmat kannustavat tyttäriä hoitoalalle ja kasvatusalalle, sillä on hyvin tärkeää että muslimityttö hoitaa ikääntyviä vanhempiaan.
Niin, mustaan mörköasuun pukeutuneena maailma näyttää erilaiselta kun on vauvasta asti aivopesty.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on todella harvassa sellaiset naiset jonka kanssa mielii perustaa perheen ja hankkia lapsia. On paljon työelämään panostavia naisia joka on tottakai hyvä asia. Mutta naiset, jorka työpäivän lisäksi jaksaisivat vielä positiivisella ilmeellä hakea lapset tarhasta, siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, leikkiä lasten kanssa, siivota lisää, tehdä uudestaan ruokaa, pestä pyykkiä ja tämä kaikki joka päivä vuosien ajan. Lisäksi panostaa vielä parisuhteesee. Ja sanon heti että nuo ei ole vain naisten hommia vaan molempien hommia. Ja vaikka tekijöitä on kaks niin työnmäärä ei lopu. Ja nuokaa asiat ei ole se ongelma vaan se, ettei mistään tunnu löytyvän naisia jotka jaksaa kaiken tuon tehdä positiivisella mielellä vaikkakin tuohon tilanteeseen ajautuminen on oma valinta. En sano että yhtään helpompaa on naisella löytää miestä joka tehdä nuo kaikki samalla asenteella. Onneksi nykyään tiedostetaan miten lapsen saanti muuttaa arkea ja mitä se oikeasti tarkoittaa kun lapsi muuttaa saman katon alle. Vaikkakaan kaikki ei sitä ennalta aina mietikkään. Voisi kuulua oppiaineena peruskouluun. Toki silloin syntyvyys laskisi ennestään.
Tällaiselle ADHD:lle voisi sopiakin tuollainen elämä työn lisäksi. Mulla pitäisi olla aina jotain meneillään, oli se sitten työtä tai liikuntaa. Töissäkin käy tylsäksi, jos on hiljainen hetki, jolloin saa olla paikallaan. Ei tietysti omliikaenergisyyskään ole hyvästä ja osaan edes hetken levähtääkin.
Sopii kysyä myös, KANNATTAAKO nyky-Suomeen tehdä mitään lapsia?
Pitäisi olla kaikilla se mahdollisuus että toinen vanhemmista voi olla kotona samalla kun toinen tekee töitä - imetyksen loputtua ihan sama, onko isä vai äiti. Jos halutaan välttää (yleensä jatkuvasta väsymyksestä johtuva) ero, yhteiskunnassa pitäisi olla mahdollista jäädä myös pidemmäksi aikaa kotiin. Kotona lapsen kanssa oleva hoitaisi lapsen lisäksi kotityöt ja kaupassa käynnit, kun töissä käyvä kantaisi perheelle rahaa. Ihanteellista olisi, jos roolit menisivät tasan ja kumpikin vanhempi pääsisi viettämään lapsen kanssa aikaa tasapuolisesti ja toisaalta luoda uraansa. Tähän kuvioon päästäksemme töistä pitäisi kuitenkin saada parempaa palkkaa, ja nyt ollaan menossa ihan toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies ja katsellut vierestä miten omien kavereiden parisuhde ja arki, jopa minäkuva, menee viemäristä alas kun lapsi syntyy. Monet naiset muuttuu ihan pimeiksi jo raskauden aikana, ei niitä meinaa enää samoiksi ihmisiksi tunnistaa. Miehet muuttuvat stressaantuneiksi, kuiskimalla puhelimeen puhuviksi surkimuksiksi ja sammuvat väsyksissään baariin kolmannen kaljan jälkeen. Milloinkaan ei saa kuulemma nukkua, lapsi huutaa yöt päivät ja silti töissä pitäisi jaksaa. Vastassa kotona on kärttyinen, väsynyt ja maidosta turvonnut nainen joka vaatii miestä milloin mihinkin supersankaritekoihin samalla kun itse vaan imettää luuri kädessä. Tätä ollaan avokin kanssa ihmetelty ja päätetty, että me ei tuolle linjalle lähdetä. Rakastetaan toisiamme liikaa eikä kaivata tähän ketään kolmatta.
Samaa olen katsellut, mutta naisena näen hieman eri tavalla tuon "vaan imettää luuri kädessä". Useimmiten mies pääsee sentään "lomalle" töihin, hyvässä lykyssä työmatkalle, ja nainen on sen nyytin kanssa 24/7. Välillä hän pääsee keittiöön/pyykkitupaan/kauppaan, kun mies vähän heiluttelee nyytin jalkoja. Tiedän kolmekymppisiä miehiä, jotka ovat olleet innoissaan raskausaikana, mutta eivät ole olleet lapsen kanssa tuntia enempää ennen 3v ikää. Eikä kyse ole siitä, etteikö äiti antaisi.
Siinä vauva-arjessa kun on aika paljon tekemistä. Pyykkiä tulee saakelisti, neuvolassa pitää hypätä, ja usein myös tulee huolehdittua koko huushollin pyörityksestä, kun tässä nyt ollaan kotona.
Tästä syystähän kotityöt ovat jakautuneet epäoikeudenmukaisesti, kun sama jako jatkuu silloinkin, kun äitikin menee jo töihin. Isä ja vanhemmat mukulat ovat tottuneet siihen, että äiti hoitaa kaupan, ruuan, puhtaat vaatteet, likaiset vaatteet, uudet vaatteet, vanhat vaatteet, koulukirjat ja muut tarvikkeet, lelut, synttärikutsut, lääkärintarkastukset ja kaiken muun, minkä ajattelemiseen oma pääni jo hajoaa.
Ja sitten kysytään, miksei eron jälkeen isukit näe lapsia? Eihän ne osaa tehdä mitään! Ja ei, edelleen kyse ei ole siitä, että äiti ei antaisi. Tottakai niitäkin tapauksia on, mutta useimmiten äiti on vain liian kiltti. Ja koska jonkun on pakko ne pennut ruokkia. Jos toinen vanhempi on aikaansaamaton, toteutus jää toiselle. Nämä eivät liity sukupuoliin.
Mutta itsekin jään hyvillä mielin vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Meillä tiedän, että tuo miehenpuolikas hoitaisi terveellistä ruokaa pöytään. Mutta tiedän, että se olisi armottoman hukassa kurahousujen huollosta saati niiden rikkinäisistä lenksuista, koulukuvauksesta, lomien ilmoittamisesta päiväkotiin ja hammaslääkäristä puhumattakaan. Mutta onneksi sekään ei halua näistä mitään. :D
Tämä on kyllä hyvin harvinaista. Oma isäni on yksinhuoltajana nuorelle, alakouluikäiselle iltatähdelleen, ja hyvä isä onkin! Pikkusiskoni äiti taas on alkoholiin taipuvainen ja mt-ongelmainen, jota lapsi ei koskaan juurikaan kiinnostanut. Hänellä on kaksi ennestään ja kännissä sanonut minullekin ihan suoraan, ettei kannata tehdä lapsia, oma elämä menee kuulemma pilalle. Surullista, että niitä on hänkin kolme tähän maailmaan kuitenkin saattanut...ei muista soittaa edes syntymäpäivinä. Käsittääkseni myös vanhemmat lapset asuvat nykyään isänsä luona kun äidillä on taas uusi mies kierroksessa eikä teinit halua sitä touhua vierestä katsoa. Eli voi se vastuullinen vanhempi olla kumpi tahansa, vaikka se yleensä onkin nainen.