Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Komppaan edellistä. Lapset pitäisi tehdä ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa koko loppuelämänsä viettää. Lähteehän ne poikaset sitten joskus pesästäkin ja ainakin itse ajattelen mahdollisia tulevia lapsia yhteisenä projektina ja matkana jolle lähden kumppanini kanssa. Hyvä parisuhde on kaikkien etu, myös lasten. Kauheasti täällä eroa näytetään pelkäävän! Kunnioittakaa, huomioikaa ja tukekaa puolisoanne ja pitäkää lapsiperhearjessa myös parisuhteesta huolta!
T. Mies36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitetään että miehillä oisi kauhea riski tehdä lapsia kun sitten joutuu maksamaan elatusmaksuja ja tulee ero ja mitä kaikkea...eikö NAISET kuitenkin aina sen isomman riskin kuitenkin ota, kun uutta elämää ruumiissaan kantavat? Synnytys ja raskaus ei ole riskittömiä ja niiden jäljiltä kroppa ei ole enää sama, ja jos ero tulee niin nainen on yleensä se joka jää pienten lasten kanssa yksin ja selviää, miten selviää. Ei yh-äitys ole mikään valtti parisuhdemarkkinoilla, miehet joilla on lapsia on taas ihan samalla viivalla kun lapsettomatkin.
Tuo nyt tänä päivänä on aivan naurettava väite, että raskaus olisi naiselle joku riski. Luonto on tarkoittanut naiset synnyttämään, kiistaton tosiasia. Jos miehiä yritettäsi väenvängällä saada synnyttämään, SE olisi oikeasti riski. Jos ero tulee ja tuleehan se, koska naiset todistettavasti aiheuttavat / laittavat alulle eroista n.80 %, niin kenelläköhän ne riskit OIKEASTI on kannettavanaan. Koska suomalaisista naisista voi odottaa ~95 % varmuudella että se ero tulee ja lasku eli riskit laukeaa miehille päin näköä, hetkohta kun se kakara on saatu.
Ei ole valtti ei, mutta jonkun asteinen tavoitetila se tuntuu olevan, kun ottaa huomioon Yh-tapausten käsiin räjähtäneen määrän.
Joo kuule hei, raskaus on naiselle edelleen aikamoinen riski. Länsimaissa ei enää pahemmin kuolla synnytykseen mutta maailmalla se on vieläkin yleistä. Tässä haettiin varmaan myös sitä, että esim. vammautumisen riski on Suomessakin olemassa - jos repeää pahasti, voi joutua leikkauskierteeseen jopa vuosiksi. Ja sitten sen kropan muutokset on ihan todellisia niinkun kaikki tietää! Miehen riski tässä yhtälössä on ehkä raha, mutta on paljon sellaisiakin miehiä jotka mitään elatusapua ei edes maksele ja sellaisia, joita ei voi lapsia päästää näkemään kun ovat väkivaltaisia. Nainen pelaa paljon suuremmilla panoksilla, terveydellään ja vastuulla lapsista!
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Harva mies oikeasti haluaa apuäidiksi tai koti-isäksi. Noita rooleja puoliväkisin tyrkytetään.
Huomasitteko? Kun kaikki poliitikot alkoivat puhua perhevapaauudistuksesta, syntyvyys sakkasi heti. Siitä uudistuksesta ei vielä saa muuta tolkkua kuin että isien osuutta perhevapaista pidennetään pakollisesti. Vähemmästäkin pelästytään.
Isien osuus perhevapaista on oltava pakollinen, millainen isä sitä vastustaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko naisen pakko olla hauras miehen edessä ja pyytää aina apua?
Ei se venäläisille naisille ole pakko. Se on rooli, joka valitaan vapaaehtoisesti. Venäläinen nainen tietää, että mies tietää, ettei nainen ole heikko.
Suomalaisen ja venäläisen feministin erottaa se, että venäläinen ei ole feministi ja silti on toimissaan ja ajatuksissaan paljon itsenäisempi ja kyselemättömämpi kuin suomalainen nainen. Ja silti hän tahtoo naisen roolin.
Minusta suomalainen nainen on sairastunut vahvuuteen. Hän todistaa koko ajan jotain, mutta ei enää itsekään oikein tiedä, kenelle todistaa ja mitä.
Minä en kysele yhdeltäkään mieheltä tai naiselta lupaa. Osaan tiedostaa asiat, joissa olen huono ja silloin aidosti pyydän apua, mutta mitään avutonta tai tyhmää en esitä sellaisen asian kohdalla, minkä sitten todellisuudessa osaankin. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Yhdistän itsessäni naisen roolin ja vahvuuden. Teen mielelläni ruokaa ja siivoan, mutta olen itsepuolustusta krav magan ansiosta, joten osaan puolustaa itseäni, enkä odota avuttomana miestäni. Osaan itse tarttua aseisiin tilanteen vaatiessa ja jos yksin ollessani autosta puhkeaa rengas, en jää odottamaan miestä, vaan toimin itse.
No, tuota, niin me ihan tavallisetkin naiset tehdään, jos ollaan yksin, ihan ilman aseita ja itsepuolustustakin. Aika vähän niistä on hyötyä renkaanvaihdossa.
Nyt on tämäkin nähty; nainen voi olla pahempi sovinisti kuin mies
Säälin teidän tyttäriä jos teillä on lapsia. Mulla on arabimies ja muslimiperheissä tytöt oppii kunnioittamaan miehen apua eivätkä revi raskaita kauppakasseja miehen käsistä koska osaavat itsekin tai raivoa ovea avaavalle miehelle "Avaan itsekin sen v****n oven". Arabimies pitää mua ja tyttäriäni prinsessoina joita suojellaan pahimmilta rasituksilta. Ollaan me naiset niitä prinsessoja ja heikompia miehillemme.Se on vaan että jos se arabimies ei ole mukana, niin sun on joko vaihdettava se rengas itse, prinsessuuden menettämisen uhallakin, tai jäätävä odottamaan apua. Monella ei ole hinkua jäädä sinne metsään kökkimään.
Miehen pitää aina olla mukana! Arabimiehen kuuluu suojella naista ja olla naiselle turvana. Onneksi meidän tyttäret ymmärtää tämän eivätkä ole supernaisina alkamassa vaihtamaan auton renkaita koska ne painaa. Siksi on miesten ja naisten työt. Miehillä on enemmän voimaa joten mies pystyy kantamaan raskaat kauppakassit ja ottamaan vasaran käteen. En ymmärrä suomalaisia naisia mikä tarve heillä on näyttää että heillä on voimaa siirtää huonekaluja ja kantaa kauppakassit. Se että annamme miesten tehdä nuo hommat ei tarkoita sitä että nainenkin osaisi vaan se antaa miesten olla miehiä ja vahvoja. Tällöin naisella on lupa olla nainen, heikompi ja prinsessa.
Ei helv... NAIS-SOVINISTI löytyi. Minä en jukolauta ikinä tekis sitä virhettä että kasvattaisin lapset prinsessoiksi. Mun tytöt osaa rskentaa ja rempata (olen naisena ITSE rakentanut ok-talon, hyvin onnistui), osaavat vaihtaa autonrenkaat, osaavat puolustautua ja potkunyrkkeillä, ottavat paikkansa ja tilansa. Kaiken tän oon itse naisena opettanut. Raksaan, remppaan, potkunyrkkeilen, luon uraa, oon perheen pääelättäjä, olen erittäin vahva ja hyväkuntoinen. En v*ttu ikinä alistuisi prinsessaksi ja tyttäretkään ei tee niin. Siinähän prinsessa kärsii jos mies hakkaa, raiskaa ja juopottelee... kun on niin tärkee olla avuton prinsessa. Todellakin halveksin prinsessailua, hyi hitto!
Haisevatko tyttäresikin väkevälle hielle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitetään että miehillä oisi kauhea riski tehdä lapsia kun sitten joutuu maksamaan elatusmaksuja ja tulee ero ja mitä kaikkea...eikö NAISET kuitenkin aina sen isomman riskin kuitenkin ota, kun uutta elämää ruumiissaan kantavat? Synnytys ja raskaus ei ole riskittömiä ja niiden jäljiltä kroppa ei ole enää sama, ja jos ero tulee niin nainen on yleensä se joka jää pienten lasten kanssa yksin ja selviää, miten selviää. Ei yh-äitys ole mikään valtti parisuhdemarkkinoilla, miehet joilla on lapsia on taas ihan samalla viivalla kun lapsettomatkin.
Olen ihan samaa mieltä synnytyksestä ja miesten pitäisi arvostaa sitä enemmän. Mutta useimmiten naiset hakevat eroa, useimmiten naiset hakevat päähuoltajuutta eivätkä suostu vuoroviikko - asumiseen.
Täällä on nyt monta kertaa tullut esille, että miehet eivät ota vastuuta lapsista, kun niitä sitten tulee. Täällä on myös sanottu monta kertaa, että yleisesti ottaen miehet ovat haluttomia hankkimaan lapsia, koska yleensä meillä ei biologista kelloa ole, saati sitten minkäänlaista tarvetta saada jälkeläisiä. Eikö nämä kaksi asiaa ole aikalailla helppo laskea yksi ynnä yksi? Siitä olen kyllä kieltämättä samaa mieltä, että on se mieellä vastuu siinäkin vaiheessa, kun lasten hankinta otetaan puheeksi. Avatkaa se suunne ja puhukaa mielipiteenne puhtaaksi lapsiasiasta. Jos te ette halua lapsia, sanokaa kumppanillenne rehellisesti niin, älkääkä venykö ja vanuko asian suhteen loputtomiin. Joillain tuntuu sitten tulevan tämä "no tehdään sitten" hetki, eikä sen jälkeen yllätäen lastenhoito kiinnosta, kun ei se alunperinkään ole kiinnostanut, muttei vain olla saatu sitä suuta puhtaaksi. Antakaa kanssamiehet vaimoillenne mahdollisuus lisääntyä jonkun muun kanssa, jos teillä ei siihen ole tarvetta. Naisten lisääntymisikkuna on rajallinen ja lisääntymistarve (taas yleisesti) voimakas ja vaikka emme siihen kaikki kykene samaistumaan, niin emme voi toisten tuntemuksia teilata ja vähätellä vain siksi, ettemme itse tunne samoin.
Naisille myös antaisin neuvon. Älkää jääkö suhteeseen, jossa vastaus on aina "ei nyt, ehkä myöhemmin" tai muuta vastaavaa, koska sitä hetkeä ei todennäköisesti tule. Me miehet olemme ihan oikeasti yleisesti ottaen haluttomia saamaan jälkeläisiä ja se heijastuu myös siihen, ettemme halua ottaa niistä sen jälkeen vastuutakaan, kun sen hetki koittaa. Sanoisin kuitenkin, että sellaisia lapsia haikailevia miehiä kuitenkin on myös paljon, mutta he ovat yleensä jo vanhempia, kuin parikymppisiä. Jos minä saisin lapsen, en myöskään haluaisi sitä. Ei sillä, että olisi vaaraa saada vahinkolapsi, mutta sillä, että kumppanit tietävät mitä tulevaisuudeltani haluan, kerron aina kumppanilleni haluttomuudestani lapsiin ja sen, etten aio enkä halua koskaan olla isä kenellekään. Se on mielestäni reilua, koska jokainen voi sitten halutessaan etsiä itselleen miehen, joka haluaa lapsen.
Isäni on miehenä juuri päinvastainen. Hän halusi meidät lapset kaikki ja oli aina mukana perhearjessa, kun töiltään vain ehti. Veljeni on myös lapsirakas. Monenlaisia miehiä mahtuu perheeseen. Siskoni taas on minunkaltaiseni, että tietää, ettei halua äidiksi. Hän tosin ei ole sanonut sanaa "koskaan". Minäkään en haluaisi väittää, etten koskaan halua lapsia, mutta tuntemukseni on tästä asiasta niin voimakas, etten usko sen muuttuvan. Pidän toki mieleni avoinna ja annan vauvakuumeen tulla jos on tullakseen.
Huomio, ennenkuin joku rupeaa nillittämään. Nämä asiat ovat minun näkemykseni ja kokemukseni tästä asiasta yleistyksiä myöten, eivät mikään absoluuttinen fakta, enkä yritä sitä faktana tyrkyttää.
M23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko naisen pakko olla hauras miehen edessä ja pyytää aina apua?
Ei se venäläisille naisille ole pakko. Se on rooli, joka valitaan vapaaehtoisesti. Venäläinen nainen tietää, että mies tietää, ettei nainen ole heikko.
Suomalaisen ja venäläisen feministin erottaa se, että venäläinen ei ole feministi ja silti on toimissaan ja ajatuksissaan paljon itsenäisempi ja kyselemättömämpi kuin suomalainen nainen. Ja silti hän tahtoo naisen roolin.
Minusta suomalainen nainen on sairastunut vahvuuteen. Hän todistaa koko ajan jotain, mutta ei enää itsekään oikein tiedä, kenelle todistaa ja mitä.
Minä en kysele yhdeltäkään mieheltä tai naiselta lupaa. Osaan tiedostaa asiat, joissa olen huono ja silloin aidosti pyydän apua, mutta mitään avutonta tai tyhmää en esitä sellaisen asian kohdalla, minkä sitten todellisuudessa osaankin. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Yhdistän itsessäni naisen roolin ja vahvuuden. Teen mielelläni ruokaa ja siivoan, mutta olen itsepuolustusta krav magan ansiosta, joten osaan puolustaa itseäni, enkä odota avuttomana miestäni. Osaan itse tarttua aseisiin tilanteen vaatiessa ja jos yksin ollessani autosta puhkeaa rengas, en jää odottamaan miestä, vaan toimin itse.
No, tuota, niin me ihan tavallisetkin naiset tehdään, jos ollaan yksin, ihan ilman aseita ja itsepuolustustakin. Aika vähän niistä on hyötyä renkaanvaihdossa.
Nyt on tämäkin nähty; nainen voi olla pahempi sovinisti kuin mies
Säälin teidän tyttäriä jos teillä on lapsia. Mulla on arabimies ja muslimiperheissä tytöt oppii kunnioittamaan miehen apua eivätkä revi raskaita kauppakasseja miehen käsistä koska osaavat itsekin tai raivoa ovea avaavalle miehelle "Avaan itsekin sen v****n oven". Arabimies pitää mua ja tyttäriäni prinsessoina joita suojellaan pahimmilta rasituksilta. Ollaan me naiset niitä prinsessoja ja heikompia miehillemme.Se on vaan että jos se arabimies ei ole mukana, niin sun on joko vaihdettava se rengas itse, prinsessuuden menettämisen uhallakin, tai jäätävä odottamaan apua. Monella ei ole hinkua jäädä sinne metsään kökkimään.
Miehen pitää aina olla mukana! Arabimiehen kuuluu suojella naista ja olla naiselle turvana. Onneksi meidän tyttäret ymmärtää tämän eivätkä ole supernaisina alkamassa vaihtamaan auton renkaita koska ne painaa. Siksi on miesten ja naisten työt. Miehillä on enemmän voimaa joten mies pystyy kantamaan raskaat kauppakassit ja ottamaan vasaran käteen. En ymmärrä suomalaisia naisia mikä tarve heillä on näyttää että heillä on voimaa siirtää huonekaluja ja kantaa kauppakassit. Se että annamme miesten tehdä nuo hommat ei tarkoita sitä että nainenkin osaisi vaan se antaa miesten olla miehiä ja vahvoja. Tällöin naisella on lupa olla nainen, heikompi ja prinsessa.
Ei helv... NAIS-SOVINISTI löytyi. Minä en jukolauta ikinä tekis sitä virhettä että kasvattaisin lapset prinsessoiksi. Mun tytöt osaa rskentaa ja rempata (olen naisena ITSE rakentanut ok-talon, hyvin onnistui), osaavat vaihtaa autonrenkaat, osaavat puolustautua ja potkunyrkkeillä, ottavat paikkansa ja tilansa. Kaiken tän oon itse naisena opettanut. Raksaan, remppaan, potkunyrkkeilen, luon uraa, oon perheen pääelättäjä, olen erittäin vahva ja hyväkuntoinen. En v*ttu ikinä alistuisi prinsessaksi ja tyttäretkään ei tee niin. Siinähän prinsessa kärsii jos mies hakkaa, raiskaa ja juopottelee... kun on niin tärkee olla avuton prinsessa. Todellakin halveksin prinsessailua, hyi hitto!
Prinsessan negatiivinen arkkityyppi on edustettuna omassa diivailussasikin.
Säälittää näiden naisten tyttäret. Kiellätte tyttäriltänne prinsessana olemiset ja kasvatatte heistä supernaisia. Onneksi meidän tytöt ovat aina halunneet olla niin prinsessoina eika teidänlaisia supernaisia. No onhan he sentään muslimeja. Muslimiperheissä tytöt on niitä prinsessoja ja jopa suvun miehetkin paasaa meitä naisia ja tyttöjä. Tämä on musta paljon vapauttavampaa ja ihanempaa kun mulle ei aseteta paineita. Islamissa olen vapaa ulkonäköpaineilta joille länsimainen media altistaa naiset ja tytöt kun julkkikset menee plastiikkakirurgialle ja pukeudutaan paljastavasti. Ei ole ihme miksi länsimaissa tytöillä on syömishäiriötä ja pidetään itseään rumina. Länsimaissa nainen on aina ollut objekti ja esine.
Meillä on kristitty perhe. Tärkeää on, että jokainen tyttö saa olla sellainen kuin on. Jos tykkää prinsessa-leikeistä niin siitä vain, tai jos tykkää rajummista leikeistä, niin saavat haluta.
On tuokin ahdistavaa, jos tytöt painostetaan olemaan prinsessoja. Miksi on pakko jos ei halua?
Jumala on luonut erilaisia ihmisiä, älköön muut lähimmäiset puuttuko liikaa siihen. Tietenkin käytöstavat pitää olla, eli niihin puututaan. Mutta persoonaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa olla mies tai nainen, tyttö tai poika.
Hyvin kirjoitettu, just näin’
Lisäksi muistakaa että saman sukupuolen sisällä yksilöiden väliset erot on suuria. Siksi ei voi koskaan yleistää ”nauset on sellaisia” tai ”miehet aina tekee näin”. Se että tilastollisesti on olemassa keskimääräisiä eroja sukupuolissa ei YKSILÖTASOLLA tarkoita mitään.
T. Miesmäinen nainen ja kaukana keskivertonais-sterotypiasta - ja silti ihan nainen
Ah, järjen ääni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitetään että miehillä oisi kauhea riski tehdä lapsia kun sitten joutuu maksamaan elatusmaksuja ja tulee ero ja mitä kaikkea...eikö NAISET kuitenkin aina sen isomman riskin kuitenkin ota, kun uutta elämää ruumiissaan kantavat? Synnytys ja raskaus ei ole riskittömiä ja niiden jäljiltä kroppa ei ole enää sama, ja jos ero tulee niin nainen on yleensä se joka jää pienten lasten kanssa yksin ja selviää, miten selviää. Ei yh-äitys ole mikään valtti parisuhdemarkkinoilla, miehet joilla on lapsia on taas ihan samalla viivalla kun lapsettomatkin.
TÄMÄ. Niin totta! Ja miehet vielä valittaa kuinka heille jää kaikki p*ska käteen jos ero tulee. Nainenhan siinä yksin jää, mies voi aloittaa taas ihan puhtaalta pöydältä ja on yleensä vielä sen ikäinen että vähän nuorempi lapseton nainen poimii sen sitten kyytiinsä ja voi taas tehdä uusia lapsia.
Nainen jää yksin jos mies täysin luovuttaa. Tai jos nainen omii lapset itselleen ja antaa miehen tavata heitä vain joka toinen vkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt monta kertaa tullut esille, että miehet eivät ota vastuuta lapsista, kun niitä sitten tulee. Täällä on myös sanottu monta kertaa, että yleisesti ottaen miehet ovat haluttomia hankkimaan lapsia, koska yleensä meillä ei biologista kelloa ole, saati sitten minkäänlaista tarvetta saada jälkeläisiä. Eikö nämä kaksi asiaa ole aikalailla helppo laskea yksi ynnä yksi? Siitä olen kyllä kieltämättä samaa mieltä, että on se mieellä vastuu siinäkin vaiheessa, kun lasten hankinta otetaan puheeksi. Avatkaa se suunne ja puhukaa mielipiteenne puhtaaksi lapsiasiasta. Jos te ette halua lapsia, sanokaa kumppanillenne rehellisesti niin, älkääkä venykö ja vanuko asian suhteen loputtomiin. Joillain tuntuu sitten tulevan tämä "no tehdään sitten" hetki, eikä sen jälkeen yllätäen lastenhoito kiinnosta, kun ei se alunperinkään ole kiinnostanut, muttei vain olla saatu sitä suuta puhtaaksi. Antakaa kanssamiehet vaimoillenne mahdollisuus lisääntyä jonkun muun kanssa, jos teillä ei siihen ole tarvetta. Naisten lisääntymisikkuna on rajallinen ja lisääntymistarve (taas yleisesti) voimakas ja vaikka emme siihen kaikki kykene samaistumaan, niin emme voi toisten tuntemuksia teilata ja vähätellä vain siksi, ettemme itse tunne samoin.
Naisille myös antaisin neuvon. Älkää jääkö suhteeseen, jossa vastaus on aina "ei nyt, ehkä myöhemmin" tai muuta vastaavaa, koska sitä hetkeä ei todennäköisesti tule. Me miehet olemme ihan oikeasti yleisesti ottaen haluttomia saamaan jälkeläisiä ja se heijastuu myös siihen, ettemme halua ottaa niistä sen jälkeen vastuutakaan, kun sen hetki koittaa. Sanoisin kuitenkin, että sellaisia lapsia haikailevia miehiä kuitenkin on myös paljon, mutta he ovat yleensä jo vanhempia, kuin parikymppisiä. Jos minä saisin lapsen, en myöskään haluaisi sitä. Ei sillä, että olisi vaaraa saada vahinkolapsi, mutta sillä, että kumppanit tietävät mitä tulevaisuudeltani haluan, kerron aina kumppanilleni haluttomuudestani lapsiin ja sen, etten aio enkä halua koskaan olla isä kenellekään. Se on mielestäni reilua, koska jokainen voi sitten halutessaan etsiä itselleen miehen, joka haluaa lapsen.
Isäni on miehenä juuri päinvastainen. Hän halusi meidät lapset kaikki ja oli aina mukana perhearjessa, kun töiltään vain ehti. Veljeni on myös lapsirakas. Monenlaisia miehiä mahtuu perheeseen. Siskoni taas on minunkaltaiseni, että tietää, ettei halua äidiksi. Hän tosin ei ole sanonut sanaa "koskaan". Minäkään en haluaisi väittää, etten koskaan halua lapsia, mutta tuntemukseni on tästä asiasta niin voimakas, etten usko sen muuttuvan. Pidän toki mieleni avoinna ja annan vauvakuumeen tulla jos on tullakseen.
Huomio, ennenkuin joku rupeaa nillittämään. Nämä asiat ovat minun näkemykseni ja kokemukseni tästä asiasta yleistyksiä myöten, eivät mikään absoluuttinen fakta, enkä yritä sitä faktana tyrkyttää.
M23
Huomaa että olet vielä nuori Miehet eivät todellakaan ole haluttomia saamaan jälkeläisiä ja tosiaan kuten sanoit, lähempänä kolmeakymppiä ja sen jälkeen on paljon enemmän miehiä kuin naisia jotka lapsia haluavat. Enemmän se ainakin lähipiirini naisia ahdistaa että missä mies joka ei enää lapsia haluaisia.
Onneksi myös nykyään menee koko ajan enemmän siihen suuntaan että miehet osallistuvat vähintään yhtä paljon lasten hoitamiseen kuin naiset imettämisiän jälkeen. Erityisesti kaupungeissa. Tätä tukee myös tutkimukset
Ei muualla kuin takapajuloissa pidetä synnytyskoneena toimivaa akkaa statussymbolina. Sipilä ja kumppanit tarkoittavat sitä, että Hattulan, Humppilan, Hämeenkyrön tai Evijärven naisten pitäisi synnyttää kaksitoista lasta 'hyvien aikojen tapaan'. Suomena tunnetun Kepulandian ajatus 'pidetään koko Suomi asuttuna' vaarantuu järkevämmällä väestöpolitiikalla. Teillä ei hyvät naiset ole mitään velvollisuuksia jäädä tuppukylään hyysäämään aikamiespoikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy lapsettomuuteen löytyy todennäköisesti yhteiskuntamme sivistyneisyyden ja oppimisen lisääntymisestä. Käsityksemme omasata rajallisuuden tuomista haasteista sekä rahan ja talouden merkityksellisyydestä omaan hyvinvointiimme on lisääntynyt. Tämä asettaa kysymysmerkin olemmeko valmiita luopumaan omasta hyvinvoinnista, ja samalla se voisi tarkoittaa pahimmassa tapauksessa myös heijastua lastemme tulevaisuuteen. Iso osa nuorista elää melkein kädestä suuhun, mutta elää... Heille varmasti on myös tullut tietoisuuteen se kasvava ihmisten joukko yhteiskunnassamme joille perheen lisäys on merkinnyt taloudellista taantumusta ERI MUODOISSA! Raha piirtää yhteiskuntamme arvomaailmoja, muita enemmän ja luo myös rajoja jota emme ymmärrä, halua nähdä tai hyväksyä... Olen joskus jutellut erään hyvin oppineen naisen kanssa ja hän kertoi miten kehittyvissä maissa pitäisi panostaa opiskeluun ja erityisesti naisten koulutukseen väestön kasvun hillitsemiseksi. Hän oli oikeassa, sivistys ja korkea koulutus luo pohjan hallitulle väestönkehitykselle, raha ja markkinatalous kapitalistisine järjestelmineen tehostaa tätä toimintaa... Länsimaissa taitaa olla lähes kaikkialla samalaisia ongelmia väestörakenteessa... Tehkäämme siis töitä lujemmin ja enemmän että kansantalous saadaan tasapainoon, mielellään 8h palkkatyötä ja 4h omalla ajalla korvauksetta. Pitäkäämme itsestämme huolta jotta jaksamme vielä 70-vuotiaina tehdä rahaa jotta voimme maksaa oman hautapaikkamme. Yrittäkää levätä ja muistakaa kantaa rahaa ostoskeskuksiin ja kaikkiin muihin mahdollisiin yhteiskunnan tarjoamiin yksityisiin palveluihin... Lisääntykää, kouluttautukaa, olkaa valmiina aina kun työpaikasta sitä vaaditaan tai muuten olet voit jäädä pois koko junasta eikä kohdallesi tule seuraavaa koska et ollut silloin valmis astumaan mukaan... ja mitä vielä NÄYTÄ AINA HYVÄLLE JA TREENATULLE...
YHTEISKUNTA ON SINUA VARTEN JOKA OLET VALMIS SITÄ RAKENTAMAAN HEILLE JOTKA PÄÄTTÄVÄT SINUN PARHAASTASI, MITEN RAKENNAT SEN HEILLE!
Naiset! Biologista viettiä voi vastustaa, kunhan ajattelee järjellä! Samoja perusteita, kuin miehetkin käyttävät. Kannattaa kokeilla, sen sijaan, että vinkuu ja vonkuu hormoniensa perässä - siitähän te miehiäkin dissaatte.
Miehet! Pysykää ehdottomasti ei lapsia -linjassanne, älkääkä antako vonkujille periksi! Samoin voitte huolehtia itse siitä, että vonkuessanne pildeä suojaatte sen sauvanne. Ei tarvi sitten itkeä tossun alla.
Ihmettelen vain, miten monta lapsetonta ja etenkin vapaaehtoisesti lapsetonta täällä VAUVA-palstalla on. :D
Elkee syyllistäkö ketään, olkaa onnellisia, että ette tuota tänne lisää ihmisiä kärsimään, kun maailman tila tästä vielä pahenee reippaasti. Itse en ainakaan kykenisi katsomaan, miten lapseni kärsii. Se vasta itsekästä on, jonkun hemmetin vietin takia laittaa toiset ihmiset kärsimään.
Vela N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.
Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana.
eri
En nyt saanut selvää, mitä tuossa yritettiin sanoa, mutta yritetään uudestaan.
Tutustun 18-vuotiaana lukiolaisena kivaan nuoreen mieheen ja rakastun. Haluan olla poikaystävän kanssa enkä halua etäsuhdetta. Haluan myös hyvä koulutuksen ja työpaikan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun muuttamaan ensin opiskelujen vuoksi monen sadan kilometrin päähän ja sitten kesäisin sinne, missä saan alan työkokemusta. Haluan tietenkin vaihtoon ulkomaille, koska haluan hyvän kielitaidon. Olen hyvin perhekeskeinen ja haluan hyvän työn hyvällä palkalla. Kun olen saanut opiskelut loppuun ja saanut vakituisen työpaikan, haluan panostaa uran alkuun ja hankkia omistusasunnon ennen lasten (kolme lasta on minun suunnitelmissa) hankkimista.
Vieläkö minulla on se 18-vuotiaana löydetty poikaystävä siinä rinnalla? Onko hän halunnut olla minun kanssa kaikki nuo vuodet siellä, missä minäkin? Minähän olen halunnut antaa miehelle "parhaat vuoteni" 18-25-ikäisenä, joten mielestäni miehen on pitänyt järjestää elämänsä niin, että olemme pystyneet asumaan koko ajan samalla paikkakunnalla. Kuinka moni mies tekisi noin?
Ja koko ajan vain sinun ehdoillasi. Tyypillinen nainen..
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voin sanoa, että naisilla on helposti aikas ruusunpunainen kuva siitä mitä se lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa muttei tajuta, että se kasvaa ja maksaa. Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja rahaa ja lisäksi saa mies pelätä vielä suhteen kokoon kuivumista, kakkoseksi jäämistä ja niinkuin joku jo tuossa sanokin, EROA, joka on isille melkein poikkeuksetta todella raskas tie ihan joka tasolla. Edelleen ajatellaan, että se on viime kädessä miehen velvollisuus elättää perhe ja tämä luo myös omat paineensa. Naisetkin tuppaavat ajattelemaan näin, vaikka eivät sitä ääneen myönnäkään. Eron myötä saa sitten maksaa toistakymmentä vuotta elatusmaksuja samalla, kun pääsee näkemään lapsia kerran parissa viikossa. [/quote
No kyllä niistä lapsista saa iloa vähintään yhtä paljon kun niihin menee sitä rahaa ja aikaa. Avioeron hankaluus johtuu vastuuttomuudesta ja siitä ettei lapsista välitetä tarpeeksi. Siinä vaiheessa kun todetaan että yhteiselämä loppuu niin ekaks ajatellaan niiden lapsen parasta erotilanteessa että ne selviäis siitä mahdollisimman pienin kolhuin.
Sitä sanotaan kypsäksi aikuisuudeksi ja huolenpidoksi. Jos vanhempi on iso itserakas lapsi ei hän tietenkään kykene siihen vaan ajattelee vain itseään.
Naisten olisi ihanteellista löytää henkisesti ”aikuinen” mies. Niitä vaan ei paljoa ole siksi se lasten syntyvyys on niin rajussa laskussa. Yksinhuoltajana kun kaikki huolenpito myös se taloudellinen on vain naisen vastuulla niin ei ole todellakaan helppo tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
Nykyään on todella harvassa sellaiset naiset jonka kanssa mielii perustaa perheen ja hankkia lapsia. On paljon työelämään panostavia naisia joka on tottakai hyvä asia. Mutta naiset, jorka työpäivän lisäksi jaksaisivat vielä positiivisella ilmeellä hakea lapset tarhasta, siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, leikkiä lasten kanssa, siivota lisää, tehdä uudestaan ruokaa, pestä pyykkiä ja tämä kaikki joka päivä vuosien ajan. Lisäksi panostaa vielä parisuhteesee. Ja sanon heti että nuo ei ole vain naisten hommia vaan molempien hommia. Ja vaikka tekijöitä on kaks niin työnmäärä ei lopu. Ja nuokaa asiat ei ole se ongelma vaan se, ettei mistään tunnu löytyvän naisia jotka jaksaa kaiken tuon tehdä positiivisella mielellä vaikkakin tuohon tilanteeseen ajautuminen on oma valinta. En sano että yhtään helpompaa on naisella löytää miestä joka tehdä nuo kaikki samalla asenteella. Onneksi nykyään tiedostetaan miten lapsen saanti muuttaa arkea ja mitä se oikeasti tarkoittaa kun lapsi muuttaa saman katon alle. Vaikkakaan kaikki ei sitä ennalta aina mietikkään. Voisi kuulua oppiaineena peruskouluun. Toki silloin syntyvyys laskisi ennestään.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä niistä lapsista saa iloa vähintään yhtä paljon kun niihin menee sitä rahaa ja aikaa.
Ei minusta korkeakoulutettuna pitkäaikaistyöttömänä leskenä ja kolmen lapsen äitinä tunnu lainkaan tuolta. Päinvastoin pelkään siirtäväni kurjuuteni lapsilleni. Ainakin he näkevät jatkuvasti stressaavan ja huolestuneen äidin. Huoli näyttää tarttuneen lapsiinkin, vaikka yritän sitä peitellä.
Lapset myös estävät lisäkouluttautumiseni, joten tässä ei mene pilalle ainoastaan lasten elämä vaan myös oma elämäni.
Lapsia kannattaa tehdä, kun nämä ehdot täyttyvät:
-Vakaa tulotaso ja koulutus, joka takaa työn jatkuvuuden.
-Älykkyys, johon ei yhdisty herkkyys. Henkisesti ja emotionaalisesti yksioikoinen jyrä pärjää nykymaailmassa paremmin kuin eksistentiaalisia ongelmia pohtiva kaunosielu.
-Käytännöllinen luonne, joka ei stressaannu hälinästä ja sotkuisuudesta, vaan joka kokee sen järjestelyn luontevaksi.
Puolison varaan ei kannata koskaan laskea mitään. Nykymaailmassa korostuu itsekkyys, jonka nojalla ihminen ottaa oikeuden maksimoida oman mielihyvänsä. Niinpä sekä miehet että naiset ovat toisilleen pelkkiä hyödykkeitä, jotka hylätään, kun he eivät pysty tuomaan elämään riittävästi lisäarvoa. Tällainen välineellinen suhtautuminen yritetään perustella näennäisesti erilaisilla rationaalisilla syillä, mutta tosiasiassa kysymys on vain siitä, että liitosta lähdetään, kun koetaan, että elämään saa enemmän mielihyvää ilman liittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
Minäkin haluaisin nähdä tutkimuksia tästä. Olen nähnyt dataa siitä, kuinka usein isä voittaa yksinhuoltajuuden ja kuinka usein äiti, mutta se ei ole ihan sama asia. Yhteishuoltajuus on se normi.
Mutta yhteishuoltajuus ei välttämättä tarkoita 50-50 asumista.
Jos tutkittaisiin eronneita pareja joissa molemmat hakivat lähivanhemmaksi, ja nähdään siitä kuinka usein äiti voittaa prosentuaalisesti. Mutta ongelma on se että moni isä jotka lähtee hakemaan lähivanhemmuutta, muuttaa mielensä kun sossu-viranomaiset kertoo että ei ole mahdollisuuksia. Äiti on parempi vaihtoehto. Onko siinä sitten pointtia vetää sitä oikeuteen, kun oikeudessa yleensä seurataan sosiaali-viranomaisten suositusta?
Olisi hyvä myös tutkia kuinka usein suostutaan 50-50 / vuoroviikko - asumiseen jos toinen vanhempi sitä hakee mutta toinen vastustaa.
En usko, että kovin moni mies ei haluaisi nähdä lapsiaan tasavertaisesti.
Jaahas. Ihan molemmat osapuolet siinä kärsii, jos ero tulee, ja varsinkin lapset. Mielummin kannattaisi yrittää tehdä ne lapset oikean ihmisen kanssa eikä niin, että katsotaan nyt mitä tästä tulee. Ja ihan molemmat, nainen ja mies, voi yrittää pitää itsestään sen verran huolta että toinen jaksaa katsella vuodesta toiseen. Ei ihmiset enää kovin usein vanhoina eroa mutta juuri tuo pikkulapsiaika voi olla raskasta ja silloin pitäisi olla hyvä liitto taustalla että jaksaa arjessa. Ihme syyttelyä täällä puolin ja toisin, todella katkeraa puhetta molemmilta sukupuolilta.