Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Puhuuko täällä nyt miehet?

Mies vaietkoon seurakunnassa (vauvapalstalla)

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä hankkia lapsia jos eron todennäköisyys on 50%? Ja miten käy miehille erossa?

Miten arvelisit käyvän miehelle, joka on pariutunut tasa-arvoisen naisen kanssa, pitänyt puolet hoitovapaista ja tehnyt avioehdon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa todella pohtia sitä, miksi miehet eivät enää kelpuuta suomalaista naista kumppaniksi ja lastensa äidiksi, niin mimäpä kerron.

Katsokaa ympärillenne. Katsokaa tarkkaan, niin näette sen, että enemmistö naisista on ylipainoisia rupusäkkejä. Kuka sellaista haluaa tai himoaa? Ei kukaan terve mies.

Miettikää naisten todellisia luonteita. Jo pelkästään tätä palstaa lukemalla pääsee hyvään käsitykseen, miten vihamielinen, aggressiivinen ja moukkamainen suomalainen nainen on, kun saa ilmaista itseään täysin vapaasti.

Katsokaa ja kuunnelkaa äitejä. Vain TODELLA harvasta huokuu rakkaus lasta tai kumppania kohtaan. Miten ihmeessä sellaisen lapsesta voisikaan kasvaa tasapainoista ja tervepäistä yhteyskunnan jäsentä.

Lukekaa naisten typeriä länkytyksiä. Lähes kaikki ovat niin narsistisia, etteivät ikinä tule näkemään ja myöntämään, että heissä on todella vakavia vikoja ja puutteita.

Kuka sellaisia haluaa? No ei todellakaan kukaan terve mies.

Hommatkaa hyvät miehet kunnollisia naisia ulkomailta ja annetaan nämä suomihirviöt kuolla sukupuuttoon.

Voi kuule, sitä on odotettu. Mutta ei, ilmeisesti on mielekkäämpää roikkua palstalla haukkumassa suomalaisia naisia kuin tehdä asialle jotain ja hakea se eksoottinen daami jostain käsipuoleen. Eräänlainen saamattomuusennätys kai tuokin.

Sinun maailmaasi ei näemmä mahdu muuta kuin tämä typerien naisten valtaama foorumi. Jos olisit hiukan fiksumpi ja uteliaampi, tietäisit, että jo tuhannet suomalaismiehet ovat naimisissa ulkomaalaisten kanssa.

Ajatella. Ja sadattuhannet toisten suomalaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?

Sieltähän vanha tuttu olkiukko löytyi.

Miehet ne vanhoina hyvinä aikoina nauttivat vapaudestaan sodissa ja hiilikaivoksissa. Varmaan siellä oli kaikilla seitsemän kaunista neitsyttä joiden kanssa huvitella viisikymppiseksi, kunnes oli aika päästä nauttimaan keuhkosairaudesta ja sotavammoista 19-vuotiaan kaunokaisen kanssa?

Ei ne miehet mistään vapaudesta nauttineet. Mistä jolla ei ollut perhettä, pidettiin luuserina. Häntäheikkejä ja ikuisia poikamiehiä ei todellakaan katsottu hyvällä.

Tässä ketjussa:
Naiset valittavat miksi kolmekymppiset miehet eivät ala heille perheenisiksi.

Miehet valittavat etteivät parikymppiset naiset ala heille tyttöystäviksi.

Jos tässä ei ole kyse kolikon kahdesta puolesta, niin missä sitten?

 

Kyllä se valitus on ollut vain siitä, että jokainen mies ei ole saanut nussia ympäriinsä kauniiden teinien kanssa. Parisuhteiden puutteesta ei ole ollut valitusta.

Olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa venäläisen naisen kanssa. Venäläisiä naisia ei totisesti voi moittia heikoiksi. He ovat henkisesti äärettömän vahvoja, katunokkelia ja osaavat pitää puolensa. Heidän on ollut pakko oppia. Järjestelmä on muokannut.

Roolitus on sitten erikseen. Vaimoni pynttää ja laittautuu ja vaatii hyvin vahvoja sukupuolirooleja. Se on pinta, jonka varassa arki pyörii, mutta en kyllä koe, että vaimoni olisi jotenkin esimerkiksi epäfeministinen.

Pahoinpa pelkään, että varsin moni suhde kaatuu jo ennen alkamistaa tai alkamisen jälkeen roolituksen puutteeseen. Ihmisen nyt vain on helpompi elää, kun kuviot on valmiina eikä kaikkea tarvitse neuvotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa miehistä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyviä naisille. Alhaisesti koulutettu/työtön mies ei kelpaa korkeasti koulutetulle naiselle.

Et luonnollisesti naisena ymmärrä, että koulutus ei mitenkään tee naisesta parempaa. Monesti nainen menee aivan pilalle ja sekaisin esim. yliopistossa.

Riippuu, mitä opiskelee. Jotkut humanistiset tieteet ja sukupuolentutkimukset voikin pilata naisen. Arvostankin enemmän siivoojaa, roskakuski tai lähihoitajaa kuin humanististen tieteiden opiskelijaa. Opiskelen fysioterapeutiksi enkä koe amk:n pilanneen mua. Harva feministi on urheilullinen ja feministithän meitä fyysisesti vahvoja naisiakin pilkkaa, kun kuulemma esineellistämme itsemme bikineissä. Humanistisia tieteitä opiskeleva nainen on yleensä sukupuoleton ja ylipainoinen. Läski on feministille vahvuutta, ei lihakset.

Mutta ei se amk auttanut pääsemään sterotypioista eikä lokeroinnista...?

Itse olen elänyt perusonnellisen, mutta vähävaraisen lapsuuden ja nuoruuden.

Toisilla oli nintendot ja etelänmatkat, minulla käpylehmät ja uintimahdollisuus pihalammessa

Muiden vanhemmilla oli uudet Volvot ja mersut. Meillä vanha ruosteinen saabi, jonka laturinhihna vinkui jumalattomasti. Että Mä häpesin.

Vanhemmat eivät juuri viettäneet kanssani aikaa, lapsia oli monta, lisäksi heillä päivätyöt ja maatilan hommat päälle. Ei juuri aikaa lapselle. Itse sain pärjäillä itsekseni.

Muistan ihmetelleeni kun sain kuulla että muiden lapsien vanhemmat leikkivät lastensa kanssa! Olin ihan et wattefak??!

Sain ensimmäisen lapseni 35 vuotiaana.

Parikymppisenä kiinnosti dokaaminen enemmän kuin perheen perustaminen.

Rahaa ei ollut kauheasti, eikä duunikaan ollut kummoinen, vaikka vakituinen olikin.

Vuokralla asuttiin.

Kumppani lapsentekoon oli kyllä ja suhde vakaalla pohjalla.

Tein sitten ryhtiliikkeen, lopetin pöljäilyn ja keskityin kouluun ja työelämään. Naiseni oli kunnollinen alusta asti, korkeakoulutettu mutta koulutukseen nähden huonopalkkaisessa työssä, koska naisvaltainen ala.

Kymmenen vuotta meni siihen kun molemmat opiskeltiin ja oltiin töissä vuorollamme. Jälkiviisaana vois sanoa että olis kannattanut käydä koulut heti silloin kun oli opintoputkessa, eikä olla työelämässä vuosia siinä välissä.

Nyt olen ns. keskiluokkainen, omistusasunto yms hilppeet pääkaupungissa ja keskivertomiehen mediaania isompi palkka.

Nyt kun meillä on talous kunnossa, enkä minä vuosiin ole enää ryypännyt, oli otollinen aika lapselle.

Töissäni suhtaudutaan lapsiin myönteisesti, vapaata saa jos haluaa olla kotona yms yms.

Nyt pystyn tarjoamaan lapselleni sellaiset puitteet mitä olisin itse halunnut lapsena.

Nyt pystyn viettämään aikaa lapseni kanssa, perheen yhdessäoloa jota ei minun lapsuudessani ollut.

Onneksi en tehnyt lapsia, silloin kun en kokenut siihen olevani valmis. Eikä olosuhteetkaan olleet suotuisat.

Nyt on kaikki hyvin ja olen siitä hyvin kiitollinen. Erityisen kiitollinen olen vaimolleni, lapseni äidille joka on pysynyt rinnallani jo 20 vuotta.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.

Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!

Olen suhteessa täsmälleen oikean ihmisen kanssa.

Kaverit ja harrastukset ovat tosiaan paljon vanhemmuutta tärkeämpiä, ja niin ovat kaikki muutkin myönteiset tai neutraalit asiat maailmassa.

Oman elämän menettäminen olisi tosiasia, mutta se ei pelota, kun luotettava ehkäisy on keksitty.

Isyys ei ole koskaan kiinnostanut pätkän vertaa. Omissa vanhemmissa ei ole moitittavaa, mutta en myöskään näe lapsiperhe-elämässä mitään sellaista, miksi haluaisin kokeilla sitä uudestaan toisesta vinkkelistä.

Taloudelliset syyt eivät paina vaakakupissa mutta ne ovat erittäin mukava bonus. Tunnesyistä puhuminen ei olisi sekään tarkkaa. Pikemminkin kyse on arvosyistä: millaista elämää haluaa elää ja mikä tekee onnelliseksi.

Ja jos ei tullut selväksi, lapsia ei tosiaan haluta, ja kumppanille on todellakin kehdattu sanoa jo ennen kuin edes flirttailtiin.

Vierailija kirjoitti:

Highway kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas miehet ihan pokkana kehtaavat väittää naisten olevan vähemmän naisellisia kuin ennen. Se ei pidä paikkaansa. Miesten testosteronitasot ovat laskeneet. Miehet ovat nykyään epämiehekkäitä surkeita läskejä uhriutuja kitisijöitä. Miehekkäiden miesten seurassa naiset ovat naisellisia. Epämiehekkäiden miesten seurassa naiset ovat epänaisellisempia. Joten: mies, jos naiset ovat ympärilläsi epänaisellisia, se johtuu todennäköisesti sinun epämiehekkyydestäsi.

Tää on täysin totta, miehenä voin vahvistaa asian. Siis sen että miehekkäiden miesten seurassa naiset ovat naisellisia. On tullut näitä vastaan että käytös on aika verraten epänaisellista, mutta muuttuu paljon naisellisemmaksi heti kun flirttaa naisen kanssa. Epänaisellista en tarkoita pahalla, kukaan mimmi ei ole supernaisellinen prinsessa 100% ajasta, mutta niitä enemmän maskuliinisia piirteitä vedetään vähän jemmaan ja tuodaan esiin feminiinisiä siinä vaiheessa kun kiinnostus selkeästi herää jätkään.

Se on ihan kiva muutos ja tottakai toimii siinä kanssakäymisessä. Ei se mimmi kuitenkaan miehekkäällekkään ja pitämälleen jätkälle ole pidemmässä suhteessa 100% ajasta niin naisellinen, joka on täysin normaalia. Ei mieskään ole maskuliinisimmillaan 100% ajasta. 

Miesten tippuneista testosteronitasoista, ainakin tätä mussutusta tuntuu olevan paljon enemmän nykyään. Jotkut jätkät käyttäytyy kuin teinitytöt pahimpina päivinä, ja proaktiivisuus ja oma-aloitteisuus tuntuu olevan vähän hukassa välillä. Joku tässä ketjussa muistaakseni mainitsi että tasa-arvon nimissä naisten pitäisi olla aloitteellisempia lähestymisessä, mutta itse pidän kyllä aloitteen tekemisestä ja tietyllä tapaa siitä haasteesta ja metsästyksestä. Ei mitään naisten aloitteellisuuta vastaan, mutta pidän kyllä itse aloitteen tekemisestä. Ehkä siinä sitten voi huomata missä ne testosteronitasot menee että miten halukas mies on niitä aloitteita tekemään.

Miehekkyys ei ole se ongelma, vaan kriteerien painottuminen.

Asian vierestä on sanottavat, että ansaittu naismenestys tuskin on ongelma edes niille katkerimmille miehille, mutta minua ärsyttää suuresti kaltaisesi paskanjauhajien suosio naisten keskuudessa.

Mikä kirjoituksissa tuntuu paskanjauhannalta? Ja miten määritellään ansaittu naismenestys, onko ne kriteerit siihen semmosia jotka vastaa sun maailmankuvaa ja tuntuu susta oikeilta?

Naismenestys nyt on vähän korni sana, mutta se onko sitä menekkiä, riippuu aina jostain. Ei maailmassa ole sellaista kun ansaittu ihmissuhde, ei kukaan ansaitse ketään. Heikommat yleensä syyttää toisia vaikeuksistaan, vahvemmat etsii ongelmat itsestään ja korjaa ne. Ainoa elämä mihin pystyy 100% varmuudella vaikuttamaan, on oma. 

Tapoja on monia, mutta vähän panostusta, paras meno päälle ja ottamaan yhteyttä mimmeihin, siinä luo jo hyvät mahdollisuudet isoihin seikkailuihin. :)

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni pelkää juurikin tuota toiseksi jäämistä vauvalle. Hän on todella hellyydenkipeä ja haluaa koko ajan, että häntä silitetään ja hierotaan ja rapsutetaan ja pussaillaan. Ja seksi tietty päälle. Varmaan olisikin niin, että lapsen tullessa miehen silittelyt jäisivät minulta hetkeksi vähemmälle. Mutta kun olen nyt jo viisi vuotta silittänyt häntä joka ikinen ilta, niin minusta voisi olla jo hetkellisesti vauvan vuoro saada osansa hellyydestäni.

Hellyydenkipeä, silittelyä ja pussailua ?! Voe herra Jumala ku kuulostaa homppelilta !

Mulla sentää 3 lasta, Eikä kaduta.

M32

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa venäläisen naisen kanssa. Venäläisiä naisia ei totisesti voi moittia heikoiksi. He ovat henkisesti äärettömän vahvoja, katunokkelia ja osaavat pitää puolensa. Heidän on ollut pakko oppia. Järjestelmä on muokannut.

Roolitus on sitten erikseen. Vaimoni pynttää ja laittautuu ja vaatii hyvin vahvoja sukupuolirooleja. Se on pinta, jonka varassa arki pyörii, mutta en kyllä koe, että vaimoni olisi jotenkin esimerkiksi epäfeministinen.

Pahoinpa pelkään, että varsin moni suhde kaatuu jo ennen alkamistaa tai alkamisen jälkeen roolituksen puutteeseen. Ihmisen nyt vain on helpompi elää, kun kuviot on valmiina eikä kaikkea tarvitse neuvotella.

Mutta onko naisen pakko olla hauras miehen edessä ja pyytää aina apua? Itse ihailen sellaisia naisia, joissa yhdistyy naisellisuus ja rohkeus, osataan pitää omat puolensa ja osataan vaikka taistellakin. Liikakiltteydellä ei pärjää, vaan pitää olla "munaakin". Juuri itse pidän esikuvinani sellaisia naispoliitikkoka, en tosin mitään vihreitä tai vasemmistolaisia naispoliitikkoja. Suomalaisessa kulttuurissa kun naisilta on vain vaadittu vahvuutta ja huumorintajua, jopa silloinkin, kun nainen oli epätasa-arvoisessa asemassa.

Mua on ainakin ne lihaa syövätkin heteromiehet (kyllä, olen kasvissyöjä), kun uskallan sanoa ääneen asioita, olen toimelias ja osaan painia vahvempaa vastaan, mutta samaan aikaan näytän kauniilta ja teen ruokaa, varsinkin aasialaisen ruoan laittaminen on mielipuuhaani.

Itse haluaisin lapsia, mutta pelko ja ujos rajoittaa elämää hyvin paljon. Onneksi olen kehittynyt ja en ujostele enää yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin lapsia, mutta pelko ja ujos rajoittaa elämää hyvin paljon. Onneksi olen kehittynyt ja en ujostele enää yhtä paljon.

Hienoa! Toivottavasti löydät jonain päivänä hyvän kumppanin. Se on mahdollista.

Toinen, onnellisesti naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin lapsia, mutta pelko ja ujos rajoittaa elämää hyvin paljon. Onneksi olen kehittynyt ja en ujostele enää yhtä paljon.

Hienoa! Toivottavasti löydät jonain päivänä hyvän kumppanin. Se on mahdollista.

Toinen, onnellisesti naimisissa

Kiitos, mutta tarvitsen kyllä vielä tukea ja apua elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D

Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt

- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)

- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)

- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty

- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)

- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu

- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut

Olisiko siinä tärkeimmät?

 

Tähän haluan vastauksen edelleen: kuinka moni mies haluaa olla etäsuhteessa tai muuttaa naisen mukana tämän opintojen ja kesä- sekä pätkätöiden vuoksi kerran, pari vuodessa aina uudelle paikkakunnalle tai toiseen maahan? Jos nyt joku vihdoin vastaisi tuohon.

Miehillä on kyllä ihan luontainen halu palvella naista, jos nainen vain kykenee olemaan sen arvoinen ja osoittamaan täydellistä sitoutumista puolisoonsa. Eli vausta on; todennäköisesti kaikki tilanteen niin salliessa, mutta nykyilmapiirissä ei sellaiseen tilanteeseen päästä juuri edellämainituista syistä. Jos sinä haluat lapsia, niin se on sinun valinta mukautua tai hyväksyä se, että myös omat valintasi vaikuttavat haluttavuuteesi äitiehdokkaana. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä hankkia lapsia jos eron todennäköisyys on 50%? Ja miten käy miehille erossa?

Miten arvelisit käyvän miehelle, joka on pariutunut tasa-arvoisen naisen kanssa, pitänyt puolet hoitovapaista ja tehnyt avioehdon?

Arvelisin että hänestäkin tulee virallisesti etävanhempi, vain toinen vanhemmista kun voi olla lähivanhempi. Varsinkin jos lapsi on alle 2-vuotias eron tullessa voimaan. Asunto jää todennäköisesti ex vaimolle kun kerta huoltajuuskin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko naisen pakko olla hauras miehen edessä ja pyytää aina apua?

Ei se venäläisille naisille ole pakko. Se on rooli, joka valitaan vapaaehtoisesti. Venäläinen nainen tietää, että mies tietää, ettei nainen ole heikko.

Suomalaisen ja venäläisen feministin erottaa se, että venäläinen ei ole feministi ja silti on toimissaan ja ajatuksissaan paljon itsenäisempi ja kyselemättömämpi kuin suomalainen nainen. Ja silti hän tahtoo naisen roolin.

Minusta suomalainen nainen on sairastunut vahvuuteen. Hän todistaa koko ajan jotain, mutta ei enää itsekään oikein tiedä, kenelle todistaa ja mitä.

Highway kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Highway kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas miehet ihan pokkana kehtaavat väittää naisten olevan vähemmän naisellisia kuin ennen. Se ei pidä paikkaansa. Miesten testosteronitasot ovat laskeneet. Miehet ovat nykyään epämiehekkäitä surkeita läskejä uhriutuja kitisijöitä. Miehekkäiden miesten seurassa naiset ovat naisellisia. Epämiehekkäiden miesten seurassa naiset ovat epänaisellisempia. Joten: mies, jos naiset ovat ympärilläsi epänaisellisia, se johtuu todennäköisesti sinun epämiehekkyydestäsi.

Tää on täysin totta, miehenä voin vahvistaa asian. Siis sen että miehekkäiden miesten seurassa naiset ovat naisellisia. On tullut näitä vastaan että käytös on aika verraten epänaisellista, mutta muuttuu paljon naisellisemmaksi heti kun flirttaa naisen kanssa. Epänaisellista en tarkoita pahalla, kukaan mimmi ei ole supernaisellinen prinsessa 100% ajasta, mutta niitä enemmän maskuliinisia piirteitä vedetään vähän jemmaan ja tuodaan esiin feminiinisiä siinä vaiheessa kun kiinnostus selkeästi herää jätkään.

Se on ihan kiva muutos ja tottakai toimii siinä kanssakäymisessä. Ei se mimmi kuitenkaan miehekkäällekkään ja pitämälleen jätkälle ole pidemmässä suhteessa 100% ajasta niin naisellinen, joka on täysin normaalia. Ei mieskään ole maskuliinisimmillaan 100% ajasta. 

Miesten tippuneista testosteronitasoista, ainakin tätä mussutusta tuntuu olevan paljon enemmän nykyään. Jotkut jätkät käyttäytyy kuin teinitytöt pahimpina päivinä, ja proaktiivisuus ja oma-aloitteisuus tuntuu olevan vähän hukassa välillä. Joku tässä ketjussa muistaakseni mainitsi että tasa-arvon nimissä naisten pitäisi olla aloitteellisempia lähestymisessä, mutta itse pidän kyllä aloitteen tekemisestä ja tietyllä tapaa siitä haasteesta ja metsästyksestä. Ei mitään naisten aloitteellisuuta vastaan, mutta pidän kyllä itse aloitteen tekemisestä. Ehkä siinä sitten voi huomata missä ne testosteronitasot menee että miten halukas mies on niitä aloitteita tekemään.

Miehekkyys ei ole se ongelma, vaan kriteerien painottuminen.

Asian vierestä on sanottavat, että ansaittu naismenestys tuskin on ongelma edes niille katkerimmille miehille, mutta minua ärsyttää suuresti kaltaisesi paskanjauhajien suosio naisten keskuudessa.

Mikä kirjoituksissa tuntuu paskanjauhannalta? Ja miten määritellään ansaittu naismenestys, onko ne kriteerit siihen semmosia jotka vastaa sun maailmankuvaa ja tuntuu susta oikeilta?

Naismenestys nyt on vähän korni sana, mutta se onko sitä menekkiä, riippuu aina jostain. Ei maailmassa ole sellaista kun ansaittu ihmissuhde, ei kukaan ansaitse ketään. Heikommat yleensä syyttää toisia vaikeuksistaan, vahvemmat etsii ongelmat itsestään ja korjaa ne. Ainoa elämä mihin pystyy 100% varmuudella vaikuttamaan, on oma. 

Tapoja on monia, mutta vähän panostusta, paras meno päälle ja ottamaan yhteyttä mimmeihin, siinä luo jo hyvät mahdollisuudet isoihin seikkailuihin. :)

Kuten aiemmin jo sanottiin, puhut paljon mutta vähän asiaa. Viestiti on ennustettavissa; sanot mitä oletat naisten haluavan kuulla. Sanomassasi itsesään ei ole mitään omaperäistä. Suollat latteuksia liukuhihnalta (lainatussa viestissäkin teet näin aivan jokaisessa kappaleessa) tavalla, joka jättää epäselväksi, että oletko ymmärtänyt viestin mihin olet vastaamassa. Maailmankuva kommenttisi on hyvä esimerkki tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pähkinänkuoressa.

Kun isäni oli nuori tavallinen mies, hänelle oli tarjolla 19v hoikka ja kiva naapurin tyttö joka halusi olla uskollinen ja kunnioittaa miestään, joka rakasti ja kunnioitti vastavuoroisesti häntä. Vanhemmillani oli aikaa seurustella kauan ennen lasten hankkimista.

Kun minä olin 29v nuorehko tavallinen mies, minulle oli tarjolla ylipainoinen ja seksuaaliseen valtaan tottunut nainen, jonka mielestä velvollisuuteni miehenä ei ollut kunnioitettavaa vaan sellaista mistä ei kiitellä koska muuten on luuseri ellei siihen pysty. Ja lapsia olisi tehtävä justnytheti, ei kuherruskuukausi voi kauaa jatkua.

Kiitos feministeille jotka ovat kunniakkaasti opettaneet naisille että ennen oli epäreilua, tarjotkaa vähemmän ja vaatikaa enemmän. Näyttäisi siltä etteivät miehet enää niele ko. marxistista paskaa.

Isäsi ja äitisi ovat siis asuneet koko elämänsä samalla paikkakunnalla, eikä niin? Sinun lapsuuden naapurintyttö on taas lähtenyt muualle opintojen perään. Mikset lähtenyt hänen mukaansa vaan jäit kotipaikkakunnalle?

Oletko koskaan ajatellut, ketkä nämä feministit ovat kasvattaneet? Aivan oikein, tyttöjen äidit. Ne samat naiset, jotka joutuivat luopumaan unelmistaan ja jotka ovat kyllästyneet passamaan vuosi vuodelta laiskistuvaa miestään. He haluavat tyttärilleen parempaa ja rohkaisevat heitä toteuttamaan unelmiaan.

Oma äitisikin, joka pitää sinua kultapoikanaan ja on passannut sinut piloille, on kasvattanut sisaresi ihan eri tavalla. Äidillesi on kauhistus, jos tytär joutuu elämään samanlaista elämää kuin hän, mutta sinulle hän haluaa vaimoksi samanlaisen naisen kuin itsekin on. Tuo on noita elämän pikku kummallisuuksia.

Täyttä tuubaa alusta loppuun.

Tässä on vastaus siihen miksi syntyvyys laskee. Ja ehkä siihenkin miksi tutkimusten mukaan naisten onnellisuus laskee myös, ja mt-lääkkeiden popsiminen yleistyy. Naisilla tuputetaan paskaa jonka mukaan ennen oli huonosti, patriarkaatti alisti, ja onnellisuuden avain on turboahdettu kokemuksien hankkiminen, matkustelu tuhanteen paikkaan ja seksisuhteet.

Ihan tasa-arvoista se oli minunkin vanhempieni aikana. Opiskellessa tapasivat ja yhdessä päättivät minne muuttivat. Olivat onnellisia yhdessä silloin ja ovat sitä yhä.

Ero oli siinä ettei yksikään läski feministi ollut paasaamassa äitille kuinka älä sisko nyt anna nuoruuttasi millekään betamiehelle vaan matkustele ja paneskele ympäriinsä minkä ehdit kun vielä voit.

Ei ole mitään tuubaa vaan asiaa alusta loppuun. Se, mitä miehet eivät ymmärrä, on se juttu, mitä nuorena itselle eläminen tarkoittaa. Se on sitä että voi tehdä sitä mikä kiinnostaa, vaihtaa paikkakuntaa tai maanosaa, opiskella ja tehdä töitä, harrastaa ja tosiaan tehdä omia juttuja. Näköjään miehet kuvittelevat, että se tarkoittaa vain hillitöntä paneskelua kenen kanssa tahansa. Kun teidän päähän ei mahdu muuta kuin seksi, ette osaa kuvitella, että naisille se teidän lihanpala ei ole ollenkaan niin tärkeä mitä teille. Te ette osaa ajatella yhtään mitään ilman seksiviittauksia. Me perusnaiset saamme palvella lapsia ja miehiä vuosikymmeniä, joten on ihan kohtuullista, että elämässä on muutama vuosi jolloin ei tarvitse ottaa huomioon ketään muuta.

Naiset ovat suosionsa huipulla parikymppisinä, miehet kolmikymppisinä. Jos naiset käyttävät kukkeimmat vuotensa hurvitteluun, pian miehet seuraavat perässä. Ja juuri niinhän tässä on käynytkin :D

 

Se, mitä mies ei taaskaan ja vieläkään ymmärrä, "on se juttu, mitä nuorena itselle eläminen tarkoittaa. Se on sitä että voi tehdä sitä mikä kiinnostaa, vaihtaa paikkakuntaa tai maanosaa, opiskella ja tehdä töitä, harrastaa ja tosiaan tehdä omia juttuja. Näköjään miehet kuvittelevat, että se tarkoittaa vain hillitöntä paneskelua kenen kanssa tahansa." (Suora lainaus viestistä, johon vastasit.)

Koska mitä muuten tuo jatkuva jankkaus suosion huipusta, kukkeista vuosista ja hurvittelusta tarkoittaa eillei juuri sitä ympäriinsä paneskelua.

No, jos ne aivot ovat jalkovälissä niin siellähän ne sitten ovat, joten ihan turha sille k*rvälle on yrittää järkeä puhua. Taas se nähtiin.

Highway kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Highway kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pähkinänkuoressa.

Kun isäni oli nuori tavallinen mies, hänelle oli tarjolla 19v hoikka ja kiva naapurin tyttö joka halusi olla uskollinen ja kunnioittaa miestään, joka rakasti ja kunnioitti vastavuoroisesti häntä. Vanhemmillani oli aikaa seurustella kauan ennen lasten hankkimista.

Kun minä olin 29v nuorehko tavallinen mies, minulle oli tarjolla ylipainoinen ja seksuaaliseen valtaan tottunut nainen, jonka mielestä velvollisuuteni miehenä ei ollut kunnioitettavaa vaan sellaista mistä ei kiitellä koska muuten on luuseri ellei siihen pysty. Ja lapsia olisi tehtävä justnytheti, ei kuherruskuukausi voi kauaa jatkua.

Kiitos feministeille jotka ovat kunniakkaasti opettaneet naisille että ennen oli epäreilua, tarjotkaa vähemmän ja vaatikaa enemmän. Näyttäisi siltä etteivät miehet enää niele ko. marxistista paskaa.

Isäsi ja äitisi ovat siis asuneet koko elämänsä samalla paikkakunnalla, eikä niin? Sinun lapsuuden naapurintyttö on taas lähtenyt muualle opintojen perään. Mikset lähtenyt hänen mukaansa vaan jäit kotipaikkakunnalle?

Oletko koskaan ajatellut, ketkä nämä feministit ovat kasvattaneet? Aivan oikein, tyttöjen äidit. Ne samat naiset, jotka joutuivat luopumaan unelmistaan ja jotka ovat kyllästyneet passamaan vuosi vuodelta laiskistuvaa miestään. He haluavat tyttärilleen parempaa ja rohkaisevat heitä toteuttamaan unelmiaan.

Oma äitisikin, joka pitää sinua kultapoikanaan ja on passannut sinut piloille, on kasvattanut sisaresi ihan eri tavalla. Äidillesi on kauhistus, jos tytär joutuu elämään samanlaista elämää kuin hän, mutta sinulle hän haluaa vaimoksi samanlaisen naisen kuin itsekin on. Tuo on noita elämän pikku kummallisuuksia.

Täyttä tuubaa alusta loppuun.

Tässä on vastaus siihen miksi syntyvyys laskee. Ja ehkä siihenkin miksi tutkimusten mukaan naisten onnellisuus laskee myös, ja mt-lääkkeiden popsiminen yleistyy. Naisilla tuputetaan paskaa jonka mukaan ennen oli huonosti, patriarkaatti alisti, ja onnellisuuden avain on turboahdettu kokemuksien hankkiminen, matkustelu tuhanteen paikkaan ja seksisuhteet.

Ihan tasa-arvoista se oli minunkin vanhempieni aikana. Opiskellessa tapasivat ja yhdessä päättivät minne muuttivat. Olivat onnellisia yhdessä silloin ja ovat sitä yhä.

Ero oli siinä ettei yksikään läski feministi ollut paasaamassa äitille kuinka älä sisko nyt anna nuoruuttasi millekään betamiehelle vaan matkustele ja paneskele ympäriinsä minkä ehdit kun vielä voit.

Ei ole mitään tuubaa vaan asiaa alusta loppuun. Se, mitä miehet eivät ymmärrä, on se juttu, mitä nuorena itselle eläminen tarkoittaa. Se on sitä että voi tehdä sitä mikä kiinnostaa, vaihtaa paikkakuntaa tai maanosaa, opiskella ja tehdä töitä, harrastaa ja tosiaan tehdä omia juttuja. Näköjään miehet kuvittelevat, että se tarkoittaa vain hillitöntä paneskelua kenen kanssa tahansa. Kun teidän päähän ei mahdu muuta kuin seksi, ette osaa kuvitella, että naisille se teidän lihanpala ei ole ollenkaan niin tärkeä mitä teille. Te ette osaa ajatella yhtään mitään ilman seksiviittauksia. Me perusnaiset saamme palvella lapsia ja miehiä vuosikymmeniä, joten on ihan kohtuullista, että elämässä on muutama vuosi jolloin ei tarvitse ottaa huomioon ketään muuta.

"Muutama vuosi" = n. 10 vuotta. Siis esim. vuodet 18-28.

Sama pätee sitten miehiinkin.

Suotakoon naisille vapaus elää itselleen tuon kymmenen vuotta, ja tietysti miehille seuraavat kymmenen vuotta. Lasten teon aika on sitten joskus 38v tienoilla.

Ja kyllä, se menee näin. Naiset ovat suosionsa huipulla parikymppisinä, miehet kolmikymppisinä. Jos naiset käyttävät kukkeimmat vuotensa hurvitteluun, pian miehet seuraavat perässä. Ja juuri niinhän tässä on käynytkin :D

 

Tää oli kyllä hyvä, nosti pienen hymyn huulille. Tosin jos miehellä ulkonäköä on, niin kyllä niitä huippuvuosia sinne pariinkymppiinkin aika hyvin mahtuu. Kolmenkympin jälkeen voin omastakin kokemuksesta sanoa, että samanikäiset naiset ei kiinnosta, poikkeuksia lukuunottamatta yli 30v naisten energiatasot alkavat olemaan jo alemmalla, kun itsellä on vielä mittari täynnä. Tästä syystä suurinpiirtein kaikki deitit, fyysiset tai sitä enemmän, ovat järjestäen 10-15v nuorempia. Itsellä ikää 35v. 

Mutta kyllä se lapsentekovaisto sieltä alkaa kolkuttelemaan jo ennen sitä 38v. :)

Tässäpä se onkin kiteytettynä: jumiudutaan ajatukseen nuoruudesta, vaikka ollaan jo vanhoja setiä. Seurustelusta kiinnostuneet naiset ja miehet ovat pääosin olleet vakisuhteissa jo siitä parikymppisestä lähtien tai jo ennen sitä keskenään. Pelurit ovat ihan oma ihmistyyppinsä eivätkä he välttämättä vakiinnu koskaan.

Tähän kyllä yhdyn, että ne tosissaan seurustelusta kiinnostuneet ihmiset ovat tosiaan seurustelleet sieltä parikymppisistä asti, kaveripiirissä on myös näitä tyyppejä. Kaikki tavallaan, näinhän se menee.

Pelaaminen ei ikinä oikein kannata ihmissuhteissa, jos jotain vakavampaa on haussa, silloin ei ikinä pysty olemaan oma itsensä. Kuka sitten kenenkin kanssa haluaa jotain vakavampaa, on sitten toinen asia.

Jos setä tarkoitti mua, niin ei välttämättä tavatessa setä tulisi mieleen. :)

Kyllä kuule kolmevitonen on parikymppisen mielestä setä, kuvittelipa tuo hopeakettu itsestään mitä hyvänsä. :D