Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tämä.
Jos olisi hyväksytty että vanha malli oli molemmille sukupuolille raskas ja rajoittava, oltaisiin sitä voitu muokata sopivammaksi useammille. Mutta sen sijaan päätettiin että miehet sorsivat naisia, eli ratkaisu olisi naisten aseman parentaminen miehiin verrattuna.
Nykymallin mukaan miesten tulisi toimia täysin naisten ehdoilla. Naiset tekevät nuorina mitä huvittavat, mutta miehet ottavat kolmekymppisinä vastuun huvitti tai ei, kunnes nelikymppisinä naiset päättävät viskaavatko Äijät pellolle ja pitävät lapset. Omaisuuttakin siirtyy miehiltä naisille, koska naiset suosivat enemmän ansaitsevia miehiä. Kaikki tapahtuu naisten ehdoilla, ei tietoakaan tasapuolisuudesta tai molemminpuolisista kompromisseista.
Minä elin murroskautta jonka aikana miehet vielä odottelivat kärsivällisesti. Nyt on selkeästi tajuttu miten kuvio toimii, ja miehet alkavat kieltäytyä paskasta osasta. En ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen mamman pojan tai juoppo miehen kanssa ei kannata tehdä lapsia. Saat vielä lasten lisäksi miehestäkin lapsen. Tätä ongelmaa ei sentään ole ulkomaalaisen miehen kanssa joka ei pidä vaimoa jonain äitinä. Oon äiti lapsilleni, en miehelle. Miehen vaihdossa muutuin äitihahmosta prinsessaksi jota mies hemmottelee. Suomalaiset miehet on täysin paskoja tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tämä.
Jos olisi hyväksytty että vanha malli oli molemmille sukupuolille raskas ja rajoittava, oltaisiin sitä voitu muokata sopivammaksi useammille. Mutta sen sijaan päätettiin että miehet sorsivat naisia, eli ratkaisu olisi naisten aseman parentaminen miehiin verrattuna.
Nykymallin mukaan miesten tulisi toimia täysin naisten ehdoilla. Naiset tekevät nuorina mitä huvittavat, mutta miehet ottavat kolmekymppisinä vastuun huvitti tai ei, kunnes nelikymppisinä naiset päättävät viskaavatko Äijät pellolle ja pitävät lapset. Omaisuuttakin siirtyy miehiltä naisille, koska naiset suosivat enemmän ansaitsevia miehiä. Kaikki tapahtuu naisten ehdoilla, ei tietoakaan tasapuolisuudesta tai molemminpuolisista kompromisseista.
Minä elin murroskautta jonka aikana miehet vielä odottelivat kärsivällisesti. Nyt on selkeästi tajuttu miten kuvio toimii, ja miehet alkavat kieltäytyä paskasta osasta. En ihmettele.
Mä voin lapseni jo kasvattaneena antaa yksinkertaisen reseptin sille, kuinka ei tulla viskatuksi pellolle. Kanna oma-aloitteisesti vastuusi perheen arjesta, sillä arkea on 95% elämästä. Ne pellolle viskatut ovat lisänneet kuormaa, eivät keventäneet sitä, kuten puolison kuuluisi.
Noin kun yllä sanottiin.
Jos nainen ei halua minua ollessaan kukkeimmillaan, miksi hän saisi minut ollessani parhaimmillani? Jos minun on tyytyminen jo vähän rupsahtaneeseen jolla on jo kiire lisääntyä, miksi ei nainen tyytyisi kaljuuntuneeseen ja mahakkaaseen jolla on jo kiire lisääntyä?
Jos yli 50% pareista eroaa, 80% eroista päättää nainen, ja useimmissa tapauksissa fyffeä siirtyy mieheltä naiselle, miksi helvetissä raataisin yhteisen omaisuuden eteen kun todennäköisimmin saan vain takkiini?
Jos naisen mielestä miehen pitää olla miehekäs, mutta naisen ei tarvitse olla naisellinen (koska alistaminen ja sorto), miksi vaivautuisin ottamaan miehen roolin?
Ja minkä helvetin takia naiset ovat niin lihavia? Jos ei kiinnosta pysytellä normaalipainoisena, miksi minua kiinnostaisi työnteko tai aloitteellisuus? Maataan sitten yhdessä läiskyttämässä pleikkaa ja popsitaan niitä herkkuja.
Ja mikä olikaan kysymys? Siis lasten hankkiminen?
Ööö. Oletteko nyt ihan tosissanne?
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kait naisellakin on oikeus omaan elämäänsä ja vapaa-aikaan? En todellakaan aio olla mikään avuton ja kiltti äiti, joka on miehen edessä hauras, vaan osaa pitää puolensa ja osaa painia, jos tämän kimppuun hyökätään. Yhdistän itsessäni samaan aikaan äitiyden ja vahvuuden. Eikä meillä Suomessa koskaan ole ollut kotirouvakulttuuria, vaan naisetkin ovat tehneet töitä miehen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin kun yllä sanottiin.
Jos nainen ei halua minua ollessaan kukkeimmillaan, miksi hän saisi minut ollessani parhaimmillani? Jos minun on tyytyminen jo vähän rupsahtaneeseen jolla on jo kiire lisääntyä, miksi ei nainen tyytyisi kaljuuntuneeseen ja mahakkaaseen jolla on jo kiire lisääntyä?
Jos yli 50% pareista eroaa, 80% eroista päättää nainen, ja useimmissa tapauksissa fyffeä siirtyy mieheltä naiselle, miksi helvetissä raataisin yhteisen omaisuuden eteen kun todennäköisimmin saan vain takkiini?
Jos naisen mielestä miehen pitää olla miehekäs, mutta naisen ei tarvitse olla naisellinen (koska alistaminen ja sorto), miksi vaivautuisin ottamaan miehen roolin?
Ja minkä helvetin takia naiset ovat niin lihavia? Jos ei kiinnosta pysytellä normaalipainoisena, miksi minua kiinnostaisi työnteko tai aloitteellisuus? Maataan sitten yhdessä läiskyttämässä pleikkaa ja popsitaan niitä herkkuja.
Ja mikä olikaan kysymys? Siis lasten hankkiminen?
Ööö. Oletteko nyt ihan tosissanne?
Ymmärsinkö oikein, että olet tällä hetkellä parhaimmillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kun yllä sanottiin.
Jos nainen ei halua minua ollessaan kukkeimmillaan, miksi hän saisi minut ollessani parhaimmillani? Jos minun on tyytyminen jo vähän rupsahtaneeseen jolla on jo kiire lisääntyä, miksi ei nainen tyytyisi kaljuuntuneeseen ja mahakkaaseen jolla on jo kiire lisääntyä?
Jos yli 50% pareista eroaa, 80% eroista päättää nainen, ja useimmissa tapauksissa fyffeä siirtyy mieheltä naiselle, miksi helvetissä raataisin yhteisen omaisuuden eteen kun todennäköisimmin saan vain takkiini?
Jos naisen mielestä miehen pitää olla miehekäs, mutta naisen ei tarvitse olla naisellinen (koska alistaminen ja sorto), miksi vaivautuisin ottamaan miehen roolin?
Ja minkä helvetin takia naiset ovat niin lihavia? Jos ei kiinnosta pysytellä normaalipainoisena, miksi minua kiinnostaisi työnteko tai aloitteellisuus? Maataan sitten yhdessä läiskyttämässä pleikkaa ja popsitaan niitä herkkuja.
Ja mikä olikaan kysymys? Siis lasten hankkiminen?
Ööö. Oletteko nyt ihan tosissanne?Ymmärsinkö oikein, että olet tällä hetkellä parhaimmillasi?
Naisten mielestä ainakin.
Omasta mielestä olin parhaimmillani ennen kuin muutuin kyyniseksi mulkvistiksi.
Mutta naisethan sen päättää koska mies on parhaimmillaan, ja miehet koska nainen on parhaimmillaan...eikö?
Selkeästi menestys painaa enemmän vaakakupissa kuin mukavuus. Eipä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäksi tuleminen olisi hienoa mutta jos ero tulee niin minusta tulisi pelkkä elareiden maksaja. Sitten saa tavata lapsia joka toinen vkl. Joku toinen mies ottaa minun roolin. Tämä on usein se kauhukuva miehillä.
Älä taannu lasten synnyttyä aikuislapseksi, joka kiukuttelee huomion puutteesta ja laiminlyö oman osuutensa lasten ja kodin hoidosta. Älä myöskään jatka poikamieselämää kavereiden kanssa juhlien, se juna meni jo. Lasten synnyttyä miehen pitää olla puoliso vaimolle ja isä lapsille.
Ihan hyviä neuvoja, mutta jotkut miehet ovat tehneet kaiken tämän ja silti tulleet jätetyksi.
Et oikeastaan antanut mitään kommenttia siihen kauhukuvaan josta puhuin, eli miesten syrjimiseen. Eronneen isän rooli on lähes aina vierailuoikeus/elatuksen maksu. Vaikka olisikin ottanut osaa lapsen kasvatukseen yhtäläisesti äidin kanssa liiton aikana.
Joka toinen viikonloppu ei ole riittävä jos haluaa pysyä ihan oikeana kasvatti-isänä. Mutta jostain syystä tämä on yleinen asumiskäytäntö erolapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tarkoitatko miehiksi vai mieliksi? Siis ei parisuhde perustu siihen, että ollaan toiselle mieliksi. Lapset yrittävät miellyttää ja saada sillä hyväksyntää, mutta aikuiset eivät. Aikuiset haluavat omasta tahdostaan tehdä arkea yhdessä ja miellyttää sillä tavalla omaa itseään. Osa miehistä täällä ei halua hoitaa puolta kotitaloudesta. Siitä ei neuvotella vaan on itsestäänselvää, että homma jaetaan puoliksi. Aiempi rakenne oli todellakin miesten ylivalta ja naisten sorrettu ja alistettu asema. Tämä on se puolivälidiili, jossa homma jaetaan tasan. Ei sinun ole pakko ottaa muijaa ja lisääntyä jos et siihen pysty. Ne lisääntyvät, jotka siihen pystyvät ja periyttävät tasa-arvogeenejä eteenpäin tuleville sukupolville. Kaikki kieroutuneet kaupankäynninharrastajat ja naisenalistajat joutavat kuolla sukupuuttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30-vuotias lapseton mies joka on parisuhteessa, eli ilmeisesti edustan sitä ihmisryhmää jonka vastauksia ketjun aloittaja halusi kuulla.
Voin siis osaltani valaista vähän omaa kuviotani:
Teen pätkä- ja keikkatöitä, koska en saa koulutustani vastaavaa työtä. Taloudellinen tilanne on epävakaa ja olen paljon poissa kotoa. Voisin ryhtyä yrittäjäksi jos omaisin säästöjä, mutta myös ajatus tuoreesta isästä yhdistettynä aloittelevaan yrittäjään hieman ahdistaa.
Haluaisin, että puolisoni voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta ainakin pariksi vuodeksi. En haluaisi, että vieraat ihmiset kasvattaisivat lastani varsinkaan niin pieninä. Puolisoni on tähän valmis ja samaa mieltä, mutta molempia mietityttää toisaalta, millaisiin töihin hän voisi palata oltuaan pari-kolme vuotta hoitovapaalla. Hänellä on sama tilanne kuin minulla, eli ei ole päässyt tekemään oman alansa töitä vaan tällä hetkellä on nollatuntisopimuksella vuokrafirmassa.
Puolisoni haluaisi lapsia, on huolissaan ikämme puolesta (29 ja 30) ja ehkä tuon aiheen ympärillä vellovan mediahuomion säikäännyttämänä on alkanut vihjailla lasten saannista entistä suorasukaisemmin. Itsekin haluaisin lapsia ja olen asiasta myös innoissani, mutta huoli tulevaisuudesta tämän päivän Suomessa ja maailmassa varjostaa tätä haavetta.
Puolison mielestä koskaan ei tule täydellistä aikaa tehdä lapsia, mutta mielestäni elämme niin epävarmassa ajassa, ettei lasten saaminen ole välttämättä reilua tai hyvä idea. Yhteiskunnan arvot kovenevat, työntekijöiden oikeuksia heikennetään, tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat, samoin kuin kansalaisten valvonta (miksi poliiseille halutaan oikeutta päästä käsiksi potilastietoihin?) ja ilmastonmuutos tulee olemaan tulevina vuosikymmeninä yhä suurempi ongelma. Näistä on toki keskusteltu, mutta luulen että puolison biologinen kello tikittää nyt aika lujaa. Itse ajattelen koko tilannetta ehkä vähän pidemmän mittakaavan mukaan ja rationaalisemmin kuin hän. En tarkoita etteikö puolisoni kykenisi ymmärtämään taloudellisia riskejä, mutta ne eivät ole hänelle samalla tavalla tärkeitä kuin itselleni.
Haluan jatkaa sukuani ja yrittää kasvattaa ihmisen parhaani mukaan rakastamani naisen kanssa, mutta ajatus siitä hirvittää. Entä jos köyhyys ja tuloerot lisääntyvät entisestään ja lapseni jää sinne aidan huonommalle puolelle? Mitä eväitä osaan antaa hänelle tähän maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Experience kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset syyt ovat liian arkoja tälle foorumille tai yleiseen keskusteluun otettavaksi esille kaunistelematta.
Syyt voi kitetyttää yhteen lauseeseen; miehet universaalisti eivät ota isyysvastuuta (panos lähinnä yhteisöllinen) löyhän seksuaalisen moraalin kulttuuriessa. Sitä ei paranna se, että nykyinen sosioekonominen hierarkia tekee miehiestä keskimäärin entistä epähaluttavampia naisten silmissä naisten aseman ja mediasta saatavan
"täydellisten" mieskuvan vuoksi.Niin todellinen syy on juuri tuo eikä sitä tarvitse olla ääneen sanomatta, vaan naiset ovat yksinkertaisesti metoo ja femakkoisuus mädättänyt pilalle ja kääntänyt miehelle perheellisyyden tavoitetilasta käytännössä henkilökohtaiseksi konkurssiksi ja helvetiksi. Jota on syytä kaikien miehien, joilla on vähänkään itsesuojeluvaistoa, vältellä kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.
Taisi olla Popeda, joka aikanaan lauloi että : " ....ei kukaan ehdoin tahdoin pelleks halua ........."
Pojat täällä vaan laukoo "totuuksia" kuin leikatusta lampaanpäästä ja viis veisaa näistä miesten kertomista faktoista. Eivätkö olleet mieleisiä, kun sivuutatte vähin äänin todistukset siitä, että ei miehiä lapset eikä parisuhde kiinnosta, ei haluta maksaa eikä haluta nähdä vaivaa. Akan kroppa rupsahtaa ja itseä v*tuttaa vuosi vuodelta enemmän ne (omat) pennut. Että semmoisia uhreja meillä täällä ketjullinen, mutta ei kelpaa. Naisten vika.
Mielenkiintoista tää että monet miehet pitää naisia jotenkin ylitsepääsemättömän hankalina ja miesvastaisina nykyään. Itselle tulee sellainen kuva että näillä jätkillä ei ole mitään taitoa käsitellä tai hallita naisia, jos lähtökohta on toi että naiset on kaikkia miehiä vastaan.
Kyllä ne naiset on oikein mukavia olentoja kun niitä käsittelee oikein. Kaikille naisille näin selvennyksenä, hallinnalla tarkoitan ihan perusjuttuja; tukemista silloin kun on vaikeita, kuuntelemista, kunnolla naimista, panostusta suhteeseen, pienten yllätysten järjestämistä sillon tällöin, illallisen kokkaamista ym. Ei se ole kovin vaikeaa saada nainen tuntemaan olonsa hyväksi suhteessa ja pitämään miehestä.
Miehenä siis kirjoitan tätä. Tällainen pieni pointti vielä näille miehille,
jotka uskovat että kunnioituksen ja pitämisen pitäisi tulla tekemättä mitään, että mitä mukavammaksi nainen tuntee itsensä suhteessa, sitä helpommin nainen tekee myös miehen eteen asioita ja kuuntelee ja uskoo miestä. Ja asia, jota varmasti samat jätkät eivät ymmärrä, että mitä enemmän nainen miehen puolella suhteessa, sitä enemmän vaihtoehtoja ja vapauksia se tuo vähän kaikenlaiseen.
Seli seli, EI, naisia ei ole tarkoitus käsitellä tai hallita. Suhteessa kaksi erillistä ihmistä on päättänyt elää yhdessä, eikä ole tarkoitus kuunnella tai uskoa miestä. Mene terapiaan korjaamaan tuo ajatuspierusi.
Olipa tyhmä vastaus sinulta miehen hyvään kirjoitukseen. Älä takerru yksittäisiin sanoihin; kyllä ihmissuhteissa on hallintaa ja käsittelyä, vaikka ollaankin aikuisia ihmisiä. Kyse on tasapainottelusta, jossa pyrkimys on yhteiseen hyvään.
T. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes kysyä miehiltä jos ei hyväksy vastauksia? :D
Ihan selkeästihän tästä hahmottuu syyt
- sinkkuelämä on antoisempaa nykyään (koskee naisiakin, naisille seksin saanti helpompaa, mutta ehkä lisääntymisvietti kuitenkin voimakkaampi?)
- taloudellinen epävarmuus (koskee naisiakin)
- diili ei ole reilu, koska vaatimuksia miehille lisätty ja vaatimuksia naisille vähennetty
- nainen haluaa miehen parhaassa iässä (28-35) muttei anna miehelle omaa parasta ikäänsä (18-25)
- ei turvaa vanhuudessa, miehet nakataan usein pihalle kun lapset on kasvatettu ja talous turvattu
- naiset vähemmän naisellisia kuin ennen. Erityisesti lihavuus merkittävä turn-off. Miehen kuitenkin oltava miehekäs. Ja päälle hallittava tunnejutut
Olisiko siinä tärkeimmät?
Sinulle 348, mitä mieltä olet siitä, että kaltaisesi ihminen puolisoineen miettii huolella, voiko hankkia lasta, kun samaan aikaan tietyt ma muryhmät hankkivat suurperheitä vailla huolen häivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tarkoitatko miehiksi vai mieliksi? Siis ei parisuhde perustu siihen, että ollaan toiselle mieliksi. Lapset yrittävät miellyttää ja saada sillä hyväksyntää, mutta aikuiset eivät. Aikuiset haluavat omasta tahdostaan tehdä arkea yhdessä ja miellyttää sillä tavalla omaa itseään. Osa miehistä täällä ei halua hoitaa puolta kotitaloudesta. Siitä ei neuvotella vaan on itsestäänselvää, että homma jaetaan puoliksi. Aiempi rakenne oli todellakin miesten ylivalta ja naisten sorrettu ja alistettu asema. Tämä on se puolivälidiili, jossa homma jaetaan tasan. Ei sinun ole pakko ottaa muijaa ja lisääntyä jos et siihen pysty. Ne lisääntyvät, jotka siihen pystyvät ja periyttävät tasa-arvogeenejä eteenpäin tuleville sukupolville. Kaikki kieroutuneet kaupankäynninharrastajat ja naisenalistajat joutavat kuolla sukupuuttoon.
Aika hemmetin harvoin kaikki menee tasan.
Jos entiset naisten työt jaetaan 50-50, oikeasti käy niin että miehelle jää yhä isompi osa miesten roolista. Joko nainen vaatii sitä, tai ei yksinkertaisesti pariudu miehen kanssa joka nillittää 50-50 jaosta samalla tavalla kuin naiset.
Jokainen mies tietää että kun on aika nostaa se vmäisen muotoinen ja selän rikkova kaappi yläkertaan, tai puolustaa perhettä raivostunutta kännistä naapurin setää vastaan, se feministikin odottaa että mies hyppää toimintaan samalla kun nainen lohduttelee Minna-Petteriä ja Jussi-Tuuliaa.
Ja pedissähän sitten feministikin haluaa että mies ottaa ohjat. Koska juuri minä satun tykkäämään alistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäksi tuleminen olisi hienoa mutta jos ero tulee niin minusta tulisi pelkkä elareiden maksaja. Sitten saa tavata lapsia joka toinen vkl. Joku toinen mies ottaa minun roolin. Tämä on usein se kauhukuva miehillä.
Älä taannu lasten synnyttyä aikuislapseksi, joka kiukuttelee huomion puutteesta ja laiminlyö oman osuutensa lasten ja kodin hoidosta. Älä myöskään jatka poikamieselämää kavereiden kanssa juhlien, se juna meni jo. Lasten synnyttyä miehen pitää olla puoliso vaimolle ja isä lapsille.
Ihan hyviä neuvoja, mutta jotkut miehet ovat tehneet kaiken tämän ja silti tulleet jätetyksi.
Et oikeastaan antanut mitään kommenttia siihen kauhukuvaan josta puhuin, eli miesten syrjimiseen. Eronneen isän rooli on lähes aina vierailuoikeus/elatuksen maksu. Vaikka olisikin ottanut osaa lapsen kasvatukseen yhtäläisesti äidin kanssa liiton aikana.
Joka toinen viikonloppu ei ole riittävä jos haluaa pysyä ihan oikeana kasvatti-isänä. Mutta jostain syystä tämä on yleinen asumiskäytäntö erolapsille.
Nykyään viikko-viikko-vuoroasuminen on ihan yleistä. Jos nainen tietää, että mies ei ole yhdessä asumisen aikana hoitanut lapsiaan, ei hän halua antaa heitä välinpitämättömälle isälle. Tämäkin palsta on pullollaan miehiä, jotka käsittävät isyyden niin, että mies tekee mahdollisimman paljon töitä ja nainen hoitaa lapset. Eihän lapset tuossa edes opi tuntemaan isäänsä, kun hän ei ole koskaan heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tarkoitatko miehiksi vai mieliksi? Siis ei parisuhde perustu siihen, että ollaan toiselle mieliksi. Lapset yrittävät miellyttää ja saada sillä hyväksyntää, mutta aikuiset eivät. Aikuiset haluavat omasta tahdostaan tehdä arkea yhdessä ja miellyttää sillä tavalla omaa itseään. Osa miehistä täällä ei halua hoitaa puolta kotitaloudesta. Siitä ei neuvotella vaan on itsestäänselvää, että homma jaetaan puoliksi. Aiempi rakenne oli todellakin miesten ylivalta ja naisten sorrettu ja alistettu asema. Tämä on se puolivälidiili, jossa homma jaetaan tasan. Ei sinun ole pakko ottaa muijaa ja lisääntyä jos et siihen pysty. Ne lisääntyvät, jotka siihen pystyvät ja periyttävät tasa-arvogeenejä eteenpäin tuleville sukupolville. Kaikki kieroutuneet kaupankäynninharrastajat ja naisenalistajat joutavat kuolla sukupuuttoon.
Aika hemmetin harvoin kaikki menee tasan.
Jos entiset naisten työt jaetaan 50-50, oikeasti käy niin että miehelle jää yhä isompi osa miesten roolista. Joko nainen vaatii sitä, tai ei yksinkertaisesti pariudu miehen kanssa joka nillittää 50-50 jaosta samalla tavalla kuin naiset.
Jokainen mies tietää että kun on aika nostaa se vmäisen muotoinen ja selän rikkova kaappi yläkertaan, tai puolustaa perhettä raivostunutta kännistä naapurin setää vastaan, se feministikin odottaa että mies hyppää toimintaan samalla kun nainen lohduttelee Minna-Petteriä ja Jussi-Tuuliaa.
Ja pedissähän sitten feministikin haluaa että mies ottaa ohjat. Koska juuri minä satun tykkäämään alistumisesta.
Joo, tuohan on ihan jokapäiväinen uhka.
Kenenkään ei ole pakko muuttaa monitasoiseen asuntoon. Sen lisäksi on useita yrityksiä, joista voi hankkia apua pieniinkin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-vuotias lapseton mies joka on parisuhteessa, eli ilmeisesti edustan sitä ihmisryhmää jonka vastauksia ketjun aloittaja halusi kuulla.
Voin siis osaltani valaista vähän omaa kuviotani:
Teen pätkä- ja keikkatöitä, koska en saa koulutustani vastaavaa työtä. Taloudellinen tilanne on epävakaa ja olen paljon poissa kotoa. Voisin ryhtyä yrittäjäksi jos omaisin säästöjä, mutta myös ajatus tuoreesta isästä yhdistettynä aloittelevaan yrittäjään hieman ahdistaa.
Haluaisin, että puolisoni voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta ainakin pariksi vuodeksi. En haluaisi, että vieraat ihmiset kasvattaisivat lastani varsinkaan niin pieninä. Puolisoni on tähän valmis ja samaa mieltä, mutta molempia mietityttää toisaalta, millaisiin töihin hän voisi palata oltuaan pari-kolme vuotta hoitovapaalla. Hänellä on sama tilanne kuin minulla, eli ei ole päässyt tekemään oman alansa töitä vaan tällä hetkellä on nollatuntisopimuksella vuokrafirmassa.
Puolisoni haluaisi lapsia, on huolissaan ikämme puolesta (29 ja 30) ja ehkä tuon aiheen ympärillä vellovan mediahuomion säikäännyttämänä on alkanut vihjailla lasten saannista entistä suorasukaisemmin. Itsekin haluaisin lapsia ja olen asiasta myös innoissani, mutta huoli tulevaisuudesta tämän päivän Suomessa ja maailmassa varjostaa tätä haavetta.
Puolison mielestä koskaan ei tule täydellistä aikaa tehdä lapsia, mutta mielestäni elämme niin epävarmassa ajassa, ettei lasten saaminen ole välttämättä reilua tai hyvä idea. Yhteiskunnan arvot kovenevat, työntekijöiden oikeuksia heikennetään, tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat, samoin kuin kansalaisten valvonta (miksi poliiseille halutaan oikeutta päästä käsiksi potilastietoihin?) ja ilmastonmuutos tulee olemaan tulevina vuosikymmeninä yhä suurempi ongelma. Näistä on toki keskusteltu, mutta luulen että puolison biologinen kello tikittää nyt aika lujaa. Itse ajattelen koko tilannetta ehkä vähän pidemmän mittakaavan mukaan ja rationaalisemmin kuin hän. En tarkoita etteikö puolisoni kykenisi ymmärtämään taloudellisia riskejä, mutta ne eivät ole hänelle samalla tavalla tärkeitä kuin itselleni.
Haluan jatkaa sukuani ja yrittää kasvattaa ihmisen parhaani mukaan rakastamani naisen kanssa, mutta ajatus siitä hirvittää. Entä jos köyhyys ja tuloerot lisääntyvät entisestään ja lapseni jää sinne aidan huonommalle puolelle? Mitä eväitä osaan antaa hänelle tähän maailmaan?
Pitää ihan kiittää kun joku jaksaa näin pitkän ja tasapainoisen, ketään syyttelemättömän kirjoituksen kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tarkoitatko miehiksi vai mieliksi? Siis ei parisuhde perustu siihen, että ollaan toiselle mieliksi. Lapset yrittävät miellyttää ja saada sillä hyväksyntää, mutta aikuiset eivät. Aikuiset haluavat omasta tahdostaan tehdä arkea yhdessä ja miellyttää sillä tavalla omaa itseään. Osa miehistä täällä ei halua hoitaa puolta kotitaloudesta. Siitä ei neuvotella vaan on itsestäänselvää, että homma jaetaan puoliksi. Aiempi rakenne oli todellakin miesten ylivalta ja naisten sorrettu ja alistettu asema. Tämä on se puolivälidiili, jossa homma jaetaan tasan. Ei sinun ole pakko ottaa muijaa ja lisääntyä jos et siihen pysty. Ne lisääntyvät, jotka siihen pystyvät ja periyttävät tasa-arvogeenejä eteenpäin tuleville sukupolville. Kaikki kieroutuneet kaupankäynninharrastajat ja naisenalistajat joutavat kuolla sukupuuttoon.
Aika hemmetin harvoin kaikki menee tasan.
Jos entiset naisten työt jaetaan 50-50, oikeasti käy niin että miehelle jää yhä isompi osa miesten roolista. Joko nainen vaatii sitä, tai ei yksinkertaisesti pariudu miehen kanssa joka nillittää 50-50 jaosta samalla tavalla kuin naiset.
Jokainen mies tietää että kun on aika nostaa se vmäisen muotoinen ja selän rikkova kaappi yläkertaan, tai puolustaa perhettä raivostunutta kännistä naapurin setää vastaan, se feministikin odottaa että mies hyppää toimintaan samalla kun nainen lohduttelee Minna-Petteriä ja Jussi-Tuuliaa.
Ja pedissähän sitten feministikin haluaa että mies ottaa ohjat. Koska juuri minä satun tykkäämään alistumisesta.
Kuinka usein noita kaapinkantoja ja puolustustilanteita tuleekaan vastaan? Päivittäin/viikottain? Mikä on niihin käytetty tuntimäärä työpäivän jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä on näköjään mennyt naisten haukkumiseksi...naisille ei miehet kelpaa tarpeeksi aikaisin, kun emansipaatio on saanut myös naiset joukoittain etsimään itseään ja nauttimaan vapaudesta ennen vakiintumista, kuten miehet ovat aina tehneet. Miehiltä on tullut aika kostonhimoisia kommentteja siitä, ettei aio alistua "akkojen vaatimuksiin" "naisen talutusnuoraan" sitten, kun naiset ovat valmiita pariutumaan ja perustamaan perheen. Ajatteleeko joku tosiaan, että naisten pitäisi alkaa nelikymppisille miehille lapsivaimoiksi niinkuin keskiajalla jotta joku nk. tasapaino säilyisi?
Kuule, maailma ei pyöri pelkästään naisten ehdoilla. Naiskritiikki ei ole naisten haukkumista. Jos osapuolet eivät kynene olemaan toisilleen miehiksi tyydyttävällä tavalla, niin silloin ei lasten tekoon ryhdytä. Sen tasapainon on löydyttävä. Tällä hetkellä ei olla edes menossa siihen suuntaan, vaan aiemmat rakenteet on rikottu ilman toimivaa vaihtoehtoa.
Tämä.
Jos olisi hyväksytty että vanha malli oli molemmille sukupuolille raskas ja rajoittava, oltaisiin sitä voitu muokata sopivammaksi useammille. Mutta sen sijaan päätettiin että miehet sorsivat naisia, eli ratkaisu olisi naisten aseman parentaminen miehiin verrattuna.
Nykymallin mukaan miesten tulisi toimia täysin naisten ehdoilla. Naiset tekevät nuorina mitä huvittavat, mutta miehet ottavat kolmekymppisinä vastuun huvitti tai ei, kunnes nelikymppisinä naiset päättävät viskaavatko Äijät pellolle ja pitävät lapset. Omaisuuttakin siirtyy miehiltä naisille, koska naiset suosivat enemmän ansaitsevia miehiä. Kaikki tapahtuu naisten ehdoilla, ei tietoakaan tasapuolisuudesta tai molemminpuolisista kompromisseista.
Minä elin murroskautta jonka aikana miehet vielä odottelivat kärsivällisesti. Nyt on selkeästi tajuttu miten kuvio toimii, ja miehet alkavat kieltäytyä paskasta osasta. En ihmettele.
Palstamiehet ovat useaan otteeseen kertoneet, että miehiä ei kiinnosta naisen koulutus tai tulotaso. Miksi niistä pienipalkkaisista vaimoista sitten valitetaan niin paljon? Miksette suoraan etsi paremmin koulutettua ja paremmin ansaitsevaa naista, mikä pakko teidän on noin tärkeä asia jättää huomiotta?
Olikos tällä sekopäällä joku palstanimimerkki? Kirjoitustyylistä kyseisen henkilön on jo tunnistanut aika pitkään.