Te yli 35-vuotiaat! Tiesittekö/tunsitteko lapsuudessanne yhtäkään homoa, lesboa tai muuta ei-heteroa? Mikä on tilanne nyt?

Niin, kai se nyt on ihan itsestään selvää että sinun nuoruudessasi julkinen ilmapiiri oli vielä sellainen, että kovin moni ei uskaltanut vielä tulla kaapista ulos. 

Suomessa oli 60 luvulla vain yksi homo, Mösjöö Mosse. Kehä III ulkopuolella ei yhtään

Jään vielä vuodella vajaaksi, mutta ainakin bisseys oli omassa nuoruudessani "muotia", fuckin Åmålit , älä kerro äidillle jne.

Olen viiskymppinen, ja tiesin ja tunsin. Tosin he olivat enemmän tai vähemmän tiukasti kaapissa, mutta kyllä tiedettiin, että he olivat homoja. Nämä siis olivat miehiä. Parista naisesta vähän kuiskittiin, että olisivat "vanhojapiikoja omasta halustaan" :D

Missä päin se elinympäristösi sijaitsi? Jossain maalla tuskin kukaan silloin uskalsikaan tulla kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Jään vielä vuodella vajaaksi, mutta ainakin bisseys oli omassa nuoruudessani "muotia", fuckin Åmålit , älä kerro äidillle jne.

Toisin sanoen tiesin bi/homoseksuaaleja.

Tiesin 20 vuotta sitten yhden, tiedän nyt yhden.

Vierailija kirjoitti:

Jään vielä vuodella vajaaksi, mutta ainakin bisseys oli omassa nuoruudessani "muotia", fuckin Åmålit , älä kerro äidillle jne.

Ei nuo sarjat ja leffa kyllä kenenkään yli 35-vuotiaiden lapsuudessa tulleet.

En tiennyt, mutta silloin siitä ei vaan puhuttu, ja useimmat piti sitä sairautena. Nykyään tiedän useita yli 40-vuotiaita, jotka on jättäneet vaimonsa tai miehensä tajuttuaan olleensa kaapissa koko elämänsä.

Yle areenassa, se elävä arkisto (vai kirjasto?) on muuten hyvä dokumentti, jossa näkee tuon ajan asennetta homojen suhtautumiseen.

Meidän kylällä asui lapsuudessani homoseksuaali transvestiitti. Herätti muutettuaan hieman huomiota, mutta on saanut elää ymmärtääkseni ihan rauhassa ja osallistua kylän elämään sen verran kuin haluaa. Parisuhteistaan en tiedä, kun en ole koskaan ollut niistä kiinnostunut. Tämä Etelä-Pohjanmaalla maalla 70- ja 80-luvuilla, oletettavasti asuu siellä edelleen. Itse muutin pois.

En henkilökohtaisesti, toki lehdissä oli juttuja jostain julkkiksista ja taviksistakin. Lukioaikana sitten koulussa oli yksi lesbopari. Ei kyllä nykyäänkään tuttavapiirissäni ole ei-heteroita, mutta kyllähän heitä tiedossa on pilvin pimein.

En lapsena/nuorena tiennyt yhtään homoa. Vasta parikymppisenä opiskellessa tiesin pari homoa/lesboa.

Nyt aikuisenakaan en tunne yhtään homoa. Pari tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Voin käsi sydämellä sanoa, ettei elinympäristössäni ollut ainuttakaan julkisesti ei-heteroa ihmistä. Jos oli, he olivat vanhoja piikoja tai naimattomaksi jääneitä miehiä, jotka eivät vain olleet koskaan löytäneet puolisoa. Homoudesta ei puhuttu ja jos puhuttiin, ei puhuttu nätisti tai normaalina asiana.

Tänä päivänä sukulaisia on tullut ulos kaapista, työpaikalla on 100 hengen työyhteisössä ainakin 6 julkisesti homoa/lesboa, kaapissa varmasti toinen moinen.

Pikkukaupungissa tilanne oli sama lapsuudessani.

Suvussa ei ole ketään, jostain syystä, mutta muuten tunnen bi-ihmisiä ja yksi etäisempi ystävä on trans. Homoja ei kyllä edelleenkään ole työ- tai ystäväpiirissä, sitäkään en tiedä miksi. Ehkä edelleen on kysymys kuitenkin vähemmistöistä, kaikesta huolimatta.

Meillä oli lukiossa 80-luvulla tilanne, että yhtä oppiainetta tuli sijaisena opettamaan vakio-opettajan miesystävä (siis homomiehet kyseessä). Osa tytöistä alkoi kapinoida, etteivät osallistu lainkaan oppitunnille tämän vuoksi. Siis puhtaasti oli kyse homoudesta. Tuntuu todella absurdilta kun ajattelee asiaa tänä päivänä. Erityisesti vielä se, että kyseessä oli tytöt, jotka vastustivat. En muista että pojat olisivat reagoineet asiaan juuri mitenkään.

Mulla on sukulaistäti, joka eli toisen naisen kanssa. Heillä oli selkeästi suhde, mutta ei siitä ääneen puhuttu. Koulussa oli yksi opettaja, joka oli homo. En aikuisenakaan tunne homoja/lesboja sen enempää. Naapureina on homopariskunta.

Ei silloin homoista edes tiennyt mitään, muuta kuin että se oli pahin haukkumasana mitä voi olla. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että kavereista ainakin yksi oli salaa homo, ehkä pari muutakin.

Olihan niitä mm. yläasteen liikunnanopettaja, mutta ei asiasta puhuttu. Se vain tiedettiin ja vaiettiin, joittenkin kohdalla 'tiedettiin' ja puhuttiin. Varmoista tapauksista siis ei tarvinnut puhua, mutta epävarmoista spekulaatio oli jatkuvaa.

Eiköhän useimmat kaappihomot olleet ja ole naimisissa ja esitä heteroita. Mikä ihmeen "vanhojen piikojen" ajojahti täällä on menossa, koittakaa ymmärtää etteivät kaikki HETEROT halua parisuhdetta. 

Jos haluaa piilotella homoutta, sillon mennään naimisiin. Erakkoluonteisilla heteronaisilla ei ole mitään tarvetta hankkia miestä. Vanhanpojat ulvovat yleensä naisen perään.

Me asuttiin ihan julkihomon miespariskunnan naapurustossa. Ne oli kuuluisia ja arvostettuja, lisäksi mukavia yhteisön jäseniä. Äitini oli asunut samassa talossa lapsuuden/nuoruuden, ja olivat jo silloin. Kun olin pieni, herrat olivat vanhoja.

Olen monesti miettinyt miten tämä on vaikuttanut siihen kuinka järkyttäväksi koin yhtäkkiä leimahtaneen homovihan tässä viime vuosien aikana - ei ollut koskaan tullut mieleen että joku voisi ihan OIKEASTI olla niin harmittomasta normaalista jutusta VIHAISIA. Toki hieman pilkallisee suhtautumiseen imbesillien osalta olin törmännyt, mutta en ymmärtänyt mitään isompaa vastustusta olevan.

En lapsena tiennyt kenenkään sukupuolisesta suuntautumisesta mitään. En edelleenkään ole sitä mieltä, että lapsien kuuluu ajatella sellaisia. Tämä siis noin 10- vuotiaaksi, 1980-luvun puliväliin asti. Sitten aloin lukea kirjoja, ja homoseksuaalisuus tuli vastaan muistaakseni jossain Agatha Christie dekkareissa. Myönnän myös, että ensin en aina tajunnut, mistä oli kyse, vaan oletin edim kahden naisen asuvan yhdessä muutn vaan (esim A Murder Is Announced), mutta kyllä se yleensä kirjan loppuun mennessä selvisi.

Oikeiden ympärilläolevien ihmisten seksuaaliset suuntautumiset minulle alkoivat valjeta vasta sitten kun olin siinä iässä, että seksiasioista puhuttiin ja omaa suuntautumista haettiin. Siis siinä parinkymmenen molemmin puolin, omalla kohdallani 1990-luvun alussa.