Te yli 35-vuotiaat! Tiesittekö/tunsitteko lapsuudessanne yhtäkään homoa, lesboa tai muuta ei-heteroa? Mikä on tilanne nyt?

Kaupassa pistää silmään vanhemmat homo- ja lesbopariskunnat, koska ei näihin muualla törmää.

En todellakaan tuntenut tai tiennyt homoja tai lesboja. Isäni (asui opiskelupaikkakunnnalllaan perheessä täyshoidossa) sanoi, että 40-luvulla hänen isäntäperheensä poika oli sellainen homo. Muita en edes tiennyt.

Nykyään en tiedä ikäisiäni tai läheskään ikäisiäni homoja tai lesboja. Sen tiedän, että entinen luokkakaverini, joka on nainen, tykkää homomiehistä seksissä. (en tiedä miksi, pimeä oli jo koulussa)

Mutta teinini tuntevat useampia lesboja ja bi-tyttöjä. Yhtään homoa eivät hekään tunne.

Lapsuudestani en muista yhtään homoa /lesboa. Se oli asia, josta ei puhuttu siihen aikaan tai jos puhuttiin, niin kauhistellen. Ihan samalla tavalla kuin Dingon ja muiden muusikoiden "naismainen" pukeutuminen ja meikkaaminen oli aikuisten mielestä kauhistuttavaa.

Nykyään... noh, kun on naisena pelannut salibandya ja harrastanut tanssia, niin onhan tuota tullut sekä lesboihin että homoihin tutustuttua.

Vierailija kirjoitti:

Missä päin se elinympäristösi sijaitsi? Jossain maalla tuskin kukaan silloin uskalsikaan tulla kaapista.

Ihan Helsingissä olen asunut koko ikäni.

ap

2012 Lahden seudulla ei julkisesti ainakaan yläasteikäisenä voinut olla homo.

Olen viisikymppinen ja meidän suvussa on homomies, joka tuli kaapista n. 30 v sitten, on siitä lähtien asunut yhdessä miehensä kanssa. Kylällämme asui myös naispari, jotka eivät piilotelleet lesbouttaan. Kylän "hartaat kristityt" savustivat heidät pois. Muutama epäily on noiden lisäksi.

Nykyään tiedän tyttären kaveripiiristä yhden lesbon ja lisäksi vähän kaukaisemmista tuttavista muutaman muun homoseksuaalin. Vähän enemmän kuin nuoruudessani, mutta ei hirveän paljon kuitenkaan. 

Lukiossa oli ekat "avoimesti homot" jotka kohtasin. Olivat oikein stereotypisia joista tuli mielikuva homoudesta ennen kuin asiasta edes tiesi.

2000-luvun alussa yks opiskelukaveri tuli ulos kaapista. Sinällään hänestäkin ounastelin asian laitaa ennen kuin hän edes oli valmis "tunnustamaan" asian. Sitten vähän ton jälkeen työpaikalla oli yks työkokeilussa, samoin melko ilmeinen tapaus (arvasin ennen kuin tuli puheeks).

Vanhasta urheiluporukasta tuli kans yks "käännynnäinen" vajaa 10v sitten. Hän ei ollut niin ennalta-arvattava, sillon kun oltiin tekemisissä oli vielä heterosuhteessa, mutta sittemmin tosiaan vaihtoi saman sukupuoliseen puolisoon.

Viime vuonna tutustuin yhteen kaverin kaveriin. Hänestäkin aavistelin asiaa ennen kuin se tuli esille.

Ja kaikkia ne edes välttämättä tiedä, esim. yläasteen luokkakavereista. Joista muuten yksi on korjannut sukupuoltaan.

Ensimmäistä kertaa törmäsin lesbouteen yläasteella, kun luokkakaverini alkoi "seurustella" lukioikäisen tytön kanssa. Silloin tähän puututtiin ihan rehtoritasolla ja seurustelu kiellettiin. Heille sanottiin, etteivät voi istua sylikkäin välitunneilla tai pussailla - muille oppilaille ei saa antaa sellaista esimerkkiä, että se olisi millään tavalla normaalia.

Heteroparien seurusteluun ei puututtu millään tavalla.

Tämä Helsingissä 1990-luvun puolivälissä.

Nykyään tunnen lukuisia ei-heteroita, ihan perhepiirissä ei ole kyllä ketään. Ehkä anopin veli, mutta varmaa tietoa ei ole.

Kyllä tunsin 70-luvun alussa Kajaanissa. Ja tunnen nytkin, enemmän kyllä kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt silloin, että on homo, mutta toiset pojat häntä homottelivat, johon hän nauroi tyttömäisesti ja ranneliike oli tuttu nykyajasta. En tiedä oliko toisista pojista erottuva käytös tietoista vai johtuiko geeneistä?  Tekee myös töitä esteettisellä alalla ja on aikuisena rekisteröidyssä parisuhteessa. Kun näin hänet aikuisena, kertoi siis nämä.

Toinen taas epäili olevansa lesbo, kun ihastui parhaaseen ystäväänsä. Hän tuli torjutuksi, kun kaveri ystävä sanoi, että on hetero. Naisesta tuli hetero perheenäiti.

Minä tunsin myös tällaisen pojan lukiossa 80-luvulla, jonka kehonkieli oli todella naismainen. En tiedä hänen vaiheistaan mutta muut pojat kutsuivat häntä ihan yleisesti "neidiksi". Hän oli kyllä ihan ainoa laatuaan koulussa ja pikemminkin hiljainen ja ujo, joten kyllähän sen liikehdinnän ja muun täytyi geeneissä olla.

Minua haukuttiin koko kouluajan homoksi.

En tiedä miksi, onko juuri eleissäni tai kasvoissani jotakin mikä toimi triggerinä?

Ylä-asteella saattoi joku tuntematonkin koulun pihalla roikkuva ulkopuolinen huutaa että "**ttu tsiikatkaa miten homo jätkä!" ja sitten tuli hakkaamista tai potkua.

Lukiossakin vielä homoteltiin, joskin vähemmän.

Armeijassa olin vasemman käden mies.

Baareissa sai pelätä aina että tuleeko joku homottelemaan ja uhkailemaan.

Yhteissaunominen jäi jo murrosiässä koska jo etukäteen kiusattiin: Mistä vetoa et tolla huonolla seisoo siellä heti!

Olen aina ollut täysin hetero. Miehet eivät ole kiinnostaneet.

Kannoin pitkälle aikuisuuteen haavoja näistä ja olin katkera homoille. Jos heitä ei olisi, minua ei olisi kiusattu - oli logiikkani.

Onneksi sain kolmissakympeissä elämäni järjestykseen pitkän terapian jälkeen.

tunsin, itseasiassa enmmän kuin nyt.

Teininä ihan lähimpään ystäväpiiriin kuului homoseksuaali, nyt ei ole ketään tässä lähituttavapiirissä. Lasten harrastusten kautta tiedän muutaman. 

Kyllähän ainakin Seta ry:tä edeltäneitä  yhdistyksiäkin oli maassa  jo 1970-luvun alkuvuosina perustettu, mutta julkinen virallinen ilmapiiri asian ympärillä oli tuolloin kyllä vasta muuttumisensa alussa ja toivomisen varaahan siinä tuntuu vielä joltain osin, (...eli joidenkin tahojen ,piirien ja henkilöiden osalta .) olevan yhä vieläkin (esim. kaikista niistä  monista, tännekin, lähetetyistä keskustelualoitteista ja ketjuista päätellen...)

Hyvä tietysti, jos asioista kuin asioista pystytään keskustelemaan, mutta mikään varsinainen, asiallinen  keskusteluhan ei yleensä näytä olevan edes tarkoituksena niiden ketjujen luomisessa ja niihin osallistujilla...

Tunsin aikuisen homomiehen, joka ei huudellut suuntautumisestaan, mutta puhui siitä jos puheeksi tuli. Koulukaverina oli lesbo, joka oli kaapissa pitkään, mutta kaikki tiesi, koska se vaan oli niitä ilmiselviä tapauksia. Kun se sitten tuli kaapista oli yllättynyt hyvästä vastaanotosta. Heh. Naapurustossa oli transnainen, joka kulki mekoissa vahva meikki kasvoilla vaikka sai siitä kummajaisen maineen.

Nykyään on kaveripiirissä sateenkaarikansaa enemmänkin.

En tuntenut, enkä tunne vieläkään, mutta tietokirjoista luin asiasta ja "valistin" mummoani ja ukkiani 11-vuotiaana v. 1980. Joten olen aina ihmetellyt väitettä, ettei tästä asiasta muka saanut ennen tietoa. Meillä oli tietosanakirjat ja kirjastosta sai lisätietoa jo silloin. Ja itse olen hetero, mutta asia kiinnosti. Nythän he eivät enää puolestapuhujia tarvitse.

Oon syntynyt -82 Ja ystäväperheemme isä oli/on homo. Toki en tätä lapsena älynnyt/tiennyt.

Oli siis naimisissa naisen kanssa ja heillä oli yhteinen lapsi.

Erosivat joskus 80 luvun lopulla ja sen jälkeen ei enää vietetty perheenä niin paljon aikaa yhdessä. Sen miehen kanssa jonkin verran kyllä.

Myöhemmin vanhempani on sanonu, että kyllä hyö homoksi arvasi/älysi. Oli siis hyvin homomainen mies jos niin voi sanoa.

Ei tänäpäivänä kenenkään enää tarvii tuolleen kaapissa elellä, kuin vielä -80 luvulla.

Mahdollisesti mutten varsinaisesti tavannut yhtään itsensä homoksi tunnustanutta ennen kuin reippaasti yli 20v. 70- ja 80-luvulla ei hirveästi taidettu julistaa noita asioita julkisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Homoteltu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt silloin, että on homo, mutta toiset pojat häntä homottelivat, johon hän nauroi tyttömäisesti ja ranneliike oli tuttu nykyajasta. En tiedä oliko toisista pojista erottuva käytös tietoista vai johtuiko geeneistä?  Tekee myös töitä esteettisellä alalla ja on aikuisena rekisteröidyssä parisuhteessa. Kun näin hänet aikuisena, kertoi siis nämä.

Toinen taas epäili olevansa lesbo, kun ihastui parhaaseen ystäväänsä. Hän tuli torjutuksi, kun kaveri ystävä sanoi, että on hetero. Naisesta tuli hetero perheenäiti.

Minä tunsin myös tällaisen pojan lukiossa 80-luvulla, jonka kehonkieli oli todella naismainen. En tiedä hänen vaiheistaan mutta muut pojat kutsuivat häntä ihan yleisesti "neidiksi". Hän oli kyllä ihan ainoa laatuaan koulussa ja pikemminkin hiljainen ja ujo, joten kyllähän sen liikehdinnän ja muun täytyi geeneissä olla.

Minua haukuttiin koko kouluajan homoksi.

En tiedä miksi, onko juuri eleissäni tai kasvoissani jotakin mikä toimi triggerinä?

Ylä-asteella saattoi joku tuntematonkin koulun pihalla roikkuva ulkopuolinen huutaa että "**ttu tsiikatkaa miten homo jätkä!" ja sitten tuli hakkaamista tai potkua.

Lukiossakin vielä homoteltiin, joskin vähemmän.

Armeijassa olin vasemman käden mies.

Baareissa sai pelätä aina että tuleeko joku homottelemaan ja uhkailemaan.

Yhteissaunominen jäi jo murrosiässä koska jo etukäteen kiusattiin: Mistä vetoa et tolla huonolla seisoo siellä heti!

Olen aina ollut täysin hetero. Miehet eivät ole kiinnostaneet.

Kannoin pitkälle aikuisuuteen haavoja näistä ja olin katkera homoille. Jos heitä ei olisi, minua ei olisi kiusattu - oli logiikkani.

Onneksi sain kolmissakympeissä elämäni järjestykseen pitkän terapian jälkeen.

Hyvä, kun sitten kuitenkin sait.

Logiikkasi olikin todella nurinkurinen ja ristiriitainen, mutta valitettavasti yleinen ihmisillä yleensäkin.

(...jos jotakuta esim. siinä 'Kolmannessa valtakunnassa' luultiin ja hänet oletettiin juutalaiseksi ja hän joutui jossain määrin jopa kärsimäänkin siitä, niin hänen kostonvihansa ja jopa aggressionsakin saattoivat todella  kääntyäkin niitä oikeita juutalaisia vastaan siellä.

Olihan näet innokas juutalaisvastaisuus ja halukas osallistuminen heitä vastaan kohdistuviin toimiin,( ehkä  jopa paras) keino 'todistaa' itse olevansa 'ei-juutalainen'.

Pelko taas esti useimmilla sen (luonnollisena reaktiona sinänsä tulevan) vihansa kohdistamisen suoraan sen aivan ilmeisiin aiheuttajiin, eli siis niihin, sitä silloin siellä vallassa ainoana ollutta puoluetta ja sen politiikkaa ja linjaa kaikessa oikein  henkeen ja vereen    kannattaneisiin  saksalaisiin.

Pelko oli siis se, joka aiheutti tuollaisen vääristymän todellisen  syyllisen näkemisessä,havaitsemisessa ,  erottamisessa ja tajuamisessa. 

Pelko siis vääristää näkemisen ja sen vastavoimaksi mielessä kehittyvä,tai nouseva viha lopulta ,ikäänkuin 'sokeuttaa' näkemästä mitään enää oikein. 

Tiesin, pari, mutta eihän se ihmisten tietäminen tehnyt siitä varmastikkaan heille mitenkään helppoa 90-luvun alussa. Tiesin lähinnä koska heistä puhuttiin pahaa selän takana. Nykyään omassa lähipiirissä on yksi siskoista ja lisäksi kaksi kavereista. 

Olen 45v mies, enkä tuntenut lapsuudessani tai kouluaikoina yhtään homoa. Heitä näki vain pornolehtien friikkipalstoilla. Mikään ihmeellisyys asia ei olut (vaikka tietysti "homo" oli perushaukkumasana), mutta en mieltänyt heitä olevan kovin paljon. Lesboista nyt puhumattakaan, joita myöskin löytyi vain pornolehdistä.

Sittemmin eka seksikertani oli naisen kanssa, joka myöhemmin meni naimisiin toisen naisen kanssa. Muita homoseksuaaleja en edelleenkään tunne enkä edes tiedä.