Te yli 35-vuotiaat! Tiesittekö/tunsitteko lapsuudessanne yhtäkään homoa, lesboa tai muuta ei-heteroa? Mikä on tilanne nyt?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän useimmat kaappihomot olleet ja ole naimisissa ja esitä heteroita. Mikä ihmeen "vanhojen piikojen" ajojahti täällä on menossa, koittakaa ymmärtää etteivät kaikki HETEROT halua parisuhdetta. 

Jos haluaa piilotella homoutta, sillon mennään naimisiin. Erakkoluonteisilla heteronaisilla ei ole mitään tarvetta hankkia miestä. Vanhanpojat ulvovat yleensä naisen perään.

Kyse ei ole mistään vanhopiikojen/ vanhojenpoikien ajojahdista. Kyse on siitä, että osa noista todellakin oli homoja / lesboja mutta asiaa ei tiedetty koska homo / lesbo todella oli kova haukkumasama ja ilmiö oli vaiettu.

Savolainen pikkukunta, lapsuus pääosin ysäriä. En tuntenut tai tiennyt ketään ho moa/les boa, enkä osannut sellaista edes epäillä. Asia ei jotenkin edes kuulunut siihen aikaan ja elämään. Itse menin lukioon, yksi kaveri amikseen toiseen kaupunkiin, ei nähty usein. Kerran se sitten sanoi, että tykkää molemmista, mieluummin olisi parisuhteessa naisen kanssa, mutta mieheltä saa mu naa. Täytyy myöntää, että se jotenkin säväytti ja hämmensi -kun kyllä minä tiesin, että tälläisiä on, mutta kun ei kerta kaikkiaan ollut kokemusta. No siitä se maailma pikku hiljaa avartui, sama on paikkakunta edelleen, ja nykyään jo tunnenkin ho moja ja les boja. Ei hekään huutele täällä suuntautuneisuudestaan, mutta ei heitä pilkata eikä ns. väheksytäkään sen takia. Yksi h omo on mua noin 10 v nuorempi, hänellä lie ollut helpompi taival kuin vaikka minun ikäisillä. Kaverin poika, nykyään parikymppinen, on sitten taas ihan avoimesti ho mo. Opiskelee muualla, mutta ihan tälläkin paikkakunnalla on mikä on. Oli jo kouluaikoina. En tiedä kiusattiinko häntä, ei kai liiemmin. Tyttöjen seurassa aikansa vietti ja bestikset oli tyttöjä.

Mummoni asui naapurikunnassa, ja hän oli kyllä ihana ja aikaansa edellä. Hänen omin sanoin, "Nuapurissa assuu sellane homos telija ja sillä ol poekakaver kyläs, mut ne ol molemmat tosi mukavii, auttoit minnuu ku mie en saant lamppuu vaihettuu." Mummo (s. v. 1919, kuoli 2012) suhtautui heihin kuin keneen tahansa muihin. Avarakatseinen, ihana, aikaansa edellä ollut mummoni <3

(lisäsin välilyöntejä sanojen väliin, kun nyt en tiedä, mikä sana ei mene ennakkosensuurin läpi?)

En tuntenut tai tietänyt silloin enkä nyt.

Teininä tunsin yhden homon. Homoudesta tosin sain kuulla vasta joskus myöhemmin.

Nyt en ainakaan kunnolla tunne, siis että jos tulisi kadulla vastaan, tietäisin nimen ja tietäisin homoksi.

Naapurikerrostalossa asuu pari miestä, jotka ulkoiluttavat samaa koiraa. Ovat ehkä homopari. Kummankaan nimeä en tiedä.

70-luvulla eri hanavedet kun muutamassa luokallisessa yhtään homoa tai lesboa ja sinkkuus tullut erojen jälkeen.Ennenvanhaan kyllä homotkin perusti perheitä kun julki homous oli julkinen häpeä suvulle ja vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Voin käsi sydämellä sanoa, ettei elinympäristössäni ollut ainuttakaan julkisesti ei-heteroa ihmistä. Jos oli, he olivat vanhoja piikoja tai naimattomaksi jääneitä miehiä, jotka eivät vain olleet koskaan löytäneet puolisoa. Homoudesta ei puhuttu ja jos puhuttiin, ei puhuttu nätisti tai normaalina asiana.

Tänä päivänä sukulaisia on tullut ulos kaapista, työpaikalla on 100 hengen työyhteisössä ainakin 6 julkisesti homoa/lesboa, kaapissa varmasti toinen moinen.

En tuntenut tai tiennyt yhtään homoa. Kun synnyin, homous oli vielä siihen aikaan rikollista Suomessa. En tosin tunne nytkään yhtään homoa tai siis tuttavapiiriini ei heitä kuulu.

En tuntenut. Nyt 4, miehiä. Työpaikalta ja opinnoista tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Savolainen pikkukunta, lapsuus pääosin ysäriä. En tuntenut tai tiennyt ketään ho moa/les boa, enkä osannut sellaista edes epäillä. Asia ei jotenkin edes kuulunut siihen aikaan ja elämään. Itse menin lukioon, yksi kaveri amikseen toiseen kaupunkiin, ei nähty usein. Kerran se sitten sanoi, että tykkää molemmista, mieluummin olisi parisuhteessa naisen kanssa, mutta mieheltä saa mu naa. Täytyy myöntää, että se jotenkin säväytti ja hämmensi -kun kyllä minä tiesin, että tälläisiä on, mutta kun ei kerta kaikkiaan ollut kokemusta. No siitä se maailma pikku hiljaa avartui, sama on paikkakunta edelleen, ja nykyään jo tunnenkin ho moja ja les boja. Ei hekään huutele täällä suuntautuneisuudestaan, mutta ei heitä pilkata eikä ns. väheksytäkään sen takia. Yksi h omo on mua noin 10 v nuorempi, hänellä lie ollut helpompi taival kuin vaikka minun ikäisillä. Kaverin poika, nykyään parikymppinen, on sitten taas ihan avoimesti ho mo. Opiskelee muualla, mutta ihan tälläkin paikkakunnalla on mikä on. Oli jo kouluaikoina. En tiedä kiusattiinko häntä, ei kai liiemmin. Tyttöjen seurassa aikansa vietti ja bestikset oli tyttöjä.

Mummoni asui naapurikunnassa, ja hän oli kyllä ihana ja aikaansa edellä. Hänen omin sanoin, "Nuapurissa assuu sellane homos telija ja sillä ol poekakaver kyläs, mut ne ol molemmat tosi mukavii, auttoit minnuu ku mie en saant lamppuu vaihettuu." Mummo (s. v. 1919, kuoli 2012) suhtautui heihin kuin keneen tahansa muihin. Avarakatseinen, ihana, aikaansa edellä ollut mummoni <3

(lisäsin välilyöntejä sanojen väliin, kun nyt en tiedä, mikä sana ei mene ennakkosensuurin läpi?)

Olisko ollu mun isäni  ( s. 1926) sielunveli? Samoin asuin lapsena 1950-luvulla pienessä savolaiskylässä, mutta minä kyllä tiesin homoista ja lesboista jo silloin. Noita sanoja ei kyllä käytetty, mutta isäni kertoi, ihan kunnioittavasti, erilaisista ihmisistä. Kylällä oli miespari, naiset asuivat yhdessä "ystävättäret", väärään sukupuoleen syntynyt mies (miehen vartalo, mutta naisen nimi ja asema). Kaikista puhuttiin kunnioittavasti. Yritettiin ymmärtää, mutta toisaalta säälittiin, kun heidän elämänsä oli maalla vaikeaa, eivät voineet saada lapsia jne. Tiesin kyllä huutelijoitakin, varsinkin uskovaiset, jotka tuomitsivat heidät yhtälailla kuin avoparit eli susiparitkin.

Olen vasta nyt vanhempana osannut olla kiitollinen avarakatseisesta isästäni, tavallisesta savolaismaanviljelijästä, joka näki ihmisen ihmisenä.

Lapsena naapurissa asui miespari

Savolainen keskikokoinen kaupunki eli Savonlinna. Lapsuus 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Pakko sanoa ettei ei-heteroita liikaa ollut. Yläasteen luokanvalvojani asui yhdessä toisen naisen kanssa mutta muuten oli aika hiljaista. Jälkikäteen olen miettinyt, että siihen oli syynsä miksi se ja se asuivat yksin ja olivat lapsettomia tai miksi sillä tai tuolla ei ollut mitään vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvia mielenkiinnon aikeita. Sieltä kun muutin Jyväskylään, niin tilanne olikin sitten aika erilainen. Muualta muuttaneet opiskelijat uskalsivat tulla kaapista ulos ja itsellänikin on siitä lähtien ollut paljon ei-heterotuttuja ja -ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Te yli 35-vuotiaat! Tiesittekö/tunsitteko lapsuudessanne yhtäkään homoa, lesboa tai muuta ei-heteroa? Mikä on tilanne nyt?

Yläasteella oli luokkakaverina poika joka oli käytökseltään stereotyyppinen homo ja pyöri pääasiassa tyttöjen porukoissa.

Ei varsinaisesti aiheuttanut kiusaamista tai mitään suuria ilmoituksia suuntautumisesta - asian tajusi jokainen ihan hiljaa itsekseen.

Sodassa ollut pappani kertoi useammastakin miesparista, jotka hakivat lohtua ja lämpöä toisistaan vuosien sotimisen aikana. Ihan ymmärrettävääkin, olivathan jotkut viisikin vuotta yhdessä sotimassa, siinä ajassa ehtii tutustua ja rakastua. 1970-luvulla pappani näitä kertoi. Eikä pitänyt pahana asiana, vaan ymmärsi.

Sodan kauhujen jälkeen tuo ei ole asia eikä mikään.

Olen 27-vuotias ja ennen Helsinkiin muuttoa tiesin vain yhden bi-seksuaalin miehen. Häneen kyllä suhtauduttiin ihan normaalisti, selän takana toki osa kuiski jotain, lähinnä ihmettelivät. Olen kotoisin Oulun seudulta.

17-vuotiaana mopopoikana tutustuin kaverini luona  erääseen ,silloin  kolmekymppiseen mieheen, joka ihastui minuun ....

Se oli oikeastaan aika jännää ja ihanaa !

Olla sillä hetkellä vain hänen ja antautua hänelle ihan kokonaan. ..

 Ehkä kaverini oli tarkoituksella järjestänyt tilaisuuden kohtaamisellemme, sillä olin n. puoli vuotta aikaisemmin kertonut  hänelle luottamuksella  ,että ollessani venäjän kielikurssimatkalla NL:ssä (siellä entisellä Terijoella) edellisenä kesänä, olin tavannut erään  (hänkin n. 30-vuotias) miehen,joka oli tarjonnut drinkin, vetänyt hotellihuoneeseensa ja suudellut minua niin, että se tuntui silloin oikein päästä varpaisiin, mutta kun oli sitten ehdottanut minulle sänkyynmenoa kanssaan  niin aloinkin jo empimään ja läksin pois (...mutta jälkeenpäin se sitten oikeastaan kaduttikin) 

Nyt oli siis aika ja tilaisuus paikata tuo 'menetys'.

Kysyin tuolta mieheltä jälkeenpäin, että mikä sai hänet   silloin rohkaistumaan yrittämään minua. (Ymmärsinhän silloin jo toki ,että siihen liittyi kaikilla aina omat riskinsä)

Hän vastasi, että (...silloin oli talvi) se kun oli kova pakkanen ja matkalla hänen luokseen olin valmis tarjoamaan ja lainaamaan hänelle omia lapasiani joksikin matkaa hänen luo kävellessämme, (vaikka siis tietäen ,että itse joutuisin kävelemään sen aikaa kädet taskuissani).

Hän oli näet ottanut itse mukaansa liian ohuet sormikkaansa , jotka eivät lämmittäneet tarpeeksi.

  Tämä lainaaminen ja tämä ele oli kuitenkin myös se, joka teki häneen syvän  vaikutuksen.

Joimme hänen kotonaan muutaman lasin viiniä, keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä  ja rakastelimme jo samana iltana.

Hän tuli minuun ja minä olin hänen.  Tämä oli ensimmäinen seksikokemukseni.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla eri hanavedet kun muutamassa luokallisessa yhtään homoa tai lesboa ja sinkkuus tullut erojen jälkeen.Ennenvanhaan kyllä homotkin perusti perheitä kun julki homous oli julkinen häpeä suvulle ja vanhemmille.

Voitko suomentaa tuon ensimmäisen lauseen? Oliko automaattinen tekstinsyöttö päällä tai jotain?

En tuntenut/tiennyt yhtään 70- ja 80-luvuilla. Nyt suhteellisen varmasti yhden. Ei kiinnostanut silloin eikä kiinnosta vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Savolainen pikkukunta, lapsuus pääosin ysäriä. En tuntenut tai tiennyt ketään ho moa/les boa, enkä osannut sellaista edes epäillä. Asia ei jotenkin edes kuulunut siihen aikaan ja elämään. Itse menin lukioon, yksi kaveri amikseen toiseen kaupunkiin, ei nähty usein. Kerran se sitten sanoi, että tykkää molemmista, mieluummin olisi parisuhteessa naisen kanssa, mutta mieheltä saa mu naa. Täytyy myöntää, että se jotenkin säväytti ja hämmensi -kun kyllä minä tiesin, että tälläisiä on, mutta kun ei kerta kaikkiaan ollut kokemusta. No siitä se maailma pikku hiljaa avartui, sama on paikkakunta edelleen, ja nykyään jo tunnenkin ho moja ja les boja. Ei hekään huutele täällä suuntautuneisuudestaan, mutta ei heitä pilkata eikä ns. väheksytäkään sen takia. Yksi h omo on mua noin 10 v nuorempi, hänellä lie ollut helpompi taival kuin vaikka minun ikäisillä. Kaverin poika, nykyään parikymppinen, on sitten taas ihan avoimesti ho mo. Opiskelee muualla, mutta ihan tälläkin paikkakunnalla on mikä on. Oli jo kouluaikoina. En tiedä kiusattiinko häntä, ei kai liiemmin. Tyttöjen seurassa aikansa vietti ja bestikset oli tyttöjä.

Mummoni asui naapurikunnassa, ja hän oli kyllä ihana ja aikaansa edellä. Hänen omin sanoin, "Nuapurissa assuu sellane homos telija ja sillä ol poekakaver kyläs, mut ne ol molemmat tosi mukavii, auttoit minnuu ku mie en saant lamppuu vaihettuu." Mummo (s. v. 1919, kuoli 2012) suhtautui heihin kuin keneen tahansa muihin. Avarakatseinen, ihana, aikaansa edellä ollut mummoni <3

(lisäsin välilyöntejä sanojen väliin, kun nyt en tiedä, mikä sana ei mene ennakkosensuurin läpi?)

Olisko ollu mun isäni  ( s. 1926) sielunveli? Samoin asuin lapsena 1950-luvulla pienessä savolaiskylässä, mutta minä kyllä tiesin homoista ja lesboista jo silloin. Noita sanoja ei kyllä käytetty, mutta isäni kertoi, ihan kunnioittavasti, erilaisista ihmisistä. Kylällä oli miespari, naiset asuivat yhdessä "ystävättäret", väärään sukupuoleen syntynyt mies (miehen vartalo, mutta naisen nimi ja asema). Kaikista puhuttiin kunnioittavasti. Yritettiin ymmärtää, mutta toisaalta säälittiin, kun heidän elämänsä oli maalla vaikeaa, eivät voineet saada lapsia jne. Tiesin kyllä huutelijoitakin, varsinkin uskovaiset, jotka tuomitsivat heidät yhtälailla kuin avoparit eli susiparitkin.

Olen vasta nyt vanhempana osannut olla kiitollinen avarakatseisesta isästäni, tavallisesta savolaismaanviljelijästä, joka näki ihmisen ihmisenä.

Samanlaisilla taustoilla, mutta etelä-pohjanmaalta. Lapsuudessa suurimpia syntejä oli kierous ja patalaiskuus. Ihmisen rehtiys ja työteliäisyys painoi vaakakupissa enemmän kuin normista poikkeaminen. Kouluttamattomat vanhempanikin opettivat että homotkin on tavallisia ihmisiä ja haukkuminen ei käy päinsä, asetu ennemmin puolelle kuin vastaan. En kyllä tänä päivänäkään tiedä mistä moinen viisaus kumpusi, ehkä tunsivat tai tiesivät henkilöitä mutta seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan määritellyt heihin suhtautumista.

Kotikylälläni ei edelleenkään ole koskaan kasvanut kuin yksi homo.

Viime keväänä sain kuulla n. 50-vuotiaalta hepulta, että ko. puppendaali homoutui, koska hänelle ei ajoissa opetettu miesten töitä, kirjastossa sai vapaasti luuhata.

Olen 44v enkä mä tiennyt yhtään. Vasta aikuisena taisi mennä 90-luvulle kun tiesin ja silloinkin supistiin. Nykyään puhutaan avoimesti

Olen tuntenut mies- ja naispareja, joiden en lapsuudessani 80-luvulla tajunnut olevan parisuhteessa. En, vaikka olin nähnyt nukkumisjärjestelytkin kyläillessä.

Nyt tunnen useita homoja ja lesboja, ystävinä, työkavereina ja tuttavina.