Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisekai se alap*ä oikeasti menee juuri synnytyksen jälkeen?
20.11.2018 |
En tarkoita provota tai mitään, mutta vastaan vaan sattui ihan kauheita kuvia.
Suunnitellaan siis miehen kanssa nyt perheenlisäystä ja eksyin sivuille joissa esitettiin aika suoraan miltä se alapää näyttää juuri synnyttäneenä.
Eli sellainen ulos työntynyt sinipunainen pahkura, jumalattoman kokoinen sellainen vieläpä.
Siihen tyssäsi minun haluni lisääntyä ennenkuin sektio on mahdollinen kaikille sen haluaville.
Ja tämä ei ole alatie vs. sektio-synnytys keskustelu, vaan haluan raa'an rehellisiä vastauksia. Miltä se näyttää ja miltä se tuntuu?
En halua tähän ketjuun "kyllä siitä palautuu" - vastauksia, enkä että sektion tahtovat ovat raukkiksia ja luonnosta vieraantuneita.
Pidetään siis keskustelu asiallisena ja aiheeseen liittyvänä.
Kommentit (342)
Ei keritty leikkaamaan kun pitkän odotuksen jälkeen lapsivesi meni. Oli kai tarkoitus odotella seuraavaan päivään ja keisarinleikkaus tehdä. Vissiin sitten repesin kunnolla (iso lapsi) kun lääkäri tuntui perustaneen ompelukerhon sinne mun jalkopäähän. Kesti niin kauan se ompelu. Kysyin sitten, että montako tikkiä sinne oikein tulee. Vastasi, ettei hän nyt ole laskunut, mutta ainakin 30.... Hyvä siitä sitten tulikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta synnyttänyt alateitse, helpot synnytykset, pari pientä tikkiä riitti molemmilla kerroilla.
Synnytyksen jälkeen pari päivää vähän kirveli vessassa käydessä, mutta muuten ei mitään vaivoja. Alapää palautui nopeasti entisen kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan se on jyrätyn näköinen sen synnytyksen jälkeen? Puhutaanko nyt kuitenkin vaan parista viikosta?
No en tiedä, kun en katsonut. Miksi pitäisi? Kai se on pääasia, että haavat paranee ja alkaa toimia normisti.
Näitä asioita ammatikseen hoitava sanoi, että kaikilla se muuttuu, toisilla enemmän kuin toisilla. Itse en kuulunut niihin onnekkaisiin, joilla muuttuu vain aivan vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehiltä kysyy, että onko eroa synnyttäneen ja synnyttämättömän naisen alapäässä ja sen löysyydessä niin lähes jokainen sanoo ehdottomasti kyllä. Lisäksi jokainen mies on sen verran fiksu, ettei naiselle sano, että löysempää on. Tämä on kyllä ihan täysin yleistä tietoa miesten keskuudessa. Jotkut naiset sitten treenillä saavat sen kuntoon, mutta eivät kaikki viitsi kunnolla treenata, silloin se ei todellakaan palaudu. Ihan yleisesti kaikki tietää, että vanhempien naisten kanssa tarvitsee isomman munan ja nuoremmilla on tiukempi alapää - syynä juuri synnytys. En ikinä ikinä menisi omalla vaimolle sanomaan, että löysempää on, kun kyllä tuo kelpaa (olen onneksi varustettu ihan hyvällä koolla). Kuka menee sellaista laukomaan ja toista satuttamaan sillä tavalla? On vaan asioita, joita ei naisille sanota ja piste.
Naiset ovat aivan kohtuuttoman asian äärellä lapsenteossa.
Kukaan ei missään vaiheessa ole kiinnostunut naisesta hän on vain kantava lehmä jonka on synnyttettävä alakautta oli mikä oli edes lapsen paras ei siinä loppupeleissä merkitse kunhan revitåän alakautta kävi naiselle miten kävi.
Ketään ei kiinnosta nainen lapsen synnyttyäkään kunhan nainen hoitaa lapsen ja neuvolassa lääkäriä myöten vähätellåän naisen vaivoja semmoista se on ja kaikkea ei voi saada!
Kotona mies harmittelee löystynyttä alapäätä kun vaimo ei ole sitå viitsinyt treenata hyväksi!
Jos vaimo ei treenaa alapäätå niin se on puolison syy. Missä ihmeen välissä ja millä jaksamisella nainen treenaisi alapäätå kun varsinkin ensimmäisen vuoden lapsi valvottaa ja imee äitiään koko ajan tavalla tai toisella.
Miehet on tyhmiä kun ei ymmärrä järjestää naiselle omaa aikaa ja unta yms. Sitten kehtaavat vinkua löysää!
Löysä vaimo= tyhmä ajattelematon mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehiltä kysyy, että onko eroa synnyttäneen ja synnyttämättömän naisen alapäässä ja sen löysyydessä niin lähes jokainen sanoo ehdottomasti kyllä. Lisäksi jokainen mies on sen verran fiksu, ettei naiselle sano, että löysempää on. Tämä on kyllä ihan täysin yleistä tietoa miesten keskuudessa. Jotkut naiset sitten treenillä saavat sen kuntoon, mutta eivät kaikki viitsi kunnolla treenata, silloin se ei todellakaan palaudu. Ihan yleisesti kaikki tietää, että vanhempien naisten kanssa tarvitsee isomman munan ja nuoremmilla on tiukempi alapää - syynä juuri synnytys. En ikinä ikinä menisi omalla vaimolle sanomaan, että löysempää on, kun kyllä tuo kelpaa (olen onneksi varustettu ihan hyvällä koolla). Kuka menee sellaista laukomaan ja toista satuttamaan sillä tavalla? On vaan asioita, joita ei naisille sanota ja piste.
Naiset ovat aivan kohtuuttoman asian äärellä lapsenteossa.
Kukaan ei missään vaiheessa ole kiinnostunut naisesta hän on vain kantava lehmä jonka on synnyttettävä alakautta oli mikä oli edes lapsen paras ei siinä loppupeleissä merkitse kunhan revitåän alakautta kävi naiselle miten kävi.
Ketään ei kiinnosta nainen lapsen synnyttyäkään kunhan nainen hoitaa lapsen ja neuvolassa lääkäriä myöten vähätellåän naisen vaivoja semmoista se on ja kaikkea ei voi saada!Kotona mies harmittelee löystynyttä alapäätä kun vaimo ei ole sitå viitsinyt treenata hyväksi!
Jos vaimo ei treenaa alapäätå niin se on puolison syy. Missä ihmeen välissä ja millä jaksamisella nainen treenaisi alapäätå kun varsinkin ensimmäisen vuoden lapsi valvottaa ja imee äitiään koko ajan tavalla tai toisella.Miehet on tyhmiä kun ei ymmärrä järjestää naiselle omaa aikaa ja unta yms. Sitten kehtaavat vinkua löysää!
Löysä vaimo= tyhmä ajattelematon mies
Mieshän sen naisen raskaaksikin laittoi. Muuten olen eri mieltä löysyydestä. Hyvä se jumpata on, mutta rajansa kaikella, kun ei se kaikkiin vaurioihin tehoa. Mutta se on vaan kosmeettista, katsos ne kunniamerkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen synnytys oli hurjan hyvä kokemus! Synnytyksestä ei tullut kun kaksi pientä naarmua. Raskausaikana voi treenata lantiopohjalihaksia ja tehdä välilihan hierontaa vaikka vessakäyntien yhteydessä, ei tule repeämiä niin helposti.
Synnytyksen jälkeen olin heti jalkeilla, ei mitään ongelmia, ei pidätysongelmia.
Ja seuraavana päivänä itseasiassa kurkin vähän kameralla miltä näyttää, oli vähän turvoksissa ja kaks haavaa. Silti nätti, ainoo ero oli turvotus.
Seksielämä parani mun mielestä, toki nykyään ehkä tulee vähän helpommin kuin ennen... ulkonäöllisesti siis ei mitään muutosta, ehkä johtuu vain treenatuista lantiopohjalihaksista mutta tuntumat on paremmat kuin ennen synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnytys oli hurjan hyvä kokemus! Synnytyksestä ei tullut kun kaksi pientä naarmua. Raskausaikana voi treenata lantiopohjalihaksia ja tehdä välilihan hierontaa vaikka vessakäyntien yhteydessä, ei tule repeämiä niin helposti.
Synnytyksen jälkeen olin heti jalkeilla, ei mitään ongelmia, ei pidätysongelmia.
Ja seuraavana päivänä itseasiassa kurkin vähän kameralla miltä näyttää, oli vähän turvoksissa ja kaks haavaa. Silti nätti, ainoo ero oli turvotus.
Seksielämä parani mun mielestä, toki nykyään ehkä tulee vähän helpommin kuin ennen... ulkonäöllisesti siis ei mitään muutosta, ehkä johtuu vain treenatuista lantiopohjalihaksista mutta tuntumat on paremmat kuin ennen synnytystä.
Minkä kokoinen vauva oli? Sulla on varmaan synnyttäjän geenejä kudoksissa. ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnytys oli hurjan hyvä kokemus! Synnytyksestä ei tullut kun kaksi pientä naarmua. Raskausaikana voi treenata lantiopohjalihaksia ja tehdä välilihan hierontaa vaikka vessakäyntien yhteydessä, ei tule repeämiä niin helposti.
Synnytyksen jälkeen olin heti jalkeilla, ei mitään ongelmia, ei pidätysongelmia.
Ja seuraavana päivänä itseasiassa kurkin vähän kameralla miltä näyttää, oli vähän turvoksissa ja kaks haavaa. Silti nätti, ainoo ero oli turvotus.
Seksielämä parani mun mielestä, toki nykyään ehkä tulee vähän helpommin kuin ennen... ulkonäöllisesti siis ei mitään muutosta, ehkä johtuu vain treenatuista lantiopohjalihaksista mutta tuntumat on paremmat kuin ennen synnytystä.Minkä kokoinen vauva oli? Sulla on varmaan synnyttäjän geenejä kudoksissa. ☺️
Vauva oli 2800g 48cm py33cm eli ei ollut kyllä mikään jättiläinen. Mutta tosiaan mulla itsellä on leveä lantio, ja gyne joskus sanonutkin ihan synnyttäjän lantioksi :D
Mulla on ystävä joka on synnyttänyt 6kg vauvat. Eikä hänelläkään jäänyt mitään traumoja synnytyksestä... eli kyllä se vaan riippuu ihmisestä. Ketä sattuu ja ketä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatie ei ole vauvalle turvallisin, tänäkin päivänä syntyy paljon hapenpuutteesta kärsiviä lapsia, joiden loppuelämä olisi aivan toisenlainen, mikäli olisivat syntyneet suunnitellulla sektiolla. Allergiariski on melko pieni paha cp- vammaan verrattuna...
Ei se sektiokaan ole mikään riskitön. Jotenkin nyt vähän erikoista siinä mielessä että miksi ihminen on luotu synnyttämään jos se on lisääntymiselle iso riski..? Normaalisti synnytys kyllä onnistuu ja pienestä hapenpuutteeesta ei lopulta välttämättä edes aiheudu vaurioita siksi, että vauvan solut uudistuvat ja korvautuvat ihan eri tahtia kuin vaikka aikuisella.
.
Tietysti normaalisti kaikki onnistuu, mutta kun suuri osa ei kuitenkaan mene normaalisti. Ei paljon lohduta työntää pyörätuolissa cp-vammaista lasta se, että suurimmalla osalla menee alatie ihan ok. Synnytys on aina ollut vaarallista, ihan se normaali alatie. Se on ollut naisten suurin kuolinsyy. Onneksi lääketiede on keksitty.
Eikös hiljattain ollut jossain tutkimus, että CP-vamma ei yleensä itse asiassa aiheudukaan synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (kuten on luultu), vaan vauva on kärsinyt hapenpuutteesta jo pidemmän aikaa, ennen synnytystä. Nykyään on kaikki keinot estää CP-vamman syntyminen synnytyksen aikana. Jos hapenpuute uhkaa, tehdään hätäsektio. On kyllä TODELLA harvinaista, että synnytys onnistutaan nykypäivänä tunaroimaan niin täydellisesti, että CP-vamma ehtii syntyä, vauva kun kestää synnytyksenaikaista hapenpuutetta aika hyvin (itsekin synnyin elottomana, napanuora kaulan ympärillä, mutta olen ihan normaali).
Siinä vaiheessa, kun lähetään hätäsektioon, on todellakin hapenpuute jo tullut. Ja sen hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia on aika vaikea eritellä sitten jatkossa. Ei se synnytys siinä mielessä ole nykyään yhtään sen erilaisempi kuin ennenkään kun siihen ei teknologia eikä mikään vaikuta, jos hapenpuute tulee, se tulee. Puhumattakaan kaikista muista ongelmista, mitä se alatiesynnytys voi aiheuttaa.
Tässä vähän lisätietoa:
Vaikeaa synnytystä pidettiin aiemmin ta-val-lisena vastasyntyneen neurologisen vau-rioi-tumisen syynä. Kun on saatu lisää tietoa muista mahdollisista tekijöistä, kuten kehityshäiriöistä, metabolisista poikkeavuuksista, auto-immuuni- ja koagulaatiosysteemin taudeista ja infektioista, enää vaan noin 10 % vaurioista katsotaan synnytyksestä johtuviksi (Blair ja Stanley 1988 ja 1993, Yudkin ym. 1995, Graham ym. 2002). Epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että suurimmalla osalla neurologisesti vaurioituneista vastasyntyneistä muutokset ovat tapahtuneet jo ennen synnytyksen käynnistymistä tai vasta syntymän jälkeen (Blair ja Stanley 1993).
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/20/duo94571
Eli lapsellasi on suurin piirtein yhtä suuri riski saada CP-vamma syntyipä hän sektiolla tai alateitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomaa mitään eroa. Olen synnyttänyt yhden lapsen alateitse.
Samma här
Normaalia on se, että ulkosynnyttimet turpoavat (jo raskauden loppuvaiheessa) nesteen keräännyttyä ja voi olla myös verisuonenpurkaumia (mustelmia). Nämä palautuvat ja paranevat ajastaan. Itse keskityin hoitamaan vauvaani, niin en hirmuisesti miettinyt moista. Ja tärkeää on alkaa jumpata lantiopohjan lihaksia, jo ennen synnytystä (myös kaikille muillekin tarpeellista). Seksi ei ollut n:o1 (ukkokin kai luuli, ettei saa vuoteen harrastaa, hah hah !)
Kätilöt tekevät parhaansa ja ohjaavat synnyttäjää, ettei tule repeämiä. Minulle tehtiin pieni episitomia, mutta haava parani pian. Kuten lääkärini sanoi, ikävimpiä ovat peräpukamat, joita oli myös minulla (eli taakse koski enempi kuin eteen :D Pukamia tosin tulee helposti myös esim. ahkerille punttisalikävijöille.
Omasta kunnosta kannattaa pitää huolta, teki sitten kuinka monta lasta tahansa.
Itse olen synnyttänyt 2 lähemmäs 4500 g vauvaa ja alapääni on edelleen ennallaan.
Ensimmäistä ponnistin 15 min ja 3 sain pientä tikkiä, toista ponnistin 2 min ja sain 1 tikin.
Johtuu kudostyypistä. Pidätyskyky on ennallaan, ei laskeumaa.
Serkkuni sen sijaan synnytti alle 2000 g vauvan ja repesi peräsuoleen asti. Hän ei meinannut uskoa, kun hän kysyi minulta ”kuinka pahasti repesit”, että no en juuri yhtään.
Toisen lapsen syntymän jälkeen lähdimme 6 h päästä jo kotiin, kun itse olin niin virkeä ja en halunnut turhaan olla 3 päivää sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katsonut missään nimessä alapäätä heti synnytyksen jälkeen... Väliliha leikattiin ja ommeltiin sitten taas umpeen, repeämiä taisi tulla vähän kyllä siitä huolimatta. Vessassa käynti pelotti ensimmäiset 5 päivää, numero kakkosella en uskaltanut käydä... :D. Ja seksin aloittaminen ensimmäisen synnytyksene jälkeen oli aika kova paikka... Mutta, kyllä luonto hoitaa kropan kuntoon yleensä. Nyt kaksi synnytystä takana (viimeisestä jo 10 vuotta), alapää hyvässä kunnossa ja seksi parempaa kuin koskaan. Itse voi tehdä paljon asian eteen myös treenaamalla lantionpohjalihaksia.
On muuten oikeasti maita, joissa todella paljon lapsia syntyy sectiolla. Suomessa onneksi terveydenhuolto on sen verran pitkällä, että sectiota ei noin vain saa.
Alatiesynnytys on ihmiselle luonnollinen tapa synnyttää.
Mutta niin, miltä se näytti. Tikkejä siellä oli, kun väliliha vähän repesi ja häpyhuulet vähän roikkui enemmän alkuun. Aika normaaliksi on palautunut vaikkakin taitaa olla löysemmät paikat kuin ennen kahta synnytystä.
Ensimmäinen synnytys teki eniten damagea. En osannut edes ajatella, että se voisi mennä sellaiseksi. Kaikki oli niin ruhjoutunutta ja mustelmalla, että oli kuin siellä olisi ollut kaksi tummansinistä laudanpätkää vierekkäin. Silloin kyllä mietin, että mitä olen mennyt tekemään itselleni! Mutta se parani nopeasti, ja mielestäni tuli jopa paremmaksi kuin ennen (kaikki ylimääräiset kireydet poistuivat). Toinen synnytys oli paljon helpompi (kohdalle osui ihana ja taitava kätilö), kolmannen synnytyksen jälkeen tarvitsin aiempaa enemmän treeniä lantionpohjan palautumiseen.
Keho muistaa ja osaa ihmeellisesti palautua. Ei ole jäänyt "pilalle menemisen" tuntua. Pikemminkin oman kehon mahdollisuuksien ja sisun tunne. Jotain arpia varmaan jää kaikille, mutta ajattelen niin, että keho muuttuu joka tapauksessa, kun ihminen vanhenee.
Ekaa synnyttäessä pelkäsin repeämistä niin paljon että kätilö leikkasi välilihan. Kasaan ommellessa totes, että olis se sieltä tullu ilmanki. Ei se, mutta ite en ainakaan tarvinnu jääsiteitä yhtään mihinkään sillon, enkä 9 seuraavankaan synnytyksen jälkeen. Haava parani nopeasti hyvällä hygieniaa ja istuminenkin onnistui normaalisti ilman erityistyynyjä. Alapään ulkonäöstäkään en tiiä muuta ku, että onhan se kokemuksistaan muuttunu, mutta on ihan kelvannu. ;) Ei ole valituksia kuulunut. Mitään vaivoja ei ole jääny toistaiseksi. Nämä on niin yksilöllisiä juttuja että kukaan ei etukäteen voi luvata yhtään mitään. Suuntaan tai toiseen.
En ole katsonut. Eppari leikattiin molemmemissa synnytyksissä. Siis leikattiin, en revennyt. Ihan normaalilta se nykyään näyttää. Ei mennyt pidätyskyky ja seksikin tuntuu hyvältä meistä molemmista. En tiedä miksi sitä pitäisi katsoa heti synnytyksen jälkeen kun varmasti silloin näyttää pahalta. Katson mieluummin vauvaani :)
Kuka katsoo alapäätään heti synnytyksen jälkeen? En ainakaan minä! Näyttää varmaan karsealta ennen parantumista.
Sektio on leikkaus ja sitäkin täytyy aina pohtia tarkkaan. Mutta älä huoli, sektion saa kyllä saa jos haluaa. Mutta ei synnytyslääkärit kiusallaan suosittele alatiesynnytystä. Se vaan on tilastojen valossa turvallisin tapa synnyttää, jos on ns. "normaalit" lähtökohdat.
Kukaan ei kuitenkaan voi tehdä sinun puolestasi päätöstä, jos sektio on sinun tapasi tuoda lapsi maailmaan niin sitten se on. Mutta pidä mieli avoimena, itsestä tuntui raskauden edetessä että keho ja mieli alkoi tottua synnytykseen. Ei kuitenkaan niin paljon että olisin halunnut yrittää perinteistä alatiesynnytystä.
Ps. Kyllä minun alapää oli pelkästään raskauden jälkeen hieman erilainen. Uskon että se johtui siitä kun alapäähän kohdistuu 9kk ajan ylhäältä tuleva "paine" kun kohtu vauvoineen painaa alapäätä. Mutta niin sekin palautus ennalleen.
Rintani sen sijaan roikkuvat enemmän, mutta ei haittaa, imettäminen oli minusta ihanaa ja olen onnellinen että sain imettää. Pelkäsin kovasti alkuun että miten sekin onnistuu kun sektiosta peloteltiin sitäkin että imetys ei onnistu. Minulle sektio oli ihana kokemus enkä olisi voinut kuvitellakaan toista tapaa itselleni. Olin onnekas kun sain niin hyvää kohtelua, jopa vauvan sain heräämöön kanssani rinnalleni.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
T. Yksi pelkosektioäiti